Ei millään pahalla, mutta mä en ymmärrä mikä voi olla niin pakottava syy, että pitää lähteä baariin ja jättää alle kouluikäinen lapsi omilleen. Ihmisiä vanhemmatkin ovat ja oikeus heilläkin on pitää hauskaa, mutta samalla heillä on myös vastuu lapsen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Nykyaikana ihmisillä vaan on tapana kovasti mesota omien oikeuksien perään ja unohtaa samalla, että oikeuksia seuraa aina väistämättä myös vastuu.
Tässäkään tapauksessa ei olisi ollut nokan koputtamista, jos äiti olisi viitsinyt heittää muutaman kympin lastenvahdille, joka olisi ollut lapsen seurana sen ajan kun äiti ottaa irtioton arjesta ja käy tuulettumassa. Tai pyytänyt naapurin tätiä katsomaan lasta. Liekö sitten ollut liian työlästä, mene ja tiedä.
3-vuotias harhaili yksin öisellä kadulla Helsingissä
Niin, ei sellaista niin pakottavaa syytä lähteä kapakkaan ja jättää pieni lapsi yksin voi keksiä. Kertomallani tosielämän esimerkillä halusin tuoda esille, että koko käsite lapsen oikeuksista on nuori. Nyt ollaan vaatimassa vastuullista vanhemmuutta, ja aiheesta, mutta toisaalta se usein jää toteutumatta, kuten uutisotsikoista nähdään.
Isoäitini aikana lapsilla ei ollut oikeuksia eikä niitä kukaan ollut vaatimassa, eikä kukaan pitänyt pahana lasten yksinoloa kotona äidin ollessa töissä. Se oli elämän realiteetteja, koska jonkun se leipä oli saatava taloon.
Isoäitini aikana lapsilla ei ollut oikeuksia eikä niitä kukaan ollut vaatimassa, eikä kukaan pitänyt pahana lasten yksinoloa kotona äidin ollessa töissä. Se oli elämän realiteetteja, koska jonkun se leipä oli saatava taloon.
Nothing is quite what it seems
Lapsen asema entisaikana oli hieman erilainen. Silloin lapset oppivat työntekoon hyvin nuorena ja pitämään huolta pienemmistä sisaruksista. Oma mummoni on kertomansa mukaan ollut kymmenvuotiaana pari vuotta nuoremman veljensä kanssa pitkän päivän lehmipaimenessa. Äiti oli antanut eväskorin mukaan ja sanonut, että jos yksikin kanttura menee hukkaan, niin selkää saatte.