Ruumiista irtautuminen

Parapsykologia, PSI, rajatieto, kummitukset, salaliitot.

Valvoja: Moderaattorit

Tiina
Sherlock Holmes
Viestit: 7241
Liittynyt: Ti Touko 01, 2007 6:48 pm
Paikkakunta: Suomessa ollaan.

Re: Ruumiista irtautuminen

Viesti Kirjoittaja Tiina »

^Vakavissaan, vakavissaan tietysti.

Joku luonnollinen selityshän tuohon kuvaan on. Sieluhan häippäs vasta siellä sairaalassa, of course. :)

TooToo
Sofia Karppi
Viestit: 441
Liittynyt: Ti Tammi 08, 2008 1:28 am
Paikkakunta: Stadi

Re: Ruumiista irtautuminen

Viesti Kirjoittaja TooToo »

Tiina kirjoitti:^Vakavissaan, vakavissaan tietysti.

Joku luonnollinen selityshän tuohon kuvaan on. Sieluhan häippäs vasta siellä sairaalassa, of course. :)
Vielä kun löytyisi netissä oleville sadoille muille samantyylisille kuville/videoille luonnollinen selitys, tai ylipäätään miksi aina jollekkin on oltava selitys perkele:)

Tracker
Theo Kojak
Viestit: 1192
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2015 9:13 am

Re: Ruumiista irtautuminen

Viesti Kirjoittaja Tracker »

Silta sarjan näyttelijätär Saga Noren/Sofia Helin.

Helinin elämän käännekohta sattui hänen ollessaan 24-vuotias. Näyttelijä joutui pahaan pyöräilyonnettomuuteen, joka muutti hänen elämänsä suunnan. Helin pyöräili Tukholmassa, kun jotakin meni rikki ja hän lensi pyörän selästä. Näyttelijä mursi leukansa.

– Se oli kehon ulkopuolinen kokemus. Huomasin silloin, että olin osa jotakin sellaista, joka ei kuulu tähän todellisuuteen, Helin kertoo ja jatkaa.

– En käynyt lähellä kuolemaa. Mutta olin kroppani ulkopuolella ja huomasin, kuinka siirryin taas takaisin kehooni. Kun näin itseni kehoni ulkopuolelta, ajattelin, ”että häntä minun käy sääliksi. Voi parkaa.” Se oli taianomaista, Helin muistelee kokemustaan.

Helin sai olla kiitollinen, että säilyi rytäkässä hengissä.

– Onnettomuus muutti minua paljon. Olin silloin nuori, vain 24, enkä ollut pitänyt itsestäni kovin hyvää huolta. Silloin olin todella sokissa, mutta nyt kun ajattelen asiaa, se oli kuin herätys tai isku vasten kasvoja. Siitä lähtien aloin elää kurinalaista elämää, siihen asti olin ollut aivan hukassa, Helin kertoi Ilta-Sanomille 2013.

Onnettomuuden jälkeen hän raivasi tiensä Ruotsin teatterikorkeakouluun.

https://www.is.fi/viihde/art-2000005787561.html

Annabelle
Sabrina Duncan
Viestit: 374
Liittynyt: To Helmi 25, 2021 3:43 am

Re:

Viesti Kirjoittaja Annabelle »

skoone kirjoitti:
Su Touko 20, 2007 4:15 pm
Tiina kirjoitti:Ois ihan yes irtaantua ruumiistaan esimerkiksi töissä niinä päivinä kun on oikein tylsää...Jättäs kropan sinne vaan touhuamaan kun itte tekis jotain henkevämpää :lol:
Jossain ufo-Luukkaisen kirjassa oli semmosesta kokemuksesta että kun tää kyseinen henkilö oli vienyt tyttärensä mummolaan niin oli itse käynyt henkenä katon rajassa katsomassa että mitä he puuhailee...Ja oli sitten osannut kertoa jotta mitä joululahjoja siellä oli valmistettu :roll:
Ei se ruumiista irtoaminen niin ihmeellistä ole, itse pystyin teini-ikään asti "ponnahtamaan itsestäni irti" kun halusin kunnolla levätä. Eli rentoututiin kaikki paikat kunnolla niin, että en pystynyt edes sormea liikuttamaan ja sitten "irtosin" itseni yläpuolelle niin, että näin itseni. En uskaltanut lähteä kauemmas, mutta sitten kun tulin takaisin ruumiiseeni, olin todella saanut energiaa kovasti. Luulin, että kaikki pystyvät tekemään noin. Sitten taito murrosiässä katosi.

Tapasin vuosikymmeniä myöhemmin (muissa asioissa) R-L Luukasen Rovaniemellä (hän oli Lapin lääninlääkäri silloin) ja hän kertoi, että voisin saada kykyni takaisin. Mutta en ole uskaltanut yrittää...
Minä aloin tehdä tuota yli nelikymppisenä; äitini sanoi taannoin muuten, että isäni on kuulemma tehnyt ruumiistaan irtautumista koko ikänsä, meinasi, että se taito kulkee suvussa.
Minulle se tapahtui ekan kerran hyvin spontaanisti, kun olin sängyllä lepäämässä.
Myöhemmin olen havainnut, kuten ylempänäkin kerrotaan, että kun olen fyysisesti aivan puhkipoikki, niin silloin tulee tämä irtaantumiskokemus. Olen kokenut, että se on jonkinlainen "akkujen lataus", sillä se virkistää enemmän kuin puolen vuoden totaalinen irtiotto kaikesta.
Aluksi koin ruumiseen palaamisen jälkeen niskasärkyä ja päälaki kipeytyi. Myohemmin ei näitä enää ole tullut, paitsi kun lähtee kehosta ja palaa takaisin, niin sehän tapahtuu päälaen kautta, jolloin tuntuu sellaista jäätävää kipua. Minua myös "opastetaan" "lentämään" "oikein", eli sanoisinko energiataloudellisesti, käyttäen kehoani ja käsiäni eteenpäïn pääsyyn. "Jokin" ystävällinen olento on siis vierelläni ollut alusta asti irti olon aikana, tosin viimeisimmillä lennoilla olen havainnut hänen siirtyneen jo vähän kauemmaksi tarkkailemaan, ja aivan viimeisimmällä kerralla olin yksin. Tulkitsin tämän läsnäolon sitenkin, että minua opetettiin katsomaan, että liian kauan ei saa olla ruumistaan pois, tai voi kuolla. Kun palaan takaisin, niin olen muutaman kerran ollut havaitsevinani, että sydämeni lyö todella hitaasti, mutta kun tulen päälaen kautta koko kehooni, niin lyönti palaa heti nopeasti normaaliksi.
Kehosta nousun aikana kuuluu voimakasta ääntä, kuin kohinaa, joka voimistuu koko ajan. Annan sen äänen tulla, koska tiedän ,että kohta olen "ulkona". Samaa ääntä ei kuulu kehoon palaamisen aikana; se käy sutjakammin.
"SUPO:n tusinapassipolisit, jotka nettejäkin terrorisoi ovat jo fyysisestikin virkansa ryypänneitä, narkkareita, huume diilereitä, henkisesti loppuun poltettuja hylsyjä ja isomahasekopäitä."
-Tv:sta Tuttu Arto

skoone
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4648
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 9:59 pm

Re: Re:

Viesti Kirjoittaja skoone »

Annabelle kirjoitti:
Su Touko 07, 2023 4:56 am
skoone kirjoitti:
Su Touko 20, 2007 4:15 pm
Tiina kirjoitti:Ois ihan yes irtaantua ruumiistaan esimerkiksi töissä niinä päivinä kun on oikein tylsää...Jättäs kropan sinne vaan touhuamaan kun itte tekis jotain henkevämpää :lol:
Jossain ufo-Luukkaisen kirjassa oli semmosesta kokemuksesta että kun tää kyseinen henkilö oli vienyt tyttärensä mummolaan niin oli itse käynyt henkenä katon rajassa katsomassa että mitä he puuhailee...Ja oli sitten osannut kertoa jotta mitä joululahjoja siellä oli valmistettu :roll:
Ei se ruumiista irtoaminen niin ihmeellistä ole, itse pystyin teini-ikään asti "ponnahtamaan itsestäni irti" kun halusin kunnolla levätä. Eli rentoututiin kaikki paikat kunnolla niin, että en pystynyt edes sormea liikuttamaan ja sitten "irtosin" itseni yläpuolelle niin, että näin itseni. En uskaltanut lähteä kauemmas, mutta sitten kun tulin takaisin ruumiiseeni, olin todella saanut energiaa kovasti. Luulin, että kaikki pystyvät tekemään noin. Sitten taito murrosiässä katosi.

Tapasin vuosikymmeniä myöhemmin (muissa asioissa) R-L Luukasen Rovaniemellä (hän oli Lapin lääninlääkäri silloin) ja hän kertoi, että voisin saada kykyni takaisin. Mutta en ole uskaltanut yrittää...
Minä aloin tehdä tuota yli nelikymppisenä; äitini sanoi taannoin muuten, että isäni on kuulemma tehnyt ruumiistaan irtautumista koko ikänsä, meinasi, että se taito kulkee suvussa.
Minulle se tapahtui ekan kerran hyvin spontaanisti, kun olin sängyllä lepäämässä.
Myöhemmin olen havainnut, kuten ylempänäkin kerrotaan, että kun olen fyysisesti aivan puhkipoikki, niin silloin tulee tämä irtaantumiskokemus. Olen kokenut, että se on jonkinlainen "akkujen lataus", sillä se virkistää enemmän kuin puolen vuoden totaalinen irtiotto kaikesta.
Aluksi koin ruumiseen palaamisen jälkeen niskasärkyä ja päälaki kipeytyi. Myohemmin ei näitä enää ole tullut, paitsi kun lähtee kehosta ja palaa takaisin, niin sehän tapahtuu päälaen kautta, jolloin tuntuu sellaista jäätävää kipua. Minua myös "opastetaan" "lentämään" "oikein", eli sanoisinko energiataloudellisesti, käyttäen kehoani ja käsiäni eteenpäïn pääsyyn. "Jokin" ystävällinen olento on siis vierelläni ollut alusta asti irti olon aikana, tosin viimeisimmillä lennoilla olen havainnut hänen siirtyneen jo vähän kauemmaksi tarkkailemaan, ja aivan viimeisimmällä kerralla olin yksin. Tulkitsin tämän läsnäolon sitenkin, että minua opetettiin katsomaan, että liian kauan ei saa olla ruumistaan pois, tai voi kuolla. Kun palaan takaisin, niin olen muutaman kerran ollut havaitsevinani, että sydämeni lyö todella hitaasti, mutta kun tulen päälaen kautta koko kehooni, niin lyönti palaa heti nopeasti normaaliksi.
Kehosta nousun aikana kuuluu voimakasta ääntä, kuin kohinaa, joka voimistuu koko ajan. Annan sen äänen tulla, koska tiedän ,että kohta olen "ulkona". Samaa ääntä ei kuulu kehoon palaamisen aikana; se käy sutjakammin.
Oho, ei minulla ollut tuonlaisia kokemuksia, rentouduin ja hengitin syvään, ja olin itseni "yälpuolella", kun palasin takaisin, en pystynyt liikuttamaan sormenpäätäkään,tuntui, että olen todella "painava". Sitten tuli kevyt ja rentoutunut olo ja tunsin saaneeni energiaa.

Kuten tuolla aiemmin olin kertonut, niin tapasin R-L Luukkasen Rovaniemellä muinoin. Olin (suomalaisten/ruotsalaisten) opiskelijaini kanssa koulumatkalla Rovaniemellä. Televisiossa oli ollut ohjelmaa juurikin R-L Ln kirjasta (automaattikirjoituksella kirjoitetusta..) kirjasta Kuolemaa ei ole. Opiskelijani pyysivät, että järjestäisin tapaamisen R-Ln kanssa, hän työskenteli silloin Lapin lääninlääkärinä. Kerroin opiskelijoille, että otan yhteyttä telepaattisesti ;) Ja unohdin asian.

Sitten kun olimme jo Rovaniemellä, niin olin tilannut meille opintokäynnin, missä meille esiteltäisiin suomalaista terveyden/sairauden - hoidon systeemiä. Ilmouttaessamme paikalle, yhteyshenkilö valitteli sitä, että henkilö, jonka piti esitellä asiaa, oli sairastunut eikä päässyt paikalle. "Mutta kävisikö Rauni- Leena L", hän kysyi. Ja kävi kyllä, olinhan tilannut hänet telepaattisesti!

Ja niinpä tuo ihan tavallinen, jalat maassa oleva lääkäri, esitteli meille - ruotsiksi ja suomeksi - tilaammme "luennon". - Lopuksi hän sanoi, että jos haluatte kysyä vielä jotain muuta, niin kirjoittakaa lapulle kysymyksenne anonyymisti, niin minä vastaan sitten kysymyksiinne. - Ja niin tehtiin. Ja silloin minä kysyin tuosta, voisinko saada takaisin tuon kykyni irtautua ruumiistani. Ja hän vastasi niin kuin tuolla ylläolevassa lainauksessa kerroin. Että pitää olla varovainen..

En sitten uskaltanut enää yrittää tuota irtoamista. - Sitten minulle tehtiin vuosikymmenien jälkeen iso leikkaus. Minulle oli annettu leikkauksen jälkeen tiputuksessa jotain kipulääkettä, jolle olin ilmeisesti kovin allerginen.- Havahduin heräämössä ja katselin itseäni katonrajasta. Kaksi sairaanhoitajaa olivat hädissään, kun olin menehtymässä... Toinen sanoi, että potilas (minä) on todella allerginen tuolle aineelle ja nyt pitää vaihtaa tiputukseen toinen lääke. Ja niin tekivät! - Ja sitten kai palasin takaisin ja heräsin sitten osastolla.
Muista lähdekritiikki!

skoone
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4648
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 9:59 pm

Re: Re:

Viesti Kirjoittaja skoone »

skoone kirjoitti:
Su Touko 07, 2023 8:34 am
Annabelle kirjoitti:
Su Touko 07, 2023 4:56 am
skoone kirjoitti:
Su Touko 20, 2007 4:15 pm


Ei se ruumiista irtoaminen niin ihmeellistä ole, itse pystyin teini-ikään asti "ponnahtamaan itsestäni irti" kun halusin kunnolla levätä. Eli rentoututiin kaikki paikat kunnolla niin, että en pystynyt edes sormea liikuttamaan ja sitten "irtosin" itseni yläpuolelle niin, että näin itseni. En uskaltanut lähteä kauemmas, mutta sitten kun tulin takaisin ruumiiseeni, olin todella saanut energiaa kovasti. Luulin, että kaikki pystyvät tekemään noin. Sitten taito murrosiässä katosi.

Tapasin vuosikymmeniä myöhemmin (muissa asioissa) R-L Luukasen Rovaniemellä (hän oli Lapin lääninlääkäri silloin) ja hän kertoi, että voisin saada kykyni takaisin. Mutta en ole uskaltanut yrittää...
Minä aloin tehdä tuota yli nelikymppisenä; äitini sanoi taannoin muuten, että isäni on kuulemma tehnyt ruumiistaan irtautumista koko ikänsä, meinasi, että se taito kulkee suvussa.
Minulle se tapahtui ekan kerran hyvin spontaanisti, kun olin sängyllä lepäämässä.
Myöhemmin olen havainnut, kuten ylempänäkin kerrotaan, että kun olen fyysisesti aivan puhkipoikki, niin silloin tulee tämä irtaantumiskokemus. Olen kokenut, että se on jonkinlainen "akkujen lataus", sillä se virkistää enemmän kuin puolen vuoden totaalinen irtiotto kaikesta.
Aluksi koin ruumiseen palaamisen jälkeen niskasärkyä ja päälaki kipeytyi. Myohemmin ei näitä enää ole tullut, paitsi kun lähtee kehosta ja palaa takaisin, niin sehän tapahtuu päälaen kautta, jolloin tuntuu sellaista jäätävää kipua. Minua myös "opastetaan" "lentämään" "oikein", eli sanoisinko energiataloudellisesti, käyttäen kehoani ja käsiäni eteenpäïn pääsyyn. "Jokin" ystävällinen olento on siis vierelläni ollut alusta asti irti olon aikana, tosin viimeisimmillä lennoilla olen havainnut hänen siirtyneen jo vähän kauemmaksi tarkkailemaan, ja aivan viimeisimmällä kerralla olin yksin. Tulkitsin tämän läsnäolon sitenkin, että minua opetettiin katsomaan, että liian kauan ei saa olla ruumistaan pois, tai voi kuolla. Kun palaan takaisin, niin olen muutaman kerran ollut havaitsevinani, että sydämeni lyö todella hitaasti, mutta kun tulen päälaen kautta koko kehooni, niin lyönti palaa heti nopeasti normaaliksi.
Kehosta nousun aikana kuuluu voimakasta ääntä, kuin kohinaa, joka voimistuu koko ajan. Annan sen äänen tulla, koska tiedän ,että kohta olen "ulkona". Samaa ääntä ei kuulu kehoon palaamisen aikana; se käy sutjakammin.
Oho, ei minulla ollut tuonlaisia kokemuksia, rentouduin ja hengitin syvään, ja olin itseni "yälpuolella", kun palasin takaisin, en pystynyt liikuttamaan sormenpäätäkään,tuntui, että olen todella "painava". Sitten tuli kevyt ja rentoutunut olo ja tunsin saaneeni energiaa.

Kuten tuolla aiemmin olin kertonut, niin tapasin R-L Luukkasen Rovaniemellä muinoin. Olin (suomalaisten/ruotsalaisten) opiskelijaini kanssa koulumatkalla Rovaniemellä. Televisiossa oli ollut ohjelmaa juurikin R-L Ln kirjasta (automaattikirjoituksella kirjoitetusta..) kirjasta Kuolemaa ei ole. Opiskelijani pyysivät, että järjestäisin tapaamisen R-Ln kanssa, hän työskenteli silloin Lapin lääninlääkärinä. Kerroin opiskelijoille, että otan yhteyttä telepaattisesti ;) Ja unohdin asian.

Sitten kun olimme jo Rovaniemellä, niin olin tilannut meille opintokäynnin, missä meille esiteltäisiin suomalaista terveyden/sairauden - hoidon systeemiä. Ilmoittautuessamme paikalle, yhteyshenkilö valitteli sitä, että henkilö, jonka piti esitellä asiaa, oli sairastunut eikä päässyt paikalle. "Mutta kävisikö Rauni- Leena L?", hän kysyi. Ja kävi kyllä, olinhan tilannut hänet telepaattisesti!

Ja niinpä tuo ihan tavallinen, "jalat maassa oleva" lääkäri, esitteli meille - ruotsiksi ja suomeksi - tilaamamme "luennon". - Lopuksi hän sanoi, että jos haluatte kysyä vielä jotain muuta, niin kirjoittakaa lapulle kysymyksenne anonyymisti, niin minä vastaan sitten kysymyksiinne. - Ja niin tehtiin. Ja silloin minä kysyin tuosta, että voisinko saada takaisin tuon kykyni irtautua ruumiistani. - Ja hän vastasi niin kuin tuolla ylläolevassa lainauksessa kerroin. Että pitää olla varovainen..

En sitten uskaltanut enää yrittää tuota irtoamista. - Sitten minulle tehtiin vuosikymmenien jälkeen iso leikkaus. Minulle oli annettu leikkauksen jälkeen tiputuksessa jotain kipulääkettä, jolle olin ilmeisesti kovin allerginen.- Havahduin heräämössä ja katselin itseäni katonrajasta. Kaksi sairaanhoitajaa olivat hädissään, kun olin menehtymässä... Toinen sanoi, että potilas (minä) on todella allerginen tuolle aineelle ja nyt pitää kiireesti vaihtaa tiputukseen toinen lääke. Ja niin tekivät! - Ja sitten kai palasin takaisin ja heräsin sitten osastolla.
Muista lähdekritiikki!

Avatar
Eaglegoat
Remington Steele
Viestit: 231
Liittynyt: To Joulu 15, 2022 7:39 pm

Re: Ruumiista irtautuminen

Viesti Kirjoittaja Eaglegoat »

Tämähän ei sinänsä mitään huuhaata ole, sillä tämä on onnistuttu ihan todentamaan mikä se aivokemiallinen mekanismi tuossa taustalla on. Usein vain ihmiset jotka sen kokevat liittävät itse siihen kertomuksissaan niitä yliluonnollisia ulottuvuuksia, jotka siis voi aivan hyvin olla oikeasti kokenut!

Itse olen aikoinaan voimakkaassa ketamiini anesteesissa (onnettomuuden jälkeen ensiavussa saatu) kokenut tällaisen hyvin kuolemanraja kokemusta muistuttavan irtautumisen. Voin sanoa, että en suosittele kenellekään vapaaehtoisesti kokeilemaan, oli aika omissa maailmoissa elelyä seuraavat viikot kun jotenkin ei pääkoppa meinannut uskoa sitä, että se oli ihan vaan niiden mömmöjen aiheuttamaa harhaa.

Unen rajoilla olen varsinkin lapsena kokenut tuollaisia aiemmin mainittuja "leijailu" kokemuksia. Ne olivat tietyllä tapaa jopa mukavia, mutta nekin siis pohjimmiltaan taisivat olla jotain valveuni tyyppistä hommaa jonka tavallaan tiedosti ettei tämä ole totta. Ikään kuin olisi eri ulottuvuuteen siirtynyt osa tietoisuudesta. Tuo anesteeseissa tapahtunut kokemus sen sijaan tuntui aivan aidolta, ja olinkin varma että nyt on sattunut jotain pahemmin kuin ajattelinkaan ja olen kuolemaisillani. En oikeasti ollut, ainoastaan paikoiltaan menneitä niveliä piti nykiä takas paikoilleen.

U = R x I
Jack Taylor
Viestit: 15
Liittynyt: To Touko 11, 2023 5:20 am

Re: Ruumiista irtautuminen

Viesti Kirjoittaja U = R x I »

Mulla oli tuollainen kehostapoistumiskokemus erään liikenneonnettomuuden jälkeen.

Näin itseni kävelemässä tien toisella puolella ja katselin sieltä myös itseäni makaamassa tiellä.

Minut nostettiin joillain pressulla paareille ja muistan miettineeni, että onko tämä ruumissäkki ja olenko sittenkin kuollut.
Ambulanssiin vietäessä jäi tunnelma, että ruumiini kävelisi vielä jossain siellä tiellä. Melkein meinasin sanoa ensihoitajalle, että ”hei mä olen vielä tuolla ulkona, älkää jättäkö minua sinne”. :D

Avatar
Ifigeneia
Theo Kojak
Viestit: 1144
Liittynyt: La Helmi 18, 2023 7:16 pm

Re: Ruumiista irtautuminen

Viesti Kirjoittaja Ifigeneia »

Isäni oli kuulemma leijunut katonrajassa. Hän luki kaikenlaista henkistä kirjallisuutta kun olin lapsi, ja yritti rakentaa laitteen joka välkyttäisi valoa niin että hän pääsisi transsitilaan. Missään vaiheessa ei tuputtanut niitä kirjoja, joita kirjastosta lainasi, minulle. Aloin silti lukemaan itsekin sitä sun tätä, teosofiaa ja von Dänikeniä (isä luki enempi nykyajan ufoja käsitteleviä kirjoja).

Nuorena eli parikymppisenä minulla oli useamman kerran kokemus että yöllä heräsin ja katselin asuntoani. Sitten aina hoksasin että silmäluomeni ovat kiinni. Kuva oli aina jotenkin harmaansävyinen. Mutta pimeäähän yöllä onkin, että ei siinä mitään värejä näy. Erään kerran heräsin siihen että tunsin kuin olisin ollut "valumassa sisään kehooni". Eli kädet olivat menossa (fyysisten) käsien sisään jne.

Kerran olen herännyt niin että kun vilkaisen sänkyni vierelle, siinä näkyy seisovan ihmisen ääriviivat. Ei ihmistä itseään, vain ne viivat. Olenkin mietiskellyt että olisinko siinä ollut itse seisomassa ennen kuin palaudun kehooni takaisin. Minkään vieraan entiteetin läsnäoloa kun en tuntenut.

Jostain joskus somesta lukenut että ennen irtautumista ihmiset saattavat nähdä violetin värisen tunnelin ja tuntea jonkinlaista värinää kehossaan. Jälkimmäisestä en tiedä, mutta violettia väriä olen toisinaan nähnyt unta odotellessani. Se vaan menee aina ohi, eikä tapahdu mitään irtautumista (ainakaan tietoisena pysyen).

Avatar
Enneukko
Susikoski
Viestit: 41
Liittynyt: To Maalis 17, 2016 11:16 am

Re: Ruumiista irtautuminen

Viesti Kirjoittaja Enneukko »

Merciful Samaritan kirjoitti:
Su Elo 14, 2011 12:36 am
Eräs henkilö olisi opettanut minulle tekniikan millä ruumiista irtaudutaan. Pelkuri olin enkä uskaltanut. Olin jostain kuullut tai luullut että pienikin häiriötekijä irtautuneena ollessa estää takaisin paluun. Terveiset Marjatalle Tampereelle.
Tekniikkana voi käyttää kvanttihypnoosia, täysin turvallista.
https://www.youtube.com/results?search_ ... nah+rohkea

MasterSincerus
Alokas
Viestit: 1
Liittynyt: Ti Marras 07, 2023 2:14 pm

Re: Ruumiista irtautuminen

Viesti Kirjoittaja MasterSincerus »

Herkkis kirjoitti:
Su Touko 20, 2007 1:10 pm
Miksihän kaikkia etsityimpiä rikollisia ei etsitä ruumiista irtautumalla? Tai miksi ei vakoilla toisten valtioitten salaisuuksia?
Itse asiassa CIA on tehnyt asiasta tutkimuksia ja tutkinut juurikin tuota asiaa. Tuossa on video, joka avaa projektista. Saivat näyttöäkin
kasaa, mutta eivät tarpeeksi joten lopettivat projektin rahoituksen.

https://www.youtube.com/watch?v=PcMpRBVQmGE

Lisäksi ihan CIA:n sivuilla löytyy asiasta lisää, tuossa esimerkiksi tuollainen asiakirja

https://www.cia.gov/readingroom/docs/CI ... 0016-5.pdf

Vastaa Viestiin