Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

[DonMatteo]

Tuiman näköinen tuo Kalevi on,mutta ei yhdestä valokuvasta poimituista ilmeistä voi päätellä mitään kenenkään syyllisuudestä tai syyttömyydestä. Ilme voi olla synkkänä ihan vaan siskon katoamisen ja siitä seuranneen median/selvänäkijöiden/onnenonkijoiden ahdistelusta johtuvaa. Veikkaan ettei itseänikään paljoa hymyilyttäisi jos sisko olisi kateissa ja hyvin todennäköisesti kuollut.
Ja sikäli kun olen ymmärtänyt niin tuon sukupolven miehet eivät erityisen välittäneet kameroista ja kuvatuksi tulemisesta.Saati sitten että olisivat irvistellä hymyilleet niissä hampaat valkoisina. (Miten asiat ovatkaan muuttuneet) Oma isoisäni vältteli kuvatuksi tulemista kuin ruttoa ja jos joskus kuvatuksi joutuikin niin hymyillyt ei vahingossakaan.

Sanotaan että teorioiden pitäisi perustua tosiasioihin ja että tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku,mutta tässä jutussa,niinkuin monessa muussakin kuuluisassa rikoksessa liikkuu niin ristiriitaisia tietoja että kaikki niistä eivät voi millään pitää paikkaansa.
Pohdinnoissani olen tullut siihen tulokseen että ainakin autohavainnot,Kuortaneen havainnot ja Merikarvian havainnot joko eivät ole totta ollenkaan tai ovat osin totta,mutta eivät liity tähän tapaukseen.
Epäilykseni kohdistuvat ojankaivajaan ja hänen lankomieheensä. Ainakin jos oletamme että tekijä on joku näistä jotka on nimetty julkisuudessa. Toki ojankaivajalla on jonkinlainen "Alibi" mutta hänen Alibinsa on (omasta mielestäni) huomattavasti hatarampi kuin esimerkiksi Kanervon. Mielessäni on joskus käynyt että olisiko Kanervoa voitu yrittää lavastaa? Esimerkiksi tuo perätön huhu Merikarvialla metsissä piilottelevasta sekavasta naisesta,lieko sattumaa että Kanervo majaili myös Merikarvialla? Sitten joku nosti esiin sen toisesta Kyllikin kengästä löytyneen miehen sukan,jonka sanottiin viittaavan Kanervoon,mutta miksi ihmeessä Kanervo (tai kuka tahansa tekijä) olisi riisunut sukkansa ja laittanut sen Kyllikin kenkään? Mielessäni on käynyt että voisiko tämä olla murhaajan tai tämän apurin suunnitelma lavastaa "pervo pappi" syylliseksi?

Noiden tiellä nähtyjen ja sittemmin kadonneiden "kamppailunjälkien" lisäksi lähimaastosta ei taidettu ikinä löytää mitään muuta tekoon viittaavaa,esimerkiksi verijälkiä,lieneekö Kyllikki edes vuotanut verta merkittävästi?

[Chikatilo]

Sanotaan että teorioiden pitäisi perustua tosiasioihin ja että tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku,mutta tässä jutussa,niinkuin monessa muussakin kuuluisassa rikoksessa liikkuu niin ristiriitaisia tietoja että kaikki niistä eivät voi millään pitää paikkaansa.
Pohdinnoissani olen tullut siihen tulokseen että ainakin autohavainnot,Kuortaneen havainnot ja Merikarvian havainnot joko eivät ole totta ollenkaan tai ovat osin totta,mutta eivät liity tähän tapaukseen.

Don Matteon havainto pitää paikkansa. Tässä tapauksessa - niin kuin monessa myöhemmässäkin - erilaiset "juoruakat" ovat kuvitelmineen, väärinkäsityksineen ja jopa tahallisine valheineen vieneet sekä mediaa että tutkintaa vikasuuntaan. Tämä "15 minuuttia julkisuutta"-ilmiö on näköjään kovin koukuttava erityisesti yleensä tapahtumaköyhässä maaseutuympäristössä.

Poliisin toiminta Saaren tapauksessa oli monelta osin amatöörimäistä ja tragikoomisuudessaan jopa oikeusvaltioperiaatteen kannalta pelottavaa. Esimerkkinä voidaan mainita se, että poliisi tukeutui ensin selvänäkijän apuun ja vasta sen jälkeen juttuun osoitettiin kokenutta tutkinta-apua Helsingistä. Jos juoruakat ja velhot olisi kyetty heti alussa blokkaamaan jutun ulkopuolelle, olisivat tutkintaresurssit voineet kohdentua oikeille urille. Media myös julkaisi välittömästi epäiltyjen nimiä, vaikka epäilyjen perusteena ei ollut edes kunnollisia aihetodisteita.

On muistettava, että esimerkiksi sen "kermanvärisen henkilöauton" kuljettaja ilmoittautui poliisille lähes viipymättä auton etsinnän alettua, kertoi ajaneensa autoa kyseistä tietä mainittuun aikaan ja totesi vielä, että muita tuntomerkkeihin sopivia autoja ei seudulla edes ole. Polkupyörää hän ei kuitenkaan ollut kertomansa mukaan kuljettanut. Silminnäkijä saattoi siis antaa mielikuvitukselleen vallan tämän muistikuvan suhteen, koska nimenomaan pyörää etsittiin. Huvittavaa on sekin, että etsittiin nimen omaan pioneerikoulutettua tekijää - kyllä kuopan kaivaminen turpeeseen ja sen peittäminen olisi onnistunut keneltä tahansa aikakauden maajussilta. Tämä pioneerikoulutus nousi pinnalle erityisesti erään ruotsalaisen selvänäkijän höpinöistä ja nähtiin kuulemma Kyllikin käsilaukun antaman näyn perusteella. Kermanvärisiä autoja etsittiin vielä pitkään - tämän ketjun perusteella edelleen.

EDIT: Aikansa mediassa itse asiassa todettiin sama asia vuoden -53 lopulla. Tällainen löytyi arkistoistani, lähde Hesari marraskuulta 1953:

[strangelove]

Poliisi ei suinkaan kääntynyt selvänäkijöiden puoleen tutkinnassa. Komisario Axel Skogman kiisti tällaiset väitteet jyrkästi kirjassa Murha ei vanhene koskaan:

"Pötyä. Ehkä yksityisetsivät kyselivät jotakin Lilly Åkerblomilta, mutta mehän tiedämme, miten hyvin nuo yksityisetsivät onnistuivat tutkimuksissaan. Sitä paitsi rouva Åkerblomin suomeksi julkaistu kirja on sekin osoittautunut hölynpölyksi."

Nämä selvänäkijät kyllä tarjosivat mielellään omia käsityksiään tutkijoille ja omaisille, mutta mitään apua niistä ei ollut. Lehdistö kyllä näyttävästi kirjoitti poliisin turvautuneen selvänäkijöiden apuun, mutta lehdistö kirjoitti paljon muutakin perätöntä.

Skogmanin haastatteluista saa kyllä hyvän käsityksen siitä, miten paljon lehtimiesten toiminta ärsytti poliisia ja haittasi tutkintaa:

"Missä hyvänsä minä liikuinkin, niin pojat kulkivat melkein metrin päässä perässäni. Se oli toisinaan helkkarin kiusallista ja ennen kaikkea tutkimuksille haitallista. Heidän kirjoituksensa lietsoivat ihmisten keskeistä vihaa, aiheuttivat vääriä epäluuloja ja monenlaista sekasotkua. Pojat puolustautuivat sillä, että heidät on määrätty päivästä toiseen antamaan pitkiä raportteja, joten pakko heidän on totella, vaikkei mitään tapahtuisikaan. Ymmärsinhän minä reporttereita, jotka tekivät parhaansa mukaan omaa työtään. Usein vain heidän pyrkimyksensä tuppasivat menemään pahasti ristiin minun pyrkimysteni kanssa. Virantoimituksen ulkopuolella meistä tuli monien lehtimiesten kanssa hyvät kaverit."

[strangelove]

Huvittavaa on sekin, että etsittiin nimen omaan pioneerikoulutettua tekijää - kyllä kuopan kaivaminen turpeeseen ja sen peittäminen olisi onnistunut keneltä tahansa aikakauden maajussilta. Tämä pioneerikoulutus nousi pinnalle erityisesti erään ruotsalaisen selvänäkijän höpinöistä ja nähtiin kuulemma Kyllikin käsilaukun antaman näyn perusteella. Kermanvärisiä autoja etsittiin vielä pitkään - tämän ketjun perusteella edelleen.

Pioneerikoulutukseen oletettiin viittaavan haudan peittelytapa. Peitteeksi oli irrotettu kahdeksan mätästä, jotka olivat mitaltaan 25x30 cm. Hautaa siis ei ollut kyhätty nopeasti kaivamalla ja maata päälle heittämällä, vaan naamioinnin eteen oli nähty vaivaa. Paikka oli tarkoin valittu, sillä vesi oli toukokuussa korkealla juuri tuolla kohtaa.

Eräs juttua tutkinut poliisi oli sitä mieltä, että mättäitä ei irrotettu lapiolla vaan viikatteen terällä. Läheisen ojatyömaan miehet käyttivät työssään viikatteen teriä, koska niiden avulla maata pystyi "leikkaamaan" paljon vaivattomammin kuin lapiolla.

[L'amourha]

Skogman kyllä vetää vahvasti kotiin päin noissa höpinöissään, mutta ihmekö tuo kun ei itse saanut muuta aikaan kuin ensimmäisen epäillyn mielisairaalakuntoon. Ja myöhemmin Tulilahden epäillyn vetämään itsensä kiikkuun.
Eino Saari palkkasi selvännäkijän kesällä -53, siinä Skogman osuu oikeaan. Mutta mitä tulee siihen ruotsalaiseen selvännäkijään, oli nimenomaan poliisi joka pyysi Eino Saarta toimittamaan Kyllikin käsilaukun tähän puhuttuun selvännäkijän tilaisuuteen. Aikanaan myös uutisoitiin poliisin käyttäneen hyväkseen tässä tilaisuudessa kerrottuja seikkoja.
Mitä tulee Skogmanin puheisiin yksityisetsivien hyödyttömyydestä, sisäasiainministeriö näki asian kuitenkin toisin. Marraskuun lopulla -53 kyseinen ministeriö kehoitti tätä etsivätoimistoa luovuttamaan aineistonsa poliisille koska olivat edistyneet tutkimuksissaan niin hyvin. Eli siis suomeksi sanottuna paremmin kuin Skogman, saattaahan tuollainen ärsyttää herra komissaaria.
Tuosta suohaudasta, onkohan siinä mennyt kaulahuivit ja turpeet sekaisin? Kummasti oli juuri 25*30 cm palanen leikattu kaulahuivista, ilmeisesti osaksi suukapulaa. Haudan turvekumpu oli ymmärtääkseni leikattu ikäänkuin kyljellään olevan H-kirjaimen tapaan, eli päätyihin poikkiviillot ja ne yhdistetty keskeltä. Eli saatiin aikaan sivuille taivutettavat "läpät". Tuo päällisturvehan palasteltiin sitten poliisin toimesta pieniin ja toimitettiin tutkittavaksi muualle.
Tänä päivänä ehkä voitaisiin tuohon hommaan kaivatakin pioneeria kun iso osa kansasta ei ole lapiota käsissään pidellyt sitten hiekkalaatikkoleikkien. Tuohon aikaan pitäjät olivat täynnä käsistään käteviä miehiä, ei varmaan vaatinut mitään erikoiskoulutusta tuollainen.

[Tovi]

Tuosta suohaudasta, onkohan siinä mennyt kaulahuivit ja turpeet sekaisin? Kummasti oli juuri 25*30 cm palanen leikattu kaulahuivista, ilmeisesti osaksi suukapulaa. Haudan turvekumpu oli ymmärtääkseni leikattu ikäänkuin kyljellään olevan H-kirjaimen tapaan, eli päätyihin poikkiviillot ja ne yhdistetty keskeltä. Eli saatiin aikaan sivuille taivutettavat "läpät". Tuo päällisturvehan palasteltiin sitten poliisin toimesta pieniin ja toimitettiin tutkittavaksi muualle.

Nämä on mielenkiintoisia ja ainakin itselle uusia tietoja, jotenka saisiko lähteisiin vielä linkin niin voisi perehtyä tarkemmin?

[Laasti]

Kyllä se nimenomaan oli Skogman, joka osasi seurata oikeita jälkiä ja tajusi jättää huomiotta kaiken maailman huuhaa- todisteet. Komisario oli alun alkaen mm. sitä mieltä, että tämä niin kutsuttu autolinja oli huhupuhetta ja loppujen lopuksi yhtäkään autoa ei nähty tieosuudella, jossa Kyllikki katosi. Näitä selvännäkijöitä ja ennaltatietäjiä varmasti riitti, mutta jutun tutkijoille niistä oli pelkkää rasitetta. En lähtisi Skogmania lyttäämään, vaikka hänestä voikin olla mitä mieltä tahansa. Ei Skogman käsittääkseni ketään mielisairaalaan ajanut vaan kävi siellä kuulustelemassa selkeää murhaajakanditaattia.

[L'amourha]

Tuosta suohaudasta, onkohan siinä mennyt kaulahuivit ja turpeet sekaisin? Kummasti oli juuri 25*30 cm palanen leikattu kaulahuivista, ilmeisesti osaksi suukapulaa. Haudan turvekumpu oli ymmärtääkseni leikattu ikäänkuin kyljellään olevan H-kirjaimen tapaan, eli päätyihin poikkiviillot ja ne yhdistetty keskeltä. Eli saatiin aikaan sivuille taivutettavat "läpät". Tuo päällisturvehan palasteltiin sitten poliisin toimesta pieniin ja toimitettiin tutkittavaksi muualle.

Nämä on mielenkiintoisia ja ainakin itselle uusia tietoja, jotenka saisiko lähteisiin vielä linkin niin voisi perehtyä tarkemmin?

Näissä jutuissa on maininta siitä kaulahuivinpalasta. Haudan tekotavastakin mainitaan, myöhemmin on mainittu tästä "H-mallista". Luulen että tässäkin tarkoitetaan sitä kun on mainittu turvekumpu halkaistuksi ja sivuille taitetuksi. Pahahan sitä olisi taivuttaa jos olisi pelkkä halkaisu. Maininta niistä turpeiden pois kuljettamisesta on vielä hukassa, arkistoinnissa hieman kehittämisen varaa. Metsästys jatkuu...

12.10.1953c.jpg (117.76 KiB) Katsottu 8125 kertaa

12.10.1953d.jpg (193.73 KiB) Katsottu 8125 kertaa

Jutut Hesarista

[Tovi]

Kiitoksia mielenkiintoisista lehtijutuista. Tuon H-leikkauksen oikeastaan taisin itse käsittää väärin kun tein tuon lainauksen, juuri näinhän sen on kerrottu olevan ja täytynytkin olla kuten itsekkin sanot tuosta taittamisesta.

[Bleriot]

Onko tuosta Mäkysen mainitsemasta, sittemmin Ruotsiin muuttaneesta epäillystä ja hänen toveristaan (lanakuski) mitään tietoa? Mainittiin hyväksi urheilijaksi ja että asui meijerin lähistöllä, joten olisi voinut seurata ihmisten tulemisia ja menemisiä.. Keitä nämä henkilöt olivat?

[Laasti]

Mikäli Mäkynen tarkoitti tätä niin sanottua lankomiestä, niin hän muutti melko pian tapahtumien jälkeen Ruotsiin ja sieltä takaisin Suomeen. Tie oli tosiaan lanattu Kyllikin katoamista seuraavina päivinä, vaikka se ei ilmeisesti olisi ollut tarpeellista.

[Doctor Lecter]

Vuonna 1953 joku murhasi 17-vuotiaan Kyllikki Saaren ja hautasi vainajan suolle – HS pääsi tutustumaan tähän asti salassa pidettyyn tutkintaan, joka vie hyytävälle aika­matkalle sulkeutuneeseen yhteisöön

Saari.jpg (59.09 KiB) Katsottu 6533 kertaa

Esitutkinta-aineisto on nyt julkista. HS:n oikeustoimittaja Susanna Reinboth ryhtyi lukemaan valtavaa aineistoa ja otti avuksi rikosylikomisario Thomas Elfgrenin. Lähdetään aikamatkalle.

”NO HEI nyt sitten”, huikkasi Kyllikki Saari iloisesti koti­väelleen. Oli sunnuntai 17. toukokuuta 1953, ja kello oli vähän yli kuusi illalla.

Isojoella Heikkilän kylässä asuva Kyllikki oli lähdössä polkemaan mustalla Pohjankruunu-pyörällään 12 kilometrin matkaa Kortteenkylän kansakoululle. Siellä pidettäisiin nuorten hartaustilaisuus. Yhteistalolla kirkonkylässä olisi ollut tanssit, mutta maalliset huvit eivät 17-vuotiasta Kyllikkiä kiinnostaneet.

Kun Kyllikkiä ei myöhemmin illalla alkanut kuulua kotiin, perhe ajatteli hänen jääneen kirkonkylään jonkun tuttavan luo yöksi. Niin hän joskus teki. Mutta kun tytöstä ei vielä tiistainakaan kuulunut mitään, nuorin tytär lähetettiin naapuri­taloon soittamaan Kyllikin työpaikalle pappilaan.

Silloin selvisi järkyttävä asia: kukaan ei ollut nähnyt Kyllikkiä pariin päivään.

Kyllikki Saaren kotitalo Isojoen Heikkilänjoen kylässä. (KUVA: LEHTIKUVA)

Saari_kotitalo.jpg (82.46 KiB) Katsottu 6533 kertaa

KYLLIKIN isä ja veli kävivät saman tien pyytämässä kylän miehiä etsintäjoukkoihin. Varhain keskiviikkoaamuna 30 miestä lähti etsimään Kyllikkiä ketjussa hänen paluureittinsä varrelta. Torstaina etsintäjoukoissa oli jo 600 miestä Isojoelta ja kauempaakin. Mitään ei löytynyt.

Viikot kuluivat ja etsinnät jatkuivat. Vasta kaksi kuukautta myöhemmin, heinäkuussa 1953, saatiin ensimmäinen johtolanka. Kaksi marjastajaa huomasi mustan polkupyörän suonsilmässä Lellulaaksossa, noin kilometrin päässä osuusmeijerin risteyksestä.

Kun metsästä sitten lokakuussa löytyi jalkine, joka varmistui Kyllikin kengäksi, pari sataa miestä lähti vielä kerran haravoimaan paluureittiä.

Nyt etsintä tuottikin tuloksen. Parin kilometrin päässä osuusmeijerin risteyksestä oli männyntaimella merkitty suo­hauta.

Tällainen oli Kyllikki Saaren viimeinen päivä

NELJÄ valtavaa urheiluliikkeen kassia makaa kuulusteluhuoneen lattialla keskusrikospoliisin päämajassa. Rikoskomisario Esa Virtanen Tampereen krp:stä on tuonut ne joulukuun alussa Tikkurilaan.

Kasseissa on 18 ruskeaa mappia.

Niissä on kaikki se esitutkinta-aineisto, joka Kyllikki Saaren murhasta on kertynyt. Virtanen on päättänyt, että aineisto on julkista lukuun ottamatta elossa olevien ja hiljattain kuolleiden ihmisten terveystietoja.

Olin aiemmin syksyllä pyytänyt keskusrikospoliisilta lupaa saada tutustua aineistoon. Kyllikki Saaren murhasta oli kulunut yli 64 vuotta, ja kaikki tapaukseen ­liittyvät murhaa lievemmät rikokset olivat vanhentuneet ja rikollinen todennä­köisesti kuollut. Arvelin, että julkisuuslain perusteella aineisto voisi siis olla julkista.

Kyllikki Saaren murha oli alkanut kiinnostaa minua. Onhan se yksi Suomen rikoshistorian suurista arvoituksista.

Jo alusta alkaen henkirikos sai lähes epätodelliset mittasuhteet. Se kuohutti sodasta toipuvaa kansaa, ja huhut velloivat. Julkisuudessa mies toisensa jälkeen leimattiin murhaajaksi. Yli 20 000 ihmistä oli saattamassa Kyllikkiä haudan lepoon. Isojoen kirkkoon mahtui surijoista vain murto-osa, mutta kaiuttimet välittivät siunaustilaisuuden ulkona seisovalle saattoväelle.

Kansa vaati poliisilta tuloksia. Niitä ei vain näyttänyt tulevan. Rikos pysyi poliisikielellä sanottuna ”pimeänä” kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

MITÄ poliisi sitten aikanaan teki rikoksen selvittämiseksi? Siitä oli nyt luvassa ensimmäistä kertaa täsmällistä tietoa.

Krp:n kuulusteluhuoneessa Tikkurilassa lähden kiehtovalle aikamatkalle.

Pyydän sille mukaani rikosyli­komisario Thomas Elfgrenin. Hän piipahtaa välillä huoneessa juttelemassa. Hän ei ole tutkinut tapausta eikä hän itse lue läpi mappien sisältöä, mutta kerron hänelle, mitä mapeista on löytynyt.

Elfgrenillä on pitkä kokemus henki­rikoksista – ja myös 1950-luvulla täysin tuntemattomasta tutkintakeinosta, rikollisten profiloinnista. Siinä surman olosuhteita ja tekotapaa verrataan vastaaviin tekoihin. Niiden perusteella voidaan järkeillä, millaista tekijää todennäköisesti etsitään.

Minua kiinnostaa, selviäisikö Kyllikki Saaren murha, jos sitä tutkittaisiin nykymenetelmillä.

ALUSSA poliisi lähti täysin väärille jäljille. Se epäili, että Kyllikki on siepattu. Useat paikkakuntalaiset kertoivat Isojoella katoamisiltana liikkuneesta autosta, jota kuvailtiin välillä kermankeltaiseksi, välillä ruskeaksi. Kun tieto autosta levisi lehdistön välityksellä, poliisille alkoi tulvia ilmoituksia epäilyttävistä autoista ja niiden omistajista.

”Kaikissa näyttää yhteisenä piirteenä olevan, että kuka hyvänsä auton omistaja tahi kuljettaja, jonka tiedetään joskuskaan käyttävän alkoholia ja olleen löysissä rakkaussuhteissa, oli sinänsä epäilyttävä henkilö”, poliisi taivastelee vihjeiden laatua yhdessä niistä muistioista, jotka löytyvät mapeista.

Muistiot ovat hyvin suorasukaisia, eikä niitä selvästikään ole tarkoitettu julkisuuteen.

Poliisi myöntää arviointivirheensä ja harmittelee, että kallisarvoista aikaa menetettiin keskittämällä kaikki voimat autovihjeiden setvimiseen. Viimeistään polkupyörän löytymisen kaksi kuukautta katoamisen jälkeen olisi pitänyt avata silmät: tekijä asui todennäköisesti ihan lähellä. Tätä ei ymmärretty, vaan vasta ruumiin löytyminen muutti tutkinnan suunnan.

THOMAS ELFGREN antaa nyt ensimmäisen arvionsa murhaajasta: ”Voimme olla täysin varmoja, että tekijä on tekopaikan lähistöltä kotoisin tai tekee siellä töitä. Hän tuntee alueen hyvin ja tietää, mihin voi kätkeä polkupyörän ja haudata ruumiin.”

Tekijä on todennäköisesti ollut mukana Kyllikin etsintäjoukoissa, Elfgren huomauttaa. Hän ei olisi voinut jäädä pois herättämättä huomiota.

Ruumista peitti turvekerros, jolla oli paksuutta parikymmentä senttiä. Katsomme Elfgrenin kanssa mustavalkoisia valokuvia, jotka on otettu hautapaikalta.

Kuvista näkyy, että Kyllikki makasi suohaudassa vasen käsi pään yläpuolella, jalat koukussa. Punaruutuinen leninki oli sykkyrässä lantion alla, ja takki oli kiedottu pään ympärille. Rannekello, virsikirja ja rahakukkaro puuttuivat, samoin sukat ja alushousut.

Dokumenteista käy ilmi, että kuolinsyytä ei pystytty toteamaan sataprosenttisella varmuudella. Todennäköinen syy oli kasvoihin osunut luja isku, joka oli murtanut molemmat yläleuan poskiontelot ja nenän luut. Oikea puoli oli kärsinyt suurimmat vahingot.

Isku oli todennäköisesti tullut vaakasuoraan, ja tylppäreunainen astalo oli ollut 3–4 senttimetrin paksuinen. Kyseessä on voinut olla kepakko tai kivi.

Oikeuslääketieteen professori Unto Uotila totesi lausunnossaan, että ”koska naaman luut ovat murtuneet pahoin, on iskuun käytetty voima ollut verraten suuri”.

Todennäköisesti kuoleman aiheutti nimenomaan isku, mutta tukehtumiskuolemaakaan ei voitu varmuudella sulkea pois.

Poliisi päätteli muistiossaan, että kyseessä oli ilmeisesti seksuaalirikos, jonka ”joku paikkakunnalla asuva, erittäin hyvää paikallistuntemusta omaava, mahdollisesti jollakin tavoin sairasmielinen henkilö oli tehnyt”.

THOMAS Elfgren on kiinnostunut tapauksessa eniten juuri rikospaikkakuvista ja oikeuslääketieteellisistä lausunnoista. Mitä hän niistä päättelee?

Väkivallan vähäisyys viittaa hänen mielestään siihen, että tekijä on kokenut omantunnontuskia teostaan. Samaa osoittaa uhrin hautaaminen.

Tähän kuvioon ei tosin sovi se, että uhrin alaruumis oli paljaana. Elfgren huomauttaa kuitenkin, että tekijä ei välttämättä ole miettinyt kaikkea.

Elfgrenistä näyttää siltä, ettei teko ollut tarkkaan suunniteltu. Tämän hän päättelee siitä, että suoraan väkivaltaan viittaa vain kasvoihin osunut isku, ja siitä, että lyöntiesine on todennäköisesti löytynyt rikospaikalta.

Tekijä on Elfgrenin mukaan käyttänyt vain sen verran väkivaltaa kuin on tarvinnut saadakseen tilanteen hallintaansa.

”Tekijällä ei ole ollut patologista vihaa, eikä hän ole siis valinnut symbolista uhria. Vihasta toimiva viis veisaa hautaamisesta. Myös väkivallan määrä olisi aivan toista tasoa.”

ELFGRENIN mukaan surmaaja ei näytä halunneen, että ruumis löydetään. Tämä johtopäätös sulkee pois yhden tyypillisen tekijäjoukon. Jotkut murhaajat nimenomaan haluavat, että uhri löydetään, ja he jättävät sen takia ruumiin mahdollisimman avoimeen paikkaan. He hekumoivat etukäteen sillä reaktiolla, jonka ruumiin löytyminen aiheuttaa.

Kellon ja virsikirjan katoamisesta ei voi Elfgrenin mukaan päätellä mitään, mutta alushousujen katoaminen ei häntä yllätä. Kyllikin surmaaja kuuluu todennäköisesti juuri siihen tekijäryhmään, joka ottaa uhrilta muistoesineitä.

”Ne toimivat pornon tavoin, ja niiden avulla tekijä voi uudelleen eläytyä tilanteeseen.”

RUUMIIN löytymisen jälkeen poliisi tarkasti systemaattisesti jokaisesta talosta, missä asukkaat olivat olleet rikoksen tekoaikana. Mahdollisia todistajia oli ennen ruumiin löytymistä ajan voittamiseksi vain puhutettu, mutta nyt poliisi halusi jokaisen täyttävän lomakkeen. Niitä on ruskeissa mapeissa lukuisia.

”Milloin saavuitte kotia?” lomakkeessa kysytään.

”Missä olitte kello 22.30 alkaen n. klo 24?”

”Keiden seurassa olitte tämän ajan vai olitteko koko ajan tahi osan siitä yksin?” ”Keitä näitte liikkeellä?”

Murhaaja on lähellä, poliisi päätteli. Suohautaa oli selvästi pidetty silmällä. Tähän viittasi haudalle pistetty männyntaimi. Taimi oli Helsingin yliopistosta pyydetyn asiantuntijalausunnon mukaan katkaistu jo toukokuussa, ennen kesän kasvukautta.

TAIMI oli kuitenkin pistetty syvemmälle vasta, kun ruumis oli lahonnut. Heti rikoksen jälkeen se ei olisi uponnut vainajan vatsan läpi, joten pisto oli tapahtunut arviolta kolmen tai jopa kuuden viikon kuluttua murhasta.

Taimi askarruttaa Elfgreniä. Oliko tekijä siirtänyt ruumista mutta merkinnyt haudan molemmilla kerroilla samalla taimella?

”Toisaalta taimi on täysin absurdi asia. Minulle tulee mieleen, että tekijä on laittanut taimen sen takia, että hän itse löytää paikan myöhemmin voidakseen tulla sinne uudestaan ja uudestaan. Silloin se toimii pikkuhousujen tavoin.”

Poliisi alkoi tutkia mielisairaiksi tai omituisiksi tiedettyjä miehiä.

Huomio kiinnittyi nopeasti 38-vuotiaaseen, lapsenomaiseksi kuvailtuun Vihtoriin. Hän asui kolmen kilometrin päässä suohaudasta yhdessä äitinsä ja Frans-veljensä kanssa.

Vihtori pidätettiin, ja hänen luokseen tehtiin kotietsintä 21. lokakuuta.

Tästä isojokiset eivät pitäneet. Että muka joku paikallinen olisi murhannut Kyllikin! Eräs kylän miehistä ilmoitti poliisille olevansa varma siitä, että ”Pettukylän miehistä ei löydy syyllistä Kyllikin murhaan, ellei heistä sitä tekemällä tehdä”.

Tunteet kuohuivat. Isojoella pidettiin kansalaiskokous, jossa päätettiin palkata helsinkiläinen yksityisetsivä tapausta selvittämään.

Poliisin muistiossa kuvaillaan tätä kansalaiskokousta. Siellä asetettiin ”eräänlainen valvontakomissio pitämään silmällä rikospoliisin työtä”. Poliisin mielestä väestö­ halusi ratkaista syyllisen jonkinlaisella kansanäänestyksellä.

”Isojoella on varsin runsaasti kansaa, joka milteipä eräänlaisella uskonnollista vakaumusta muistuttavalla hurmahenkisyydellä kieltäytyy uskomasta poliisi­viranomaisten tutkimustyön puolueettomuuteen”, poliisi kirjasi.

Tämä ”Isojoen väestön omalaatuinen mentaliteetti” oli yksi syy siihen, että tutkinta epäonnistui, poliisi arvioi myöhemmin muistiossaan.

ALUKSI poliisi ei pitänyt Vihtoria varteenotettavana murhaajakandidaattina. Rakennus- ja metsätöillä sekä ojankaivulla itsensä elättänyt mies vaikutti niin yksinkertaiselta, ettei hänen ensimmäistä kuuluste­luaan ole edes merkitty muistiin.

Vihtori alkoi kuitenkin kiinnostaa poliisia, kun selvisi, että hän oli ahdistellut naisia aiemminkin. Hän oli varsinkin juovuspäissään tuppautunut naisten seuraan niin röyhkeästi, että oli pelästyttänyt heidät.

Nainen toisensa jälkeen kertoi kuulusteluissa, että Vihtori oli tunkeutunut hänen kotiinsa jopa väkivalloin, kun tiesi aviomiehen olevan muualla.

Vihtori itse kertoi yrittäneensä pussata sota-aikana erästä ”tummaa ja komeaa” Hiljaa samalla tienpätkällä, jolla Kyllikki oli kadonnut.

Vihtorin tunnustuksista tietämättä Hilja oli lähestynyt kirjeellä poliisia.

Konekirjoittaja on kirjoittanut Hiljan kirjeen puhtaaksi. Se alkaa näin: ”Kirjoitan muutaman rivin siitä, koska minua epäilyttää eräs mieshenkilö.”

Hilja kertoo epäilevänsä murhaajaksi Vihtori-nimistä miestä, koska hän oli joutunut miehen ”väkivallan kouriin” samalla metsätaipaleella.

”Hän alkoi käyttääntyä ylivoimaisesti ja käsitellä minua rouvisti. Onneksi minä sain klohmaistua häntä niin että pääsin peron kynsistä”, Hilja kuvailee.

VIHTORIN ei tiedetty seurustelleen naisten kanssa. Hän vahvisti tämän itse. Hän kielsi olleensa koskaan sukupuoliyhteydessä naisen kanssa lukuun ottamatta ”erästä venakkoa”, joka oli jatkosodan aikana ollut Alavaisten vankileirillä. Hän itse oli vartiomiehenä.

Lankomies Arvon mukaan Vihtori ei osannut olla naisten kanssa. Arvo oli kertomansa mukaan järjestänyt Kristiinassa Vihtorille ”siinä mielessä” erään ison naisen, mutta pieleen oli mennyt. Arvon mukaan Vihtori oli tullut ”melkeinpä itkien naisen luota ja sanonut, ettei siitä tullut mitään”.

Heikko suosio naismaailmassa sopii hyvin siihen kuvaan, joka Thomas Elfgrenillä on Kyllikki Saaren murhaajasta.

Elfgrenin mielestä tekijällä oli toden­näköisesti huono itsetunto ja tämä asui joko yksin tai vanhempiensa kanssa. Tekijä tuskin seurusteli, mutta jos hänellä oli tyttöystävä, nainen oli häntä nuorempi.

”Ihmisluonto ei ole muuttunut niin paljon vuosien aikana, etteikö näitä johtopäätöksiä voisi turvallisesti tehdä”, Elfgren sanoo.

Hän jatkaa päättelyä: Tekijällä tuskin oli autoa. Vuonna 1953 vain menestyjillä oli auto, eikä Kyllikin surmaaja ollut menestyjä.

”Todennäköisesti tekijältä löytyy historiasta lähestymisyrityksiä samoissa paikoissa ja samoissa tilanteissa. Hän saattoi olla tästä syystä kylällä hyvin tunnettu.”

ELFGRENIN mukaan tekijä oli niitä miehiä, jotka eivät osallistuneet kylän iltamiin vaan odottivat ulkona ja yrittivät käydä puhuttamassa illan viimeistä naista – kunhan nainen oli nuorempi. Itsetunto ei riittänyt lähestymään vanhempia naisia.

Tämäntyyppiset rikoksentekijät pyrkivät Elfgrenin mukaan aluksi saavuttamaan päämääränsä neuvottelemalla, mutta kun he kerta toisensa jälkeen epäonnistuvat, he turhautuvat.

”Lopputulos saattaa olla tämä.”

Surmaaja on Elfgrenin mukaan saattanut olla ”stalkkaajatyyppi”, eli hän on voinut ihailla ja seurailla Kyllikkiä kaukaa. Hän on ehkä tiennyt Kyllikin rutiinit ja kerännyt rohkeutta lähestyä 17-vuotiasta tyttöä.

Elfgren uskaltaa jo arvioida tekijän ikääkin. Tekijä on hänestä todennäköisesti ollut 20–30-vuotias. Tämä voi olla myös henkinen ikä, Elfgren huomauttaa. Tekijä on siis voinut jäädä fyysistä ikää keskenkasvuisemmaksi.

MAPPEJA on tullut kahlattua läpi jo iso kasa, mutta yhä vain niistä löytyy Vihtoriin liittyviä kuulusteluja.

Vihtori kiinnitti poliisin huomion myös puheillaan. Hän vihjaili eri tilanteissa, että hänellä voisi olla surmasta enemmänkin tietoa.

Kummallisia olivat Vihtorin jutut silloinkin, kun hänet otettiin kiinni humalan takia vain pari viikkoa ennen kuin hänet pidätettiin.

Vihtori oli kysynyt autonkuljettajalta, tuotiinko hänet Kyllikki Saaren takia, ja sanonut, että kyllä hänellä sitten istumista riittää. Sitten hän oli alkanut itkeä.

PIAN pidätyksen jälkeen Vihtori passitettiin poliisin päätöksellä mielentilatutkimukseen Mustasaaren sairaalaan. Poliisi ei tosin ollut vakuuttunut Vihtorin mielenterveysoireista. Poliisi arveli muistiossa, että Vihtori ja lankomies Arvo olivat saattaneet sopia, että jos Vihtori pidätetään, hän ”tulee hulluksi”.

Poliisi alkoi epäillä, että myös Arvolla oli jotain tekemistä murhan kanssa. Hänet pidätettiin kesäkuussa 1954, mutta hän piti kuulusteluissa kiinni siitä, että oli kotonaan katoamisiltana. Näyttö kyllä viittasi muuhun. Lilja-vaimokin oli omissa kuulusteluissaan kertonut, että mies oli ollut kylillä juopottelemassa.

Selvyyttä ei tullut myöskään Vihtorin liikkeistä. Hänen kertomuksessaan oli kaikenlaista ristiriitaa muun näytön kanssa. Surma-ajalle Vihtori sai alibin äidiltään ja Frans-veljeltään. He vakuuttivat, että mies oli kotona nukkumassa Kyllikin ka­toamisen aikoihin.

Lehdistö raportoi kotiväen kertoneen, että Vihtori olisi ollut niin kovassa humalassa, ettei hän olisi pystynyt murhatyöhön.

Tämä ei varmaankaan pidä paikkaansa, päättelen krp:n tiloissa istuessani. Tällaisesta kaatokännistä ei esitutkinta-aineistossa puhu kukaan.

POHDIN, olisiko Vihtori sittenkin voinut olla liikkeellä katoamisiltana, vastoin omaa ja kotiväen kertomusta.

Tätä tukevat kolmen todistajan kertomukset. He muistelevat, että olivat nähneet Vihtorin polkemassa meijerin kohdalla kirkolle päin iltakahdeksan maissa.

Poliisilla oli sekä Vihtorista että Arvosta vain huonoa sanottavaa.

Helsingistä tutkijoiden avuksi Isojoelle lähetetty komisario Juho Lähde kuvaili avomielisessä muistiossaan varsinkin Arvoa tylyin sanoin:

”Tuomio väkivaltarikoksista. On erittäin salakavala. Käyttää yleensä kiviä ja puukkoa aseenaan. Hyökkää piilosta uhrinsa kimppuun, on kova potkimaan.”

Vihtorin syyllisyydestä Lähde ei kuitenkaan ollut vakuuttunut.

”[Vihtori] on kova juoppo ja väkivaltainen, mutta tunnustaa juttunsa. Ei suorita yleensä yksinään rikosta eikä osaa sitä hyvin peittää.”

Mielentilatutkimuksesta vastannut ylilääkäri Y. K. Suominen ei hänkään oikein uskonut Vihtorin syyllisyyteen. Jos Vihtori kuitenkin on Kyllikin murhaaja, hän on tehnyt teon täydessä ymmärryksessä, Suominen arvioi.

NÄYTTÖÄ sen enempää Vihtorin kuin Arvonkaan osuudesta rikokseen ei saatu, vaikka maaliskuussa 1955 poliisi teki siitä lisätutkintaa. Syynä olivat Vihtorin humalapuheet.

Vilho-nimisen paikkakuntalaisen mukaan Vihtori oli sanonut pienessä maistissa Leivon kahvilassa: ”En minä sitä tappanut, [Arvo] sen tappoi!”

Vilho oli kysynyt, kenet Arvo oikein tappoi, johon Vihtori oli vastannut: ”No sen Kyllikin.”

Poliisille Vihtori kiisti sanoneensa tällaista. Hän arveli, että niin oli voinut sanoa Frans-veli.

MYÖS Arvon liikkeitä Kyllikin katoamisiltana selviteltiin tarkemmin. Myllynomistaja Onni nimittäin muisti, että Arvo to­siaan oli ollut kahvilassa ainakin aiemmin illalla, aivan kuten Lilja-vaimo oli kertonut. Silloin oli arvuuteltu miesten painoa, ja Onni oli yrittänyt arvata myös Arvon painon nostamalla tätä. Myös toinen mies muisteli nähneensä Arvon kahvilassa sinä iltana.

Uudessa kuulustelussa Arvo vakuutti edelleen tulleensa Kyllikin katoamisiltana kotiin kahdeksan maissa.

Vihtorin puheet Arvo kuittasi perättömiksi ja arvottomiksi. ”Vihtori puhuu mitä sattuu.”

Jo ennen esitutkinta-aineistoon tutustumista olin käynyt läpi Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien leikearkistoa.

Vihtori nousi valtakunnalliseen julkisuuteen heti pidätyksensä jälkeen, koska siihen aikaan lehdistö saattoi kertoa pidätettyjen nimet saman tien. Helsingin Sanomat tosin kertoi samassa uutisessa, etteivät kyläläiset uskoneet Vihtoria syylliseksi.

HS kuvaili Vihtoria siivoksi mieheksi ja mainitsi, että myös kaikki omaiset tunnetaan työteliäinä ja kunniallisina ihmisinä.


KYLÄLÄISTEN mukaan Vihtori ei sopinut murhaajaksi, mutta heidän mielestään Kyllikin rippipappi sopi. Hänen osuuttaan pohdittiin myös lehdistössä.

Mapeista löytyy tieto, että porilainen sanomalehti Satakunnan Työ julkaisi pääuutissivullaan kahden palstan uutisen otsikolla: ”Pappiko Kyllikki Saaren murhaaja?”

Juorut Kyllikistä ja pastorista alkoivat levitä heti Kyllikin katoamisen jälkeen.

Kun ensimmäinen etsintä Kyllikin löytämiseksi oli päättynyt tuloksettomana, joku arveli Kyllikin lähteneen tapaamaan rippi-isäänsä Merikarvialle tämän uuteen työpaikkaan.

Huhujen takia nimismiehen rouva pantiin soittamaan pastorin uuteen työpaikkaan. Hän sai kuulla, ettei pastori ollut tavannut Kyllikkiä muuttonsa jälkeen.

HUHUT kuitenkin yltyivät.

Pian juoruttiin, että Kyllikillä ja pastorilla olisi ollut suhde. Pappi oli ollut Kyllikin esimies, sillä edellissyksystä lähtien Kyllikki oli työskennellyt Isojoen kirkkoherranvirastossa kanslia-apulaisena.

Poliisille alkoi tulla ympäri Suomea kirjeitä, joissa pastori nimettiin syylliseksi erilaisten olettamusten perusteella.

”Onpa esim. selvänäkijöitä käynyt pitkiäkin matkoja tuomassa sanotunlaista tietoa sekä Saaren omaisille että tutkijoille”, poliisi kirjasi muistioonsa.

Kyllikin ystävät pitivät suhdehuhuja täysin perättöminä. Kyllikillä ei ollut minkäänlaisia miessuhteita, ja hän suhtautui ystävien mukaan muutenkin kielteisesti esi­aviollisiin suhteisiin.

HUHUKAMPANJAN paisuessa poliisi otti pastorin kuulusteltavaksi syyskuussa 1953, pari viikkoa ennen Kyllikin ruumiin löytymistä.

Pastori luovutti poliisille kirjeen, jonka Kyllikki oli kirjoittanut hänelle helatorstaina, kolme päivää ennen katoamistaan.

Kauniilla käsialalla kirjoitettu kirje on säilynyt yllättävän hyväkuntoisena.

”Pastori Hyvä. Kiitos viimeisestä ja parhaat terveiseni täältä ’kotomökiltä’”, Kyllikki aloittaa kirjeensä. Hän kyselee papilta elämän­ohjeita.

”Voisitteko vastata joskus siihen, millä tavalla ihminen voisi olla välittämättä toisten puheista? Ihminenhän on aina vajavainen, eikö totta? Sanokaa millä tavalla pitäisi elää, että voi pysyä Jeesuksen johdattamalla tiellä, ettei maailma veisi”, Kyllikki kirjoittaa.

”En ole koskaan voinut kysellä keneltäkään, mutta toivon että voin Teiltä, sillä olettehan Te Rippi-isäni.”


Poliisi ei uskonut papin syyllisyyteen, mutta huhut elivät sitkeästi. Pastorin vähemmän hurskaasta elämästä tuli poliisille jatkuvasti vihjeitä.

ALKUVUONNA 1956 kulissit romahtivat. Pastoria alettiin epäillä 16-vuotiaan rippilapsensa hyväksikäytöstä uudessa asemapaikassaan Kihniössä. Tämä epäily vei pastorin vankilaan suorittamaan vuoden kuritushuonetuomiota.

Tutkinnan aikana esiin nousi muita ahdistelu- ja jopa raiskausväitteitä. Pastori otettiin kuulusteluun myös Kyllikin murhasta, nyt rikoksesta epäiltynä.

Pastorilla oli betoninluja alibi Kyllikin katoamisiltana kahdeksaan asti. Hän oli ollut erilaisissa kirkollisissa tilaisuuksissa Merikarvialla. Poliisi mietti, olisiko hän sairaalahartauden jälkeen ehtinyt Isojoelle, noin 50 kilometrin päähän. Pastorilla ei ollut autoa, mutta olisiko hän voinut pyöräillä sinne?

MINUA ihmetyttää toinen seikka: miksi pastori olisi lähtenyt Isojoelle? Mistä hän olisi tiennyt, että Kyllikki oli liikkeellä sinä iltana? Kyllikki sopi ystävänsä Maijun kanssa hartausreissusta vasta iltapäivällä. Puhelimitse pappi ei voinut saada tästä tietoa, sillä Kyllikin kotona ei ollut puhelinta.

Mitä Thomas Elfgren sanoo? Voiko pastori hänen mielestään olla syyllinen? Ei.

Elfgren ei usko pastorin murhanneen Kyllikkiä.

”Tätä ei ole tehnyt sellainen ihminen, jolla on itsetuntoa seistä kansan edessä ja puhua viisaita. Tämä on enemmänkin peräkammarin pojan teko.”

Pastorin alibi sai vahvistusta, kun papin perhettä vuosien ajan palvellut kotiapulainen Iida ilmoittautui poliisille. Etelä-Suomeen muuttanut Iida kertoi poliisille, että hänellä oli ollut pastorin kanssa suhde useiden vuosien ajan. Pastorin rouva oli opettajana toisella paikkakunnalla, joten pappi nukkui yleensä Iidan vieressä. Siinä mies oli myös Kyllikin katoamis­yönä, Iida vakuutti.

Iidan kuulustelujen jälkeen myös pastori tunnusti suhteen poliisille, vaikka hän oli siihen asti kivenkovaan kiistänyt sen. Eikä tässä kaikki.

Viimeisessä kuulustelussaan pappi kuvaili seikkaperäisesti, kuinka oli vaatinut Kyllikkiä tyydyttämään hänet käsin ja kuinka Kyllikki oli myös näin tehnyt.

Ennen lähtöään Merikarvialle pappi kertoi pyytäneensä anteeksi käytöstään. Kyllikki oli sanonut antavansa anteeksi mutta toivonut, ettei pappi vaatisi toisilta tytöiltä samaa kuin häneltä.

Mapeista yllättäen vastaan tullut pastorin paljastus on hätkähdyttävä ja saa minut mietteliääksi.

Kyllikin kirje pastorille kolme päivää ennen kuolemaa ei tunnu sopivan kuvaan. Miksi uskonnolliseksi ja hyveelliseksi tunnettu 17-vuotias tyttö ei vaikuta lainkaan paheksuvan papin käytöstä?

TAAS on kysyttävä Thomas Elfgreniltä. Mitä hän arvelee?

Elfgrenin mukaan selityksiä voi olla kaksi: joko pappi puhuu totta tai sitten hänellä on ollut Kyllikistä fantasioita, joita hän kertoo totena.

Elfgren kallistuu sille kannalle, että pappi kertoi totuuden. Tähän viittaa se, että pappi kertoi poliisille myös, mitä hän keskusteli Kyllikin kanssa ja miten Kyllikki reagoi tilanteeseen.

Kirje kertoo Elfgrenin mielestä siitä, että Kyllikki piti pastoria nimenomaan pappina. Jos pastori puhui totta kertoessaan hyväksikäytöstä, Kyllikki näytti antaneen hänelle anteeksi.

Kyllikki Saaren polkupyörä löytyi heinäkuussa 1953 suonsilmäkkeestä. (KUVA: U. A. SAARINEN / MUSEOVIRASTO)

Saari_polkupyörä.jpg (62.53 KiB) Katsottu 6533 kertaa

SEITSEMÄN Tikkurilassa vietetyn päivän ja 18 luetun mapin jälkeen on jäljellä vielä se tärkein kysymys.

Kuka murhasi Kyllikki Saaren?

Murhasta tulee toukokuussa kuluneeksi 65 vuotta. Rikostutkinta on tänä aikana kehittynyt huimasti.

Tutkinnalla ainakin olisi käytössään paljon keinoja, joita ei vielä 1950-luvulla ollut, Thomas Elfgren sanoo.

Ruumiin etsimisessä käytettäisiin apuna ruumiskoiria. Dna- ja maaperätutkimuksen avulla saataisiin paljon tietoja, ja myös kuitututkimusmenetelmät ovat kehittyneet.

Teletietojen ja muiden paikannustietojen avulla saataisiin selville, missä ihmiset ovat liikkuneet. Ihmisten liikkeitä voitaisiin selvittää myös tiekameroiden avulla.

Kaikki ei kuitenkaan ole mullistunut. ”Tekijät eivät ole millään tavalla muuttuneet”, Elfgren toistaa taas.

Elfgren sanoo, että nykytiedon mukaan poliisin ykkösepäilty olisi ”Vihtorin kaltainen mies”. Mutta koska sekä Vihtori että Arvo ja pastori ovat kuolleet eikä rikokseen liittyvistä esineistä löydy dna:ta, Elfgren tyytyy sanomaan:

”Kyllikin murha voi kyllä ratketa mielessämme, mutta juridista prosessia tästä ei saada.”[/i]

Helsingin Sanomat
14.1. 2:00

Linkin takana on artikkelin yhteydessä myös videomateriaalia.

Sekä myös kaksi muuta uutta artikkelia (tilaajille) sunnuntain 14.1. Helsingin Sanomista:

Näin rippipappi päätyi epäillyksi Kyllikki Saaren murhasta – Poliisille tulvi kirjeitä ja selvänäkijöiden ”tietoja”

Näin Vihtori päätyi epäillyksi Kyllikki Saaren murhasta – Suohaudan lähellä asunut vanhapoika tunnettiin ahdistelijana

[paccasucco]

Kyllä Axel tiesi, mistä puhui!

Sama asia Tulilahdessa;vain amatöörit ja "intuitiiviset näkijät"pitivät mahdollisena sitä, että Runar Holmström ei ollut Tulilahden murhamies.Axel Skogman oli täysin vakuuttunut Runarin syyllisyydestä.Ja niin olen minäkin.

[Ghost hunting]

Hs sivulla sanottiin, että murhaaja olisi ollut etsinnöissä mukana, samaa on tullut mieleen muissakin tapauksissa, Joko syyllliset tai osa-syylliset ovat olleet etsinnöissä mukana.
Tarkoituksena harhauttaa tutkimuksia toiseen suuntaan peräti ? Tai sitten ovat näyttämässä viatonta naamaa.

[strangelove]

Aivan erinomainen kokonaisuus Hesarilta. Suosittelen kaikkia lukemaan nuo kolme perusteellista juttua. Niistä selviää hyvin seikkaperäisesti, miksi Kyllikki Saaren murhaaja(t) tiedettiin poliisin taholta jo alusta lähtien. Sääli, että tekninen tutkinta oli lapsenkengissä eikä ollut olemassa menetelmiä, joilla syyllisyys olisi tullut todistetuksi. Poliisia on paljon moitittu näiden selvittämättömien klassikkorikosten tutkinnoista, mutta noistakin jutuista käy ilmi, että kyllä poliisi syylliset tiesi. Tiesihän englantilainen poliisilaitos Viiltäjä-Jackinkin alusta lähtien. Tutkimusmenetelmät olivat vain riittämättömät asioiden todistamiseksi.

Minulle oli jossain määrin uutta tietoa, että Vihtori vihjaili lankonsa olevan murhaaja. Kieltämättä moni asia voisi viitata siihen, että pääsyyllinen olikin lanko. Mutta jutussa esiintyvän Thomas Elfgrenin sekä jo aikanaan Pekka Santtilan tekemät erinomaiset profiloinnit osoittavat kuitenkin yhteen suuntaan: murhaaja oli Vihtori.

Ehkä nyt voidaan viimeistään antaa papin, kahvilanpitäjän, mustapartaisen miehen, nimismiehen ja kaikkien muidenkin syyttömien levätä rauhassa. Esitutkinta-aineisto on julkistettu ja tapaus saanut eräällä tavalla pisteensä.