Gustafssonin vammat

[Sariola]

Sariola se kipristelee nyt omissa valheen maustamissa liemissään, pääsemättä ulos purkista.

Aivan varmasti se rasvamontun, ilmeisesti tunkin TERÄVÄN jalusraudan "reikä" , on millilleen tarkkaan tiedossa.

Samoin se toinen reikä.

Jos miehellä on kolme arpea päässään, on hän päässyt elämänsä aikana melko vähällä, sillä tosimiehellä arpia on paljon enemmän.

Nyt jos puhutaan asiasta "kipristelee nyt omissa valheen maustamissa liemissään, pääsemättä ulos purkista". Minä olen pysytellyt melko tarkoin tosiasioissa.

Tuossa lainauksessa nimenomaan mainitaan, että niitä kolmea arpea ei ole voitu yhdistää pariin kolmeen muuhun sairaalassakäyntiin, eikä muuhunkaan tunnettuun tapaukseen, vaikka Hessu52 sellaista vihjailee.

Miten tuosta tuleekaan mieleen mm. seuraava:

Hessu52: " ..... Kyllä tuo kalsarihomma on ihan totta, muistan vielä ne luukun alumiiniset napitkin, joita joutui aina ompelemaan kiinni, jos halusi pitää kalsarinsa ylhäällä.

Meillä oli vanikkalaatikonkin kyljessä parasta ennen kyltti 1944, kivääreitä oli kaksi, joista pystykorvaaa käytettiin ammunnoissa ja muissa "palvelutehtävissä" nk. "Pitkää Betsyä", jonka piippuun stanssattu vm. oli 1872 ja sen perä raapi lyhyemmillä kavereilla pitkin maata.

Tämä tietenkin kähmyaikaan, AU-koulun jälkeen sitten helpotti, kun me ryhmyrit saimme vanhat Stenit, eli kertakäyttökonepistoolit, toisesta maailmansodasta nekin. .... "

Satujen kertominen tuosta tulee kyllä mieleen...

Vai että "Pitkää Betsyä! ja 1872"
Eikö Pitkää Berttaa?
Mihin Suomi-konepistooli ("Stenit") oli kadonnut?

Ja luukkuhousut!
Ehkä joillekin soveliaat!

Tällaisia tuli tuosta mieleen! Eli lähinnä meni huumorin puolelle!

-----------------------------------------------------------

Jatketaan hieman noista aseista, vaikka vähän ohi meneekin!

Jalkaväenkivääri M/27 eli Pystykorva oli Suomen maavoimien peruskivääri 1920-luvulta Talvisotaan asti. Jatkosodan alkaessa sen paikan peruskiväärinä oli ottanut M/39 "Ukko-Pekka".

Pystykorva on suomalaisvalmisteinen, muokattu versio venäläisestä Mosin Nagant M/91 pulttilukkokivääristä. Suurimmat erot venäläismalliin ovat lyhennetty piippu ja paranneltu laukaisumekanismi sekä etutähtäin, josta nimi Pystykorva tuleekin: sen reunimmaiset osat muodostavat jyvää suojaavat pystyssä olevat "korvat".

Sten Suomessa
Suomen armeija vaihtoi 1950-luvun lopulla Interarms-yhtiön kanssa erän vanhentuneita ja sotasaalisaseita 75 000 kappaleen erään enimmäkseen Mk.III Stenejä, jokaisen aseen mukana tuli myös viisi lipasta. Stenit peruskorjattiin Suomessa Kuopion asevarikolla, niitten vääntyneet osat oiottiin, niihin tehtiin hihnalenkit, ulosheittäjän kärki muotoiltiin suomalaisen patruunan mukaiseksi, patruunapesää pidennettiin ja aseet sinistettiin. Peruskorjauksen jälkeen ne varastoitiin liikekannallepanon varalle. Niitä käytettiin palveluskäytössä vähäisessä määrin, lähinnä harjoitusaseina esimerkiksi taistelusukeltajilla. Suomen armeijan nimike niille oli 9.00 kp Sten II ja 9.00 kp Sten III.

Paikkansa pitämätön huhu on lähteen mukaan se, että olisi valmistettu ja ollut käytössä "kertakäyttö" Sten-konepistooleja. Se huhu todetaan perättömäksi. STEN konepistooli oli alunperin englantilainen. Siitä on useita versioita. Minun armeijan aikanani käytettiin ilmeisesti UKKO-PEKKA kivääriä, vaikka sitä joskus sanottiin Pystykorvaksi. Konepistoolina oli SUOMI-konepistooli. Kokeiltiin myös suomalaista Lahti-Saloranta pikakivääriä ja venäläistä EMMA-pikakivääriä. Tämä venäläinen oli pienempikokoinen ja kevyempi. Ainakin mukavampi kuljetella.

Pitkä Betsy tai Long Betsy kivääristä ei löydy mitään tietoja. Vaikuttaa siltä, että sellaista asetta ei ole ollut olemassakaan. Muistan kyllä, että käytössä ollutta kivääriä sanottiin joskus Pystykorvaksi, vaikka se lienee ollut kehittyneempi malli, eli Ukko-Pekka. Ne olivat kyllä taatusti toimivia.

[Hessu52]

Kuulehan nyt Sariola.

Sinä et ole armeijaa käynyt vaan olet luultavasti aseistakieltäytyjä, joten sinun on turha jupista mitään luukkupöksyistä tai mistään muistakaan intin jutuista.

Omana aikanani palvellessani Uudenmaan Jääkäripataljoonan "kuninkaallisessa" kranaatiheitikomppaniassa Santahaminassa, varustus oli juuri sen lainen, kuin olen kirjoittanut.

Eli flanellisia luukkuhousuja oli, mitenkä nykyään, ovatko poikasille jalkarätit edes tuttuja?

"Pystykorvaa", eli sotilaskivääriä oli pirun raskas kantaa, kuten Jääkärimarssissa osuvasti lauletaan, verrattuna näihin nykyajan rynnäreihin.

Kertausharjoituksissa olikin sitten hauskaa heittää läppää, kun antoivat rynnärin käteen ja sanoivat että ase pura ja kokoa, niin pyysin tuokaa taltta ja vasara, senverran paljon rynnäri erottui vanhasta kunnon sotilaskivääristä.

Vaikka nämä asiat eivät kuulu tälle palstalle, niin haluaisin puhdistaa mainettani noilta muutamalta rakkikoiralta, jotka ilman mitään faktaa, taas kerran ovat kimpussani.

Siihen aikaan joutui siviilissäkin kantamaan armeijan vermeitä, joten P.P:n lomapuku olisi ollut melkoisen huonossa kunnossa, jos hän olisi Bodomilta ensinnäkin löytänyt leiripaikan niemestä ja sen jälkeen surmaanut uhrit.

Siinä olisi ollut varusmestarille selittäminen, miksi valtion omaisuutta on noin huolimattomasti käytetty ja "pekkaa" olisi tullut lopuksi palveluajaksi.

Näyttää tämän P.P:n kohdalla nuorison älyn putoavan jotenkin ämpäriin, kun he eivät tajua sen ajan armeijan meinikiä, sillä se oli täysin erilainen.

Tuskin surmaaja on ilman vammoja selvinnyt, mutta P.P:llä ei ollut minkäänlaisia vammoja ja lomapukukin moitteeton.

Mutta noista Gussen vammoista.

Eikö siihen aikaan myöskin vaikeat kallovammaiset tajuttomat potilaat leikattu, jos havaittiin kallon sisällä aivoruhje, tms?

Eikö pitkä tajuttomuus olisi ollut merkki siitä, että nyt on syytä leikata, koska potilas on edelleen tajunnantaso alentuneena mitään muistamattomana sairaalassa?

Eikö vakavan aivoruhjeen saaneen kallon sisällä paine nouse niin, että potilas on mahdollisimman pian saatava lääkäriin/sairaallaan ja paine putoamaan, sillä muutoin potilas kuolee?

Kun palataan noihin Gussen vammoihin, niin montako pussillista verta hän sai suureen verenhukkaansa?

Sekin on suoranainen ihme, ettei hän ole vuotanut kuiviin, sillä hän on maannut teltalla useita tunteja vuotaen verta, mutta kuitenkin kunto on sairaalassa kohentunut huomattavasti.

Mitäs tasapainosta, sillä nortti huuleen ja huraa, niin sitä meillä parannutaan.

Pari päivää ja ukko mennä käpyttelee sairaalan käytäviä kuin vanha tekijä, vaikka tasapainoelin on mennyt ja kävely oli opeteltava uudelleen.

Miten se on noiden tasapainoelinten kanssa, palaavatko ne ennalleen, jos niille on tehty jonniilaisia toimenpiteitä ja mikä on ennuste?

Muutenkin, eikö tuon kävelyn oppimiseen tasapainoelimen ollessa vaurioituneena, olisi mennyt kuitenkin hiukka enemmän aikaa, kuin muutama päivä.

Onko siitä mitään tietoa, minkälaista fysikaalista/ortopedista hoitoa Gusse on saanut?

Täytyy kuitenkin muistaa, että Espoon käräjäoikeus on vapauttanut Gustafssonin kaikista syytteistä, koska on näyttänyt vahvasti siltä, että niemellä oli ulkopuolinen tekijä.

[Hessu52]

Varmasti jokaisella joukko-osastolla ja ikäluokalla on ollut lempi, eli haukkumanimiä intin kamoille, itselleni tuo "Ukko-Pekka" on uusi.

Olihan meillä Maxim konekiväärikin, jolla ei saanut ampua, sekä saminen Lahti-Saloranta pikakivääri, joka lippaan täyttäminen oli paukkupateilla melko osaavaa puuhaa.

Tietenkin pataljoonamme kuului myös singot, eli "raskas sinko ja oikein helvetin raskas sinko", joihin myös tutustuttiin, tietenkin jonkun marssin, tai sotaharjoitusten yhteydessä.

Minä en oppinut ymmärtämään, miksi raskasta sinkoa kapiaset kutsuivat kevyeksi singoksi, sillä sitä se ei ollut.

En tiedä miltä vuodelta tuo sinun juttusi on, mutta Suomi kpt, olivat meillä mukana ammunnoissa ja paraateissa, sekä joissain muissa jutuissa.

Palvelusaseena oli kuitenkin ampumakelvottomat Sten konepistoolit.

Taidat olla paljon nuorempaa ikäluokaa, eihän teillä ole ollut loma-asuna komeita pussihousujakaan, kuten meillä.

"Verikauhassa" oli niin pitkä lippa, että nimitimme sen "linnunkivittäjän lipaksi".

Nykyäänhän "verikauha" eli intin lippalakki, on ihan eri mallinen.

Mitä järkeä minulla olisi satuilla tuollaisista asioista, koska kuka vaan samaan aikaan -60 luvulla palvellut, ainakin Sandikassa, voi nämä asiat todistaa paikkansa pitäviksi.

[Sariola]

Kuulehan nyt Sariola.

Sinä et ole armeijaa käynyt vaan olet luultavasti aseistakieltäytyjä, joten sinun on turha jupista mitään luukkupöksyistä tai mistään muistakaan intin jutuista.
.

Oman tietämäni mukaan kyllä olen käynyt, palvelusaika oli 11 kk . Tuossa Hessu puhuu soopaa, taitaa olla peräti tapa. Piti oikein katsoa omasta sotilaspassista, että kumpi puhuu totta, ja kumpi soopaa. Lopputulos oli, että minä puhuin totta, kun taas Hessu52 puhdasta soopaa. Viimeistä edelliset merkinnät sotilaspassissa näyttävät olevan "alikersantti" ja "kenttäkelpoisuus hyvä".

Niin, selostapa vielä, mikä oli se "Pitkä Betsy". Se kohta jäi vähän hämäräksi!
Muutoin saatan omassa mielessäni antaa sinulle lisänimen "Pitkä Betsy", tietysti vain omaan käyttööni tarkoitettu lempinimi. Se sopisi hyvin yhteen luukkuhousujen kanssa. Huumoria ...

Vai että oikein pussihousumiehiä!

Niinpä, jos joku upseeri olisi tiedustellut, että mitäs miehiä te olette, niin vastaus olisi ehkä kuulunut:

- Hessu, tarkemmin sanottuna alikersantti Hessu52

- Varustus: Alushousuina luukkuhousut, ja päällyshousuina pussihousut

- Muu varustus: Vanikkalaatikonkin kyljessä parasta ennen kyltti 1944, kivääreitä on kaksi, joista pystykorvaa käytetään ammunnoissa ja muissa "palvelutehtävissä" nk. "Pitkää Betsyä", jonka piippuun stanssattu vm. on 1872 ja sen perä raapii lyhyemmillä kavereilla pitkin maata. Mutta ei näin pitkillä kuin minä.

Tämä loppuosa on selvää huumoria!

[awa]

En teidä onko Gustafsson koskaan sotaväkeä suorittanut, vai oliko hän "ö" mies - eli vapauttu isänmaallisesta vastuusta. ( ö vapaasti lainattu )

Mutta palataksemme palstan aiheeseen, tässä Gustafsonin vammat, hänen itsensä kuvailemina.Lainaus ETPK :n johdannosta.

VAMMAT NILS GUSTAFSSONIN KERTOMINA

Rikoksista epäilty Nils Gustafsson kuvaa vuoden 2004 kuulusteluissa vammojaan seuraavasti:

Puukoniskujen aiheuttamat vammat

Gustafsson kuvaa poskeensa kohdistuneesta puukoniskusta aiheutuneen vamman ja ”Sitt oli tässä silmäkulmassa ja sitt on tässä, ja sitt oli päässä ja niskassa oli näitä puukon pistoja..oliks se 10 reikää, puukoniskua päässä plus se yhdestoista, se iso ventti, mikä oli 5 senttiä näin ja 5 senttiä näin”. Kysyttäessä puukoniskuista aiheutuneisiin vammoihin kohdistuneista hoitotoimista Gustafsson kertoo, että ne ommeltiin kiinni. Edelleen Gustafsson kertoo käsivarsissaan olleen puukoniskun jälkiä ja rystysistä nahan olleen pois.

Gustafsson kertoo hänen vanhempiensa kertoneen hänelle pään pistovammoista hänen kotiuduttuaan sairaalasta (14.4.2004, s..3 & 7.5.2004, s. 2). Kysyttäessä hänen omista tuntemuksistaan koskien pistovammoja Gustafsson kertoo hänellä olleen kauheat päänsäryt, mutta ettei hän kykene päähänsä kohdistuneita vammoja itse peilistä näkemään, tai ainakin tällöin hänen olisi pitänyt ajaa hiukset pois. Hän sanoo päänsä olevan arpia täynnä (7.5.2004, s. 3). Kysyttäessä miksi hän on pitänyt yllä liioiteltua kuvaa vammoistaan hän vastaa, että hänelle kerrottiin vammoista ja tottakai hän uskoo kertojiin. Kysyttäessä hän ei osaa sanoa miksi hänen vanhempansa ovat kertoneet hänellä olleen edellä mainitut vammat.

Leukaluun ja rystysten vammat

29.3.2004 suoritetussa kuulustelussa Gustafsson kertoo pistovammojen lisäksi ala- ja yläleukaluun menneen poikki kahdesta kohtaa, mikä korjattiin ikenen läpi vedetyllä raudalla (s. 4). Kysyttäessä leukaluun vammojen syntymistä mahdollisen tappelun seurauksena Gustafsson vastaa, ettei hän muista, että olisi retkellä tapellut kenenkään kanssa (12.5.2004, s. 9). Kysyttäessä hammasklinikalla vuonna 1960 tehdyistä tutkimuksista ja niihin liittyvien asiakirjojen merkinnästä, jonka mukaan leukaluuvammat olisivat Gustafssonin itsensä kertoman mukaan tulleet aamulla hänen herättyään, hän sanoo, ettei muista sellaista (26.4.2004, s. 5). Rystysvammojen osalta Gustafsson arvelee niiden aiheutuneen hänen suojatessaan itseään hyökkäykseltä.

Muut vammat ja toipuminen

Gustafsson kertoo vuoden 2004 kuulusteluissa koko kasvojen vasemman puolen luuston olleen rikki ja korvassa olleen luunpalanen joka pisti, ja tämän takia korva vuosi jatkuvasti verta (29.3.2004, s. 5). Korvavamman johdosta Gustafsson kertoo saaneensa lähetteen korvaklinikalle (s.?) ja olleensa heinäkuussa 1960 kolme viikkoa korvaklinikalla osastohoidossa, jona aikana korva leikattiin (30.3.2004, I, s. 11). 7.5.2004 suoritetussa kuulustelussa Gustafssonin kertoessa vanhempiensa kertoneen hänelle vammoistaan hän kertoo myös hänen äitinsä pistäneen sellaisen huhun liikkeelle, että kun korva leikattiin, sieltä otettiin jotain luupaloja pois. Kysyttäessä miksi näin oli tapahtunut Gustafsson vastaa, ettei hän tiedä mutta sanoo, että koska korva vuoti verta eikä se ollut vuotanut verta sitä ennen yhtään.

Gustafsson kertoo, ettei hän kyennyt kävelemään ennen kuin puolitoista viikkoa tapahtuman jälkeen (29.3.2004, s. 5). Viitattaessa sairaalan asiakirjojen merkintöihin joiden mukaan potilas kävelee muutaman päivän kuluttua, Gustafsson sanoo, ettei kävellyt yksin vaan tuettuna (12.5.2004, s. 4). Kysyttäessä mitkä vammat estivät häntä liikkumasta tapahtumapaikalla hän vastaa, että olihan hänellä toinen puoli päätä tohjona (14.4.2004, s. 3). Edelleen hän kertoo tasapainoaistinsa vaurioituneen tapahtuman seurauksena siten, että hän joutui kävelemään kyyryssä eteenpäin katsoen, koska jos hän katsoi sivulle niin ”silloin mentiin” (s. ?). 26.4.2004 suoritetussa kuulustelussa on viitattu ylilääkäri Eero Hirvensalon asiantuntijalausuntoon ja kysytty miksi Gustafsson ei ole hakenut apua vaikka on kyennyt tapahtumapaikalla ollessaan liikkumaan. Hän vastaa, ettei hän ole päässyt mihinkään ja sanoo, ettei hän muista mitään ja toteaa, että hänen on varmaan täytynyt unissaan kävellä siellä (s. 7 ja 9). Kysyttäessä toistuvasti liikuntakyvystä Gustafsson vastaa kysymällä, että miksi hän ei ole sitten sairaalassa kyennyt liikkumaan (s. 6).

Gustafsson kertoo vuoden 2004 kuulusteluissa heränneensä tapahtuman jälkeen Töölön sairaalasta torstaina 9.6.1960. Hän sanoo, ettei muista mitään 4.6.1960 lauantaina tapahtuneen nukkumaan menon ja 9.6.1960 torstain välisistä tapahtumista. Kysyttäessä mahdollista syytä muistikatkokseen Gustafsson arvelee sen johtuvan häneen kohdistuneesta kovasta iskusta. Alkoholilla Gustafsson ei usko olevan osuutta asiaan (29.3.2004, s. 11). Viitattaessa Hirvensalon todistukseen ja siihen ettei Gustafssonin mahdolliselle tajuttomuudelle löydy tukea hän sanoo ”No miten mä olen voinut olla sitten, sitä mä ihmettelen” (26.4.2004, s. 4) ja sanoo, että Töölön sairaalassa hänelle oli kerrottu hänen olleen tajuton (25.5.2004, s. 7). Todettaessa ettei muistamattomuudelle näytä löytyvän selitystä Gustafsson vastaa, ettei hän voi sille mitään, mutta hän ei kumminkaan valehtele (25.5.2004, s. 7).[/b]

[awa]

Voihan olla, että hänen jalkapohjansa olivat kipeät?

ETPK:sta :

Gustafsson kertoo, ettei hän kyennyt kävelemään ennen kuin puolitoista viikkoa tapahtuman jälkeen. Viitattaessa sairaalan asiakirjojen merkintöihin joiden mukaan potilas kävelee muutaman päivän kuluttua, Gustafsson sanoo, ettei kävellyt yksin vaan tuettuna. Kysyttäessä mitkä vammat estivät häntä liikkumasta tapahtumapaikalla hän vastaa, että olihan hänellä toinen puoli päätä tohjona.

Väärä vastaus - asiantuntijoiden mielestä.

[Sariola]

Voihan olla, että hänen jalkapohjansa olivat kipeät?

ETPK:sta :

Gustafsson kertoo, ettei hän kyennyt kävelemään ennen kuin puolitoista viikkoa tapahtuman jälkeen. Viitattaessa sairaalan asiakirjojen merkintöihin joiden mukaan potilas kävelee muutaman päivän kuluttua, Gustafsson sanoo, ettei kävellyt yksin vaan tuettuna. Kysyttäessä mitkä vammat estivät häntä liikkumasta tapahtumapaikalla hän vastaa, että olihan hänellä toinen puoli päätä tohjona.

Väärä vastaus - asiantuntijoiden mielestä.

On hyvin tunnettu ja tunnistettu tosiasia, että NG:llä oli heikko jopa väärä käsitys omista vammoistaan. Lisäksi hän on käyttänyt liian värikkäitä ilmaisuja kuvatessaan vammojaan, kuten "puoli päätä tohjona". Tällainen ei kuitenkaan ole rangaistava teko. Käräjäoikeuden mielestäkin se on inhimillistä. Mm. poliisien tiedotuksissa ja lehdistössä oli vääriä tietoja vammoista. Moni liioittelee omia vammojaan, niin on käynyt tässäkin tapauksessa ja osittain on aivan vääriäkin käsityksiä omista vammoistaan. Se ei ole tässä oleellista.

"Muutaman päivän kuluttua" on epämääräinen ilmaus ja saattaa tarkoittaa esim. 5-6 päivää. Riippuu kirjoittajan omasta käsistyksestä siitä, mikä on "muutama päivä". Minä en tiedä montako päivää siihen on kulunut. Myöskään se tieto ei ole mitenkään ratkaiseva tieto itse rikoksen kannalta. Ei kuitenkaan tiedetä kuka rikoksen teki! Nämä ovat sellaisia sivuasioita, joilla ei ole merkitystä itse pääasiaan.

[awa]

On hyvin tunnettu ja tunnistettu tosiasia, että NG:llä oli heikko jopa väärä käsitys omista vammoistaan. Lisäksi hän on käyttänyt liian värikkäitä ilmaisuja kuvatessaan vammojaan, kuten "puoli päätä tohjona". Tällainen ei kuitenkaan ole rangaistava teko. Käräjäoikeuden mielestäkin se on inhimillistä. Mm. poliisien tiedotuksissa ja lehdistössä oli vääriä tietoja vammoista. Moni liioittelee omia vammojaan, niin on käynyt tässäkin tapauksessa ja osittain on aivan vääriäkin käsityksiä omista vammoistaan. Se ei ole tässä oleellista.

"Muutaman päivän kuluttua" on epämääräinen ilmaus ja saattaa tarkoittaa esim. 5-6 päivää. Riippuu kirjoittajan omasta käsistyksestä siitä, mikä on "muutama päivä". Minä en tiedä montako päivää siihen on kulunut. Myöskään se tieto ei ole mitenkään ratkaiseva tieto itse rikoksen kannalta. Ei kuitenkaan tiedetä kuka rikoksen teki! Nämä ovat sellaisia sivuasioita, joilla ei ole merkitystä itse pääasiaan.

MIKSI ?

[Hessu52]

Muutama päivä on se muutama päivä, eli 1-3 päivää, sen jälkeen tuleekin jo "melkein viikko".

Oletko kuullut jonkun sanoneen, että olin tuossa muutaman tunnin myöässä, kun tarkoittaa neljää tuntia.

Kyllä silloin yritetään laittaa aikajana niin lähelle, kuin vain voi ja muistaa.

Aika erikoisia asioita Sariola pitää toisarvoisina, kuten näitä ajoitus asioita, jotka ovat hyvinkin tärkeitä.

Sen sijaan hänestä on "hauskaa" käsitellä minun sanomisiani mm. "Pitkästä Betsystä" sulkeis ja koulutusaseena ja vaikka aseet olivatkin ampumakiellossa, olivat ne myös "luokitltu, ei tosin nolla luokkaan, mutta johonkin kakkoseen, jos nämä luokitukset sinulle jotain merkitsevät.

Kuitenkin nämä minun kirjoittamani asiat ovat tosia, sen voit saada selville soittamalla UudJP:n aseteknikoille.

Osasto on muistaakseni siirretty Dragsvikiin, ellei se enää Sandikassa kääntyvän sillan takan ole.

[awa]

^Hessu, älä lyö lyötyä.

Näilä tietyillä nikeillä on vain tarve juoksuttaa kiusalliseksi koettu aihe joidenkin toisarvoisten tarinoiden ja pohdintojen taakse -> kyselemällä.

Sitä en tiedä miksi noin toimivat, koska kaikkihan me haluamme murhaajan saada teoistaan vastuuseen - se on meidän yhteinen missio.

- Missä se kiilusilmä sitten lieneekin -

[_____]

Kaikkea sitä oppii yleistyksen kautta, nyt siis minunkin missiona on saada Bodomin surmaaja vastuuseen teostaan. Aha, joo. Sikäli ikävä masentaa ketään aiheen ympärillä kierivää ja kieriskelevää (jopa kiemurtelevaa), mutta kyllähän totuus on ollut viimeiset vuosikymmenet hyvinkin varmasti tiedossa, ettei ainakaan tuomiolle ketään tästä saada. Joka muuta väittää, elää pilvilinnassaan, tajuamatta todellisuudesta tuon taivaallista. Draamakuningattaret ovat saaneet syyllisen jo itselleen ja se riittää näköjään henkilökohtaisen mission äärellä. Voivatpahan purkaa pahaa oloaan konttaamalla tuolin ympäri, ruoskien itseään perseelle sen enempää aiheeseen keskittymättä. Se sallittakoon - asiantuntijoille.

Omasta puolestani voin siis korjata yleistyksen tuomaa harhakuvitelmaa tarkemmaksi ja todeta: tavallaan etäisesti kiinnostaa kuka moisen työn takana on, mutta olen asennoitunut jo valmiiksi siihen, ettei sitä oikeaa surmaajaa saada varmaan koskaan selville, saati tuomiolle. Voin elää sen asian kanssa ja oikeastaan sille on yksi ja vitun lysti. Ensisijaisesti kiinnostaa mitä tapahtui ja vasta toissijaisesti kenen toimesta, siinäpä lähtökohtaa. Ajankuluahan tämä vain on ja mielenkiintoinen asia johon syventyä. Jostainhan se päivän viihdeannos on otettava ja itsellä se sattuu olemaan tämä.

Se siitä offtopicista, oli vain pakko korjata erheellinen yleistys.

[konsta]

Muutama päivä on se muutama päivä, eli 1-3 päivää, sen jälkeen tuleekin jo "melkein viikko".

Oletko kuullut jonkun sanoneen, että olin tuossa muutaman tunnin myöässä, kun tarkoittaa neljää tuntia.

Hessu ja Awa, teiltä joko puuttuu oivallus, tai sitten tuo on tahallista. Ettekö tosiaan osaa erottaa subjektiivista kokemusta faktoista? Jos Nisse kokee olleensa 4 vuorokautta tajuttomana, kolme viikkoa tietämätön asioista jne, niin ne ovat subjektiivisia kokemuksia, jotka eivät ole faktoja. Eli päästään sekaisin oleva kokee todellisuuden erillailla, kun oikeasti on.

Nilsin omat kokemukset eivät ole tämän jutun pointti, koska kaikki on kuitenkin kirjattu papereihin ja ne voidaan tarkistaa. Kun oikeudessa ei puhuta lainkaa Nilsin omista kokemuksista, vaan potilaskertomuksesta ja läääkärien lausunnoista, niin täällä te haluatte jatkuvasti pitää huomion Nilsin omissa kertomuksissa ja kokemuksissa. Se osoitaa vain sen, että joka tahallisesti haluatte vesittää keskustelun, tai sitte te ette oikeasti ymmärrä mikä on oleellista.

[Hessu52]

Jos kerran Nislin kohdalla ei pidä ottaa mitään asiaoita vakavasti, niin sittenhän on myös niin, että hän on valehdellut senkin, kun on sanonut, ettei ole tappanut tovereitaan.

Konsta, sinä käännät aina asiat niin päin, että se luo väärän kuvan sellaiselle henkilölle, joka ei asioita ole pohtinut ja ottanut asioista selvää, kuten me.

Heitä sinä pystyt jutuillasi hämäämään, mutta et sellaisia, jotka ovat asiaan perehtyneet.

Meille joillekin asia on aivan kirkas ja syyllinenkin selvä, joten siitä kiitos Suomen poliisilaitoksen taitaviena tutkijoiden.

Gustafssonia käräjäoikeus ei tuominnut, koska näytti vahvasti siltä, että niemellä oli ulkopuolinen tekijä.

[Sariola]

... Jos kerran Nislin kohdalla ei pidä ottaa mitään asioita vakavasti, niin sittenhän on myös niin, että hän on valehdellut senkin, kun on sanonut, ettei ole tappanut tovereitaan. .....

Ajatus taitaa juosta vähän karkeasti. Vaikka ei kaikkea puhetta oteta vakavasti, niin silti osa puheista on varmaankin aivan totta, vain joku muu osa ei. Tässä ei ole ON - OFF tilanne. Että kaikki puheet olisivat joko - tai. Ei niin. Tuo on jo ajatuksena virheellinen.

Sitäpaitsi nimenomaan oikeuden pitää todistaa, että tuossa tapauksessa henkilö on poikennut totuudesta. Siihen oikeus ei ole kovasta yrityksestä huolimatta pystynyt. Lopputulokseksi on jäänyt, että henkilö on todennäköisesti puhunut aivan totta tässä asiassa. Se on virallinen kanta. Ja kaiken lisäksi on tainnut osua aivan oikeaan.

[konsta]

Konsta, sinä käännät aina asiat niin päin, että se luo väärän kuvan sellaiselle henkilölle, joka ei asioita ole pohtinut ja ottanut asioista selvää, kuten me.

No en minä Hessu mitään kääntele, vaan perustan asiat dokumentteihin. Sinä ja Awa taas roikutte sinnikkäästi Nilsin hihassa ja saatte voimakkaita ahaa-elämyksiä Nilsin sanomisista. Mutta jos Nils kertoo asiat erilalilla kun dokumenteissa lukee, niin kumpaa luulet poliisin tai oikeuden uskovan? Tai onko mitään merkitystä sillä, että kuulusteluissa väittää niskassa olleen kymmenen pistojälkeä, kun kaikki kuitenkin lukee papaereissa?

Mielstäni sinun ja Awan tyyli on hölmöläisten hommaa. Te petätte vain itseänne tuolla sanoihin tai muistamisiin tarttumisilla. Saatte mukamas todisteita sitä kautta, vaikka oikeasti teiltä jää kaikki olennainen huomaamatta ja tutkimatta, ja pyöritte vain paikallanne samoissa asíoissa, vuodesta toiseen.l