Tuomion Pasuuna kirjoitti:Yllättävät ja hämmentävät kysymykset ovat myös ihan perusjuttu. Siis että kysytään vaikka, minkä väriset alusvaatteet henkilöllä on.
Tuomion Pasuuna kirjoitti:En kysyisi itse alusvaatteiden väriä ja pitäisin sitä vähintään rajatapauksena.
Haluatko lukita vaihtoehdon A) Alusvaatteista kysyminen on perusjuttu, vai vaihtoehdon B) Alusvaatteista kysyminen on rajatapaus? Molempia ei voi valita.
No, saivartelu sikseen. Uskon kyllä sinua kuitenkin että niissä kysellään hullunkurisiakin asioita, itse tiedän tosiaan vain tuon pettämiskysymyksen, joka oli kyllä mauton ja täysin sopimaton. Olisin itse varmaan vastannut siihen jotain sellaista, että rekrytointi osaltani olisi päättynyt siihen
Onkohan näistä Jaanan valituksista koskaan mikään aiheuttanut koskaan toimenpiteitä? Hänen hyväkseen siis.
Tässä on muuten hänen uusin (?) lehtikirjoituksensa aiheeseen liittyen (Helsingin Sanomat 19.2.2017):
Yliopistojen korruptio on akateemista vehkeilyä – monet opetus- ja tutkimustehtävät täytetään hyvä veli -verkostoissa
Jos kaverille ei muuten löydy sopivaa vakanssia, hänelle junaillaan kutsuprofessuuri
Talouden ja politiikan korruptio nostattaa isoja otsikoita, mutta akateeminen korruptio jatkuu kaikessa hiljaisuudessa. Välillä vähän hymistellään tutkimusetiikasta Thomas Wilhelmssonin tavoin (HS Vieraskynä 13.2.), mutta yliopistojen korruptiivisiin käytäntöihin ei puututa. Kantelut rikkomuksista ovat harvoin kiusantekoa (HS Mielipide 15.2.).
Monet yliopistojen opetus- ja tutkimustehtävät lehtoreista professuureihin täytetään hyvä veli -verkostoissa tieteellisistä pätevyyksistä piittaamatta. Jos kaverille ei muuten löydy sopivaa vakanssia, hänelle junaillaan kutsuprofessuuri. Eräs dekaani myönsikin, että tieteellinen pätevyys ei enää ole valinnoissa kriteerinä. Valintakriteerejä väännetään sopiviksi aina tilanteen mukaan.
Jos käytetään asiantuntijoita, heidät valitaan niin, että varmistetaan suosikin valinta. Yhteinen julkaisutoiminta hakijan kanssa ei akateemisissa asiantuntijatehtävissä tai päätöksenteossa haittaa. Onpa jopa puoliso tainnut olla päättämässä puolisonsa professuurista.
Jos asiantuntija on eettisesti tai juridisesti jäävi ottamaan kantaa, sekään ei haittaa, koska yliopistojen autonomian takia päätöksistä ei voi valittaa. Kantelu epäreilusta valintaprosessista sitä paitsi voi sulkea syrjityltä hakijalta portit yliopistoon ikiajoiksi.
Yliopistohallinnosta ei ole apua, koska siellä yleensä puolustellaan omaa henkilökuntaa. Tutkimuseettinen neuvottelukunta voi antaa tutkimusrikkomuksista lausuntonsa, jonka yliopisto siirtää sujuvasti ”mappi ööhön”.
Joskus asiantuntijoilla on eettistä selkärankaa, jolloin he yllättäen voivatkin ehdottaa pätevimmän hakijan valintaa. Silloin lausunnot voidaan huoletta panna silppuriin ja valita suosikkihakija kuitenkin. Asiantuntijoiksi pyritään löytämään valitsijoiden tahtoa myötäilevät kollegat. Lahjomattomilta ei lausuntoja pyydellä.
Tieteellinen pätevyyskään ei ole kovin yksiselitteistä. Tieteellisiä lehtiä on roppakaupalla, joten nollatutkimuskin yleensä löytää tiensä johonkin lehteen. Tutkimusryhmissä julkaisuja tehtaillaan usein niin, että kaikki ryhmän jäsenet lisäävät nimensä artikkeliin, vaikka olisivat vain ohimennen silmäilleet käsikirjoitusta. Näin voidaan keinotekoisesti pidentää jokaisen julkaisuluetteloa.
On myös tavallista siteerata oman ryhmän tutkimuksia siinä tarkoituksessa, että työ vaikuttaisi laajasti siteeratulta. Todellisuudessa tutkimuksen ovat ehkä lukeneet vain ryhmän jäsenet (jos hekään). Tutkimuksen vaikuttavuutta harvoin otetaan huomioon vakansseja täytettäessä.
Yliopistossa kollegan tutkimusura on helppo katkaista, jos sattuu olemaan valtaa ja sitä käyttää väärin. Akateemisissa vehkeilyissä on usein kyse lojaliteeteista ja kiitollisuudenveloista, joissa tehtävän tai rahoituksen toisen avulla saanut henkilö myötäilee jatkossa kiltisti hyväntekijäänsä. Tutkijat ovat vain ihmisiä ja voivat syyllistyä eettisiin hämäräpuuhiin. Nyt tarvitaan korruption tutkijoita tutkimaan tutkijoita.
Jaana Haapasalo
psykologi, psykologian tohtori, oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti
Salo
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005093880.html
Uskon että tämä on täysin aiheellinen kirjoitus, mutta uskon kyllä edelleen myös siihen että Jaanan oma persoona(kin) on tehnyt hallaa työllistymiselleen.
Oon ihan tavallinen suomalainen mies. Mä käytän harmaita housuja ja tykkään katsella kun kala syö ja syntyy renkaita.