Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset

[taavetti]

No mitenkäs olisi sitten kotimaasta tämä case Muurame?

"Pedofiilivyyhdin viisi muuta tuomittua saivat enimmillään 7-8 vuoden vankeustuomiot. Rinkiin keskeisesti kuulunut keskisuomalainen äiti tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankeuteen kahdesta törkeästä raiskauksesta ja kuudesta eriasteisesta hyväksikäytöstä."


http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... 3&start=15

Ai niin, mutta eihän tällaisia äitejä ollutkaan.

[Nicht schuldig]

Tässä lisää tehtyjä ehdotuksia äideistä, jotka käyttävät lapsiaan hyväkseen:

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201609 ... 2_ul.shtml

”43-vuotias Patricia Spann ja hänen 23-vuotias tyttärensä Misty pidätettiin, kun sosiaaliviranomaisille selvisi heidän menneen naimisiin tämän vuoden maaliskuussa.
Oklahomasta Yhdysvalloista kotoisin oleva Patricia Spann menetti lastensa huoltajuuden useita vuosia sitten. Siitä lähtien Mistyä ja hänen kahta veljeään kasvatti heidän isänpuoleinen isoäitinsä.”

He menivät naimisiin täysi-ikäisenä. On siis sukurutsaus. Miten liittyy pedofiliaan?

https://www.amazon.com/Mothers-Touch-Su ... hers+touch

“Julia A. Brand:
As early as 1988 Julie was nominated by her colleagues for the Reader’s Digest “American Heroes in Education” program because of her child abuse prevention work. She began teaching workshops that were popular at other school districts and spoke at national conferences on the subjects of child abuse, adolescent depression, and bullying related to sexual and gender identity. By 2000 she had written a successful grant to establish a “lending library” with resource materials on child abuse. She also trained her colleagues though in-service courses on how and when to report cases of suspected abuse.

Now semi-retired, Julie continues her advocacy of children’s mental wellness by sharing her own experience as a survivor of emotional child abuse and mother-daughter sexual abuse.”

Tässä näyttäisi olevan kysymys kirjasta, jonka tämä Julia A. Brand on kirjoittanut. Kirjassa on varmaan esimerkkejä sitten näistä tapauksista. Ja hänellä näyttäisi itselläänkin oleva kokemus insestistä äidin ja tyttären välillä. Tämä olisi mielenkiintoista lukea. Normaali äidillä ei ole seksuaalisia tuntemuksia varsinkaan tyttölasta kohtaan. Sehän edellyttäisi jo paljon muutakin.

Seksuaaliseen vähemmistöön (mielenkiinto omaan sukupuolta kohtaan) kuulumista ja se yhdistettynä vielä pedofiliaan ja siihen lisäksi se, että se kohdistuu omaan lapseen eli insesti. Melkoinen yhdistelmä täytyy myöntää.

Annelin tapauksessa ei käsittääkseni ole edes väitetty, että Annelilla ja tyttölapsilla olisi ollut jotain "konkreettista" tekemistä keskenään? Älkää vaan sanoko, että on?

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201608 ... 7_ul.shtml

Mikähän tässä tapauksessa olisi nimi ollut?

http://www.dailymail.co.uk/femail/artic ... abuse.html

Tämä taasen liittyy erittäin tunnettuun tv-kasvoon nimittäin Jimmy Savileen. Hän on jo edesmennyt BBC:n toimittaja. Mitä ilmeisimmin pedofiili, joka tuotiin julkisuuteen sitten kuoleman jälkeen muutamia vuosia sitten.

Tässä tapauksessa en edes tiedä mikä Anneli Aueria ja tapaus Jimmy Savilea voisi yhdistää?

[Nicht schuldig]

Lainaus Hejac:

"Regressoituneen tyyypin ensisijaisena kiinnostuksen kohteena ovat aikuiset. Seksuaalinen kiinnostus lapsia kohtaan on syntynyt vasta aikuisiässä. Tällaisen tyypin teot liittyvät usein elämäntilanteen aiheuttamiin paineisiin kuten huonoon toimeentuloon, työttömyyteen, ihmissuhdevaikeuksiin, kyvyttömyyteen puhua ja alkoholinkäyttöön. Yleensä ensimmäiset hyväksikäytöt eivät ole ennalta suunniteltuja."

Kuinkahan monta kertaa vastaan on tullut väite, että pedofiiliksi ei "tulla" aikuisena.

http://demo.seco.tkk.fi/tervesuomi/item/nn:305

Artikkelin mukaan löytyisi kaksi erilaista pedofiliatapausta. Fiksoitunut (eli kunnon pedofiili) ja sitten tämä regressoitunut (puolipedofiili).

”Seksuaalinen kiinnostus lapsia kohtaan on syntynyt vasta aikuisiässä.”

Mielenkiintoinen väite mutta tässä tapauksessa kannattaisi ensin määritellä se käsite ”lapsi”. Kehittyisikö yli 40-vuotiaasta miehestä tai naisesta pedofiili, joka siis kiinnostuisi esim. 10-vuotiaasta lapsesta?

Sen sijaan voisi ajatella ja esimerkkejäkin on miehistä, jotka saattavat jossain yllättävässä tilanteessa olla itseään paljon nuoremman murrosikäisen tytön kanssa tekemisissä. Kuuntelin kerran saksalaista radio-ohjelmaa, jossa tuomitut miehet kertoivat miten näin pääsi käymään. Ei heille ollut kehittynyt mitään pedofiliaa, vaan kokemus oli ainutlaatuinen ja he kuvailivat tätä myöskin ”ainutlaatuiseksi” ja jopa kaipasivat tätä hetkeä uudelleen sanoilla ”elämäni paras aika”. Toisaalta sitten ihmettelivät, että ”täytyikö minun taas tehdä näin”. Eivät nämä miehet kertoneet mitään ”työttömyydestä tai huono-osaisuudesta” vaan yksinkertaisesti siitä, etteivät he kyenneet enää hallitsemaan itseään. Tilaisuus teki varkaan.

Sitten on olemassa tällainen naispedofiileihin liittyvä erityisyys, johon myöskin törmäsin, kun yritin löytää jotain vastaavaa tapausta kuin tämä Auerin lasten tapaus. Nimittäin on olemassa sellainen aivan ääritapaus kuin pojan ja äidin välille kehittynyt suhde, joka alkaa siitä, että lapsi nukkuu äidin vieressä ja jatkaa nukkumistaan siellä jopa murrosikään saakka. Ja sitten jossain vaiheessa yksinäisen äidin ja pojan välillä tapahtuu jotain. Tässä kuuntelin yhden vanhemman miehen kertomuksen tästä. Hän kuvaili tapahtumaa sanoilla ”koko kylä tiesi”. Nämä tapaukset ovat äärimmäisen harvinaisia ja syntyvät yleensä olosuhteissa, joissa äidillä on mielenterveysongelmia tai hän on kerta kaikkiaan täysin erakoitunut omassa maailmassaan ja lapsi ei ymmärrä mitä tapahtuu vaan pitää sitä luonnollisena asiana, kunnes totuus valkenee.

Yritin todella löytää jotain vastaavaa kuin mitä täällä väitetään tapahtuneen. Pähkinänkuoressa ajatus oli se, että olisi löytynyt jokin syy, miksi yli 40-vuotias ihminen (mies tai nainen) alkaisi käyttäytyä omalle lajityypilleen vieraalla tavalla. Yleensä naiset tai miehet eivät tunne mitään halua olla oman perheenjäsenensä kanssa missään seksuaalisissa tekemisissä. Miksi siis nainen alkaisi yhtäkkiä tuntea seksuaalista halua omia lapsiaan kohtaan, jos hän sitä ei ole ennenkään tuntenut? Vai noudattaako nainen vain ulkopuolelta tulevan miehen haluja ja ryhtyy orjuuttamaan omia lapsiaan? Mitä nainen saa siitä? Miksi se ulkopuolinen mieshenkilö tuntisi toisaalta seksuaalista halua keskenkasvuista poikaa kohtaan, jos ei ylipäätään ole ollenkaan suuntautunut omaan sukupuoleensa? Mikä hänessä aiheuttaisi pedofilian ja homoseksuaalisuuden, jos hänellä ei olisi mitään vastaavia taipumuksia ennestään tullut esille?

Yllä olevan artikkelin kirjoittaja on varmaankin perheterapeutti tai –psykologi. Hän tarkastelee perhettä kokonaisuutena.

Hän esimerkiksi sanoo:

”Hyväksikäyttötapahtuma on merkittävä vuorovaikutustapahtuma” tai ”Insesti nähdään siis koko perheen toimintahäiriönä.”
Tai:
”Jotakin hyväksikäyttöön syyllistyneiden sosialisaatiossa on mennyt vikaan, sillä he eivät ole täysin kyenneet omaksumaan niitä rooleja, joita yhteiskunta aikuiselta odottaa.”

Artikkelista jää vaikutelma, ettei oikein tiedä mistä pedofiliasta kirjoittaja kertoo.

Sitten kirjoittaja toteaa:

”Kuitenkin naiset hyväksikäyttäjinä ovat melko harvinaisia.”

Kysymyksiä jää auki:

Regressoituisiko yli 40-vuotias nainen siihen, että hän käyttäisi omia lapsiaan hyväkseen näin toimien vastoin tiedettyjä biologisia faktoja esim. sukurutsaukseen liittyen, vastoin omaa sukupuoli-identiteettiään (hetero), pelle pelottomana toimien vastoin lakia, joka kieltää ala-ikäiseen sekaantumisen, tarjoten hyväksikäytettyjä vielä toisellekin henkilölle, jonka täytyisi miehenä regressoitua vastoin omaa sukupuoli-identiteettiään (hetero) samalla käyttäen hyväkseen molempia sukupuolia syyllistyen pedofilaan, josta voi saada vuosien vankeusrangaistuksen?

Mikä tällainen ”regressio” oikeastaan on?

[Nicht schuldig]

Anneli Auerin muistelmissa kerrotaan, että Amandalle on tehty jonkinlainen ihotutkimus ja siinä olisi todettu, että olkapäässä olevat arven muotoiset jäljet olisivat kadonneet.

Koska tutkimukset oli alun perin tehty vain UV-valolla, niin tämä olkavarren iho on todennäköisesti paksuuntunut erityisesti subkutaaninen alue, joten UV-valo ei enää läpäisisi tätä ihoa eikä samanlaista kuvaa kykenisi enää saamaan aikaan. Tämä heijastuma täällä takana on ollut mitä todennäköisimmin olkavarren luu.

Amanda on jo aikuinen, vain lapsella tämä olkavarren luu voi tulla UV-valokuvauksessa näkyviin.

Sen takia tämä "arveksi" luultu kuvio on siis nk. kadonnut.

[Kuolemannaakka]

No mitenkäs olisi sitten kotimaasta tämä case Muurame?

"Pedofiilivyyhdin viisi muuta tuomittua saivat enimmillään 7-8 vuoden vankeustuomiot. Rinkiin keskeisesti kuulunut keskisuomalainen äiti tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankeuteen kahdesta törkeästä raiskauksesta ja kuudesta eriasteisesta hyväksikäytöstä."


http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... 3&start=15

Ai niin, mutta eihän tällaisia äitejä ollutkaan.

Tämä äiti oli lievästi kehitysvammainen, älykkyydeltään jälkeenjäänyt. Muistelisin? Nyt en kyllä äkkiä löytänyt varmistusta asiaan....

Jaano, tuomiosta löytyy: mielentilatutkimuksen mukaan ollut alentuneesti syyntakeinen.


ja tässä kysellään:
http://www.vauva.fi/keskustelu/4258801/ ... oku_kehari

[Nicht schuldig]

No mitenkäs olisi sitten kotimaasta tämä case Muurame?

"Pedofiilivyyhdin viisi muuta tuomittua saivat enimmillään 7-8 vuoden vankeustuomiot. Rinkiin keskeisesti kuulunut keskisuomalainen äiti tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankeuteen kahdesta törkeästä raiskauksesta ja kuudesta eriasteisesta hyväksikäytöstä."


http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... 3&start=15

Ai niin, mutta eihän tällaisia äitejä ollutkaan.

Tämä äiti oli lievästi kehitysvammainen, älykkyydeltään jälkeenjäänyt. Muistelisin? Nyt en kyllä äkkiä löytänyt varmistusta asiaan....

Jaano, tuomiosta löytyy: mielentilatutkimuksen mukaan ollut alentuneesti syyntakeinen.


ja tässä kysellään:
http://www.vauva.fi/keskustelu/4258801/ ... oku_kehari

En ole ehtinyt tätä Muuramen tapausta tutkimaan, mutta kiitos tiedosta. En edes tutki. Alentuneesti syyntakeinen tarkoittaa kyllä selvästi sitä, että tekijä ei ole täydellä järjellä varustettu.

Mutta mielenkiintoista itse asiassa hyvin mielenkiintoista lukee Annelin kirjassa.
Sivulla 240 kerrotaan, että "yllättävää lausunnoissa oli kuitenkin se, että lääkärin mukaan kolmella nuorimmalla lapsellani oli viiltelyarpia. Niistä tosin ei ollut valokuvia vaan ainoastaan piirretyt arpikartat."

Tässä putosi viimeinenkin oljenkorsi, jonka sentään luulin pitävän paikkansa.

Tämä arpikartta, joka näkyi Lehdon dokumentissa, en suoraan sanoen ottanut sitä täysin tosissani. Luulin ihan tosissani, että tämä arpikartta oli ikään kuin rekvisiittaa. Jokainen ihminen tietää, että tällaisen vammakartan voi piirtää kuka hyvänsä. Jokainen vamma on tietenkin dokumentoitu muuten ja jossain muualla.

Jos tämä menisi näin, niin kuka hyvänsä lääkärin oikeudet omaava voisi kävellä oikeuteen itse tekemänsä piirros kädessään.

Eivätkö tuomarit pyytäneet näitä kuvia nähdäkseen? Onko todellakin näin? Näkivätkö he näitä UV-valokuvia? Mutta ei niistä voi nähdä mitään sellaista, jonka pystyisi liittämään mihinkään, jos sitä varsinaista kuvaa ei ole. Eihän sitä tiedä, että mistä tällainen UV-valo kuva on ylipäätään otettu; se voi olla takapuoli, jalka tai käsi.

Miten on mahdollista, että tuomarit järkeilevät asioita tällä tavalla? Eihän heillä ole kuin lääkärin oma sana, että tämä UV-valo kuva on otettu tästä kohdasta ja lääkärin itsensä tekemä piirros.

Toisin sanoen, jos mitään todisteaineistoa ei ole, että UV-kuva arvesta on esimerkiksi lapsen takapuolesta, niin silloin se voi olla vaikka lääkärin omasta käsivarresta otettu kuva.

[Pieni liekki]

Onko kenelläkään tarkempaa tietoa seuraavista asioista:

1. Tehdäänkö UV-valotutkimuksia mahdollisesti pahoinpidellyille lapsille Suomessa muualla kuin Tampereen ja Turun yliopistollisissa keskussairaaloissa?

2. Minkälaista pätevyyttä edellytetään UV-valotutkimuksia tekeviltä lääkäreiltä?

3. Paljonko UV-valotutkimuksia Suomessa tehdään vuosittain pahoinpitelyepäilyjen selvittämiseksi?

4. Onko UV-valotutkimusten maailmanlaajuista pioneerityötä jatkettu Tampereella Minna Joki-Erkkilän väitöskirjan ilmestymisen jälkeen?

[Nicht schuldig]

Onko kenelläkään tarkempaa tietoa seuraavista asioista:

1. Tehdäänkö UV-valotutkimuksia mahdollisesti pahoinpidellyille lapsille Suomessa muualla kuin Tampereen ja Turun yliopistollisissa keskussairaaloissa?

2. Minkälaista pätevyyttä edellytetään UV-valotutkimuksia tekeviltä lääkäreiltä?

3. Paljonko UV-valotutkimuksia Suomessa tehdään vuosittain pahoinpitelyepäilyjen selvittämiseksi?

4. Onko UV-valotutkimusten maailmanlaajuista pioneerityötä jatkettu Tampereella Minna Joki-Erkkilän väitöskirjan ilmestymisen jälkeen?

Anneli Auerin muistelmista minulle selvisi, miksei kukaan yrittänyt oikeudessa selvittää yllä olevia kysymyksiä.

Oikeudessa on ollut muutama Jens Kukan entinen naisystävä todistamassa. Esikäsittelyssä ennen oikeudenkäynnin varsinaista alkamista keskustellaan syyttäjän ja puolustajan kanssa siitä, että kuka valitaan todistajaksi ja mikä on todistusteema. Tällöin tuomarit ovat hyväksyneet nämä naiset todistamaan.

Sen lisäksi, että voisi perustellusti kysyä, että ovatko heteronaiset valideja todistamaan oikeudessa pedofiliasta ja/tai homoseksuaalisuudesta voisi miettiä, että onko näitten naisten todistuksilla pääasiassa viihdearvo, jos ne eivät sisällä jotain itse teemaan liittyvää.

Ymmärrän luonnollisesti, että tällaisen kiihtymystä herättävän seksuaalisviritteisen aihepiirin jälkeen, ei tuomari välttämättä jaksa ajatella sellaisia tylsiä kysymyksiä kuin mitä yllä on esitetty. Tarjollahan on mukavampaa viihdykettä, josta voi sitten tauolla keskenään vitsailla.

[Nicht schuldig]

Jos kuvitellaan tilannetta, jossa tapahtuu pahoinpitely ja joku saa nk. turpiinsa, mitä siis tapahtuu?

Jos poliisi tulee paikalle, hän vie henkilön yleensä sairaalan päivystyspoliklinikalle, jos henkilössä on vammoja. Poliisi ottaa myös paikalla olevien henkilöllisyydet ylös ja lähettää tekijän matkoihinsa, vie hänet putkaan tai vie hänetkin poliklinikalle, jos toisessakin henkilössä on vammoja.

Jos vammat ovat vähäisiä, ketään ei viedä mihinkään tai sitten henkilö menee kotiin ja menee seuraavana aamuna itse lääkärille.

Eli vaihtoehtoja on paljon.

Jos kuitenkaan pahoinpitelyn uhri ei näytä vammojaan kenellekään ulkopuoliselle, jää todisteaineisto pahoinpitelystä siihen. Nyt jos tämä samainen henkilö päättäisikin mennä muutamien päivien kuluttua poliisien luokse on todennäköistä, että poliisi ei vie juttua syyttäjälle, jos ei ole todisteita. Silloin täytyisi tapahtua vastaava pahoinpitely, jotta siitä seuraavasta saadaan todiste.

Aika tyypillinen tapaus esim. kotiväkivallassa.

Jos ajatellaan, että uhrina olisikin lapsi, joka ei siis itse voi viedä itseään mihinkään eikä kukaan voi tehdä ilmoitusta, jos joku aikuinen ei sitä tee, mitä tapahtuu silloin?
Todennäköisesti tapauksessa, jossa ei ole nähtävissä olevia vammoja, ei tapahdu mitään aivan samalla lailla kuin aikuisen kohdalla. Jos taasen olisi näkyvissä olevia vammoja, kuka silloin puuttuisi asiaan? On täysin mahdollista, että ei kukaan.

Onko siis niin, että jos vammaa ei voi todeta, pahoinpitely syytettä ei voi nostaa?
Kuvitelkaa oikeudenkäyntiä, jossa aikuinen ihminen kertoisi oikeudelle, että tämä toinen löi minua. Toinen sanoisi, että en ole koskenutkaan sinuun. Mitä oikeus voi silloin tehdä? Kysymyksen asettelu on sellainen, että oikeuden täytyisi päättää rikoksesta, josta sillä ei ole todisteita. Sen täytyisi siis luottaa toisen aikuisen sanaan.

Mistä oikeus tietää kumman sanaan voi luottaa?

Tekeekö oikeus silloin niin, että se kutsuu tämän väitetyn tekijän entiset kumppanit todistamaan tämän tekijän luonteesta. Onko hän kiivasluonteinen, onko hän taipuvainen käyttämään väkivaltaa? Hyviä kysymyksiä, mutta kirjoittaako silloin tuomari päätöslauselmaansa, että tekijän entinen puoliso tai läheinen henkilö on väittänyt syytetyn olleen kerran vihainen, paiskoneen ovia, huutaneen kovaa tai hän hänen näyttäneen raivostuneelta? Tällä perusteella syytetty tuomittaisiin eri henkilöön kohdistuvasta pahoinpitelystä, josta ei ole todistusaineistoa. Mutta koska syytetyn omat läheiset tai häntä lähellä olleet henkilöt olisivat voineet jossain kuvitteellisessa tilanteessa joutua syytetyn kuvitteellisen pahoinpitelyn uhriksi, on henkilö tuomittava tästä aivan toiseen henkilöön kohdistuvasta väitetystä teosta.

Toimiiko oikeus todella tällä tavalla?

Eikö tosiasiassa tuomari viimeistään oikeudessa kysy, että mikä on todiste? Missä on kuva? Missä on lääkärinlausunto? Mitä poliisi sanoi? Mitä joku muu paikalla ollut sanoi? Mikä on mahdollisen silminnäkijätodistuksen arvo, jos muuta todistetta ei ole?

Itse asiassa yllä kuvailtu tilanne ei ole laisinkaan niin harvinainen, jos pahoinpitely korvataankin sanalla seksuaalirikos.

Todistajia ei todennäköisesti ole paikalla. Ehkä syytettä puoltavaa lääkärinlausuntoa ei ole saatu. Todistajat voivat olla todellakin henkilön entisiä kumppaneita, jotka voivat todistaa aivan muista motiiveista lähtöisin. Motiivi voisi olla esim. suhteeseen liittyneet tunteet ja/tai hylkäämiskokemus tai esimerkiksi jokin nolo tilanne. Tai sitten kosto jostain seikasta, jota todistaja ei tunne-elämän tasolla ole kyennyt itselleen selvittämään.

Miten siis oikeus voi ratkaista kumpi puhuu totta?

Pitkän ajattelun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että ei mitenkään. Tuomari ei voi tietää kenestäkään ihmisestä puhuuko tämä totta, osa totta, yksipuolista totuutta tai valehteleeko todistaja.

Luulen, että kaikki lähtee siitä, että ongelma täytyisi määritellä etukäteen. Jossain täytyisi olla rajaviiva, joka vedetään selvästi. Esimerkiksi tässä Auer / Kukka seksuaalirikosasiassa mielestäni olisi täytynyt ensin lukea nämä väitteet lävitse. Sen jälkeen pitäisi tehdä riskikartoitus, jonka pääosana olisi se, että mitkä ehdot tai kriteetit täytyisi olla täytetyt, jotta se väitetty asia olisi totta.

Jotta oikeus voisi tuomita jostain teosta, täytyy joidenkin yleisten tiedossa olevien tosiasioiden olla olemassa. Esimerkiksi homoseksuaalisuuteen liittyy eräitä asioita, jotta kyseessä olisi nimenomaan tämä ilmiö. Ensimmäinen asia tähän seksuaalisuuden muotoon liittyen on se, että henkilö on kiinnostunut joka tapauksessa myös omasta sukupuolestaan.
Tämä on siis yksi kriteeri, jota täytyisi ryhtyä etsimään, mikäli henkilöä syytetään teosta, johon liittyy homoseksuaalisia piirteitä.

Toisena kriteerinä voisi mainita sen, että henkilön täytyisi olla kiinnostunut selvästi nuoremmista oman sukupuolen edustajista ja mahdollisesti myös toisen sukupuolen edustajista. Kyseinen ilmiö liittyy pedofiliaan, joka on suuntautunut molempiin sukupuoliin.
Kolmas kriteeri, jonka täytyisi täyttyä on se, että henkilö on väkivaltainen.

Sitten asiaan voisi liittää lisää yksityiskohtia, mutta tässä perustiedot ja kriteerit, joilla asiaa kannattaa ylipäätään lähestyä.

Kaikkea kolmea pitäisi tarkastella omina itsenäisinä ilmiöinään, ei kokonaisuutena ennen kuin kokonaisuuden osa-alueet on selvitetty.

Nyt todistusaineistoa tarvitaan siis kaikesta kolmesta.

Seksuaaliaktiviteetit, joihin ei sisälly mitään väkivaltaa ja jotka tapahtuvat kahden heteron välillä, eivät kuulu tällaiseen oikeudenkäyntiin millään tavalla. On ensimmäinen virheaskel ottaa oikeuteen ketään henkilöä, jolla voidaan vahingoittaa syytetyn henkilön ulospäin nähtävissä olevaa kuvaa ilman, että se liittyy näihin yllä mainittuihin kriteereihin millään tavalla. Luonnetodistusta toki voidaan käyttää, mutta sillä ei voi perustella mitään rikosta. Se ei ole todiste.

Mielestäni virhe numero yksi on se, että esitutkintaan ja oikeudenkäyntiin on otettu henkilöitä, jotka eivät liity yllä mainittujen kriteereiden selvittelyyn vaan joiden todistajan lausunnon tarkoitusperät ovat selvästi muualla.

Jos sitten ajatellaan miehen pedofiliaa, johon ei liity homoseksuaalisuutta, siinä tapauksessa todisteaineistona voidaan käyttää lääkärin genitaali/anogenitaalialueella tekemiä tutkimuksia. Ja tässä vaiheessa ollaan alueella immenkalvot. Anneli Auer kirjoittaa kirjassaan ” Laamanni Simola ei antanut kysellä ”joutavia” esimerkiksi immenkalvojen parantumisista..” Tästä lauseesta käy ilmi, että laamanni ei siis etsinyt todisteita, joilla mahdollinen hyväksikäyttö olisi voitu todistaa kohdistuen siis pedofiliaan ei homoseksuaalisuuteen. Hän ei nähtävästi laskenut tälle todisteelle siis mitään arvoa. Jolloin lopputuloksena hänellä ei siis ollut myöskään todistetta pedofiliasta koskien immenkalvoja. Ei puoleen eikä toiseen.

Tämä oli virhe numero kaksi. Oikeus sivuutti todisteaineiston, joka olisi voinut puhua syytettä vastaan.

Nyt olemme tulleet käytännössä siihen, jossa kohdan kaksi (pedofilia) täyttävän todisteen löytyminen ei ole onnistunut. Joten jos muuta todistetta ei ole, niin siinä tapauksessa, oikeuden ratkaisu siitä, että kyseessä on pedofiili (sehän tässä on ratkaistu) perustuu siis ainoastaan kertojien yhdessä laatimaan kertomukseen, jolle ei tässä tapauksessa ole somaattista näyttöä täysin riippumatta siitä, että arvostaako tuomari tällaista näyttöä vai.
Kolmannessa kriteerissä kysymys oli siitä, että onko henkilö väkivaltainen. Kolmanteen kriteeriin löytyi näyttöä oikeuden mielestä. Syyttäjä oli pyytänyt gynekologia tekemään lausunnon, jonka tämä lääkäri allekirjoitti. Lääkärin lausunnossa on todennäköisesti hänen itse tekemänsä arpikartta ja oma lausunto pahoinpitelyn jäljistä. Nämä ovat ne myös julkisuudessa olleet somaattiset näytöt (plus sitten tämä pojan kohdalla väitetty muu seikka). Ongelmaksi on muodostunut mielestäni entistä enemmän se, että jos tämä hovioikeuden laamanni ei ollut kiinnostunut immenkalvojen koosta suhteessa väitettyyn tunkeutumiseen tai immenkalvojen parantumisista niin tuskinpa silloin muutkaan oikeuden jäsenet ovat kyseenalaistaneet saatikka tutkineet miltään osin UV-valokuvia. Tästä seuraa se ongelma, että vaikka oikeudessa on ollut näyttö pahoinpitelyistä, ei lääkärin antama lausunto ole totuudenmukainen, koska se on tuotettu menetelmällä, jolla ei ole tieteellisiä tai kokemuspohjaisia arvoja, joilla vertailua voitaisiin suorittaa.

Oikeuslaitoksen virhe numero kolme on se, että he hyväksyivät tässä vaiheessa lopullisessa tuomiolauselmassa virheellisen näytön.

Nyt jos palataan alkuperäiseen kysymykseen, jossa siis väitetään toisen lyövän toista, on erona tähän lasten seksuaalinen hyväksikäyttö tapaukseen se, että kadulla tai kodissa nk. turpiinsa saavalla täytyy olla vammoja, todistajia, muuta näyttöä, jotta tuomio voitaisiin antaa tai jotta tapaus ylipäätään menisi syyttäjälle.

Jälkimmäisessä tapauksessa taasen näyttöä ei tarvitse olla, jos on lapsen kertomus, koska se lapsen kertomus on itsessään näyttö, on se syntynyt missä olosuhteissa tahansa.

[Pieni liekki]

Jälkimmäisessä tapauksessa taasen näyttöä ei tarvitse olla, jos on lapsen kertomus, koska se lapsen kertomus on itsessään näyttö, on se syntynyt missä olosuhteissa tahansa.

Ja tästä viimeisestä johtopäätöksestäsi seuraa se, että tarvitaan PÄTEVÄ ja AMMATTITAITOINEN todistaja-asiantuntija antamaan lausunto lasten kertomusten luotettavuudesta.

Olisiko se sitten neljäs virhe, vaikka kenties saattaa olla ollut yksi suurimmista virheistä, että oikeus jätti huomioimatta Pekka Santtilan ja Katariina Finnilän lausunnot lasten kertomusten luotettavuudesta? Oikeus siis käveli suomalaisten alansa huippuasiantuntijalausuntojen yli, vaikka aiheesta oli todistamassa kaksi oikeuspsykologiaan ja lasten kertomusten luotettavuuteen perehtynyttä alalta väitellyttä tohtoria. Heillä on aiheesta useampia tieteellisiä julkaisuja.

Tuomarit päättivät uskoa omaan näin jälkikäteen tarkasteltuna vajavaiseen elämänkokemukseensa ainoastaan sen takia, että puolustuksella sattui olemaan huomattavasti pätevämmät asiantuntijatodistajat käytössään kuin mitä oli mielikuvituskertomuksiin uskoneilla syyttäjillä.

[Corazzon]

Mutta miksi Ulvilan surman uhri oli todistettavasti huolissaan siitä, että AA tekee jotain pahaa lapsilleen, kun hän on poissa paikalta? Mitä hän tiesi tai mitä pelkäsi?

[Nicht schuldig]

Jälkimmäisessä tapauksessa taasen näyttöä ei tarvitse olla, jos on lapsen kertomus, koska se lapsen kertomus on itsessään näyttö, on se syntynyt missä olosuhteissa tahansa.

Ja tästä viimeisestä johtopäätöksestäsi seuraa se, että tarvitaan PÄTEVÄ ja AMMATTITAITOINEN todistaja-asiantuntija antamaan lausunto lasten kertomusten luotettavuudesta.

Olisiko se sitten neljäs virhe, vaikka kenties saattaa olla ollut yksi suurimmista virheistä, että oikeus jätti huomioimatta Pekka Santtilan ja Katariina Finnilän lausunnot lasten kertomusten luotettavuudesta? .

Ensin muutama ajatus lisää.

Ymmärrän sen, että ihmiset reagoivat tunteella. Ymmärrän myös sen, että tuomari on ihminen, joka voi myös reagoida tunteella. Tunteita vastaan ei minulla ole mitään. Mutta sitten seuraa jotain sellaista, johon täytyy kuitenkin reagoida. Tunne voi pettää. Ennakkoaavistus on hyvin usein oikeassa mutta se voi pettää juuri sillä ratkaisevalla hetkellä. Ja sen takia täytyy hakea muita suojausmekanismeja myös sitä omaa ajattelua kriittisesti tarkastellen.

Jokaisella aikuisella ihmisellä on myös pettymyksiä elämässä, myös sillä tuomarilla on. Voi olla elämässä ollut suuri rakkaus, se ei onnistunutkaan. Ja nyt ollaan tässä toiseksi parhaassa vaihtoehdossa. Tämä on normaalia elämää. Samalla tavalla kuin, jos menee kauppaan ostamaan leipää. Siellä katsellaan ja tunnustellaan, haistetaan leipäpakettia, ehkä maistetaan. Samalla tavalla voi olla myös rakkauden ja seksin suhteen.

Sen takia sitä ei voi ajatella todellisena pohjana päätöksen teolle, mikä on ihmisen kulloinenkin tarve tehdä jotain, on se sitten vaikka se kaupassa käynti ja miettiminen ostanko leivän vai ei, tai sitten se valinta, jota voi katua loppuelämänsä. Kaiken tämän ylitse on kuitenkin voitava katsoa.

Ihminen, jolla ei ole kokemusta suuresta katastrofista tai hän ei ehkä muulla tavoin ole tullut oivaltamaan, että sellainen voi olla mahdollista, ei ymmärrä sitä seikkaa, vaikka se hänelle sellaisena esiteltäisiin, että se voi olla totta. Hän on edelleen sitä mieltä, että ei; vaan tämä on samanlainen valintatilanne, jossa valitsen joko jotain yhdentekevää tulevaisuudelle siis sen leivän tai sitten valitsen loppuelämäni elämänkumppanin.

Sen takia, että ihmisen toimintaan liittyy aina riski, jos hän ajattelee asioita ikään kuin omalta kannaltaan, hänen täytyy tosiasiallisesti etsiä niitä suojausmekanismia sitä itseään ja omaa tekemistään vastaan. Olen esimerkiksi miettinyt näitä tuomareita, että uskovatko he oikeasti ufoihin. Tätä ilmiötä on tutkittu jonkin verran kansainvälisesti, osa tuomareita uskoo ufoihin. He uskovat, että jokin sellainen on täysin mahdollista, joka heidän omassa elämässään heidän omasta mielestään ei ole mahdollista.

Niin kauan kuin ihminen ei ole oivaltanut tätä suojausmekanismia hän ei ymmärrä myöskään sen tarvetta ja silloin hän ei ymmärrä myöskään olevansa yhtä altistunut niille väärille päätöksille kuin kuka tahansa muukin.

Yksi syy, miksi ratkaisujen täytyisi pohjautua edes osittain tieteelliselle argumentaatiolle, on juuri tämä – ja se pätee kaikkiin sellaisiin asioihin, joita ei voi päättää näppituntumalla, kuten esim. tämä leivän osto kaupasta tehdään, jossa valintaa tehdessä punnitaan siis sitä mikä maistuisi hyvältä.

Sitten, kun päätetään jostain suuresta, jostain sellaisesta, jota ei voi täysin hahmottaa silloin tehdään jotain muuta kuin tunnustellaan, haistellaan tai maistellaan.

Esimerkki tästä voisi olla todennäköisyyslaskenta. Ihmiset eivät oikeasti oivalla miten pieni todennäköisyys sillä on, että kaksi erillistä asiaa tapahtuisi samanaikaisesti, jos vaihtoehto on molemmissa fifty/fifty.

On ymmärrettävää, että jos asioita tarkastelee sanotaanko silmämääräisesti ne voivat todellakin näyttää vielä pitkään siltä, minkä sen on alun perin uskonut olevankin. Hämmästys voi kuitenkin olla suuri, kun pöyhii sitä samaa ajatusta puolelta toiselle, se voi näyttäytyä yhtäkkiä aivan eri valossa.

Mielestäni lasten kertoma ei todellisuudessa voi olla kriteeri, jota tutkitaan. Vaan se on teema, jonka perusteella tehdään ne kriteerit, joiden täyttyisi täyttyä, jotta se kertomus olisi totta.

Itse asiassa menen aika pitkälle, mutta väitän, että suhteessa siihen, jos käsitellään miespuolista väitettyä hyväksikäyttäjää, on lapsen kertoma tosiasiassa yhdentekevää niin kauan aikaa kuin edellä väitettyjen tekojen taustalla olevia ilmiöitä ei voida todeksi todistaa.

[Vespa velutina]

Mutta miksi Ulvilan surman uhri oli todistettavasti huolissaan siitä, että AA tekee jotain pahaa lapsilleen, kun hän on poissa paikalta? Mitä hän tiesi tai mitä pelkäsi?

Millä tavalla on todistettu, että Ulvilan surman uhri pelkäsi AA:n tekevän pahaa lapsilleen?

Asiasta ei ole esitetty mitään todistetta.

Päinvastoin, Ulvilan surman uhri siitti AA:lle neljä lasta, ja jätti heidät ilmeisen mielellään tälle hoitoon päiviksi. Viimeisenä elinpäivänäänkin hän oli iltakymmeneen asti ei-suoranaisesti-työhön-liittyvässä tapahtumassa. Jos hän olisi ollut huolissaan lastensa turvallisuudesta, hän olisi hakenut heille päiväkotipaikkaa tai tehnyt lastensuojeluilmoituksen vaimostaan. Uhri oli sosiaalipsykologi ja ihan varmasti tiesi, miten vastaavissa tapauksissa pitää toimia.

Uhri ei myöskään kertonut peloistaan omille sukulaisilleen tai Annelin sukulaisille, tyyliin: voitteko katsoa vähän vaimon perään? Vaikka perheen kulissit ovat joillekin tärkeitä, eikä omista ongelmista mielellään puhuta muille, luulisi omien lasten pahoinpitelyn ja seksuaalisen hyväksikäytön olevan niin karmea asia, että lapset ottaisi mieluummin vaikka mukanaan töihin, kuin jättäisi pedofiilivaimon hoteisiin.

Kuka tahansa voi lausua mielipiteen tai otaksuman lähimmäisestään. Se ei ole todiste.

Tässä lsh-jutussa ei ylipäätään ole todistettu mitään. Julkinen selostekin vain ympäripyöreästi toteaa, ettei rikoksen mahdollisuutta voi sulkea pois. Samalla logiikalla Auerin olisi voinut tuomita vaikka Olof Palmen murhasta. Ei kai hän voi todistaa olevansa syytön siihenkään?

[Öppnas Här]

Jahas, ollaanko sitä oltu neljä kertaa katsomassa, että sinne meni, tehty on?

Yleensä on esiintynyt tietoa, että vanhin lapsista on lähtöisin jonkun toisen pusseista.

[Corazzon]

Oikeudessa (en jaksa nyt etsiä missä ja milloin) esiintyi todistaja, joka kertoi JL:n saamasta puhelusta kesken kurssin. Soittajanainen huusi niin, että monet lähelläolijatkin kuulivat. JL oli hermostuneena sanonut, että hän pelkää vaimonsa tekevän jotain pahaa lapsille. Kyllä hän tiesi, ehkä liikaakin... . Kotiasiat eivät olleet kunnossa. Eikä vaimo rauhallinen, silloinkaan.