Olisiko oikeudenkäynnin pitänyt olla salainen vai julkinen? Tietysti parempi oli pitää se julkisena, että viimeinkin paljastuu mitä kaikkea ei ole kerrottu kansalle. Mutta koko ajan on puhuttu siitä, ettei terroristi-iskujen tekijöille pitäisi antaa liiallista huomiota. Oikeudenkäynnissä näin kuitenkin tehtiin. Lisäksi iskun tekijä sai pelleillä oikeudenkäynnissä mielensä mukaan, joka sai näyttämään koko oikeudenkäynnin osaltaan farssilta.ReissuLasse kirjoitti:Siis miten se oikeudenkäynti olisi pitänyt tehdä? Perusteet salaamiselle? Mitähän positiivista tuo Marokon lahja maallemme saavutti pelleillyllään?holmesin haamu kirjoitti:Terroristi-iskun oikeudenkäynnistä tehtiin julkinen, koska sillä haluttiin antaa "näennäinen viesti", että tälläisiin iskuihin suhtauduttaisiin vakavasti. Alusta asti ei suhtauduttu vakavasti identiteettiongelmiin, vaikka niistä tiedettiin ylimmässä valtionjohdossa ja poliisissa asti. Oikeudenkäynnistä tulikin omalla tavallaan farssi kun oikeuskäynnin julkisuus ainoastaan ilostutti terroristi-iskun tekijän.
Hieman epävakaa ja epätoivoinen tapaus oli iskun tekijä. Siellä oli kuullemma paljon vaarallisempaakin väkeä mukana.
Kaikessa koomisuudessaan näytösoikeudenkäynti tehtiin siis ennen kaikkea suomalaista yleisöä varten, mutta lopulta siitä koki hyötyvänsä eniten iskun tekijä itse, joka sai pelleillä tilanteessa mielensä mukaan ja sai mukavasti julkisuutta kameroiden valossa.
Vuotta myöhemmin järjestettiin Turun terroristi-iskun uhrien muistoksi vuosipäivä. Tähän ei Turun kaupunki halunnut osallistua mitenkään. Lisäksi Turun kaupunki ei halunnut pitää edes hiljaista hetkeä uhrien muistolle. Lopulta tilaisuuden järjestivät mm. PS:ään ja kansallismielisiin piireihin kytköksissä olevat aktivistit. Kuitenkin päähuomio valtamediassa meni "natsien vastustajille", jotka olivat tulleet ainoastaan räyhäämään ja riehumaan paikan päälle, ei kunnioittamaan millään tavalla uhrien muistoa tai syitä miksi isku tapahtui.
Oikeudenkäynti tehtiin siis ennen kaikkea suomalaista yleisöä ajatellen, mutta siitä hyötyi eniten terroristi-iskun tekijä itse. Sen lisäksi valtamedia on keskittynyt ainoastaan kertomaan sankaritarinoita mamu/turvistaustaisista auttajista, joille on annettu valtavan julkisuuden takia kunniamitaleita ja myöhemmin näistä mm. Hassan Zubierin paljastui aikamoiseksi valehtelijaksi.
Uhrien tarinat ja muistamiset unohdettiin kokonaan aivan kuin heitä ei olisi ollut olemassakaan. Lisäksi maailmalla ja Suomessa ovat todella yleisiä mainitut "hiljaiset hetket". Tälläisen pitämättömyys Turun kaupungilta osoittaa valtavaa piittaamattomuutta uhreista.
Hieman vastaavalla tavalla kävi Otanmäessä Kajaanissa, kun siellä ryöstömurhattiin suomalainen. Valtamediat kirjoittivat aiheesta paljon, mutta poliitikot eivät ottaneet minkäänlaista kantaa, eikä sellaista kysyttykään keneltäkään. Samaan aikaan oli täysin surkuhupaisaa, kun poliitikot kaikki yhdessä tuomitsivat Asema-aukion pahoinpitelyn. Pitkäkestoinen pahoinpitelyryöstömurha ei herättänyt mitään huomiota. Ainoastaan muutama poliitikko jaksoi myöhemmin mainita aiheesta tuon toisen pahoinpitelyn yhteydessä aivan kuin ryöstömurha olisi millään tavalla samanarvoinen teko.
Tässä yhteydessä paikalla järjestettiin myös mielenosoitus. Siihen osallistui uhrien tunteneita kavereita/sukulaisia, jotka puhuivat tilaisuudessa. Myöhemmin tilaisuus haukuttiin paikallisessa mediassa.