Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset

[Unensieppaaja]

http://m.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikke ... at/2369980

En saanut kopioitua linkin uutista tänne, ehkä tämäkin on jo ketjussa, en kahlannut nyt koko ketjua läpi. Aiemmin olen kyllä lukenut.

Uutinen on julkaistu 16.10.2013. Eikö väitöskirja ole tarkastettu vasta vuonna 2015?

No voihan, linkki ei toimikaan. Miten tekstin saisi liitettyä? Jokin videokin siinä on, mutta nyt en saa sitä kännykällä katsottua.

Jutussa poliisit iloitsevat, että "jokainen sairaalaan saatu lamppu huojentaa poliisin taakkaa ja edistää esitutkintaa" Kiittelee rikosylikonstaapeli Jyri Juti Varsinais-suomen poliisilaitoksen rikostutkinta yksiköstä.

"Ilmoitukset lasten kaltoinkohteluista on lisääntyneet nopeasti. Esimerkiksi Turussa tutkittavien määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa"

[Louvren kummitus]

Tuossa toimiva linkki http://m.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikke ... at/2369980

[Unensieppaaja]

Kiitos toimivasta linkistä Louvren Kummitus.

[Unensieppaaja]

Tänä päivänä epäily lapsen pahoinpitelystä (huom. epäily) tutkitaan perusteellisesti. Mielestäni ehkä liiankin kanssa. Tämä voi traumatisoida koko perheen.

Esim. Viet lapsen päivystykseen korvakivun takia, lääkärin tutkimuksessa huomataan alaselässä mustelma. Yhtäkkiä huomaatkin olevasi lapsen kanssa osastolla pahoinpitelystä epäiltynä. Korvahan se kipeänä oli.

Tämän jälkeen lähtee suuret rattaat pyörimään. Lapsi valokuvataan kauttaaltaan, hammaslääkäri tulee paikalle oman kuvaajansa kanssa ja taas kuvataan, suu ja hampaat. Lapselta otetaan verikokeet ja kuvataan koko keho magneettikuvauksessa.

Lastensuojelu ja poliisi saapuvat yhteisneuvotteluun, siellä on kaikki ylilääkäriä myöden. Vammamekanismia selvitetään, voiko tällainen mustelma tulla lapsen pyllähtäessä hiekkalaatikolla.

Prosessi on raskas. Ymmärrän hyvin, että pahoinpitelyitä tapahtuu ja niitä tulee selvittää.

Olen omin silmin todistanut tätä prosessia useita kertoja opiskeluaikana. Monesti hyvin hämilläni.

Kuka sitten päättää onko rikos tapahtunut. Poliisi luottaa ilman muuta lääkärin asiantuntijuuteen. Jos lääkäri käyttää todisteena "humpuukilaitetta", niin mikä on totuus?

Pitäisi kyetä katsomaan koko kuvaa, eikä luottaa vain tekniikkaan.

En tässä ota kuitenkaan kantaa Auerin syyllisyyteen SERI-rikokseen. Minulla ei ole kaikkea tietoa siitä mihin tuomio perustuu.

[sisotalo]

Näissä tilanteissa tutkimuksen tarkoituksena on löytyä rikos, siis lapsen seksuaalinen väärinkäyttö. Sitä ei fyysisesti pystytä osoittamaan, mutta on erinomainen tapa perehtyä asiaan sen ympäristn kautta, jossa ilmitulo on tapahtunut. Usein miten ilmiantajalla on motiivi, esimerkiksi lastenhoidon saaminen. Auerin tapauksessa oli ilmiantajien motiivit päivän selvät, taloudellinen valtava etu.

Manner vie koppikorvauksiet samaan kategoriaan, vaatimalla valtavia korvauksia. Siitä ei tule mitään. Manner ja muut asianajajat ovat jo lukuisten oikeudenkäyntien aikana ansainneet. Karkea lasku
Ulvilan Surma: 2 x hovi ja 2 x käräjät, kussakin noin 3 asianajajaa á 40.000. KKO vain Mannerille 2x10.000. Siis 12x40.000 + 2x10.000 = 500.000
Lsh 2 x 3 x 30.000 = 180.000
Yhteensä 680.000 Euroa

Siis valtavat rahat on jo maksettu kelvottomasta työstä. Otin luvut muistista todella maksetut rahat löytyvät oikeuden päätöksistä eivätkä ne ole salaisia

[Nicht schuldig]

http://m.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikke ... at/2369980

En saanut kopioitua linkin uutista tänne, ehkä tämäkin on jo ketjussa, en kahlannut nyt koko ketjua läpi. Aiemmin olen kyllä lukenut.

Uutinen on julkaistu 16.10.2013. Eikö väitöskirja ole tarkastettu vasta vuonna 2015?

No voihan, linkki ei toimikaan. Miten tekstin saisi liitettyä? Jokin videokin siinä on, mutta nyt en saa sitä kännykällä katsottua.

Jutussa poliisit iloitsevat, että "jokainen sairaalaan saatu lamppu huojentaa poliisin taakkaa ja edistää esitutkintaa" Kiittelee rikosylikonstaapeli Jyri Juti Varsinais-suomen poliisilaitoksen rikostutkinta yksiköstä.

"Ilmoitukset lasten kaltoinkohteluista on lisääntyneet nopeasti. Esimerkiksi Turussa tutkittavien määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa"

Kiitos edellisestä viestistäsi kohdistuen Duodecim 2016.

Väitöstilaisuus oli Tampereen yliopistolla 2.10.2015. Uutinen on julkaistu 16.10.2013.

"Toisena Suomessa Turun yliopistosairaala on saanut kirkasvalo- ja ultraviolettilampun, jonka avulla voidaan kuvata näkymättömiä iho- ja kudosvaurioita.

Kokenut lastenlääkäri iloitsee Obelux-nimisestä laitteesta, joka lisää tutkimusvarmuutta ja nopeuttaa tutkimuksia. Tähän asti keskussairaala on lainannut poliisin uv-tutkimusvalaisinta etsiessään pienistä potilaista jo näkymättömiin parantuneita merkkejä väkivaltaisesta kohtelusta. Oma lamppu tulee tarpeeseen.
Poliisille valotutkimus on ollut arkea jo parikymmentä vuotta. Rikospaikkatutkimuksessa kirkasvaloa käytetään yleisimmin, ultraviolettia esimerkiksi kuolemansyytä selvitettäessä.
(professori, ylilääkäri Jussi Mertsola Tyks lasten ja nuorten klinikalta.)"

Otin tähän lainauksen tämän uutisen tekstistä, jotta on helpompi seurata keskustelua. Eli silloin, kun Minna Joki-Erkkilä teki tutkimuksiaan Annelin lapsilla ajankohtaan voidaan todeta seuraavaa:

Lasten tutkimuksia on ilmeisesti suoritettu jo elokuussa 2011 ja siitä aina jonnekin marraskuuhun 2011. Nämä tutkimukset on tehty LSH-asiassa käräjäoikeutta varten.

Aineistoista esim. valituslupahakemus korkeimmalle oikeudelle asiassa murha 17.4.2015 käy ilmi, että esim. Minna Joki-Erkkilä on edelleen 11.3.2013 antanut vastinelausunnon Santtilan ja Finnilän asiantuntijalausuntoon. Tässä kohdassa ollaan menossa hovioikeuteen (Turku) LSH-asiassa ja käräjäoikeus murha-asiassa.

Jos ajatellaan tätä uutista 16.10.2013 niin se ajoittuu juuri siihen aikaan, jossa Annelia oltiin tuomitsemassa käräjäoikeudessa murhasta. Näillä asioilla on yhteyttä toisiinsa. Tässä Minna Joki-Erkkilän todistelussa ei siis ole vain kysymys vuodesta 2013 (artikkelin ilmestymisaika), vaan hänen toimintansa on ulottunut vuodesta 2011 aina vuoteen 2015 saakka Anneli Aueria koskevissa asioissa ja todistettavasti hänellä ollutta muistitikkua on käytetty vuonna 2013 ja sitä tarjotaan edelleen korkeimmalle oikeudelle valituslupahakemuksessa murhasta viime vuonna (2015) tähän samaan aikaan.

Itse uutisessa käy ilmi, että Turkuun on saatu UV-valolaite vuonna 2013, joka paljastaa lasten pahoinpitelyjä ylilääkäri Mertsolan mukaan. Mikä on siis vahvistanut silloin Minna Joki-Erkkilän tekemiä tutkimuksia Annelin lapsilla. Sen jälkeen on ollut oudon hiljaista vaikka näitä tutkimuksia tiedetään jatketun esim. Turussa, jossa ne aloitettiin alun perin poliisin lainalaitteilla, tässä on ollut kysymys ihan suuren kaaren mukana olosta näissä Minna Joki-Erkkilän puuhissa - hän ei toimi yksin. Minulla on vahva epäilys siitä, että näitä nk. arpitutkimuksia on tehty enemmänkin ja sen tähden nyt ollaan hyvin vaitonaisia tästä koko jutusta.

Anneli ei ehkä olekaan ainut uhri tässä tapauksessa näitä voi olla lisääkin. Konkreettisesti tarkoitan sitä, että vuosilta 2011-2015 seksuaalirikoksista tuomittujen ihmisten väitettyjä uhreja on saatettu tutkia UV-valolla ja tuomita näiden arpien perusteella. En siis väitä, että nämä ihmiset ovat kaikki syyttömiä vaan epäilen, että näitä Minna Joki-Erkkilän ja muutamien muiden mahdollisten lääkäreiden lausuntojen perusteella on joku voitu tuomita väärin perustein vankilaan.

Se mitä tarvittaisiin olisi yksinkertaisesti tietoa lisää siitä, että millä tavalla tätä UV-valoa ja ylipäätään näitä lasten pahoinpitelyjä tai seksuaalista hyväksikäyttöä on somaattisessa mielessä tutkittu? Kaikki materiaali mitä ikinä kykenisi löytämään nimenomaan tältä alueelta on arvokasta.

[Unensieppaaja]

Olen yrittänyt löytää luotettavaa lähdettä koskien immenkalvon takaisin kasvua tai takaisin kasvamattomuutta. En löydä. Asiasta löytyy hajanaista "tietoa", puolesta ja vastaan.

Sexpon sivustolla sanotaan, ettei immenkalvo voi koskaan kasvaa takaisin.

Missä on kerrottu lääkäreiden kanta asiaan, vai eikö heillä ole tietoa?

Onko akateeminen käsitys naisen sukupuolielimistä edelleen keskiaikaisen tietämyksen varassa. Luulisi, että asiaa olisi tieteellisesti tutkittu.

Onko kukaan löytänyt ajantasaista tutkimustietoa asiasta?

[Pieni liekki]

Olen yrittänyt löytää luotettavaa lähdettä koskien immenkalvon takaisin kasvua tai takaisin kasvamattomuutta. En löydä. Asiasta löytyy hajanaista "tietoa", puolesta ja vastaan.

Sexpon sivustolla sanotaan, ettei immenkalvo voi koskaan kasvaa takaisin.

Missä on kerrottu lääkäreiden kanta asiaan, vai eikö heillä ole tietoa?

Onko akateeminen käsitys naisen sukupuolielimistä edelleen keskiaikaisen tietämyksen varassa. Luulisi, että asiaa olisi tieteellisesti tutkittu.

Onko kukaan löytänyt ajantasaista tutkimustietoa asiasta?

Ainakin aika ajantasaista tutkimustietoa löytynee Minna Joki-Erkkilän väitöskirjan liiteluettelossa mainituista julkaisuista.

Itse en usko, että immenkalvo voi kasvaa takaisin, kun se on kerran tuhoutunut. Enkä myöskään usko, että perheen kaikki neljä raiskattua lasta olisivat parantuneet sataprosenttisesti, kuten tapahtui Auerin lapsille. Todellinen ihmeparantuminen, josta jäljelle jäivät ainoastaan kolmen pikkulapsen lennokkaat jutut. Ihmettelen, kuinka herkkäuskoisia ja sinisilmäisiä ovat olleet ne aikuiset, jotka eivät ole lainkaan näitä yhdessä harjoiteltuja puppu-juttuja kyseenalaistaneet.

[Unensieppaaja]

http://www.lehmiller.com/blog/2015/1/29 ... rgin-again

Linkissä olevassa tekstissä lääkäri pitää immenkalvon palautumista takaisin ERITTÄIN, ERITTÄIN epätodennäköisenä ja olisi lääketieteellisesti katsoen epänormaalia tai poikkeavaa (anomaly).

Kannattaa lukea.

[Lomax]

Nin Sexpo valaisee immenkalvoista:

Immenkalvo eli emätinkranssi

Immenkalvoksi kutsutaan joustavaa, rengasmaista ihopoimua, joka sijaitsee noin sentin syvyydessä emättimen suuaukon sisäpuolella ja ympärillä, sisempien häpyhuulien välissä. Sen tarkoitus on suojata emätintä. Kaikilla naisilla on immenkalvo koko elämänsä ajan, niin nuorena kuin aikuisenakin. Tämä ihokudosrengas on jokaisella myös erimuotoinen ja -paksuinen. Immenkalvo on kuin sormenpäähän pyöritetty kuminauha: se venyy ja muotoutuu esimerkiksi sormen tai tamponin ympärillä. Venymisestä huolimatta immenkalvo ei katoa minnekään esimerkiksi ensimmäisen yhdyntäkerran aikana tai ratsastustunnilla, vaan säilyy aina osana emätintä.

Rengasmaisessa immenkalvossa on aukko, josta kuukautisveri pääsee ulos ja jonka kautta esimerkiksi penis tai tamponi menee sisään emättimeen. Immenkalvon aukko voi olla ahdas, jos ei ole koskaan harrastanut yhdyntöjä, käyttänyt tamponia tai työntänyt sormia emättimen sisään, mutta se venyy ajan kanssa. Joskus kuulee puhuttavan immenkalvon puhkeamisesta tai repeämisestä. Tällainen puhe harhaanjohtavaa, sillä nimestään huolimatta immenkalvo ei ole minkäänlainen kalvo, jonka olisi tarkoitus puhjeta. Vaihtoehtoinen nimitys immenkalvolle voisi olla vaikkapa emätinkranssi. Kun puhutaan immenkalvon repeämisestä, tarkoitetaan siis todellisuudessa kyseisessä ihopoimussa olevan aukon venymistä ja myötäilyä vaikkapa sormien ympärillä.

Onko immenkalvo merkki neitsyydestä?

Toisinaan immenkalvon venymisen yhteydessä saattaa tulla pari tippaa verta, jos kyseessä on ensimmäinen kerta, kun emättimeen työnnetään jotakin. Venyminen voi myös aiheuttaa pientä kipua ensimmäisellä kerralla. Tämä ei ole vaarallista vaan täysin normaali ilmiö. Verta tai kipuja ei kuitenkaan pitäisi esiintyä enää jatkossa. Mikäli yhdyntä tuntuu muutaman kerran jälkeen vielä kivuliaalta, on syytä käydä lääkärissä.

Koska immenkalvo ei ole läpäisemätön kalvo tai verho emättimessä, ei kenenkään neitsyyttä voi tietää sen ulkonäön tai eheyden perusteella. Immenkalvossa olevan aukon koko on hyvin yksilöllinen, eikä immenkalvon tiukkuudesta voida päätellä, onko joku ollut aiemmin yhdynnässä vai ei. Yhdynnän aikana kukaan ei siis huomaa, onko naisen immenkalvo ennestään venynyt.

Immenkalvoa voi halutessaan varovasti venytellä puhtain, liukasteeseen tai hajusteettomaan öljyyn kastetuin sormin. Kannattaa kuitenkin kuunnella kehoaan ja pitää taukoa, jos kosketus tuntuu epämiellyttävältä.
Julkaistu: 23.4.2015

http://www.sexpo.fi/kysymys/immenkalvo/

Ja pikainen googletus hakusanoilla "hymen child abuse" ja tadaa:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4215093/

Ja sieltä poimittua:

Hymenal tears, even in the prepubertal hymen, can heal fully (23, 24).

Ja mielenkiintoista:

The state of the evidence regarding the sexual abuse of children and adolescents

In a review of the literature on evidence-based research up to 2008, Pillai discussed 10 studies of normal anogenital anatomy (including a total of just under 1000 children), 6 case-control studies comparing abused and non-abused children, and 6 studies on the course of healing (30). The evidence was considered to be limited; the data originated nearly exclusively in the USA. The main conclusions of the review were as follows:

A large majority of child and adolescent victims of sexual abuse have no positive physical findings.
A peripheral posterior margin measuring at least 1 mm is nearly always present except for single cases of abused girls, but its evaluation is methodologically problematic.
Genital measurements are generally unsuitable for determining whether abuse has occurred.
Genital injuries usually heal rapidly and completely, including superficial and intermediate-grade hymenal tears. Complete hymenal tears, in contrast, usually persist.
Scarring was never seen after hymenal injury.

Berkoff et al., in their systematic review of the literature on sexual abuse of prepubertal girls, published in 2008, found only 11 articles that were suitable for inclusion (31). Their conclusions were as follows:

The anogenital findings, taken in isolation, are generally too imprecise and unreliable to permit a definitive conclusion that sexual abuse has taken place.
Deep or complete interruption of the hymenal edge between the 4 and 8 o’clock positions strongly suggests sexual abuse.

Heppenstall-Heger et al. (2003) prospectively studied 94 cases of sexual abuse of girls involving penetration over a period of 10 years and found hymenal injuries in 37 cases (32). 15 complete hymenal tears were still demonstrable on follow-up examination. In contrast, partial tears, hematomas, and abrasions healed fully, without exception. Anal injuries healed fully in 29 of 31 cases; scarring was seen in only 2 cases. In a case-control study by Berenson et al. (2000), involving 192 3- to 8-year-old sexually abused girls and a carefully selected control group, only minor differences in the anogenital findings were seen; 5% had suggestive evidence of abuse, and 2.5% had definitive evidence of abuse (33). The types of definitive evidence include deep or complete posterior notching of the hymen, perforations, acute tears of the vulva, and ecchymoses. Superficial hymenal notching was seen in both groups (34).

The largest multicenter study to date is that of McCann et al. (2007), with two relevant publications concerning hymenal and extrahymenal findings of acute anogenital injury, in a total of 239 cases (23, 24). The study group consisted of 113 prepubertal and 126 adolescent girls. With the exception of deep, complete hymenal tears, all injuries healed completely:

abrasions and small hematomas in 3–4 days,
petechiae in 48 hours (prepubertal) and 72 hours (pubertal),
larger hematomas in 11–15 days,
bullous raised lesions on the skin with blood-tinged contents were seen for up to 34 days,
many hymenal tears (superficial and deep) healed without any further consequences (prepubertal 15/18, pubertal 30/34), and scarring was not seen in any case.

Ja taustaa:

Method

This article is based on a selective review of pertinent literature retrieved from various databases, including PubMed and the overall index of the Quarterly Update.

Ja sitten tulos lyhyesti:

The great majority of sexually abused children do not have any abnormal physical findings. The proper determination and documentation of physical findings and their interpretation based on current scientific knowledge are essential for the protection of abused children.

Ja pikaisella googletuksella lasten seksuaalisessa hyväksikäytön tutkimuksissa nykytietämyksellä nimenomaan ei ole mitään "neitsyyden määrittelyjä". Se on keskiaikaa, jos kuvittelee, että immenkalvon perusteella sen voi tehdä. Tätäkin on tutkittu jonkun verran, kun tietyntyyppisissä valtioissa ns. neitsyystarkastukset tytsyille on ihan arkipäivää. Näillä nimenomaan ei ole mitään tieteellistä pohjaa.

Itse en usko, että immenkalvo voi kasvaa takaisin, kun se on kerran tuhoutunut. Enkä myöskään usko, että perheen kaikki neljä raiskattua lasta olisivat parantuneet sataprosenttisesti, kuten tapahtui Auerin lapsille. Todellinen ihmeparantuminen, josta jäljelle jäivät ainoastaan kolmen pikkulapsen lennokkaat jutut. Ihmettelen, kuinka herkkäuskoisia ja sinisilmäisiä ovat olleet ne aikuiset, jotka eivät ole lainkaan näitä yhdessä harjoiteltuja puppu-juttuja kyseenalaistaneet.

No tuo kanta on kyllä uskon asia. Koska asia on tutkittu, vaikka myytit vahvasti elävätkin. Ja mielenkiintoinen näkökanta, lasten hyvöksikäyttäjille ja raiskaajille kyllä tulisi tuollaisella näkökannalla onnenpäivät. Katsos kun lapsen kertoma (tai vaikkapa raiskauksen aikuisen uhrin) ja sen arviointi on seksuaalirikoksissa usein se pääpointti. Sattuneesta syystä.

[Pieni liekki]

Itse en usko, että immenkalvo voi kasvaa takaisin, kun se on kerran tuhoutunut. Enkä myöskään usko, että perheen kaikki neljä raiskattua lasta olisivat parantuneet sataprosenttisesti, kuten tapahtui Auerin lapsille. Todellinen ihmeparantuminen, josta jäljelle jäivät ainoastaan kolmen pikkulapsen lennokkaat jutut. Ihmettelen, kuinka herkkäuskoisia ja sinisilmäisiä ovat olleet ne aikuiset, jotka eivät ole lainkaan näitä yhdessä harjoiteltuja puppu-juttuja kyseenalaistaneet.

No tuo kanta on kyllä uskon asia. Koska asia on tutkittu, vaikka myytit vahvasti elävätkin. Ja mielenkiintoinen näkökanta, lasten hyväksikäyttäjille ja raiskaajille kyllä tulisi tuollaisella näkökannalla onnenpäivät. Katsos kun lapsen kertoma (tai vaikkapa raiskauksen aikuisen uhrin) ja sen arviointi on seksuaalirikoksissa usein se pääpointti. Sattuneesta syystä.

Minulla ei ole mitään syytä olla uskomatta kolmen oikeuspsykologiaan ja lasten kertomusten luotettavuuden arviointiin perehtyneeseen tutkijaan (Santtila, Korkman ja Finnilä), jotka ovat kaikki korkeasti koulutettuja ja tohtoreiksi väitelleitä. He ovat kovan luokan asiantuntijoita, joiden pätevyyttä ei olisi pitänyt epäiltyjen seksuaalirikosten tutkinnassa ja oikeudenkäynneissä sivuuttaa. He ovat valan velvoittamina murhaoikeudenkäynnissä todenneet, että Auerin kolmen nuorimman lapsen kertomukset ovat epäluotettavia.

Voiko kukaan kiistää, ettei puolustuksella olisi ollut käytössään asiantuntijoina Suomen oikeuspsykologian alan parhaimmistoa ja pätevää sellaista?

[Nicht schuldig]

Olen yrittänyt löytää luotettavaa lähdettä koskien immenkalvon takaisin kasvua tai takaisin kasvamattomuutta. En löydä. Asiasta löytyy hajanaista "tietoa", puolesta ja vastaan.

Sexpon sivustolla sanotaan, ettei immenkalvo voi koskaan kasvaa takaisin.

Missä on kerrottu lääkäreiden kanta asiaan, vai eikö heillä ole tietoa?

Onko akateeminen käsitys naisen sukupuolielimistä edelleen keskiaikaisen tietämyksen varassa. Luulisi, että asiaa olisi tieteellisesti tutkittu.

Onko kukaan löytänyt ajantasaista tutkimustietoa asiasta?

Yritin etsiä mitä tahansa tietoa siitä, että immenkalvo kasvaisi yhteen. En löytänyt sitä, jonka jälkeen aloin tutkia sitä vaihtoehtoa, että tämä nk. seksuaalinen hyväksikäyttö ei olisikaan ollut ollenkaan nk. penetraatio. Löysin myös joitakin sellaisia artikkeleita, joissa asiaa ei sanottu suoraan vaan vedottiin siihen, että immenkalvoa on eri muotoisina ja muihin seikkoihin. Mutta sellaista suoranaista ja selvää tekstiä immenkalvojen yhteen kasvamisesta ei todennäköisesti löydy.


Eräs asia, joka näyttäisi olevan melko yhdenmukainen ajatus oli se, että tämä immenkalvon repeämä olisi se todiste raiskauksesta, jos repeämä on syvä. Nämä vihjeet näistä "seksuaalinen hyväksikäyttö ei jätä aina jälkiä" ei jotenkin päde tässä asiassa, kun tuomiot ovat kuitenkin näin kovat ja lisäksi tässä on tuomioita myös raiskauksesta, joten tämäkään alue ei pelkästään anna välttämättä enempää tietoa. Tässä tarvittaisiin konkreettista tietoa siitä, että mitä tapahtuu, jos tietyn ikäinen lapsi raiskataan. Näissä tutkimuksissa, joihin silloin törmäsin sitä yhtä lukuunottamatta, oli se, että niissä ei ollut konkreettista tietoa penetraatioraiskauksista koskien lapsia (pieniä). Joko niissä selostettiin tilastollisesti aluetta esim. 7-12 vuotiaat (liian laaja) tai sitten ei ollut selvää se, että oliko tapahtuma ylipäätään tapahtunut. Tekijä saattoi olla eri mieltä asiasta ja sen lisäksi jäi sellainen kuva, että pienemmistä lapsista ei tätä tietoa välttämättä ehkä olisikaan kovinkaan paljon. Siis tässä tutkin aluetta ja väitettä kahdesta lapsesta, joiden iät ovat noin 3-6 vuotiaita ja joita olisi raiskattu, siis ei vain hyväksikäytetty jollain tavalla, joka sitten ei jättäisi mitään merkkejä.

[sisotalo]

Ongelmana on Mannerin sitoutuminen psykologeihin, joita vastassa ovat heidän esimiehensä, samanlaisia psykologeja, mutta korkeamassa yhteiskunnallisessa asemassa. Korkman kirjoittaa yhdessä MJE kanssa.

Finnilä ja Santtila ovat kirjoittaneet jotain sekä lsh-asiassa, että Ulvilan surmassa, mutta eivät suostu paljastamaan mitä. Heidän todistuksensa Ulvilan surmassa on luentoja asioista, joiden he arvelevat liittyvän kyseessä olevaan syytökseen. Syyttäjän asiantuntijat sanovat suoraan, että anneli on syyllinen.

Psykologit eivät siis ratkaise vaan oikeuden jäsenet ryhtyvät itse psykologeiksi. Turun käräjäoikeudessa Pj. ei lainkaan uskonut lasten juttuihin, hovissa oltiin yksimielisiä. Sitten KKO otti vuoden miettimistauon ja hylkäsi valitupyynnön juuri kun Vaasan hovioikeus aloitti oikeudenkäynnin, joka osoitti, että Auerin poika valehteli. Jos KKO olisi malttanut odottaa vielä puoli vuotta olisi ollut pakko harkita lsh-asia vielä uudelleen.

[annijatta]

Sisotalohan on dosentti ja vain näin korkeastikoulutettu henkilö voi varmaksi sanoa että auerin poika valehteli. Oliko dosentti paikalla jokaisena hetkenä, fyysisesti tai henkiolentona?
Dosentin pitäisi tietää että pojan kertomus ja tieteellisesti suoritetut tutkimukset tukevat toisiaan, korreloivat keskenään.

Kumpi on silloin todennäköisempää, että poika puhuu totta vai dosentin mielestä valehtelee.
Onneksi tuomaristo oli sitten vakuuttunut todistusaineistosta joka tuki subjektiivista kokemusta.
Ei tukenut puolustuksen vastineita.
Tiede todentaa. Dosentin se pitäisi tietää.

[Lomax]

Itse en usko, että immenkalvo voi kasvaa takaisin, kun se on kerran tuhoutunut. Enkä myöskään usko, että perheen kaikki neljä raiskattua lasta olisivat parantuneet sataprosenttisesti, kuten tapahtui Auerin lapsille. Todellinen ihmeparantuminen, josta jäljelle jäivät ainoastaan kolmen pikkulapsen lennokkaat jutut. Ihmettelen, kuinka herkkäuskoisia ja sinisilmäisiä ovat olleet ne aikuiset, jotka eivät ole lainkaan näitä yhdessä harjoiteltuja puppu-juttuja kyseenalaistaneet.

No tuo kanta on kyllä uskon asia. Koska asia on tutkittu, vaikka myytit vahvasti elävätkin. Ja mielenkiintoinen näkökanta, lasten hyväksikäyttäjille ja raiskaajille kyllä tulisi tuollaisella näkökannalla onnenpäivät. Katsos kun lapsen kertoma (tai vaikkapa raiskauksen aikuisen uhrin) ja sen arviointi on seksuaalirikoksissa usein se pääpointti. Sattuneesta syystä.

Minulla ei ole mitään syytä olla uskomatta kolmen oikeuspsykologiaan ja lasten kertomusten luotettavuuden arviointiin perehtyneeseen tutkijaan (Santtila, Korkman ja Finnilä), jotka ovat kaikki korkeasti koulutettuja ja tohtoreiksi väitelleitä. He ovat kovan luokan asiantuntijoita, joiden pätevyyttä ei olisi pitänyt epäiltyjen seksuaalirikosten tutkinnassa ja oikeudenkäynneissä sivuuttaa. He ovat valan velvoittamina murhaoikeudenkäynnissä todenneet, että Auerin kolmen nuorimman lapsen kertomukset ovat epäluotettavia.

Voiko kukaan kiistää, ettei puolustuksella olisi ollut käytössään asiantuntijoina Suomen oikeuspsykologian alan parhaimmistoa ja pätevää sellaista?

Mitä siis ne kymmenen psykologia ja 8 erikoislääkäriä ovat siis sanoneet ja mikä on heidän pätevyytensä. Ja ovatko edes nuo mainitsemasi henkilöt haastatelleet lapsia LSHtapauksen johdosta?

Ja kuten hovioikeuskin toteaa:

99. On selvää, että isän väkivaltainen kuolema on ollut traumaattinen kokemus 7-vuotiaalle B:lle. Hänen 12-vuotiaana ilmaisema käsityksensä äitinsä ja vanhimman sisarensa yhdessä toteuttamasta surmatyöstä on tullut ilmi melko pian sen jälkeen, kun Vaasan hovioikeus oli tuomiollaan 1.7.2011 nro 811 hylännyt Anneli Aueria vastaan ajetun syytteen Jukka Lahden murhasta tai taposta. On ymmärrettävää, että B:llä on ollut tarve selittää itselleen isänsä kuolema ja siihen johtaneet tapahtumat. Anneli Auerin tuomitseminen Jukka Lahden murhasta käräjäoikeudessa vuonna 2010 sekä siihen liittynyt julkisuus ovat voineet myös osaltaan vaikuttaa siihen, millä tavalla B on toisaalta suhtautunut äitiinsä ja toisaalta pyrkinyt ymmärtämään isänsä kuolemaan johtaneita tapahtumia. Toisaalta B on hovioikeuden vapauttavan tuomion jälkeen voinut pelätä sitä, millaisiksi hänen hyvät asumisolosuhteensa sijaisvanhempien luona muuttuvat, jos hän muuttaa Anneli Auerin luokse. Vailla merkitystä ei ole sekään, että Anneli Auerin on Turun hovioikeuden lainvoimaisella tuomiolla 27.6.2013 nro 1337 katsottu syyllistyneen useisiin lajissaan vakaviin pahoinpitely- ja seksuaalirikoksiin vuosien 2007–2009 aikana.

Yritin etsiä mitä tahansa tietoa siitä, että immenkalvo kasvaisi yhteen. En löytänyt sitä, jonka jälkeen aloin tutkia sitä vaihtoehtoa, että tämä nk. seksuaalinen hyväksikäyttö ei olisikaan ollut ollenkaan nk. penetraatio. Löysin myös joitakin sellaisia artikkeleita, joissa asiaa ei sanottu suoraan vaan vedottiin siihen, että immenkalvoa on eri muotoisina ja muihin seikkoihin. Mutta sellaista suoranaista ja selvää tekstiä immenkalvojen yhteen kasvamisesta ei todennäköisesti löydy.

En tiedä, minkä kuvittelet immenkalvon olevan. Jos tytöllä on yhtenäinen immenkalvo (ilmeisesti harvinaisempaa), niin siihen pitää tehdä reikä, kun tytöllä alkaa puberteetti (koska menkkaveri).

Kun taas aikaisemmin laittamassani, lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa lainauksessani (jossa on koottu useita eri tutkimuksia eri paikoista), todetaan, että immenkalvo voi parantua täysin. Eli että jos siihen tulee repeämä, niin se voi parantua. Immenkalvosta ei voi päätellä neitsyyttä tai seksuaalista aktiivisuutta, koska se voi myös kulua ja venyä tamponien käytön takia tai vaikkapa urheilusuorituksen takia. Mutta myös parantua.

Kannattaa ihan oikeasti lukea tutkimuksia lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskien ja miten niitä nykytietämyksen valossa voidaan tutkia ja tutkitaankin, mitä löydöksiä voidaan tehdä ja mitä niiden löytyminen tai löytymättä jättäminen kertoo. Ei voi olla niin vaikeaa.

Tämän pystyy selvittämään itselleen päivässä, jos osaa englantia ja käyttää googlea.