J.Maybrick kirjoitti:^^Sillin viestiin liittyen - olen nähnyt samaa ajattelutapaa juuri somalirouvien kohdalla erityisesti, vaikka en ole päässyt näkemään noin läheltä ruokaostoskäyttäytymistä. Huono ja epäterveellinen ruokavalio näkyy heissä usein lihavuutena. Uskonnon vaikutusta lienee välinpitämättömyys omasta jälkikasvusta ja lasten terveydestä. Kun juuri mihinkään ei somalirouva voi vaikuttaa, ei mitään kannata yrittääkään eikä ponnistella millään saralla.
Näinpä. Ja usein yksinhuoltajanaisillakin on jossain joku perheenpää eli toisaalla asuva mies tai Somaliasta käsin määräilevä isä/veli/tms. Kaiken huippu ovat kuitenkin nämä somalipojat, jotka jo pikkutenavista saavat uskonnon suoman oikeuden pomputtaa niin siskojaan kuin äitiäänkin. Eli jos pojat päättää, että perheessä syödään sitä ja juodaan tätä, niin niihän se sitten tuppaa menemään. Vaikka äiti yrittäisi alkuun jotain auktoriteettia käyttää, niin viimeistään joku poikien Somaliassa asuva isoisä, jolle pojat ovat asiasta kannelleet, käskee tekemään niinkuin pojantenavat määräävät.
J.Maybrick kirjoitti:Halal-sitä ja halal-tätä taitaa olla vain savuverho, jonka taakse vetäydytään sopivissa kohdin, kun ei haluta edes tutustua meikäläisiin ruokavaihtoehtoihin. Tässä tavallaan tulee ilmi haluttomuus sopeutua suomalaiseen elämänmenoon millään tavalla.
Sitähän se juuri on. Toinen juttu on, että somput pitävät meitä kantiksia orjinaan. Olen kuullut tämän monenmonta kertaa aikuisten somaleiden suusta ja teinisomppujenkin suista. He siis kokevat olevansa 100% oikeutettuja valehtelemaan meille, hyväksikäyttämään sosiaalitukia, varastamaan jne. Näin toimiessaanhan he vain käyttävät oikeuksiaan korkeampiarvoisina (= oikeauskoisina) ihmisinä meidän orjien keskuudessa. Taustalla on tietenkin sitä oppia ja ideologiaa, mitä heille syötetään ja sehän me tiedetään, mistä se tulee...
J.Maybrick kirjoitti:Edelleen kannatan vain kristittyjen pakolaisten tuomista Suomeen, jos tänne jotain porukkaa on tuotava. Kristittyjä vainotaan Lähi-Idässä ankarasti, mutta heistä ei olla huolissaan.
Samoin. Kristittyjä vainotaan muuten myös monilla Afrikan alueilla (esim. Pohjois-Nigeria).
KAKSI PIENTÄ SOMALIJUTTUA:
1. Olinpa tuossa joitakin päiviä sitten käymässä isossa ruokakaupassa, jossa usein asioin. Siellä näkyy aika usein somaleitakin. Kävelin kaupan käytävällä, kun jostain luokseni lennähti varsin määrätietoisesti noin 7-8-vuotias somalityttö. Hän näytti vähän surkealta ja viittoi tiettyyn suuntaan. Tässä vaiheessa hän ei puhunut mitään, joten kuvittelin hänen olevan kielitaidoton ja lähdin seuraamaan häntä. Suorinta reittiä hän purjehti jäätelöaltaalle ja osoitteli tiettyä isoa (yli litran) jäätelöpakettia ja availi kouraansa, jossa oli kolikoita. Hänellä oli suu mutrussa ja eleillä hän kertoi, ettei kolikoita ole aivan riittävästi. No, minullahan ei mieli helly tällaisissa tilanteissa - ainakaan somaleille, joiden kanssa olen jumpannut useamman vuosikymmenen - ja osoitin tytölle altaan toista päätyä, jossa myytiin mm. eskimopuikkoja, joihin hänen rahansa olisi riittänyt. No, tässä vaiheessa tytön naama muuttui todella ärtyneeksi ja nokkaa ylös vetäen hän totesi selvällä suomen kielellä, että "no, ei sitte" ja lähti juoksemaan pois. No, minä siinä ostosten teon lomassa vielä kurkistelin, miten tyttö aikoo kerjäämisprojektiaan jatkaa. Hyvin pian huomasinkin, että tytöllä oli kaupassa mukanaan (mitä epäilinkin, koska noin pienten tyttöjen harvoin annetaan yksin kauemmas kodista lähteä) itseään vanhempi poika, joka oli ehkä 5.-6. -luokkalainen. Tyttö pyrähteli tämän tästä pojan luona ilmeisesti kerjäysohjeita pyytämässä, mutta poika itse pysyi kauempana. Voi jukulistes meikäläisellä roihahti kiukku ja kävin siltä seisomalta kertomassa kaupan infossa näistä kerjäläisistä. Eipä ole sen jälkeen näkynyt.
2. Toinen tapaus tapahtui puolestaan jo useampi viikko sitten Helsingissä Ruoholahden kauppakeskuksessa. Kauppakeskuksen sisäpuolella hyvin lähellä pyöröovea seisoi kolmen nuoren somalimuijan porukka. Olivat ehkä sellaisia 25-30 -vuotiaita. Heillä oli siinä yhdet vaunut, joissa oli vauva, ja lisäksi siinä oli pari taaperoa äitien luona seisomassa. Aivan somppumammojen lähietäisyydellä ja 100% näkösällä oli pyöröoven kimpussa sellainen ehkä 4-5-vuotias sompputyttö. Hän oli pyöröoven sisällä ja työnsi vähän väliä sitä ovea niin, että se pysähtyi (ovessa on sellainen turvamekanismi). Tyttö siis aivan tahallaan ja ilmeisesti hauskuuden vuoksi pysäytteli pyöröovea niin, että aina kun se lähti liikkeelle, niin hän saman tien sen pysäytti. Olin menossa ulos ja näin, että ulkona oli ihmisiä jonottamassa sisään. Tämä pikkutenava kuitenkin sai koko sisäänkulun jumitettua leikillään. Pääsin pyöröoven sisälle ja kielsin tyttöä. Hän katsoi minua ilman reaktiota, mutta jatkoi touhuaan kiellosta huolimatta. Koska olen melkoinen jääräpää, kuljin pyöröoven sisällä tytön kanssa kokonaisen ympyrän, koska en viitsinyt käydä käsiksi siihen lapseen lopettaen hänen touhunsa, kun ei kerran sana tehonnut. Ovi siis nytkähti aina 30cm eteenpäin, pysähtyi, 30cm eteenpäin, pysähtyi jne. Menin takaisin sisään, kysyin näiltä noin 3 metrin päässä koko ajan juorunneilta somppumuijilta, että onko tyttö jonkun heistä. Kukaan heistä ei vastannut, mutta katsoivat minua kuin halpaa makkaraa. Lähdin siitä seisomalta ruokaostoskasseja kantaen kertomaan tilanteen vartijalle ja nautin siitä, kun vartija ajoi koko porukan pihalle.
Enempää juttuja en nyt jaksa kertoa, mutta voin vannoa, että niitä riittäisi. Juttujen varasto on laaja, koska jo lapsena olin niin onnekas, että sain asua somaleita tursuavan vastaanottokeskuksen naapurissa. Sieltä tähän päivään olen lähes katkeamattomat vuosikymmenet saanut olla tuon korkeakulttuurin edustajien kanssa tekemisissä. On minulla joitain ihan kavereiksikin luokiteltaviakin somalituttuja, mutta koko porukan taso on kyllä niin surkea, että siitä kannattaa pitää meteliä ja ilmoittaa heti vartijoille yms.
Somppujen ja muutamien muidenkin maahanmuuttajaryhmien kanssa täytyy olla todella tarkkana. Heti vaan soittoa poliisille, ilmoitus vartijalle, ilmoitus isännöitsijälle jne. Kouluissa ja päiväkodeissa kannattaa heti ottaa asiat esille, jos näiden perheiden lapset perseilevät (ja sitähän he tekevät), vaikka opettajat sitä usein vastustelevatkin ja ongelmia vähättelevätkin. Opettajille se on lisätyötä eivätkä he jaksaisi tilata tulkkia, eikä heillä ns. ole munaa eikä aina tahtoakaan vääntää rautalankaa näiden hellantuuteleiden kanssa, mutta mikään muu ei vaan auta. Ja kun politiikkaketjussa ollaan, niin kannattaa muistaa myös laajemmat vaikutusmahdollisuudet. Kunnissa ja kaupungeissa on mm. varhaiskasvatuksesta ja kouluista vastaavat virkamiehet, oppilashuoltoryhmät jne. Jos opettajalla ja/tai rehtorilla ei osaaminen, halut tai kyvyt riitä ongelmien ratkomiseen, niin sitten täytyy ilmoittaa ylemmäs. Vanhemmat voivat vaikkapa ryhmittyä ja vaatia konkreettisia toimia esim. kuraattoreilta ja rehtoreilta. Henkilökunnan on järjestettävä tulkit ja muut, jotta pystyvät viestimään asioista ongelmia aiheuttavien lasten vanhemmille. Kuraattoreita ja psykologeja voi pyytää (jopa vaatia) partioimaan koululla oppilaiden joukossa esim. käytävillä ja välitunneilla. Myös lastensuojeluilmoituksia voi tehdä ja niitä saa tehdä nimettömänäkin tai porukalla.