Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (ketju 2)

[Vespa velutina]

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000864033.html

Tässä taas tapaus, jossa mieskolmikko on ollut sukupuoliyhdynnässä useita kertoja 2-5-vuotiaiden lasten kanssa. Tämän lisäksi on tukistettu, annettu luunappia ja risua. Purtu ja tallottu.

Miehet ovat kiistäneet kaikki syytteet. Pirkanmaan käräjäoikeus on silti antanut häkin heilua. Syyksi lukeminen on perustunut pääosin lasten oikeuspsykologisiin haastatteluihin.

Huomiota kiinnittää ensinnäkin tuomioiden lyhyys. Kaksivuotiaan toistuvista raiskauksista on annettu linnaa vain rapiat kolme vuotta. Esim. Tapanilan "joukkosormi"-raiskauksesta syyttäjä vaati neljää vuotta kakkua ja tätä pidettiin hyvinkin oikeudenmukaisena vaatimuksena, vaikka tekijät taisivat silloin saada alle kaksi vuotta linnaa.

Toiseksi huomiota kiinnittää se, ettei tekijöiden nimiä julkaistu, uhrien suojelemiseksi, vaikka journalististen ohjeiden mukaan näin voitaisiin tehdä. Edes tekopaikkakuntaa ei mainita. Ihan ok, mutta miksi Jens Kukka sai kymmenen vuotta ja hänen nimensä painettiin joka lehteen saman tien?

Lisäksi ihmetyttää, jos päiväkoti-ikäisten lasten kanssa yhdynnässä oleminen tuomitaan lasten kertomusten perusteella. Kaksivuotias ei välttämättä osaa edes puhua. Luulisi löytyneen somaattistakin näyttöä.

Risun antaminen, tukistaminen, tallominen ja pureminen ovat tyypillistä 2-5-vuotiaiden lasten käytöstä. Olen kuullut Pirkanmaan käräjäoikeudesta kaikenlaista juttua, kuten että tuomarit eivät välttämättä ole ihan terävintä kärkeä, jos kauniisti sanotaan.

Voihan tuomio tietysti olla aiheellinenkin, mutta haiskahtaa oikeusmurhalta. Aina tällaiset, joissa perustelut ovat lasten kertomukset.

[Kuolemannaakka]

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000864033.html

Tässä taas tapaus, jossa mieskolmikko on ollut sukupuoliyhdynnässä useita kertoja 2-5-vuotiaiden lasten kanssa. Tämän lisäksi on tukistettu, annettu luunappia ja risua. Purtu ja tallottu.

Miehet ovat kiistäneet kaikki syytteet. Pirkanmaan käräjäoikeus on silti antanut häkin heilua. Syyksi lukeminen on perustunut pääosin lasten oikeuspsykologisiin haastatteluihin.

Huomiota kiinnittää ensinnäkin tuomioiden lyhyys. Kaksivuotiaan toistuvista raiskauksista on annettu linnaa vain rapiat kolme vuotta. Esim. Tapanilan "joukkosormi"-raiskauksesta syyttäjä vaati neljää vuotta kakkua ja tätä pidettiin hyvinkin oikeudenmukaisena vaatimuksena, vaikka tekijät taisivat silloin saada alle kaksi vuotta linnaa.

Toiseksi huomiota kiinnittää se, ettei tekijöiden nimiä julkaistu, uhrien suojelemiseksi, vaikka journalististen ohjeiden mukaan näin voitaisiin tehdä. Edes tekopaikkakuntaa ei mainita. Ihan ok, mutta miksi Jens Kukka sai kymmenen vuotta ja hänen nimensä painettiin joka lehteen saman tien?

Lisäksi ihmetyttää, jos päiväkoti-ikäisten lasten kanssa yhdynnässä oleminen tuomitaan lasten kertomusten perusteella. Kaksivuotias ei välttämättä osaa edes puhua. Luulisi löytyneen somaattistakin näyttöä.

Risun antaminen, tukistaminen, tallominen ja pureminen ovat tyypillistä 2-5-vuotiaiden lasten käytöstä. Olen kuullut Pirkanmaan käräjäoikeudesta kaikenlaista juttua, kuten että tuomarit eivät välttämättä ole ihan terävintä kärkeä, jos kauniisti sanotaan.

Voihan tuomio tietysti olla aiheellinenkin, mutta haiskahtaa oikeusmurhalta. Aina tällaiset, joissa perustelut ovat lasten kertomukset.

Tätä tapausta ihmettelin silloin 2015 kun tuomiot tulivat. Siinä tuntuu olevan niin paljon epäuskottavia asioita ja näyttö niin olematonta, että enpä ainakaan näillä tiedoilla olisi tuomiota antanut. Ehkä jotain väärää on tapahtunut, mutta saattaa olla, että todelliset tapahtumat ovat olleet täysin toiset. Pikkulasten kertomukset ainoa todiste.

Näiden tekijöiden nimet on ainakin joissain lehtijutussa (kts linkki alhaalla). Hehän kaikki ovat loppuun saakka kieltäneet mitään tapahtuneen, mutta hovissakin tuomio pysyi. Salainen tuomio toki. Edes asiantuntijat eivät ottaneet kantaa, oliko mitään tapahtunut...

Aika pirullinen tilanne on, mikäli ihan oikeasti on syytön. Et voi mitään, maine ja elämä meni ja tuomio tuli. Huonompaa tuuria...

Miehet itse kiistivät hovioikeudessa kaikki syytteet. He kiistivät syyllistyneensä seksuaalisiin hyväksikäyttöihin ja vetosivat muun muassa siihen, ettei lääketieteellisissä tutkimuksissa todettu mitään somaattisesti poikkeavaa. Puolustus vetosi myös asiantuntijalausuntoihin, joissa ei otettu kantaa siihen, olivatko lasten kertomat asiat todellisuudessa tapahtuneet vai eivät.

Hovioikeus päätyi asiassa syyttäjän kannalle. Turun hovioikeus kuitenkin salasi kokonaan omat perustelunsa tuomiolle.


Nämä äijät käsittääkseni ovat jotain vähän heikkolahjaista/syrjäytyneenpää porukkaa kaikki (palstan "tietojen" mukaan)
http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... 80#p769737

Minua joskus vähän ärsyttää stereotyyppinen ajattelu pedofiilista jonakuna, joka haluaa ehdoin tahdoin tuottaa lapselle KIPUA: siis pahoinpidellä häntä kaikin mahdollisin tavoin. Eli pelkkä seksi tai seksuaalinen teko ei riitä, saatikka, että yrittäisi jotenkin tehdä lapsen olon mahdollisimman hyväksi, kuten nyt yleensä partnerin olo halutaan tehdä. Ei, pitää tukistaa ja lyödä remmillä ja kädellä ja purra ja talloa, jotta veri lensi.

Ei kai pedofiliaan mikään väkivaltaisuus lähtökohtaisesti liity, eihän ne asiat toisiinsa liity yhtään sen enempää kuin ei heterokaan raiskaa väkisin jokaista naista eikä suurin osa seksikumppaneitaan hakkaa ikään kuin lisäkiksiä saadakseen. Suurin osa kai yrittää toisen vietellä vapaaehtoiseen seksiin, enkä usko, että pedofiilit tässä normikansalaisista eroavat, vaikka seksuaalisen halun kohde eroaakin.
Senkin takia nämä yllättäen lapsijoukkoa pahoinpitelemään ja raiskaamaan ryhtyvät kaverukset tuntuvat vähän epäuskottavilta. Mikä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että ihmiselle kaikki on mahdollista, ja kaikenlaisia ihmisiä ja haluja on olemassa.

[Kuolemannaakka]

Niin ja hovihan korotti näiden miesten tuomioita selvästi:

http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... 65#p728745

Turun hovioikeus on koventanut merkittävästi kolmen miehen tuomioita törkeistä lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä. 16.1.2015 Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi miehet vankeusrangaistuksiin, jotka olivat kolmesta vuodesta kolmeen vuoteen ja kymmeneen kuukauteen.

Kihlakunnansyyttäjä Jaana Linna valitti tuomioista, sillä ne eivät hänen mielestään olleet yleisen oikeustajun mukaisia. Tekoja oli useita, uhrit olivat 2–5-vuotiaita ja he olivat luottamussuhteessa tekijöihin.

Turun hovioikeus korotti merkittävästi kaikkien miesten tuomiota. Yhden miehen tuomion pituus kaksinkertaistui. Kaksi vuonna 1989 syntynyttä miestä tuomittiin kuuden vuoden sekä kuuden vuoden ja kahden kuukauden mittaisiin rangaistuksiin. Vuonna 1986 syntynyt mies sai viisi vuotta ja kymmenen kuukautta. Miehet joutuvat maksamaan korvauksia uhreilleen yhteensä lähes 25 000 euroa.

Miehet muun muassa olivat useita kertoja yhdessä sukupuoliyhteydessä kolmen lapsen kanssa. Pisimmät rangaistukset saaneet miehet myös tukistivat lapsia, antoivat luunappeja sekä löivät heitä käsillä ja risulla. Pisimmän tuomion saanut myös puri ja talloi lapsia.
Vastaajat kiistivät teot. Näyttö miehiä vastaan perustui pääasiassa lasten kertomuksiin tapahtumista. Asiassa esitettiin myös kirjallisia todisteita ja käytettiin asiantuntijatodistajia.
Uhrien suojelemiseksi Aamulehti ei julkaise tuomittujen nimiä.

[Nicht schuldig]

Läydän yhtäläisyyksiä Anneli Auerin ja Jens Kukan tuomioon:

LASTEN IÄT

Anneli Auerin lasten iät väitetyllä tekohetkellä:
Annelin lapset 1.11.2007 – 31.7.2008

3 v 3 kk – 4 v 2 kuukautta
6 v 9 kk – 7 v 6 kuukautta
8 v 5 kk – 9 v 2 kuukautta

Tämä kolmen nuoren miehen tapaus:

”syytteiden mukaisesti 1.6.2008-14.7.2009 tehdyistä kolmesta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä"

Lasten iät 2-5 vuotta tekohetkellä.

Kuitenkin kertomisaika on Anneli Auerin lasten kohdalla 1.8.2011 ja siitä eteenpäin todennäköisesti vielä muutama viikko päälle:

7 v 2 kuukautta
10 v 6 kuukautta
12 v 2 kuukautta

Kertomisaika tässä toisessa tapauksessa on todennäköisesti vuosi 2014.

Lasten oletetut iät kertomishetkellä kolmen nuoren miehen tapaus:

7-10 vuotta

Ero tapahtumien ja kertomisen välillä vähintään 4 vuotta todennäköisesti 5 vuotta tässä nuorten miesten tapauksessa, sama kuin Anneli Auerin lasten kohdalla.

Seuraavat kysymykset heräävät:

Jos kerran voidaan sanoa joku tietty aikajakso miksei siis voida nimetä tarkkoja päivämääriä, jos tekojen lukumäärä kerran tiedetään. Samaan kiinnitin huomiota Auer/Kukka lsh-tuomion julkisessa selosteessa.

Kertojien ikä voisi viitata vanhimman lapsen kohdalla heräävään seksuaalisuuteen ja uteliaisuuteen ja ehkä sopivaan kuuntelijakuntaan, joka tuo oman lapsellisen ilmaisunsa asiaan, joka voi johtaa kuuntelijan kohdalla "uskottavaan" iän mukaiseen kerrontaan? Kysymys kuuluu kenen iän? Sopiva cocktail lapsellisuutta ja "kokemusperäistä" tietoa voi perustua eri ikäisten lasten yhdessä käymiin "neuvotteluihin"?

Miksei vanhin lapsi olisi tuonut esille näitä väitettyjä kokemiaan asioita silloin, kun ne ovat tapahtuneet, jos nyt samanikäisen nuorimman lapsen muutamaa vuotta myöhemmin oletetaan kuitenkin pystyvän samaan "ihan itse kerrottuna"?

Korkeimmassa oikeudessa on käsitelty tapausta, jossa todettiin, että alle 4-vuotiaalla ei ole sellaisia muistitoimintoja, että hän voisi muistaa tapahtumia, jolloin itse asiassa tässäkin tapauksessa olisi syyte tullut kumota tämän perusteella ainakin nuorimman lapsen kohdalla.

Turun hovioikeus ei ilmeisestikään opi mistään mitään.

[Vespa velutina]

Jos 2-5-vuotiaita on oikeasti raiskattu, antaisin linnaa vähintään sen kymmenen vuotta. Tuntuu absurdilta ajatella, että tuollaisen kidutuksen päälle joku luunappi vielä koventaisi tuomiota.

Ihmettelen suuresti tuomareiden älynlahjoja. Jos vaikka kymmenenvuotias yhtäkkiä alkaa puhumaan, että hän oli sukupuoliyhdynnässä viisivuotiaana useita kertoja ja sitten toi setä antoi luunappejakin ja puri ja talloi mun päälle.

Ja kukaan ei viisi vuotta aiemmin ole huomannut mitään.

Kun maailmalla näitä raiskattuja pikkulapsia kursitaan kokoon pitkillä leikkauksilla ja rukoillaan, että jäisivät eloon.

Jos unohdetaan raiskaukset ja keskitytään vaikkapa pelkkiin luunappeihin. Jos seitsemänvuotias yhtäkkiä alkaa muistella saaneensa kaksivuotiaana luunappeja, niin millä helvetillä tästä voidaan kukaan tuomita?

Ja mikä tämä luunappituomio on tässä raiskaustuomion kylkiäisenä? Pari kuukautta lisää linnaa?

Äkkiseltään antaisin sakkoja henkilöille, jotka ovat törkeästi laiminlyöneet näiden lasten terveydestä huolehtimisen jättämällä heidät tällaisen mieskolmikon armoille toistuvasti eivätkä ole huomanneet, että lapsethan on joka kerta raiskattu ja risuilla ja luunapeilla pahoinpidelty.

[Nicht schuldig]

Jos 2-5-vuotiaita on oikeasti raiskattu, antaisin linnaa vähintään sen kymmenen vuotta. Tuntuu absurdilta ajatella, että tuollaisen kidutuksen päälle joku luunappi vielä koventaisi tuomiota.

Ihmettelen suuresti tuomareiden älynlahjoja. Jos vaikka kymmenenvuotias yhtäkkiä alkaa puhumaan, että hän oli sukupuoliyhdynnässä viisivuotiaana useita kertoja ja sitten toi setä antoi luunappejakin ja puri ja talloi mun päälle.

Ja kukaan ei viisi vuotta aiemmin ole huomannut mitään.

Kun maailmalla näitä raiskattuja pikkulapsia kursitaan kokoon pitkillä leikkauksilla ja rukoillaan, että jäisivät eloon.

Jos unohdetaan raiskaukset ja keskitytään vaikkapa pelkkiin luunappeihin. Jos seitsemänvuotias yhtäkkiä alkaa muistella saaneensa kaksivuotiaana luunappeja, niin millä helvetillä tästä voidaan kukaan tuomita?

Ja mikä tämä luunappituomio on tässä raiskaustuomion kylkiäisenä? Pari kuukautta lisää linnaa?

Äkkiseltään antaisin sakkoja henkilöille, jotka ovat törkeästi laiminlyöneet näiden lasten terveydestä huolehtimisen jättämällä heidät tällaisen mieskolmikon armoille toistuvasti eivätkä ole huomanneet, että lapsethan on joka kerta raiskattu ja risuilla ja luunapeilla pahoinpidelty.

Taidan arvata mitä on tapahtunut.

http://www.fincrime.net/kotimaa/2-5-vuo ... n-hovissa/

Tässä käräjäoikeuden julkisessa selosteessa sanotaan seuraavaa:

"syytteiden mukaisesti 1.6.2008-14.7.2009 tehdyistä kolmesta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.."

siis Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 16.1.2015 on langetettu seksuaalisesta hyväksikäytöstä mutta ei raiskauksesta.

Raiskauksesta sanotaan seuraavaa:

"Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan."

" kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi"

"ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi."

Sen sijaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on mahdollista langettaa huomattavasti pienempi tuomio:

"on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi."

Tämän takia mm. professorit Tolvanen ja Utriainen yrittävät jokaisessa mahdollisessa julkisuuteen tulleessa tapauksessa mm. Tapanilan "joukkoraiskaus" saada tämän raiskauksen määritelmän täyttävät kriteerit aikaan.

Juuri näin tapahtui mitä ilmeisemmin hovioikeudessa Turussa näiden kolmen nuoren miehen osalta, eli puolustus lähti mitä todennäköisemmin vetoamaan todisteiden puuttumiseen ja syyttäjä taasen hakemaan vielä kovempaa tuomiota nimenomaan tämän raiskauspykälän kautta.

On tapahtunut tai tapahtumassa suunnanmuutos, jossa seksuaalirikoksista halutaan yksinkertaisesti kovempia tuomioita.

Tosiasiassa yksikään juristi, joka ei tunne perusteellisesti tätä käytäntöä LSH- ja seksuaalirikosasioissa koskien lasta, ei mielestäni voi täysipainoisesti puolustaa ketään syytettyä. Hänen täytyisi tietää ja tuntea sekä järjestelmään liittyvät menetelmät, joilla asiaa ylipäätään lähdetään tutkimaan. Sen lisäksi hänen täytyisi tuntea erilaiset henkilöt näiden menetelmien taustalla.

Yhden juristin keinot ovat nopeasti käytetty loppuun, jos ei ole kokonaisvaltaista käsitystä kirjallisuudesta ja tieteestä (roskatieteestä) liittyen esim. juuri tähän immenkalvo asiaan, jota pidän aivan ensiarvoisen tärkeänä. Tämä ei ole vain juridiikkaa vaan politiikkaa ja psykologiaa, johon liittyy suuria omiin tutkimuksiin ja tieteentekemiseen sekä uraan liittyviä kunnianhimoisia toiveita ja osittain hillittömiä jopa maniaan viittaavia pelastamisfantasioita.

Tämä luunappi tarina on todennäköisesti sellainen joka tuli esille, kun katsoin näitä ulkomailla tehtyjä videoita lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Esimerkiksi amerikkalainen Nancy Kellogg -niminen tutkija selostaa eräällä videolla, että kuinka pieni ikinä tahansa todiste onkin sillä on suurta merkitystä. Samaan on viitannut esim. Terttu Utriainen muistaakseni se oli A-studiossa olisiko ollut parisen vuotta sitten, jossa hän esitti, että kuinka "pieni todiste" tahansa on merkityksellinen tuomion kannalta katsottuna.

Sinällään luunappi ja raiskaus ovat kaksi eri kategoriaa ja tuntuu tietenkin hieman erikoiselta, että puhuttaisiin käytännössä samassa lauseessa kahdesta näin erilaisesta teosta. Mutta se ei ilmiselvästi olekaan tarkoitus, vaan saada joku teko miten pieni sitten hyvänsä näyttämään todelta ja se aukaisee portit sille mielikuvitukselle mitä muuta olisikaan saattanut tapahtua. Sillä on mielestäni enemmänkin symboliarvoa mutta sitäkin arvokkaampaa. Tässä julkisessa selosteessa on esimerkiksi kohta, jossa sanotaan, että "sekä halaillut tai ainakin yrittänyt halata tätä." Kuulostaa kummalliselta eikö totta?

[Emilia_]

Jotenkin ihmeellistä, että lasten kertomukset seksuaalisesta hyväksikäytöstä alkoivat vasta vuosia tapahtuneiden jälkeen, sen jälkeen kun Anneli vapautettiin. Todennäköisesti sijaisperhe on kertomusten takana ja halunnut keksittyjen tarinoiden avulla pitää lapset itsellän. Tuskin lapset ovat ihan itse keksineet kaikkia tarinoita, kuten tarinoita eläinuhrauksista ja saatananpalvonnasta.

Jos syytteet hyväksikäytöistä olisivat totta, olisi mahdotonta että uhrit olisivat neitsyeitä. Viis siitä mitä Joki-Erkkilä sanoo. Seri-tuomio on hataralla pohjalla. Toivon mukaan seri-oikeusmurha puretaan tulevaisuudessa, väärän tuomion purkamatta jättäminen ei paranna Suomen mainetta oikeusvaltiona.

[Pedrosa]

Eikös nää pedofiilit oo vankilan vihatuimpia??

[Marsii]

Tara oli aikoinaan laittanut Hejaciin kuvan Annelin tuomiolauselmasta Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa kesäkuussa 2012. Tuomiolauselmassa on se hyvä puoli, että toisin kuin julkisessa selosteessa, siinä on lueteltu selvästi syyksi luetut rikokset ja niiden tekoaika.

Tässä vielä suora linkki kuvaan ja siltä varalta että kuva katoaa, niin alla tuomiolauselma tekstimuodossa.

https://lh3.googleusercontent.com/-gHIA ... ettelo.jpg

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

2) Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 1.11.2007 - 31.7.2008
4) Pakottaminen seksuaaliseen tekoon 1.11.2007 - 31.7.2008
6) Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 1.11.2007 - 31.7.2008
7) Törkeä raiskaus 1.11.2007 - 31.7.2008
10) Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 1.11.2007 - 31.7.2008
11) Törkeä raiskaus 1.11.2007 - 31.7.2008
12) Pakottaminen seksuaaliseen tekoon 1.11.2007 - 31.7.2008
14) Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 1.11.2007 - 31.7.2008
17) Pahoinpitely 5.2.2007 - 18.9.2009
19) Pahoinpitely 5.2.2007 - 18.9.2009
20) Laiton uhkaus 15.2.2007 - 18.9.2009

RANGAISTUSSEURAAMUKSET
Yhteinen vankeusrangaistus
7 vuotta vankeutta
Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys 9 kuukautta 17 päivää
Vapaudenmenetysaika 12.9.2011 - 28.6.2012.

LAINKOHDAT
[...]

Ensinnäkin tuomiolauselman mukaan seksuaalirikos- ja pahoinpitelyvyyhdissä oli ainakin 20 syytekohtaa. Tuomiolauselmassa lukee normaalisti myös mitkä syytteistä on hylätty. Muistaakseni käräjäoikeus hylkäsi Auerin osalta ainakin syytteen eläinsuojelurikoksesta ja kolmesta törkeästä pahoinpitelystä. Syyttäjä vei vain törkeät pahoinpitelyt hovioikeuden arvioitavaksi.

Mielenkiintoista on että kaikkien seksuaalirikosten tekoaika näyttää alkaneen 1.11.2007 ja päättyneen 31.7.2008. Mistähän kyseiset päivämäärät on keksitty? Onkohan kyse siitä, että vain kyseisellä aikavälillä voitiin osoittaa, että Jens Kukka oli läsnä perheessä ja rikoksia oli mahdollista tehdä. Lapset saattoivat kertoa että rikoksia tehtiin myöhemminkin, mutta Kukalla saattoi olla jotain vedenpitäviä todisteita, että hän oli taatusti Helsingissä sinä aikana kun hänen olisi pitänyt olla Turussa juoksemassa dildot pirun sarvina pihalla. Hovioikeushan totesi että syyksilukeminen perustui osaltaan siihen, että rikoksen mahdollisuutta ei voitu sulkea pois. Ilmeisesti 31.7.2008 jälkeen rikoksen mahdollisuus voitiin sulkea pois.

Joskus tuntuu että on sääli, että joudumme käymään keskustelua vain rikosnimikkeiden pohjalta. Toki lasten kannalta on parempi näin. Kuitenkin esimerkiksi raiskaus pitää sisällään hyvin laajan kirjon eri rikoksentapoja ja raiskaus nousee törkeäksi jos uhri on alaikäinen tai tekijöitä on useita. Raiskaus voidaan katsoa törkeäksi silloinkin, kun vain yksi on ollut sukupuoliyhteydessä uhrin kanssa (rikoslaissa sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan sukuelimellä tapahtuvaa tai sukuelimeen kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon) ja muut tekoon osallistuneet ovat vain osallistuneet teossa käytettyyn väkivaltaan ja sillä uhkaamiseen. Joka tapauksessa Auerin syyksi luetut rikokset ovat erittäin raskauttavia huolimatta siitä, onko rikokset luettu hänen syykseen sillä perusteella, että hän olisi itse osallistunut tunkeutumiseen vai antanut rikoskumppaninsa tunkeutua.

Oikeastaan ainoa täysin varma asia mitä tiedämme syyksi luettujen rikosten tekotavasta on laiton uhkaus. Annelin syyksi on luettu, että hän on uhannut lyödä lasta, jos lapsi kertoo murhayön todelliset tapahtumat. Tämä käy ilmi Vaasan hovioikeuden vapauttavan murhatuomion 19.2.2015 nro 15/107766 kohdasta 110. Tietysti voisi nyt kysyä että ''mitkä tapahtumat'', koska murhakäsittelyssä lasten kertomukset todettiin kauttaaltaan epäluotettaviksi eikä siis ole mitään ''todellisia murhayön tapahtumia'' joiden vuoksi Annelin olisi pitänyt väkivallalla uhata lapsia pysymään hiljaa.

[sisotalo]

Joskus tuntuu että on sääli, että joudumme käymään keskustelua vain rikosnimikkeiden pohjalta. Toki lasten kannalta on parempi näin.
…
Oikeastaan ainoa täysin varma asia mitä tiedämme syyksi luettujen rikosten tekotavasta on laiton uhkaus. Annelin syyksi on luettu, että hän on uhannut lyödä lasta, jos lapsi kertoo murhayön todelliset tapahtumat. Tämä käy ilmi Vaasan hovioikeuden vapauttavan murhatuomion 19.2.2015 nro 15/107766 kohdasta 110. Tietysti voisi nyt kysyä että ''mitkä tapahtumat'', koska murhakäsittelyssä lasten kertomukset todettiin kauttaaltaan epäluotettaviksi eikä siis ole mitään ''todellisia murhayön tapahtumia'' joiden vuoksi Annelin olisi pitänyt väkivallalla uhata lapsia pysymään hiljaa.

Tässä julkinen osa Turun tuomiosta
https://www.dropbox.com/s/e6g91klgvcjie ... r.pdf?dl=0

Turun KOn tuomiosta on julkaistu laajalti tietoa, joista Tara on noukkinut vain hänelle tärkeät. Sepppo Isotalo kirjotti blogissaan osapuolten maksettavaksi määrätyistä korvauksista. Ne näyttävät, että Annelin osuus väitettyihin rikoksiin oli vähäinen. Asia selviää
http://seppo-isotalo.blogspot.se/2012/0 ... jaksi.html

Marsii katsoo, että murha asioista lasten kertomia valheita voidaan julkistaa, koska ne eivät ole todellisia lapsiin kohdistuvia tapahtumia. Jos lapset kertovat mielikuvituksellisia juttuja voidaan niitä tietenkin heidän intressejään loukkaamatta julkaista, mutta ne loukkaavat valehtelun kohteeksi joutunutta.

LSH-jutussa ei kerrota mitään todellista tapahtumaa vaan kaikki on lasten valheita, jotka on keksitty jotta saataisiin äiti vankilaan. Samalla perusteella kuin yllä voidaan ne julkistaa jos Anneli ja Kukka sen hyväksyvät. Ongelmallista on se mitä pienet lapset ovat valehdelleet Amandasta, joka itse oli lapsi. Ehkä ei hänestä kerrottuja valheita saa julkistaa. Kaikki riippuu siitä, mitä hänen asianajajansa on oikeudessa sanonut.

[Marsii]

Ehkä tässä tapauksessa voisi olla hyvä että tietäisimme väitetyistä rikoksista enemmän kuin pelkät rikosnimikkeet. Ymmärrän kuitenkin salaamisen koska sillä pyritään suojelemaan rikosten uhrien yksityisyyttä. Joskus riittää pelkkä uhrin nimen salaaminen, mutta tässä Auerin/Kukan tapauksessa kaikki tietävät ketkä ovat uhreja. Muistaakseni Kukan asianajaja sai kuitenkin tuomion kerrottuaan tämän itsestäänselvyyden. En tiedä onko kyseinen tuomio salainen.

Kun sanon ''rikosten uhrit'' niin tarkoitan tietenkin sellaisia rikoksia, jotka oikeuslaitos on vahvistanut tapahtuneeksi. Voimme perustellusti olla sitä mieltä, että lasten kertomukset seksuaalirikoksista eivät pidä paikkaansa eikä rikoksia ole ollenkaan tapahtunut. Sen takia, koska he ovat kertoneet samalla tavalla ja yhtä luotettavasti muun muassa 9-vuotiaan tytön tappaneen isänsä, papukaijojen ja undulaattien (ties minkä) lintujen uhraamisesta ja niin edelleen. Edes lapsia haastatelleet psykologit eivät kyenneet selvittämään, mikä pitää paikkansa ja mikä ei. Turun hovioikeus hylkäsi kaikki asiantuntijakuulemiset ja päätteli ''yleisen elämänkokemuksen'' perusteella mikä voisi olla totta ja mikä ei: se mitä ''ei voida sulkea pois'' niin olkoon tapahtunut heidän mukaansa.

Toisaalta kertomusten julkistaminen kauttaaltaan voisi olla myös lasten etu. Nythän suuri yleisö pitää heitä törkeiden rikosten uhreina. Jos kertomukset tulisivat absurdiudessaan julki, moni näkisi mistä tässä on oikeasti kyse ja se toimisi niin Auerin kuin lastenkin eduksi.

[Pieni liekki]

Toisaalta kertomusten julkistaminen kauttaaltaan voisi olla myös lasten etu. Nythän suuri yleisö pitää heitä törkeiden rikosten uhreina. Jos kertomukset tulisivat absurdiudessaan julki, moni näkisi mistä tässä on oikeasti kyse ja se toimisi niin Auerin kuin lastenkin eduksi.

Nuo lasten kertomukset olisi mielestäni pitänyt käsitellä aikanaan niin, että äidin olisi pitänyt saada keskustella niistä lastensa kanssa valvotuissa olosuhteissa. Luulen, että se olisi kaikkien etu, mikäli kertomukset julkistettaisiin kokonaan. Kyllä normaalit järkevät ihmiset ymmärtävät, että lasten mielikuvitus on aikanaan laukannut omissa sfääreissään, kun mietitään ajatuksella sitä tilannetta ja niitä olosuhteita, joissa lapset vuonna 2011 alkoivat juttujaan kertoa.

[Marsii]

Tässä julkinen osa Turun tuomiosta
https://www.dropbox.com/s/e6g91klgvcjie ... r.pdf?dl=0

Kiitos, tuota en olekaan aiemmin nähnyt. Näköjään Turun hovioikeus on määrännyt kaiken salaiseksi lukuunottamatta hovioikeuden tuomiolauselmia ja tuomion sivuja 1, 2, 6, 7, 10 ja 44-47. Julkistetut sivut koskevat lähinnä puolustajille määrättyjä palkkioita. Kummallista kuitenkin on, että linkittämästäsi asiakirjasta puuttuu sivu 7, vaikka sen pitäisi tosiaan olla julkinen. Mannerin valitus alkaa sivulta 6 ja se jatkuisi sivulle 7. Onkohan tässä tapahtunut virhe?

Onko julkista osaa myös käräjätuomiosta?

Nuo lasten kertomukset olisi mielestäni pitänyt käsitellä aikanaan niin, että äidin olisi pitänyt saada keskustella niistä lastensa kanssa valvotuissa olosuhteissa. Luulen, että se olisi kaikkien etu, mikäli kertomukset julkistettaisiin kokonaan. Kyllä normaalit järkevät ihmiset ymmärtävät, että lasten mielikuvitus on aikanaan laukannut omissa sfääreissään, kun mietitään ajatuksella sitä tilannetta ja niitä olosuhteita, joissa lapset vuonna 2011 alkoivat juttujaan kertoa.

Juuri näin. Vaasan hovioikeuden mukaan kertomuksen syynä voi olla esimerkiksi lasten pelko siitä, mil­lai­sik­si hyvät asu­mi­so­lo­suh­teet si­jais­van­hem­pien luona muut­tu­vat, jos he muuttavat takaisin Annelin luokse, jota on mediassa vuosikaudet leimattu murhaajaksi. Hovioikeuden mukaan kahden nuorimman lapsen kertomukset vaikuttavat vahvasti perustuvan toiseksi vanhimmalta lapselta saatuihin vaikutteisiin.

[llewellyn]

On helppo arvostella tuomioistuimia näissä kysymyksissä, mutta usein tilanne on lähes mahdoton: kysymyksessä on äärimmäisen brutaali väkivalta suojatonta lasta kohtaan, mutta toisaalta lasten todistuksia ei aina voi pitää kovin luotettavina ja fyysiset todisteet voivat olla hyvin niukkoja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tälläisestä hirveydestä syytettyjen tulisi jotenkin automaattisesti vapautua - sehän merkitsisi monessa tapauksessa järkyttävää epäoikeudenmukaisuutta. Siksi joudutaan tekemään parhaansa hyvin hankalissa prosesseissa eikä varmasti virheiltäkään vältytä. En vain oikein näe mitään hyvää ratkaisua muuta kuin se että tutkitaan tapaukset niin hyvin kuin se vain on mahdollista.

[Marsii]

Kysymyksessä on äärimmäisen brutaali väkivalta suojatonta lasta kohtaan, mutta toisaalta lasten todistuksia ei aina voi pitää kovin luotettavina ja fyysiset todisteet voivat olla hyvin niukkoja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tälläisestä hirveydestä syytettyjen tulisi jotenkin automaattisesti vapautua - sehän merkitsisi monessa tapauksessa järkyttävää epäoikeudenmukaisuutta.

Niinhän se on että jo seksuaalirikosten luonteen vuoksi suoran ja yksiselitteisen näytön hankkiminen on vaikeaa. Usein väitetyille rikoksille ei ole ulkopuolisia todistajia eikä teoista ole seurannut ulkoisesti havaittavia vammoja ja vaikka vammoja olisikin tullut, niin ajan kulumisen seurauksena niitä ei välttämättä ole enää havaittavissa. Sen takia asianosaisten kertomusten luotettavuuden arviointi on usein asiassa keskeistä ja ainoa välitön näyttö rikoksesta.

Myös Auerin tapauksessa syyksilukeminen perustui suurelta osin lasten kertomuksiin. Turun hovioikeuden julkisen selosteen mukaan hovioikeus piti epätodennäköisenä, että lapset olisivat ilman omia kokemuksia ja havaintoja keksineet niin nuorille lapsille lähtökohtaisesti vieraita ja äärimmäisen poikkeuksellisia tapahtumia. Lisäksi hovioikeus piti erittäin epätodennäköisenä, että nuoret lapset olisivat keskenään kyenneet suunnittelemaan kertomuksia ja sopimaan niistä niin, etteivät he jää kiinni valehtelusta kertomusten ristiriitaisuuksien, muuttumisten tai muun syyn vuoksi.

Suurin Auerin syyllisyyttä tukeva seikka onkin juuri se, että jos rikoksia ei ole oikeasti tapahtunut, niin miten kolme nuorta lasta ovat keksineet alkaa kertomaan satuja äärimmäisen poikkeuksellisista tapahtumista ilman omakohtaista kokemusta. Kertomusten syntyajankohtana vuonna 2011 he olivat 7-, 9- ja 12-vuotiaita. Toisaalta Turun hovioikeus kertoo julkisessa selosteessa, että lasten kertomukset sisälsivät paljon epärealistisia tapahtumia mutta päätyi kuitenkin toteamaan, että epärealistiset tapahtumat voitiin ''yleisen elämänkokemuksen'' perusteella jättää huomioimatta. Kuitenkaan edes psykologit eivät kyenneet erottelemaan tarinoista mitkä ovat totta ja mitkä eivät. Ilmeisesti tämä on sitä tuomioistuimen vapaata todistusharkintaa, joka taisi Auerin tapauksessa olla kylläkin mielivaltaa. Ilmeisesti lasten kertomusten luotettavuutta seksuaalirikoksista ei millään tavalla heikentänyt edes se, että he olivat väittäneet myös naapurin lasten joutuneen uhreiksi, jotka eivät kuitenkaan tienneet asiasta edes itse.

Seksuaalirikosasiassa lähes koko materiaali määrättiin salassa pidettäväksi. Murha-asiassa Vaasan hovioikeus kuitenkin otti ratkaisuunsa salassa pidettäviä tietoja. Ratkaisusta käy ilmi, että lasten kertomusten luotettavuutta arvioitiin Var­si­nais-Suo­men sai­raan­hoi­to­pii­rin las­ten ja nuor­ten oi­keus­p­sy­kiat­rian tut­ki­musyk­si­kössä. Lausunnossa käy ilmi, että kertomuksiin liittyy paljon epävarmuustekijöitä.

Jos pitkän viestin tiivistäisi niin voisin todeta, että yleensä seksuaalirikostuomiot perustuvat asianomistajien kertomuksiin ja se on minusta ihan hyvä, koska muuten juuri kukaan ei joutuisi rikosvastuuseen. Auerin tapauksessa oli kuitenkin useita seikkoja, jotka horjuttivat käsitystä lasten kertomusten oikeellisuudesta, joten voidaan pitää perustellusti outona, että tuomitsemiskynnys ylittyi.