Käräjäoikeus on aiemmin tässä tuomiossa käsitellyt syytteessä tarkoitettujen liittymien käyttä-
jää. Käräjäoikeus on todennut, että liittymä -595/Vilhunen ei ole ollut RHU:n tutkijoiden käytössä ollut RHU:n yhteydenpitopuhelin, vaan Aarnion käytössä ollut puhelin. Käräjäoikeus kuitenkin katsoo, että asiassa esitetyn aineiston eli televalvontatietojen, tarkkailuraportin ja Runebergin kirjautumistietojen valossa Runebergin kertomus siitä, että liittymä -595 oli ollut hänen hallussaan 22.2.2012, on mahdollinen. Koska eräs lähtökohta on se, että liittymä -595 on paikantunut tapaamisen aikana Vihdintie 19:n tukiasemaan, on jonkun pitänyt puhelinta siellä käyttää. Käräjäoikeus katsoo olevan todennäköisempää, että Runeberg on ollut paikalla ja käyttänyt puhelinta kuin että Aarnio olisi mennyt paikalle, koska mikäli hänet olisi havaittu, olisi se varmasti herättänyt kysymyksiä. Runebergin on täytynyt saada puhelin käyttöönsä Aarniolta, mistä Runeberg itse ei ole tarkemmin kertonut. Käräjäoikeus katsoo kuitenkin myös, että Runebergin kertomus ei ole muilta osin ollut uskottava.
Runebergin mukaan ensimmäistä tapaamista olivat olleet tarkkailemassa hänen itsensä lisäksi
Kauppi ja Verlin. Kauppi ei ole itse muistanut varmasti olleensa mukana ensimmäisellä tarkkailu-
kerralla, mutta Verlin oli kertonut hänelle, että he olivat olleet molemmilla kerroilla samassa autos- sa. Verlin on puolestaan kertonut, että hän oli ollut mukana toisella tarkkailukerralla, mutta ei todennäköisesti ensimmäisellä, koska oli tällöin ollut vuosilomalla, mikä ilmenee myös Verlinin työvuorolistasta (S2254), jonka mukaan hän on ollut vapaalla tai lomalla jo 18.2.2012 lähtien. Kyseinen tarkkailukerta 22.2.2012 on ollut viikolla 8, joka on tyypillisesti Etelä-Suomessa koulujen hiihtolomaviikko. Näin ollen Kaupin arvelu siitä, että hän on saattanut olla mukana my- ös ensimmäisellä tarkkailukerralla ei voi pitää paikkansa. Lisäksi Heinikarin mukaan Kauppi oli kertonut Heinikarille, että RHU:lla oli ollut tarkkailu toisella Haagan Shellin tapaamisella ja että KRP:n tarkkailu oli tällöin paljastunut. Näin ollen Kauppi on kertonut myös Heinikarille vain toises- ta tarkkailukerrasta. Käräjäoikeus katsoo Kaupin ja Verlinin kertomusten viittaavan siihen, että vain Runeberg oli ollut paikalla tarkkailutapahtumassa 22.2.2012. Tämä puolestaan on ristiriidas- sa Runebergin kertomuksen kanssa, mikä heikentää Runebergin kertomuksen luotettavuutta ja viittaa osaltaan siihen, että kyse ei ole ollut Runebergin kertoman kaltaisesta aidosta rikostiedus- teluun ja -tutkintaan liittyvästä tarkkailutapahtumasta.
Liittymä -595, johon tapaamista koskeva tekstiviesti on Vilhuselta tullut, oli ollut suljettuna 6.2.2012 lähtien siihen asti, kun se oli avattu 22.2.2012. Runeberg on kertonut, että hän oli saanut tietolähteeltä, jonka nimeä hän ei ole halunnut kertoa, tietää, että jotain voisi olla tapahtumassa ja siksi puhelin -595 oli osattu avata 22.2.2012. Käräjäoikeus päättelee, että Runebergin tarkoittama tietolähde ei ole voinut olla Vilhunen, koska hänen yhteyspuhelimensa on ollut suljettuna ja koska Runeberg olisi voinut mainita Vilhusen nimen julkisestikin, koska myös se on ollut julkista, että Vilhunen oli lähettänyt viestin tapaamisesta. Tähän nähden käräjäoikeus pitää erikoisena ja epäuskottavana sitä, että toinen tietolähde kertoisi, että toisen tietolähteen yhteyspuhelin kannattaisi avata. Käräjäoikeuden tässä asiassa saaman selvityksen perusteella tietolähteet eivät ole tienneet toisistaan.
Liittymä -595 on avattu vain noin kaksi tuntia ennen ensimmäistä tapaamista. Mikäli kyse oli-
si ollut sattumasta, olisi Runebergillä käynyt hyvä tuuri, että viesti tapaamisesta oli ennätetty
saada ennen tapaamisen alkua. Käräjäoikeus ei pidä Runebergin kertomusta tai sattumaa tältä
osin uskottavina vaihtoehtoina. Tapaamisen ja Runebergin toiminnan ajallinen läheisyys viit-
taa siihen, että Runeberg on tiennyt tarkasti, milloin puhelin on avattava. Runebergin menette-
ly viittaa siihen, että kysymys ei ole aidosta tietolähdetoimintaan liittyvästä yhteydenpidosta
Vilhusen kanssa. Kokonaisuutena arvioiden Runebergin kertomus liittymän käyttämisestä ja tietolähdetiedosta on epälooginen ja epäuskottava. Se, ettei Runeberg ole kertonut asiasta avoimesti ja halunnut selvittää sitä viittaa siihen, että liittymän käyttöönottoon ja käyttöön liittyy jotain salattavaa. Aarnion mukaan tutkijat olivat päättäneet, että minkä RHU:n yhteyspuhelimien osalta toimintatapoja oli tammikuun 2012 alussa muutettu ja missä järjestyksessä liittymiä oli vaihdettu. Kauppi on kertonut, että käytäntöjä oli muutettu vaihtelevasti eri tietolähteiden kanssa tietyn ajan kuluessa. Kauppi ei ole osannut kertoa, että miksi Vilhusen yhteyspuhelimen kohdalla käytäntöä ei muutettu heti tammikuun 2012 alussa. Runebergin mukaan Vilhusen puhelimen kohdalla muutosta ei oltu heti tehty, koska oli arvioitu, että siihen ja sen paikantumisiin Pasilaan ei ollut kohdistunut vaaraa. Lisäksi Vilhunen oli ollut tammikuussa 2012 matkalla. Runeberg ei ole osannut kertoa, että miten Vilhunen ja hänen yhteyspuhelimensa olivat poikenneet niistä, joiden kohdalla käytäntöjen muutos oli tehty. Käräjäoikeus on toisaalla tässä tuomiossa käsitellyt myös erikseen Sievälän tunnistamisen 4.1.2012 jälkeen tapahtunutta muutosta syytteessä tarkoitettujen liittymien käyttämisessä. Vilhunen on matkustustietojen perusteella palannut matkalta Suomeen 27.1.2012 ja tätä tukevat myös liittymän -595 televalvontatiedot, joiden mukaan liittymään on vielä 27.1.2012 tullut viesti espanjalaisesta liittymästä ja 28.1.2012 liittymästä -028. Liittymä -595 on televalvontatietojen (S 148) perusteella ollut päällä Vilhusen matkan aikanakin, mutta 9.2.2012 -22.2.2012 se on ollut kokonaan suljettuna tai siitä on ollut otettu sim-kortti irti.
Tässä asiakokonaisuudessa on käsitelty useita eri puhelinliittymiä, joiden on väitetty olleen
näkökulmasta riippuen joko "Pasilan miehen" tai RHU:n yhteyspuhelimia. Asiassa ei ole il-
mennyt, että minkään muun kuin nyt kyseessä olevan liittymän -595 kohdalla puhelin olisi ol-
lut suljettuna noin kaksi viikkoa ja sen jälkeen se olisi avattu ja otettu uudelleen käyttöön. Te-
levalvontamateriaalista ei ylipäätään ilmene, että mikään muu yhteysliittymä olisi ollut mis-
sään vaiheessa suljettuna näin pitkää aikaa tätä tapausta lukuun ottamatta. Tällainen toimintatapa on siis ollut muihin puhelinliittymiin nähden poikkeuksellinen, eikä se vastaa sitä, mitä RHU:n yhteydenpitopuhelimien käyttämisestä on kerrottu. Poikkeuksellinen on myös ollut liittymän paikannus Reinholmin asunnon lähellä Maistraatinkatu 1B:n tukiasemaan. Todisteen 2383 perusteella Pasilan miehen puhelimiksi väitetyt liittymät ovat nyt kyseessä olevien Maistraatinkadun paikannusten lisäksi paikantuneet kyseiseen tukiasemaan vain kerran eli 1.11.2011. Tällöin kyse on ollut siitä, että liittymä -826 on paikantunut Maistraatinkatu 1B:n tukiasemaan muutaman minuutin ajan, paikannuksen Pasilanraitio 9B:n tukiasemaan ja paikannuksen Pasilanraitio 13:n tukiasemaan välissä. Koska Reinholm oli ollut RHU:n televalvonnassa 10.2.2012 alkaen ja hänen takautuvat televalvontatietonsa 1.3.2011 lähtien olivat Runebergillä (S1400), oli Runebergillä tieto siitä, missä tukiasemassa Reinholm yleisimmin paikantaa kotona ollessaan. Puhelin on ensimmäisen tapaamisen aikana avattu Vihdintie 19:n tukiaseman alueella noin kuuden minuutin ajaksi. Runebergin mukaan hän oli tarkkailun aikana avannut puhelimen katsoakseen lähettikö Vilhunen viestiä. Kuuden minuutin jälkeen Runeberg oli jälleen sulkenut puhelimen eikä sitä avattu ennen kuin aamulla 1.3.2012. Käräjäoikeus katsoo, että mikäli puhelimeen oikeasti odotettiin viestejä tapaamiseen liittyen, olisi puhelinta pidetty auki paljon pidemmän aikaa ennen tapaamista ja varsinkin tapaamisen jälkeen. Myös tässä yhteydessä Runeberg on menetellyt kuten edellä, eli hän on avannut puhelimen muutamaksi minuutiksi. Edellä todetusti tällainen tietolähdepuhelimen käyttäminen on poikkeuksellista. Se, että näin on toimittu kahdesti peräkkäin saman tapahtumakokonaisuuden yhteydessä, vahvistaa johtopäätöstä siitä, että kysymys ei ole voinut olla Runebergin kertomasta tilanteesta. Tällainen toiminta ei myöskään vastaa sitä, mitä RHU:n tietolähdepuhelimista on kerrottu. Runebergin selitys erikoiselle toiminnalleen ei ole uskottava. Puhelimen sanotunlainen käyttäminen viittaa
vahvasti siihen, että puhelin on avattu vain siksi, että se paikantaa Vihdintie 19:n tukiasemassa.
Käräjäoikeus katsoo, että Runeberg on tiennyt paitsi sen, milloin liittymä -595 tulee avata, myös sen, missä se tulee avata. Tämä ja Runebergin epätavallinen menettely viittaavat vahvasti siihen, että Runebergin menettely on ollut tarkoitushakuista.
Vilhusen lähettämä viesti "saitko sanan" viittaa siihen, että viestin mukaan tieto tapaamisesta
olisi toimitettu liittymän käyttäjälle jo muulla tavoin ja viesti oli ollut vain varmistus. Mikäli kyse olisi ollut siitä, että viesti oli tarkoitettu aidosti RHU:lle, olisi tiedon välittäminen edellyttänyt tapaamista, koska tämä ainoa yhteyspuhelin Vilhuselle oli ollut suljettuna ja kuuntelussa. Tällaisesta tapaamisesta ei kuitenkaan kukaan ole kertonut. Ylipäätään vain Aarnion on kerrottu tavanneen Vilhusta harvakseltaan ja hänen tapaamiselleen on kerrottu olleen aina jokin erityinen syy. Mikään asiassa esitetty näyttö ei viittaa siihen, että RHU olisi saanut tiedon Haagan Shellin tapaamisesta etukäteen muutakaan kautta. Siten viestin sisältö viittaa siihen, että sitä ei ole aidosti osoitettu RHU:lle. Käräjäoikeus katsoo tämän viestin osalta, että viesti oli sisällöltään tällainen, koska sen oli pitänyt sisältönsäkin puolesta vaikuttaa Reinholmille lähetetyltä.
Reinholm on kertonut, että hänelle oli tullut vuoden 2011 lopussa riitaa Vilhusen kanssa. Tästä huolimatta Reinholm oli pyydetty mukaan tapaamiseen, jossa oli ollut paikalla muun muassa erään toisen jengin presidentti. Reinholmin mukaan Haagan Shellin tapaamiset olivat olleet
hänen mielestään "jonnin joutavia". Reinholmin kertomuksen luotettavuutta ei ole aihetta epäillä. Nämä seikat viittaavat siihen, että Reinholmilla ei ollut tapaamisilla todellista roolia.
Käräjäoikeus katsoo, että tämä viittaa vahvasti siihen, että kaikki on tapahtunut tarkoituksellisesti.
Asiassa ei ole tullut esiin mitään syytä sille, miksi Runeberg olisi toiminut tällä tavalla oma-aloitteisesti, minkä johdosta käräjäoikeus pitää sitä vaihtoehtoa hyvin epätodennäköisenä. Kä-
räjäoikeus katsoo, että Runeberg on saanut toimintaohjeet muulta henkilöltä. Edellä todetusti
Runebergin on täytynyt saada puhelin -595 Aarniolta, joten ainoa järkevä vaihtoehto henki-
löksi, joka Runebergille on ohjeet antanut, on Aarnio.
Viestit liittymään -595 ovat tulleet Vilhuselta, joten Vilhunen on selvästi ollut mukana järjes-
tämässä tapaamista ja Reinholmin paikallaoloa tapaamisessa siten kuin Vilhunen on esitut-804
kinnassa kertonut. Asiassa ei ole tullut esille, että Runeberg olisi tavannut Vilhusta. Sen sijaan
Runeberg on saanut ohjeet Aarniolta. Näin ollen käräjäoikeudelle ei jää järkevää epäilyä siitä,
että Aarnio ja Vilhunen ovat sopineet menettelystä syytteessä väitetyllä tavalla.
Tapaaminen 1.3.2012
Toisen tapahtuman 1.3.2012 osalta Runeberg on kertonut, että puhelin ei hänen muistamansa
mukaan ollut hänellä. Runebergin kertomus on selvästi ylimalkaisempi kuin ensimmäisen tapahtuman osalta. Myöskään Kauppi tai Verlin eivät ole kertoneet, että puhelin olisi ollut heillä. Kukaan heistä ei ole osannut kertoa tämän tapahtuman osalta muuta kuin joitain seikkoja itse tarkkailutapahtumasta. Aarnion ja Runebergin mukaan tarkkailutapahtumissa mielenkiinto oli kohdistunut Reinholmiin. Kaupin mukaan toisella tapaamisella tarkkailun mielenkiinto oli kohdistunut Vilhusen ja erään toisen henkilön tapaamiseen ja Reinholmin paikalle tulo oli ollut sivuseikka. Verlin ei ole osannut sanoa, että mihin tarkkailu oli liittynyt. Käräjäoikeus on Kaupin kertomuksessa kiinnittänyt huomiota siihen, että Runeberg, Kauppi ja Verlin ovat kaikki kertoneet, että he olivat poistuneet tarkkailusta heti, kun olivat havainneet paikalla KRP:n. Ainakaan todisteena olevasta tarkkailuraportista ei ilmene, että Kaupin tarkoittama tarkkailun kohdehenkilö olisi saapunut paikalle aivan tapaamisen alussa. Tälläkin kerralla liittymä -595 on paikantanut Reinholmin asunnon läheisyydessä Maistraatinkatu 1B:n tukiasemassa 1.3.2012 aamulla kello 8.40-8.42, jona aikana sillä on vastaanotettu Vilhusen liittymästä -028 edellisenä iltana lähetetty viesti ja vastattu siihen. Koska puhelin oli ollut suljettuna edellisestä tapaamisesta 22.2.2012 saakka, on puhelimen haltijalla tullut olla jälleen tieto siitä, että puhelimeen on tulossa viesti. Käräjäoikeus viittaa ensimmäistä tapaamista koskeviin perusteluihinsa ja katsoo myös tämän kerran osalta, että liittymä -595 on tarkoituksellisesti osattu avata ja sitä käyttää juuri Maistraatinkatu 1B:n tukiaseman alueella. Myös tässä tapauksessa Vilhusen viesti "Siirty aikasemmaks..." viittaa siihen, että viestin vastaanottajalle oli jo aikaisemmin toimitettu tieto tapaamisesta ja sen ajankohdasta. Jälleen tällainen tieto oli pitänyt toimittaa muulla tavoin kuin yhteyspuhelimilla, koska liittymä -595 oli ollut suljettuna. Tässäkään yhteydessä ei kukaan ole kertonut, että Vilhusta olisi tavattu näiden Haagan Shellin tapaamisten välillä. Myös tämän viestin osalta käräjäoikeus katsoo, että uskottavampi vaihtoehto on se, että viestin piti sisältönsäkin puolesta vaikuttaa Reinholmille lähetetyltä. Toisella tapaamisella puhelin ei paikannu Vihdintie 19:n tukiasemaan. Jostain syystä liittymää puolesta vaikuttaa Reinholmille -595 ei siis ole otettu tarkkailuun mukaan tai ainakaan sitä ei ole avattu. Käräjäoikeus katsoo tämän tapahtuman osalta, että Runeberg, Kauppi ja Verlin ovat olleet kertomallaan tavalla tarkkailemassa Haagan Shellin lähistöllä, mutta liittymä- 595 ei ole ollut heidän hallussaan koko päivänä. Käräjäoikeus katsoo, että ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jää, että puhelin on ollut Aarnion hallussa. Hallussapitoa 1.3.2012 tukee se, että puhelin on edellä todetusti aikaisemminkin ollut Aarnion käytössä. Aarnio ei ole itse kertonut asiasta mitään, eikä asiassa ole tullut mitään virkatehtävien hoitamiseen liittyvää tai muuta luonnollista selitystä sille, miksi puhelin olisi ollut Aarniolla ja miksi hän olisi käyttänyt sitä televalvontatiedoista ilmenevällä tavalla. Syyttäjä on viitannut Vilhusen esitutkinnasta antamaan loppulausuntoon, jossa Vilhunen on myöntänyt Aarnion pyynnöstä järjestäneensä tapaamiset Haagan Shellillä ja Reinholmin paikalle näihin tapaamisiin. Tämä loppulausunto tukee vahvasti käräjäoikeuden edellä kerrottuja johtopäätöksiä siitä, että Aarnio oli huolehtinut siitä, että Vilhusen kanssa yhteydenpidossa käytetty puhelin saadaan yhdistettyä Reinholmiin ja Reinholm edelleen Haagan Shellin tapaamisiin. Lohen mukaan epäily Reinholmista "Pasilan miehenä" oli säilynyt televalvontatiedoista huolimatta muun muassa siksi, että hän oli ilmestynyt tapaamiselle. Heinikarin mukaan KRP:n käsityksen mukaan Reinholmilla oli ollut tapaamisilla KRP:n kuuntelussa ollut "Pasilan miehen" liittymä -595 hallussaan. Heinikarille ei ollut tullut edes mieleen, että puhelin ei olisikaan ollut Reinholmilla. KRP:ssä oltiin oltu vahvasti sitä mieltä, että puhelin oli ollut Reinholmin käytössä tapaamisten yhteydessä. Näin ollen tällä Aarnion ja Vilhusen järjestämällä seikalla on onnistuttu ylläpitämään KRP:ssä ajatusta Reinholmista "Pasilan miehenä".
3.1.2. Puhelimen löytyminen Turusta
Reinholm on otettu kiinni 20.8.2012 iltapäivällä ja noin kahta tuntia myöhemmin on Turkuun
UB:n kerhotilalle tehty kotietsintä. Sitä ovat olleet tekemässä muiden muassa todistajina kuullut Anttila RHU:sta ja Siivonen Turun poliisista. Siivosen mukaan helsinkiläispoliisit olivat löytäneet puhelimen yllättävän nopeasti. Puhelin oli ollut kerhotilan terassin laudoituksen alla siten, että sen löytämiseksi oli pitänyt irrottaa terassin laudoitusta. Siivosen mukaan puhelimen löytyminen kyseisestä paikasta ja hyvin pian etsinnän alkamisen jälkeen oli todennäköisesti edellyttänyt ennakkotietoa. Siivonen oli pitänyt myös sitä poikkeuksellisena, että Helsingin huumepoliisi oli tullut itse Turkuun tekemään kotietsintää. Anttila on muistellut, että hänellä oli ollut jotain ennakkotietoa siitä, että mistä pitäisi etsiä. Tämä ennakkotieto oli mahdollisesti tullut Aarniolta tai Runebergiltä. Piipolta ennakkotietoa ei ollut tullut. Aarnio, Piippo tai Runeberg eivät ole kertoneet, että kotietsintään olisi liittynyt jotain ennakkotietoa. Runeberg ei ollut kertomansa mukaan puhunut Anttilan kanssa ennen kotietsintää. Aarnio on kertonut puhuneensa Anttilan kanssa ennen kotietsintää, mutta kyse ei ollut ennakkotiedon antamisesta. Käräjäoikeus katsoo Anttilan ja Siivosen kertomusten perusteella, että Anttilalla on ollut ennakkotietoa siitä, mistä Turussa UB:n kerhotilalla etsintää kannattaisi tehdä. Ennakkotieto selittää myös sitä, että RHU on tullut itse tekemään Turkuun kotietsintää eikä ole pyytänyt sitä kokonaan virka-apuna Turun poliisilta, koska Turun poliisin opastaminen olisi saattanut vaikuttaa omituiselta.
Vilhunen on esitutkinnassa kertonut, että hän oli saanut Aarniolta puhelimen ja ohjeet viedä se UB:n Turun kerhotilaan löydettäväksi. Käräjäoikeudessa Vilhunen on kiistänyt tämän kertomukse- nsa totuudenmukaisuuden kertomatta kuitenkaan asiasta enempää. Asian tutkinta on saanut alkunsa Vilhusen esitutkintakertomuksesta, ja tutkinnassa selvitetty näyttö on tukenut Vilhusen esitutkinnassa antamaa kertomusta.
Käräjäoikeudessa Vilhunen ei ole halunnut kertoa sitä, miten puhelin oli löytöpaikkansa joutunut. Esitutkinnassa Vilhunen on kertonut vieneensä puhelimen kerhotilalle. Hän on kuvannut tarkasti sitä paikkaa, jonne oli puhelimen kätkenyt. Vaikka Anttilalta ei ole puhelimen tarkkaa löytöpaikkaa kysytty, on se, mitä Anttila on löytöpaikasta kertonut, vastannut Vilhusen esitutkinnassa asiasta kertomaa. Myös Siivonen on kertonut asiasta samankaltaisesti, vaikka hän ei ollut tarkkaa löytöpaikkaa tiennytkään. Kuten käräjäoikeus on myös toisaalla tässä tuomiossa todennut, on Vilhusen esitutkintakertomusta asiasta pidetty luotettavampana kuin hänen käräjäoikeudessa antamaansa kertomusta. Näin ollen laudoituksen alta löytynyt puhelin ei ole ollut Reinholmin eikä Reinholmin sinne viemä, vaan puhelimen oli kyseiseen paikkaan vienyt Vilhunen.
Asiassa ei ole tullut esille mitään syytä sille miksi Vilhunen olisi toiminut oma-aloitteisesti ja vienyt paikalle esimerkiksi jonkun oman puhelimensa tai jonkun Reinholmin vanhan puhelimen tai jonkun satunnaisen puhelimen. Sellaisen puhelimen, joka ei liity mihinkään, kätkeminen kerhotilalle lavastustarkoituksessa olisi täysin hyödytöntä. Mikäli Vilhunen olisi toiminut
oma-aloitteisesti, olisi hänen lisäksi pitänyt pystyä varmistumaan siitä, että puhelin myös löydetään ja voidaan liittää tarkoitettuun asiayhteyteen. Käräjäoikeus ei pidä Vilhusen oma-aloit-
teista menettelyä varteenotettavana vaihtoehtona. Käräjäoikeus katsoo, että paljon uskottavampi vaihtoehto on ollut Vilhusen esitutkinnassa asiasta kertoma. Aarniolla on ollut mahdollisuus antaa Vilhuselle kätkettäväksi sellainen puhelin, joka voidaan yhdistää asiaan, joka olisi Reinholmille haitallinen. Aarniolla on myös ollut mahdollisuus huolehtia siitä, että puhelin löydetään sopivassa tilanteessa. Johtopäätöstä tukee myös edellä kohdassa 21 käsitelty Aarnion menettely Reinholmiin liittyen. Tämä vaihtoehto sopii myös edellä kerrottuun Anttilalla olleeseen ennakkotietoon. Jos Vilhunen on toiminut asiassa yhteistyössä Aarnion kanssa, on tieto puhelimen kätköpaikasta mennyt Aarniolle, joka on puolestaan voinut välittää siitä tarpeellisen osan Anttilalle. Kotietsinnältä löydetyt esineet ovat kulkeutuneet Anttilan mukana jutun tutkijalle eli Runebergille. Runebergin mukaan puhelimille oli tehty päätelaitetutkimus. Puhelimet ovat sittem-
min kadonneet. Koska kotietsinnässä löytyneitä puhelimia ei ole pöytäkirjaan yksilöity juuri mitenkään, ei asiassa voida saada varmaa selvitystä siitä, mikä puhelin takavarikon yhteydessä kuvattu Nokia-merkkinen puhelin oli ollut. Kirjallisten todisteiden perusteella se on merkiltään, malliltaan ja väriltään ollut ainakin hyvin saman kaltainen kuin se puhelin, jossa liittymää -595 oli
käytetty. Kyseiseen puhelimeen viittaa myös se, että puhelimen takakanteen oli raaputettu K-kirjan. Kyseistä puhelinta oli käytetty yhteydenpidossa Keijo Vilhusen kanssa aikaisemmin ja
Reinholmiin liittyen kohdassa 21 tarkoitetussa yhteydessä. Käräjäoikeudelle ei jää järkevää
epäilyä siitä, että kysymys on samasta puhelimesta, jossa on käytetty liittymää -595 ja joka on ollut Aarnion hallussa. Puhelimen on siten täytynyt kevään 2012 jälkeen päätyä jollain lailla
Turkuun UB:n kerhotilojen ulkoportaiden alle. Tämä seikka yhdistää Aarnion vahvasti myös
kohdassa 22 tarkoitettuihin tapahtumiin. Käräjäoikeus ei pidä mahdollisena, että Aarnio olisi antanut puhelimen jossain muussa tarkoituksessa jollekin henkilölle, joka on vienyt sen jostain syystä em. paikkaan. Mitään muuta selitystä sille, miten ja miksi tämä sama puhelin on päätynyt UB:n kerhotiloihin ei ole kuin se, että Aarnio on antanut puhelimen Vilhuselle sinne vietäväksi.
Käräjäoikeus katsoo myös, että Turkuun UB:n kerhotilan terassin alle kätketystä puhelimesta olisi poliisin ollut helppo selvittää imei-numeron ja televalvontatietojen perusteella, että onko kyseinen puhelin todella liittynyt tiettyyn tutkittavana olevaan rikokseen. Mikäli puhelin olisi ollut jokin satunnainen puhelin, sen olisi nopeasti todettu olleen jokin, joka ei ole liittynyt mihinkään. Sen sijaan puhelin, jossa oli käytetty liittymää -595 ja jota oli käytetty yhteydenpidossa Vilhusen kanssa ja joka olisi yhdistynyt KRP:n tutkimuksissa "Pasilan mieheen", olisi ollut todennäköisesti hyvin merkittävä todiste. Kyseinen puhelin olisi voitu yhdistää Reinholmiin Haagan Shellin tapaamisiin liittyvien televalvonta- ja tarkkailuhavaintojen perusteella. Kun sitten Reinholmiin ei ole myöhemmin kohdistunut enempää epäilyjä siitä, että hän olisi ollut KRP:n tutkima Pasilan mies, ei näillä todisteilla ole ollut käyttöä ja Aarnion kannalta on ollut parasta, että kyseinen puhelin on hävinnyt.