Vaikka se onkin eräänlaista väsymystä (usein unihäiriöiden aiheuttamaa tosin), niin käyttäisin kuitekin sanaa depressio. Kansanomaisesti "masennus". Tosin sitäkin termiä heitellään miten sattuu "Minua masentaa että päivän lehdessä luki..." Joo varmasti 'masentaa'. Ei ainakaan lääketieteellisessä mielessä masenna tuollaisen letkauttajaa.Ruuhi kirjoitti:Itsemurhaan johtava väsymys ei ole mitään arkipäivän väsymystä, jossa ympärillä oleva maailma väsymyksestä huolimatta näyttäytyy todellisena ja ajatukset ovat järkeviä. Kun ihminen on todella väsynyt ja päätymässä itsensä hävittämiseen, ei millään ole mitään merkitystä. Ei ole merkitystä aiheuttaako ihmisille kylmiä ja hikisiä tunteja Oukulla, ei ole välilä jääkö kotiin mies, ei ole merkitystä äitiydellä jne. Tällaisen väsynyt ihminen näkee oman arvonsa täysin nollana ja itsensä täysin merkityksettömänä. Voi jopa ajatella niin, että lapselle on vain pelkästään hyvä, että hän (itsarin tekevä äiti) kuolee.nassu76 kirjoitti:Miksi ihmeessä olisi lähtenyt vaan tarpomaan jonnekin päättämään päivänsä?
Tai suksilla? Luulisi helpompiakin tapoja olevan kuin hiihtää jonnekin korpeen. Ja ilman mitään viestiä....väsyneeltäkin äidiltä odottaisi jotakin kirjettä edes lapselleen.
Itsemurhaa hautova ja siihen päätyvä elää täydellisessä pimeydessä. Ei hällä ole kykyä ajatella järkevästi; ei myöskään kykyä nähdä tekoaan muitten näkökulmasta.
Depressio ei ole mikä "mieliala" sinänsä, joten on väärin käyttää siitä termiä 'masennus', joka vie ajatukset heti ihan harhapoluille masentaa-verbin arkikäytön vuoksi.
Depressio on pirullinen tauti. On itsellä pientä kokemusta siitä ja voin sanoa, että se aiheuttaa jopa helvetillisiä särkyjäkin ympäri kroppaa, kun sikseen sattuu.
Kun aikansa depression otteessa kituu - ja varsinkin jos ei hoksaa että depishän se riivaa - niin hoidotkaan eivät ole oikeita ja apua ei oikein tunnu saavan. Se vain lisää toivottomuutta ja jopa hinkua hakea "lopullisia ratkaisuja" (jotta ahdistuksesta ja kivuista pääsisi eroon)
Mielialatkin ovat maassa ja itsetunto vähissä. Vielä jos alkkomahoolin kanssa löträtään, niin se on todella katalaa myrkkyä depressioon. Viina maistuu makealle depressiossa, koska saa elimistön pumppaamaan vähissä olevat serotoniinsa vereen ja hetkellisesti mielialan ylös, jopa riehakkaaksi. Mutta kun se humala on ohi...onkin arki edessä entistä perkelellisempänä ja krapulakin vielä päällä. Serotoniini varastot tyhjänä.
Siinä vaiheessa alkaa Suuri Viikatemies esittämään sellaisia kutsuja, etten ihmettele, että osa tarttuu tarjoukseen ja lähtee viimeiselle matkalle. Viimeksi kun oli depis päällä, niin juuri mietin sitä, että "jos en tietäis paremmin mikä mulla nyt on, ja että saan sen hoidettua kuriin, niin olis kyllä helppoa alkaa miettimään jo rekkaa päin ajamista ratkaisuksi tähän...". Oikein säpsähdin kun tajusin tuossa tilanteessa vahvasti, että moni itsari johtuu varmaan diagnosoimatta jääneestä depressiosta.
Pitäkää tää selostus mielessä ja opetelkaa tunnistamaan itsessänne tai läheisessänne depis. Ei ole väärin tehdä vaikka hoitokokeilua, jos epäilee depressiota - tai vaikkei edes epäilisi sitä. Joskus ainoa kunnon merkki depiksestä voi olla kovat fyysiset kivut - joihin ei selittäjää löydetä!
Nykyään on myös hyviä lääkkeitä, jotka oikeasti toimivat. Jos depressio on paha, ottakaa rohkeasti vain purkista apua muiden toimenpiteiden ohessa. Monessa purkissa lääketehtailija/lääkäri väitää, että pitää 6 kk syödä. No ei pidä. On itsellä sen verta noista kokemusta, että aivan hyvin noita voi syödä kuin särkylääkkeitä. Vain tarpeen mukaan ja vain minimiannoksen, mikä auttaa.
Alussa voi vaikka viikon verran syödä korotettua annosta ja katsoa, että lähteekö vaivat. Jos lähtee niin debishän se siellä taustalla luurasi. Sitten voi alkaa vähentämään annosta. Jos oireet tulee takas niin nostatte. Yleensä debis hellittää aikanaa omia aikojaankin plus muut toimenpiteet kuten muutokset liikuntaan, elämäntilanteeseen, ruokavalioon jne osaltaan korjaavat tilannetta. Siinä vaiheessa voi lääkettä yrittää ajaa kokonaan alas. On ainakin itsellä toiminut tuo metodi.
Ei kannata jäädä mitään 6 kuukaudeksi minimum jotain SSRI-tabuja tai muutakaan syömään. Ei ne lääkärit kaikkea tiedä. Ohjeet noiden syömiseen on annettu lääketehtaiden toimesta ja siellä ei varsinaisesti kiinnosta ohjeistaa ketään syömään 6 päivää kun voi käskeä 6 kuukauttakin syömään. Raha puhuu.
Lääkärillenne en suosittele sanomaan mitään, jos aiotte syödä tabuja oman päänne mukaan. Joudutte vain helposti jankkaamaan jonkun valkotakkisen kanssa, joka on koulutettu luulemaan tietävänsä joka asian potilasta paremmin ja kuvittelee lääkkeiden tuoteselosteiden olevan täysin objektiivista ja validia tietoa (on ne sillee turvallisia, että onhan ne testattu toki ja yleensä sivuvaikutukset on siedettäviä - siis hyväksytyissä lääkkeissä - mutta paljon niissä on myös infoa, jonka lääketehdas manipuloi haluamakseen)
PS. Vink. Lähes kaikkia lääkkeitä voi puolittaa (ne mitä ei voi, on mainittu pakkauksessa)
Lääkkeiden hinta on voimakkuudesta riippumatta yleensä aika sama. Lääkemolekyyli sinänsä on yleensä niin halpa valmistaa, että hintaeroa ei sen vuoksi yleensä tule.
Siten jotain XXX lääkettä voi saada vaikkapa 100, 50 ja 25 mg voimakkuutena (esimerkkinä vaikkapa Viagra :-9)
Säästöpetteri ostaa tietysti 100 mg:tä vaikka 25:kin riittäisi, koska 100 millisen askin hinta on ehkä vain 10% enemmän kuin 25 millinen. Kun 100 millin tabun pilkkoo neljään osaan, tippuu annoksen hintakin liki neljäsosaan!
Jälleen ei lääkärille kannata asiasta sanoa mitään. 90% leekureista nimittäin ei tykkää, että pääsisitte yhtään halvemmalla vaan määrää teille sitten 25:ta 100:n sijaan. Kokemusta on siitäkin. Joten leekurille näytelkää, että vain satanen tepsii, muut ei
Tällä kikalla säästää isoja rahoja varsinkin sellaisissa lääkkeissä, jotka ovat kalliita ja joita menee paljon.
Älä mieti liikaa ennen nukkumaanmenoa!