MInfon kampuksen tulitaistelu

[VoDKa]

*käännähtää nopeasti ympäri, niin että pystyy olemaan ihan täysin vastakkain miekkahirmun kanssa, samalla kun ottaa pari askelta taaksepäin. Ai, selittyikin tuo äänen tutulta kuulostaminen melko nopeasti kun tarkemmin katsoi tuota hahmoa edessään.* "Sinä?" *äänessä ei ole vain epäuskoisuutta, vaan myös jonkinlaista moi-sekoan-kohta -vivahdetta. Kun joku nyt antaisi jonkinlaisen hyvän selityksen, niin päästäisiin jo melko paljon pidemmälle. Jossain raakkuu korppi, joka mukavasti rikkoo sen hiljaisuuden täällä, hätkähdyttävän voimakkaan kuuloisena.*

[Bleddyn]

*Kaikki tuntuu niin helvetin raskaalta. Haluaisin heittää aseet menemään, kaatua maahan, nukahtaa enkä herätä koskaan. " Mene jo " , sihisen vaikken ehkä tarkoitakaan sanomaani. Itsekään en uskalla mihinkään liikkua, sillähän on edelleen rautaputkensa. Yhtäkkiä jostain kuuluu laukauksia! Huutoa! Ennen kuin ymmärrän mitä tapahtuu...olen jo kiskaissut poliisiauton oven auki ja syöksynyt piiloon etupenkille.*


( nyt jumalauta ihmiset! mukaan heti! ei me voida tätä kahdestaan pelata! )

[Howler]

Ehhehee, en nyt tiedä oikein kuka missäkin riehuu, mutta...

*Eräällä kujalla seisoo mustiin pukeutunut tyttö, joka näyttää selvästi odottavan jotain. Odottaessaan hän latailee aseitaan ja varmistaa panoksiaan* Time to kill. *Tyttö hymähtää ja kiipeää läheisen talon tikkaat ylös. Ylhäällä hän asettuu varjoihin odottamaan ja seuraamaan tilannetta.*

[VoDKa]

*tarkoitti eli ei, mutta viimeksi oli käynyt sen verran huvittavat tuon kanssa, että tällä kertaa oli parempi vain häipyä. Tuo perääntyy muutaman askeleen, ja kääntyy juuri kun laukaukset kajahtavat jossain kauempana. Selvä se, selkeä lähtömerkki. Hilppasee kauemmaksi, niin lujaa kuin pystyy. Ei tullut ikävä omaa ruumista, muiden ruumista tai edes tuota koulua. Kunhan pääsi vitun kauaksi sieltä juuri sillä hetkellä. Omakotitalot ilmaantuvat jälleen näkyviin, ennen kuin tuo uskaltaa hidastaa juoksunsa hölkäksi. Vilkaisu taakse ilmoittaa, ettei kukaan seuraa. Hyvä homma. Lyhyt hengähdystauko, jonka aikana kykenee painamaan kädet kasvoilleen, pitäen silmiään hetken aikaa kiinni, samalla kun rauhoittelee hengitystään. Haraisee sitten hiuksiaan käsillään, ennen kuin tarkastelee nyt tätä uutta ympäristöään. Omakotitaloja, kuten aiemmin todettiin. Kadulla lojuu hylätty kolmipyöräinen, jonka yli selkeästi on jokin painavempi rullannut jossain välissä, lytäten pyörän asfalttia vasten. Yksi rengas on irti ja lojuu muutaman metrin päässä itse pyörästä. Mennessään tuo potkaisee sen kauemmaksi, puolittain vihaisena, puolittain huomaamattaan. Askeleet vievät jälleen takaisin kohti kaupunkia, samalla kun toivoo paikallistavansa jonkinlaisen asekaupan sieltä, tai vaihtoehtoisesti, päätyvänsä takaisin sinne mistä oli tullutkin. Ei helvetti ollut ollut niin paha. Tämä oli.*

[Howler]

*Tyttö hätkähtää kovaa ääntä, vilkaisee alas. Siellä kävelee selvästi joku, potkaisi juuri renkaan kauemmas itsestään. Tyttö hymähtää äänettömästi ja sitoo pitkät hiuksensa kiinni, tarkkaillen hahmoa koko ajan. Kun hahmo jatkaa eteenpäin, tyttö lähtee äänettömästi seuraamaan tätä katolta katolle, pistooli valmiina kädessä.*

[Kalessin]

*iso, tumma varjo pimentää hetkeksi kujalle lankeavan valon, kun taivaalta laskeutuu lähes äänettömästi valtava, tummanpunainen ja savuava hahmo. hetken jo voi kuulla rysäyksen, joka tämän hahmon laskeutumisesta pitäisi kuulua, mutta pölyn ja savun laskeutuessa paikalla seisoo nainen, punaiset hiukset pörrössä ja nahkatakki kiiltäen. Hahmo puistelee hihoistaan ylimääräiset pölyt, laskee kullankeltaisille silmilleen aurinkolasit ja napsauttaa sormistaan liekin.*

"missä se kamppailu nyt olikaan ja niin...eihän mulla ole asettakaan..."

*häijyn virneen saattelemana nainen roihauttaa koko kätensä liekkiin ja lähtee astelemaan kujaa pitkin*

"saako käyttää omia aseita?"

*jostain lähistöltä kuuluu huohotusta ja nopeita askeleita*

[synkempi hautajaisvieras]

.




*Da synkkis es back, vato! Viva Eddie Guerrero! Hombre! ... Tummaan pukuun, kravattiin ja pitkään popliinitakkiin pukeutunut synkeä hahmo kurkisteli pimeältä hautausmaalta kohti etäisen, alhaalla meren rannassa siintävän kaupungin valoja....aaltojen pauhu kuului tänne saakka, kunnes yhtäkkiä siihen sekoittui toinen ääni... whoop whoop...potkureita, jukoliste... helikopterit lähestyivät uhkaavasti ja synkkis kyyristyi hautapaaden taakse suojaan, valonheittimet hipoivat hautakiviä koneiden kiitäessä ylitse... `Los malditos pescadores!`synkkis jyrähtää hampaitaan kirskutellen. Ei siellä kuitenkaan kalastajia ollut. Ei ollenkaan. Kaksi helikopteria laskeutui läheisen oliivilehdon pimentoon ja synkkis näki niiden uumenista purkautuvan erikoisjoukkojen suojapukuisia sotilaita kevyine automaattiaseineen. Erikoisjoukot katosivat hyvässä järjestyksessä yöhön. Kopterit nousivat ilmaan ja suuntasivat kaupungin ylle. Toisen kuljettaja koki ikävän yllätyksen synkkiksen työntäessä pistoolin piipun hänen ohimoonsa kiinni. `Nyt ukko rauhallisesti. Ei mitään temppuja tai jytisee. Anna mennä tuonne kohti kaakkoa, noiden pilvenpiirtäjien tykö.` "



.

[Kalessin]

*nainen kohottaa kasvonsa kohti taivasta ja hämmästelee ilmatilan täyttäviä potkurin ääni*

"mitä hittoa...."
*liekki roihahtaa kuumemaksi ja karkaa kuivuneeseen orapihlaja-aitaan*

"no voi sun saatana..." *nainen kiroaa ja huomaa tulleensa huomatuksi ja vielä pahempaa, saarretuksi*

"no, leikitään sitten..."

[maija turjukka]

*Pilvenpiirtäjän ohi lentäessään kopteri vavahtaa hetken verran...... puffffff.... valoläiskä ilmestyy kopteriin ja lento vakaantuu taas. -Taidat olla oman suojelusenkelin tarpeessa, poikaseni? Minnekäs ollaan matkalla?*

[synkempi hautajaisvieras]

.



*ällistyy turjukan saapumisesta helikopteriin, ei kuitenkaan hukkaa pedaaleja vaan osoittaa yhä kuljettajaa pistoolilla, kone jatkaa vakaasti lentoa kaupungin yllä*


"-turjukka, perhana...eh, toota... No missäs sinä olet piileskellyt? ...Ja mitkäs noi siivet nyt sitten on?"



.

[VoDKa]

*pari sekuntia ja koko maailma niksahtaa taas. Erilaiset äänet täyttävät taivaan, kunnes on taas hiljaista. Jessus. Tuo vilkaisee ympärilleen ja jatkaa samaan aikaan kävelyä, kummemmin eteensä katsomatta, melkein kompastuen maassa makaavaan tyhjään limutölkkiin. Okei. Tällä hetkellä paras vaihtoehto olisi tosiaankin pistää hölkäksi. Ensimmäiset liikkeet ovat jo ympäröineet tuon ja kuin jonkun yliluonnollisen voiman lahjomana, yksi niistä on asekauppa. Halleluja ja enkelkuoron laulu. Tosin, joku näyttää jo pätkäisseen tuon ikkunan paskoiksi, joten täysin hyvällä omatunnolla vain sisään liikkeeseen ja sopivaa asetta etsimään. Liike on pimeä, mutta hetken päästä näkö on jo tottunut hämäryyteen. Mukaan lähtee pari kranaattia, oikein mukava valikoima erilaisia veitsiä, yksi Sig Sauer joka tosin on heikkotehoinen kakskakkonen Mosquito, pumppuhaulikko, yksi puoliautomaatti ja pari pienempää luikutinta, jotka tosin eivät tappaisi vaikka niillä ampuisi metrin päästä suoraan silmään, mutta toimivat ehkä jossain tilanteessa tarpeeksi. Reisitaskuhousujen taskut pullottelevat sekä veitsistä että pienemmistä aseista. Trenssitakki peittää lanteilla olevat aseet ja kranut, kädessään tuo kuljettaa sitä ihastuttavaa pumppuhaulikkoa, jonka oli äskettäin ladannut liikkeessä. Lisää panoksia ja kuteja löytyy taskuista, sekä takin että housujen. Virnistää. KMFDM:n lippis käännetään nurin ja matka voi alkaa. Nyt ne pikku paskiaiset kuolisivat, joka ikinen niistä, jos tulisivat jotain uhkailemaan. Nopea luikahdus ulos ikkunasta ja epäluuloista tarkastelua ympärilleen. Ihan kuin joku tuijottaisi juuri.*

[maija turjukka]

"Kun enkelit heittää arpaa
kaikki on vain sattumaa
seitsemän sulle tietää kuolemaa
leikki katkeaa...
.
.

jos koskettaa hiljaa
vain enkelin siipeen,
ei saa ehkä koskaan seitsemää
.
.

kun enkelit heittää arpaa
kaikki on vain sattumaa
seitsemän sulle tietää kuolemaa
leikki loppuu
päättyy aikanaan
kaikki sattumaan..."

[Bleddyn]

*Hetken aikaa piileskeltyäni huomaan avainnipun lattialla. Sekunnissa olen nostanut avaimet ja tunkenut ne virtalukkoon. Käännän, auto starttaa vaivatta. " Kolmas ase ", hymähdän itsekseni ja kaasutan nopeasti pois paikalta. Helikopterien ikävä säksätys on täyttänyt ilman. Painan kaasun pohjaan. 40...60...100...120...silmät kiinni. PAM! Ikävän kuuloinen rysähdys. Jotain osui autoon.*

[VoDKa]

*wiiiiiiiiiuh... plumpsis. Väliaika, kahvia ja pullaa. Väliaika olisi tosiaan aika näppärä ratkaisu, sillä hieno monen metrin ilmalento päätyy siihen, että tuo mäjähtää asfalttiin kuin märkä sukka, joka on täytetty märillä jauhoilla. Tömähdys ei kerkeä kuitenkaan ihan kulkeutua tuon aivoihin asti, sillä ilmalento ja hitti auton kanssa on tehnyt tehtävänsä - henki ei nyt ihan ole paennut, mutta tajunta on muissa maisemissa kaunihissa ja jalkojen luut ovat kuin sitä märkää jauhoa sieltä sukasta sitten. Kylkiluu pistää ilkeästi ihon läpi ja paita värjääntyy verestä - jälleen kerran. Luojan lykky oli, ettei auto osunut räjähteisiin tuon taskuissa, koska muuten olisi tullut muussia, sekä tuosta itsestään, autosta että sen kuskista melkoisella varmuudella. Jos tämä olisi sarjakuvaa, linnut lentelisivät nyt tuon pään yläpuolella. Koska ei, niin on vain hiljaisuus ja hidas veripuro tuon nenästä, aseen perään iskettyä tuota nenään murtaen sen samalla kun tuo äskeinen ilmalento alkoi.*