Mitä teet ylipainollesi?

[kakkosurpo]

Tämähän on nykyisin huolestuttava ilmiö suomalaisessa yhteiskunnassa, ylipaino.
Osa tietenkin selittyy sairauksilla ja niihin liittyvillä lääkkeillä, mutta ei suinkaan läheskään kaikki, todennäkösesti puhutaan muutamasta prosenteista.
Aika isolla todennäköisyydellä syy on ylensyöminen(syödään enemmän kuin kulutetaan).
Alkuvaiheessa selvitään ilman erilaisia lääkityksiä, mutta pikkuhiljaa alkaa lääkekaappi täyttymään kun kiloja kertyy ja siinä vaiheessa syytetään yletöntä lääkitystä.

Näin erään tuttuni joku päivä sitten, emme olleet nähneet 15 vuoteen, ja en olisi tunnistanut ellei olisi moikannut.
Mentiin siitä sitten kahville ja hän otti puheeksi oman tilansa, 178kg.
Kertoili siinä sitten miten kaikki lähti "läskityessä" liikkeelle.

Kouluaikoina hän oli todella kova liikunnan harrastaja, mutta se oli sitten jäänyt pois elämän edetessä. Opiskeluajat olivat mennet vielä kohtuu kunnossa, mutta työelämä oli muuttanut kaiken.
Istumatyö, ja hirveä päivittäinen stressi, pitkät työpäivät matkalla tähtiin toi ulkoista hyvää(kauheasti kiloja), ja mammonaa. Kuinkas sitten nykytilanne onkaan? Seitsemää lääkettä vetelee päivittäin ja työkyvyttömyyseläkkeellä ja painoa on noi 178 kg.

Tälläkin palstalla on paljon ylipainoisia ihmisiä kirjoittajien joukossa, joten mikä sai sinun tilasi siihen mitä se nyt on, ilman perinnölisyyksiä tai muita haista paska selityksiä?Saat olla myös itsellesi rehellinen.

[Knuspriger Totschlag]

On sitä. Enkä halua kukkakeppi ollakaan. Vyötärö huitelee satasen nurkissa, eli tuohon 178 kiloon on vielä matkaa. Oma pituus siis 182 cm ja massaa huntin verran.

Pyöräilen. Tänään tuli vedettyä reilu tunnin lenkki korkealla sykkeellä. Viitisensataa kilometria kuussa maastopyörällä. Vaan kun pidän ruoasta ja kaljasta (ja se situkka) niin painoakin kertyy. Ainakin yritän.

[annaanna]

En henk.koht. Merjaa tunne ja ulkoistan urpon tapaan osallistumiseni ketjun keskusteluun Iltasanomien haastattelun avulla:

Poliitikko Merja Kyllönen on tehnyt elämäntaparemontin ja pudottanut painoa kymmenen kiloa.

EUROPARLAMENTAARIKKO Merja Kyllönen, 38, sai herätyksen parempaan terveyteen liikenneministerin tehtäviensä loppusuoralla.

Kyllönen päätti puolitoista vuotta sitten laittaa terveytensä ja ruokavalionsa paremmalle tolalle. Epäsäännöllisiä ja pitkiä työpäiviä minuuttiaikataululla tehnyt liikenneministeri ymmärsi, miten tärkeää hyvä kunto on työssä jaksamiselle. Aineenvaihdunnan hidastuminen, turvotus sekä pöhötys tulivat ministerille tutuiksi. Vakavista sairastumisista löytyy lähipiiristä varoittavia esimerkkejä.

– Olen kohta nelikymppinen akka, joten otan palautteen nuorekkaammasta ulkonäöstä positiivisena asiana, Merja Kyllönen nauraa.
– Olen kohta nelikymppinen akka, joten otan palautteen nuorekkaammasta ulkonäöstä positiivisena asiana, Merja Kyllönen nauraa.

– Huomasin silloin, että olen ollut paremmassakin kunnossa. Politiikka on niin stressaava työmuoto. Minulla on myös sukurasitteena sydänkuolemia, ja hengenlähtö voi olla lähellä. Olen perso elämälle, joten en halua vielä luopua elämästä, Merja Kyllönen kertoo Ilta-Sanomille.


KYLLÖNEN ON saanut karistettua kilojaan pienillä korjausliikkeillä. Europarlamentaarikko ei syty muotidieetteihin.

– Olen pääosin lisännyt hyötyliikuntaa, mutta käyn myös kerran tai pari viikossa power boxing -nyrkkeilytunnilla. Tässä voimaharjoittelussa hiki valuu ja läski palaa. Ruokavalion olen vaihtanut yhdestä isosta ateriasta useampiin pienempiin. Olin aikaisemmin juonut liian vähän vettä. Olet nyt juonut enemmän vettä ja lisännyt myös kasvisten sekä marjojen määrää, joten painonpudotuksessani ei ole kysymys mistään poppaskonsteista.

Kyllösen keventynyt olemus on napsinut vuosia iästä pois.

Kansalaiset ovat myös ilmaisseet asiaan oman mielipiteensä.

– Suurin osa kansalaispalautteesta kertoo, että näytän nyt nuoremmalta. Olen kyllä saanut asiasta myös lunta tupaan. Ihmiset ovat tulleet kommentoimaan, että näytän nykyisin liian nuorekkaalta. Kerran kaupan kassallakin minulle sanottiin, että näytän ihan pikkutytöltä. Minulla on 40-vuotispäivät lähestymässä, joten eipähän ukon tarvitse vaihtaa minua kahteen parikymppiseen, Kyllönen heittää.


KAINUULAISNAISEN uudistuneen ulkonäön taustalla on myös hänen luottokampaajansa, joka loihti uuden hiustyylin. Kyllönen ei kuitenkaan ryhtynyt muuttumisleikkiin hetken mielijohteesta.

– Halusin päästä letistäni eroon ja saada kasvonpiirteeni paremmin esille. Avustajani kuitenkin toppuutteli, että tekisin sen vasta europarlamenttivaalien jälkeen, koska olin kaikissa kuvissa pitkähiuksisena. Annoin sitten kampaajalleni vapaat kädet. Sanoin, että kaikki muu käy, mutta irokeesiin en suostu.

[Michelangela]

Tässä juttuja jotka on toimineet mun kohalla.

Lähtökohta: mun pitää yleensä suuttua, että saan tehtyä jonkun muutoksen, etenkin tarttuakseni johonkin riippuvuuteeni. En suutu kovin helpolla, mutta joskus se onnistuu kun on oikein provosoitu. Eli itkuraivarista se lähtee.

Sitten: omalla kohdallani ei totaalikieltäytyminen jutuista toimi, homma menee läskiksi.

Mennään yksi päivä kerrallaan. Tolkutan itselleni, että yksi retkahdus-tunti tai -päivä ei sinällään merkkaa yhtään mitään, koska nyt aloitetaan elämän mittainen remontti riippuvuutta vastaan. Eli peliä ei ole koskaan menetetty! Aina alotetaan vaan uudelleen, vaikka mikä ois.

Alussa hahmottelen siis astettaista remonttia tyyliin päivän tai kolmen päivän jaksoissa, miten vähennän vaikkapa lihottavien herkkujen vetämistä (tai tupakoimista, mitä milloinkin). Ihan omaan tahtiin, mikä ittestä tuntuu luontevalta. Vähennys mielummin liian hitaasti kuin liian nopeesti, kun tavoitteena kerta on ihan pysyvä muutos, ei mikään tilapäinen kuuri.

Yritän joka päivä muistaa tehdä valintoja, tyyliin että meenkö bussilla vai kävelenkö, syönkö suklaapatukan vai banaanin jne.

En jaksa seurata kaloreita yms, pyrin vaan tekemään terveellisempiä valintoja. Yritän muistaa kannustaa ja kehua itseäni pienistäkin saavutuksista. Kun jotain tarjotaan vierailulla ollessa tms, en viitsi liikaa niuhottaa, koska se, mitä muut ovat minulle tarjonneet, ei ole minua lihottanut, vaan se, mitä itte oon kurkustani alas tunkenut joka päivä.

Semmoset 30 kiloo laihduin muutaman vuoden aikana, eikä oo tullu takasin. En ole nähnyt nälkää enkä rääkännyt itseäni liikunnalla. Pikkuhiljaa, omaan tahtiin, pitkällä tähtäimellä, maalaisjärjellä.

On se vaivan arvoista. Tsemppiä kaikille!

[Michelangela]

Ai niin, sori pöllöilyni, unohdin vastata aloittajan kysymykseen! Eli mikä sai lihomiseni aikaan? Laiskuus, mukavuudenhalu, ja jo lapsuudessa opittu tapa lohduttaa, rauhottaa ja ilahduttaa itteään herkkuja syömällä, ja hälläväliä-tyyliin välinpitämättömyys omaa terveyttä kohtaan.

Mutta noin ylipäänsä, minulle on ihan sama että onko joku lihava tai laiha, se on jokaisen oma asia - terveys tietty on se tärkeä juttu sen kaiken suhteen. Ulkonäkökeskeisyys rasittaa, etenkin lihavien pilkkaaminen ja semmoinen. Monen hoikan treenatun huolitellun ihmisen pilaa totaalinen sisäinen rumuus.

[reijoreipas]

Mutta noin ylipäänsä, minulle on ihan sama että onko joku lihava tai laiha, se on jokaisen oma asia - terveys tietty on se tärkeä juttu sen kaiken suhteen. Ulkonäkökeskeisyys rasittaa, etenkin lihavien pilkkaaminen ja semmoinen. Monen hoikan treenatun huolitellun ihmisen pilaa totaalinen sisäinen rumuus.

Samat.
Nykyinen naisystäväni on muuttunut sairaalloisen lihavaksi 6vuoden aikana.
En syyllistä häntä, koska itsekin pidän hänen syöttämisestään.
Kun lähden aamulla töihin, niin tiedän, että hän odottaa minua sängyssä, vaikka työpäivä venyisikin.
Nykyinen hoikkuutta ihannoiva kulttuuri on synonyymi uskottomuudelle.

[Tengu]

Porkkaan lintutornille. Noin tunti suuntaan. Paskat että kuikkia zomaan.
Metsän haju

[J.Maybrick]

Painoindeksi sanoo: lievän ylipainon alarajoilla. Juuri laskin, että olen kävellyt 360 km tässä viime aikoina. Kävelen riuskasti, joten hiki tulee. En aio laihtua juurikaan, se ei pue minua

[Tengu]

Kävelisin maalimanääriin jos ei tulis hiki.

[mumina]

Vuonna 2010 painoin 50kg. Nyt 2016 86kg. Pituutta 180cm.

Lapsena olin melko pyöreä ja muistan 7. luokalla painaneeni noin 62kg. Sitten tuli radikaali kasvupyrähdys ja toukokuussa 2010 vaaka näytti 51.8kg ja painoindeksi oli n. 15, eli sairaalloinen alipaino, vaikka en luukasa ollutkaan, ennemminkin vain todella hoikka.
Minulle määrättiin masennuslääkkeet, rupesin seurustelemaan, syömään, sain töitä, olin ke, pe ja la baarissa juomassa siideriä. Paino nousi 74 kiloon jonka jälkeen laihdutin vähähiilihydraattisella ruokavaliolla 14kg kahdessa kuukaudessa, jos edes siinä. Hölkkäsin (lähinnä kävelin reippaasti) n. 5krt viikossa tunnin ajan.
Kalja rupesi taas maistumaan, ja nyt joka kesä on tullu 10kg takaisin. Kun vaaka näytti 91kg muutin elintapani jälleen. Paino ei kuitenkaan suostunut putoamaan.
Verikokeissa minulle todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, jolla selitettiin painonnousu ja jumahdus. Nyt alkulääkityksellä en ole edes uskaltanut käydä vaa'alla, mutta en usko muutosta tulleen kuin maksimissaan ylöspäin.

Teen melko aktiivista myyjän työtä, mutta kroppa on varmasti jo tottunut siihen. Lisäksi lopetin röökin joten tauot menevät syödessä. En silti mielestäni syö niinkään paskaa, kalja se on pahin. Sen kun saisi lopetettua ja lääkityksen kohdalleen, toimisi aineenvaihdunta varmasti paremmin.
Yksi ongelma vain on oma mies, joka elää kebabilla ja makaronilaatikolla. Karkkia ja sipsiä menee leffojen kanssa harva se päivä eikä näy kyllä hänen vyötäröllään tai missään. 187cm ja 62kg on minusta jo epäreilua.

Olen aina ollut kova tyttö kävelemään. Koulu- ja työmatkat sisältivät lähestulkoon aina 2-4km kävelyä per suunta. Töissä tuli kovina päivinä vedettyä 30 000 askelta + nostelua ja kyykkäämistä. Lihasmassaa on siis myös jonkin verran tullut.

Vaikka numeroita ei saisikaan tuijottaa, olisi 65 ihannepainoni. Vähän rasvaa mutta terve määrä lihaksia.

Edit: en siis usko, että vajari on estänyt minua niinkään laihtumasta. Olen vain vaatinut parempia tuloksia kuin realistista. Kalja se pääpiru on

[Lassie]

Hienoa että ihmiset ylittävät kynnyksiä ja mukavuusalueita. Saattaa olla paljon vaikeampaa lähteä treenamaan ja ihmisten ilmoille, mitä enemmän painoa on yllä. "Tunnelivisio" on hyväksi, tai miten suomennetaan. Että ei keskity muuhun ympäristöön ja ihmisiin vaan omaan tekemiseen. Voi viedä fiiliksiä pois jos alkaa katsella liikaa ympärilleen ja epäröidä ja nolostella turhia.

Keille urheilu kuuluu. Kaikille jotka haluavat treenailla. Varmaan kuulostaa itsestään selvältä pointilta, mutta ei välttämättä sitä ole kaikille - sisäisesti luodaan maailmankuvia ja saatetaan "rajata" asioita ulottumattomiin. Kuntosalit eivät ole vain pinkeitä trendi-ihmisiä varten tms, paljon hienompaa onkin nähdä kunnon tekemistä ja ihmisiä, joilla on hiki pinnassa. Enemmän saisi kuntosaleille tulla esimerkiksi senioriväkeä. Nostan hattua kaikille senioreille ja kaikille ylipainoisille tai epävarmoille ihmisille, jotka uskaltavat mennä "uusiin" paikkoihin ja haastaa itsensä ja ehkä maailmaakin.

En katso kuuluvani trendi-ihmisiin, vaatetuskin vanhaa sesonkia ja reikä kengässä näkyvästi. Tykkään urheilla ja olen hyvässä kunnossa. Ymmärrän kuitenkin ns. kynnysasioita ja samaistun alkujaan ns. epävarmoihin ihmisiin. Mutta kypsymistä käynyt ja sen sisäistämistä, että maailma kuuluu meilleKin. (Jotenkin rajasin asioita, arkailua tiettyihin lajeihin, tai ei ainakaan tietyille alueille esim kuntosalilla, etenkin jos liian täydellistä meininkiä siellä ja miehiä voimiensa tunnoissa, vaikka olisi kiinnostanut ottaa selvää asioista. Sitten kun ei ollut vaihtoehtoja, asuin seudulla jossa oli pakko käydä ruuhkaisalla kuntosalilla jota nimenomaan miehet asuttivat, niin päätin suuntautua uudenlaiseen ajattelutoimintaan ja nähdä "mahdollisuuksia", ottaa vinkkejä vastaan, olla reilusti epävarmaa jos on epävarmaa ja mennä vaan sinne ns. painoalueellekin. Oli ihan mukavaa ja rentouttavaa. )

Loppuun laitan huumoripätkän ToosaTV:ltä, parodiaa Rakas sinusta on tullut pullukka- ohjelmasta. Kautta vaahtokarkin , hillitöntä hyväntahtoista huumoritunnelmaa. https://www.youtube.com/watch?v=jpaA2_tTxCU

[TooToo]

Kuinkas sitten nykytilanne onkaan? Seitsemää lääkettä vetelee päivittäin ja työkyvyttömyyseläkkeellä ja painoa on noi 178 kg.

Tälläkin palstalla on paljon ylipainoisia ihmisiä kirjoittajien joukossa, joten mikä sai sinun tilasi siihen mitä se nyt on, ilman perinnölisyyksiä tai muita haista paska selityksiä?Saat olla myös itsellesi rehellinen.

Voi perkele mitkä massat on saanut kerättyä. Milläköhän konstilla päässyt eläkkeelle tänä päivänä, kun suunnilleen halvaantuneitakin yritetään kuntouttaa ihanaan ja iloiseen oravanpyörään takaisin? Ylensyönti tuskin riittänyt syyksi. Ja ketjun kysymykseen niin itselläni liikunta ja sali viimeiset 20 vuotta pitänyt painon samassa -+4kg.

[Maura Isles]

Onhan noita nähty.
Tullaan tiettyyn ikään, mikä se sitten onkaan. Aineenvaihdunta hidastuu hieman, mutta sitä ei huomioida syödyn ruuan määrässä. Vedellään ruokaa naamariin samalla tavalla, niinkuin ennenkin.
Kilot hiipivät hiljaa ja yhtäkkiä niitä onkin kymmeniä kiloja liikaa. Sitten aletaan miettiä syitä...

Oma suosikkini on ehdottomasti: "mulla on varmaan kilpirauhasen vajaatoimintaa".

Ei ku sulla on vaan liian hyvä ruokahalu.

[humma]

En mitään. Olen taulukoiden mukaan ylipainoinen, mutten näytä siltä. Kehonkoostumusmittaus näyttääkin jotain aivan muuta, kuin BMI

[Tengu]

"mulla on varmaan kilpirauhasen vajaatoimintaa"

Struuma (lat. struma) tarkoittaa kilpirauhasen suurentumaa. Struumaan voi liittyä joko kilpirauhasen liika- tai vajaatoimintaa.
----
Ei näin, mutta ehkä.