tattooed fucker kirjoitti:Tuli aikoinaan pelailtua noita project zeroja,suhteellisen sykyilevää tuotantoa.Ellen väärin muista,siinähän oli joku rituaalintapainen,Pitkä on aika kun viimeksi pelannu.Tuon leffan oon kahtonu,normaalia tusinatavaraa muiden joukossa.
Ne pelit oli kyllä aikanaan ihan hyvin sydämentykytyksiä aiheuttavaa kamaa, harmi etteivät ole jatkuneet. Olisi melko kovia nykytekniikalla pelattavaksi.
Leffan katsoin tänään, oli tosiaan sitä normaalia jenkkihapatusta mitä nyt melkein odottaa saattoikin - oikeastaan jos tarkkoja ollaan, oli keskivertoa heikkolaatuisempi selkeästi. Idea oli suhteellisen käytetty ja toteutus oli kuin ohjaajakoulua käyvän lopputyö.
Elokuvassa mainittiin että aikanaan tuonne metsään on hylätty vanhuksia, sairaita ja lapsia, mitä en muistanut kuulleeni aiemmin - tai sitten olin jo unohtanut sen. Tuo tieto vaikuttaisi kuitenkin olleen totta. Aika karua ja surullista, ei ihme jos paikkaa pidetään kirottuna, vähemmästäkin tuntuu että jos aaveita on, syntyisivät ne tuollaisen seurauksena. Ajatus toisaalta saattaa olla myös itsemurhaa tekevälle helpottava tietyllä tapaa: Metsässä ovat aiemmin kuolleet ne, joita yhteiskunta ei koe enää tarvitsevansa. Varmaan aika monella itsemurhaajalla on juuri se ajatus, että on tarpeeton, turha tai häpeää tuottava ja siksi tuo metsä on hyvä paikka kuolla.
Tämän jutun mukaan tuo vanhempien ihmisten hylkääminen metsään synnytti japaninkielisen sanan "oyaste", mikä tarkoittaa vanhemmista eroon pääsemistä. Lapsien hylkäämisen jälkeen puolestaan hankittiin kotiin kokeshi-nukke, joka oli tuon hylätyn lapsen muistoesine ja joka samalla suojeli muuta perhettä kostonhimoiselta hengeltä.
Jutussa kerrotaan myös ettei lähikaupoissa ei myydä enää alkoholia eikä köyttä. Jos jonkun kerrotaan kadonneen Aokigaharaan itsemurha-aikeissa, eivät viranomaiset lähde etsimään tätä, sillä japanilaisessa kulttuurissa itsemurhaa pidetään henkilökohtaisena valintana. Tämän seurauksena asiasta on esitetty kritiikkiä, sillä ei voida olla varmoja ovatko kaikki metsästä kuolleina löytyneet tehneet itsemurhaa, vai ovatko osa sairaskohtauksen- tai eksymisen seurauksena menehtyneitä tai jopa murhan uhreja. Japanissa ruumiinavauksetkaan eivät ole kauhean yleisiä ja koska ruumiit ovat yleensä jo huonossa kunnossa löydettäessä (vuosittain tehdään yksi isompi tarkistus jossa pyritään keräämään mahdollisimman monta ruumista pois) on kuolinsyyn määrittely usein vaikeaa. Vuosittain ruumiiden poishakuun kuluu kuitenkin rahaa noin 50 000 dollaria (~42 000 euroa). Vuodessa ruumiita löytyy noin 80 - 100.
Yksi ikävä lieveilmiö ovat myöskin varkaat. Lähikylistä käy metsässä ihmisiä etsimässä kuolleilta jääneitä arvoesineitä, rahaa ja luottokortteja. Poliisi ei tee paljon mitään asialle, sillä on vaikea sanoa onko alueella liikkuva henkilö varas, turisti vai kenties itsemurhaa pohtiva henkilö.
Aokigaharan parkkipaikalla on useita hylättyjä autoja jotka ovat jo osaksi niin huonossa kunnossa, ettei niitä kannata edes pelastaa. Auton pitäminen Japanissa on kallista, joten usein henkilökohtaiset autot jäävät mätänemään parkkipaikalle kun niiden omistaja on päättänyt päivänsä. Vuokra-autoja puolestaan eivät vuokrafirma yleensä edes halua takaisin vaikka autossa itsessään ei olisi mitään vikaa, sillä Japanissa uskotaan tälläisessä autossa olevan huonoa onnea. Jossain vaiheessa (ennen vuotta 2008) autot jotka olivat vielä käyttökuntoisia, myytiin könttänä Venäjälle käyttöön. Sittemmin siitä tavasta on luovuttu.
Alue on niin laaja että on erittäin epätodennäköistä että siellä kulkiessaan törmäisi edesmenneeseen. Sen sijaan saattaa löytää muita muistoja kävijöistä: Vaatteita, kännyköitä, sekalaista tavaraa tai vaikkapa muistomerkkejä joihin on kirjoitettu esimerkiksi "rakkaan tyttäreni muistolle" tai "elämässäni ei ollut mitään hyvää".
