Päätin nyt sitten kirjoittaa ensimmäisen kommenttini foorumille, koska tiesin Annin välikäden kautta. Hänellä oli hyvin sydämellisen ja pidetyn ihmisen maine, mikä ei tietenkään poissulje sitä, ettei olisi voinut joskus käyttäytyä myös väkivaltaisesti, vaikka sellaisesta en ennen tätä keissiä olekaan kuullut. Jos verrataan syyttäjän ja todistusaineiston esittämää tapahtumienkulkuskenaariota syytetyn vastaavaan, on ainakin minulle melko selvää, kumpi lienee lähempänä totuutta (vinkki: ei Hyttisen). Annin raskaana olo nyt ei ole mitenkään ”liian aikaista” välttämättä. Eiköhän Anni ole tuntenut Hyttisen jo ennen seurustelun alkua, joten sinällään tuo tahti heidän suhteessaan ei välttämättä ole ollut mitenkään nopea. En tiedä tuoko tämä koostamani kommentti nyt mitään uutta-uutta aiheeseen, mutta toivottavasti siitä on jollekin jotain iloa.
Syytetyn versio illankulusta: Mennään yhdessä juhliin, joissa syytetty toimii varsinaisena seuramiehenä. (”Itse tykkään hauskuuttaa yleensä kaikkia, se on minun roolini. Tultiin erittäin hyvin toimeen juhlien isännän kanssa. Oikeastaan juhlat menivät siinä, että istuimme Annin kanssa samassa paikassa sohvalla koko illan” mtv). Tunnelma alkaa kiristyä, kun Anni saa uhkaavia tekstiviestejä exänsä kaverilta, ja kiihtyy kiihtymistään vaikka syytetty itse pysyy rauhallisena. Tilanne kulminoituu lopulta siihen, että Anni haukkuu syytettyä hänen nolaamisestaan ja lyö syytettyä nyrkillä nenään (mtv). Lopulta juhlista lähdetään yhdessä, Anni yhä raivoissaan ja mies rauhallisena. Asunnolla tilanne vain kiihtyy (”Miehen mukaan Törn oli muun muassa raivona siitä, ettei hän voinut juoda alkoholia raskauden takia” mtv) ja yhä rauhallisena pysyttelevä syytetty sanoo Annille menevänsä suihkun kautta nukkumaan, jolloin Anni hyökkää päälle hakaten miestä päähän. Mies-parka vain itsepuolustukseksi työntää Annin pois lyöden nyrkillään kolmesti, minkä seurauksena Anni kaatuu ja iskee päänsä (”syytetyn mukaan Anni kaatui viimeisen lyönnin jälkeen ja iski päänsä. Verta tuli paljon” Iltalehti) ja –naps- filmi poikki.
Syyttäjän versio illankulusta poikkeaa aika paljonkin syytetyn silottelemasta versiosta. Paikalla olleiden mukaan syytetty juo toistakymmentä annosta alkoholia ja humaltuu. Tunnelma alkaa kiristyä siinä vaiheessa, kun Annin ex-miesystävä otetaan puheeksi ja syytetty jää ”toistamaan ja jankuttamaan asiasta” (Iltalehti). Annin pyynnöt rauhoittua saavat miehen vain kiihtymään lisää niin, että syytetty uhkaa ”hakata paskaksi kaikki, jotka tulevat asiasta hänelle puhumaan” (Iltalehti). Anni menettää hermonsa kun kokee, että syytetty on nolannut hänetkin huonolla käytöksellään ja lyö miestä avokämmenellä kasvoihin. Tilanne laukeaa siihen ja Anni lähtee pian syytetyn kanssa juhlista pois. Tämän jälkeen asunnolla tapahtuu jotain, ja Anni kuolee syytetyn kylpyhuoneessa ”voimakkaan ja runsaan väkivallan” (mm. lyömisen, kuristamisen ja puristamisen) uhrina vaikeiden aivoruhjeiden vuoksi. Verta löytyy kylpyhuoneesta jopa 180cm korkeudesta ja kerrostalon pihasta (mtv).
Tästä eteenpäin tapahtumienkulusta ei ole tietenkään enimmäkseen muuta, kuin syytetyn itse kertomaa selostusta.
Seuraavaksi syytetty havahtuu siihen, että on kantamassa Annin pyyhkeeseen käärittyä ruumista autoonsa, joka on mystisesti ilmestynyt rapun eteen muutamaa tuntia kotiintulon jälkeen. Tästä syytetty ajaa Kerimäelle ja siitä Joensuuhun kaveriaan tapaamaan. Syytetty oli jo aiemmin soittanut tälle kaverilleen ja kertonut puhelimessa että ”oli lyönyt muijaansa, joka ei taida olla enää elossa”. Vierailunsa aikana syytetty puhuu, että "tuolla se on takakontissa mattoon käärittynä --- hän hävittäisi ruumiin hautaamalla sen vanhempiensa maille Kontiolahteen” (Iltalehti). Annin veljelle syytetty kuitenkin valehtelee Annin lähteneen toisen miehen matkaan (Iltalehti).
Seuraavana yönä syytetty käy salaa vanhempiensa talosta lapioita, ja ajaa ruumis takakontissaan Juukaan. Siellä syytetty kaivaa metsään haudan, johon hautaa Annin ja heidän syntymättömän lapsensa, koska ” – Halusin sen paikan itselleni, en halunnut sen paljastuvan.” (mtv).
Hautaamisen jälkeisenä päivänä keskiviikkona syytetty ottaa yhteyttä työkaveriinsa, jolle tunnustaa että ”hän sen teon teki” ja on huolissaan raha-asioistaan (sijoitusasunnoistaan). (Iltalehti) Samana päivänä poliisi pidättää syytetyn, joka myöntää ”myötävaikuttaneensa” kuolemaan ja piilottaneensa ruumiin. Väittää ensin pudottaneensa ruumiin sillalta, sitten nähtävästi vielä jotain muuta sillä poliisit etsivät kahdesta eri paikasta. Perjantaina ruumis sitten löytyy, nähtävästi syytetyn kertomasta, ainakin jo kolmannesta, paikasta.
Syytetty valittelee, ettei voi käsittää miten näin on käynyt, sillä hänhän rakasti Annia. Miettii myös marttyyrin viittaan kääriytyen, että ”olisi pitänyt vain antaa Annin lyödä minulta taju kankaalle, niin tätä ei olisi käynyt. Tai ehkä tässä olisi käynyt toisinpäin” (mtv). Ollut kuitenkin jo keskiviikkona huolissaan sijoituksistaan ja raha-asioistaan, sekä halunnut haudata Annin ja lapsen paikkaan, joka olisi vain hänellä itsellään tiedossa. Eli vähät välitti läheisten surusta ja tuskasta, kunhan vain mahdollisesti itse pääsisi muistelemaan tappamaansa naista hautapaikalle vapauduttuaan. Puolustus kuitenkin (ymmärrettävästi) pyrkii maalaamaan kuvaa katuvasta ja tekojensa järkyttämästä, normaalista miehestä.
Uskoisin, että lähes jokaisella on kokemusta ihmisestä, joka kännissä jää jankkaamaan ja jankkaamaan jotain vääryytenä kokemaansa asiaa ja lietsoo itsensä raivon valtaan. Kuinka todennäköistä on, että sellainen ihminen jättää asian yht’äkkiä sikseen ja yrittää mennä rauhallisena suihkuun ja nukkumaan pian jankkaamisen loputtua? Mielestäni todennäköisempää on, että jankkaaminen on jatkunut autossa ja vielä asunnollakin. Vaikea myöskään kuvitella, että raskaudestaan veljensä mukaan onnellinen nainen olisi raivoissaan puolisolleen siitä, ettei saa itse juoda alkoholia.
