HS-analyysi: Tuoreen äidin julkinen ampuminen sai Ruotsin harkitsemaan Suomessa ongelmalliseksi havaittua todistamistapaa
Ruotsissa keskustellaan nyt kiivaasti anonyymista todistamisesta. Taustalla vaikuttaa jengiampumisten yleistyminen.
TUORE kolmikymppinen äiti oli elokuussa kävelyllä Malmön Ribergsborgissa vauvansa ja vauvan isän kanssa, kun hänet ammuttiin kuoliaaksi.
Kello oli kymmenen aamupäivällä.
Isällä on rikostaustaa. Aluksi ajateltiin, että luodin täytyi olla tarkoitettu hänelle.
Iltapäivälehti
Aftonbladetin tietojen mukaan tutkinnassa selvisi kuitenkin pian, että nainen oli kohde: ampuja käveli naisen luo ja ampui tätä päähän.
MURHA oli niin raaka, että se käynnisti Ruotsissa jälleen keskustelun jengiväkivallan torjunnasta.
Eurooppalaisiin verrokkimaihin nähden Ruotsissa tehdään poikkeuksellisen paljon julkisia murhia ampuma-aseilla.
Ampumisissa on lähes aina kyse maahanmuuttajavaltaisten lähiöiden huumejengien välienselvittelyistä. Tekijät ovat usein erittäin nuoria miehiä tai lähestulkoon teinejä.
Viime vuosi oli lukujen valossa tähän asti pahin, kun ampumisia oli yli 300 ja kuolleita 45.
Esimerkiksi Saksassa luvut ovat väkilukuun suhteutettuna monta kertaa pienempiä, vaikka Saksassakin on järjestäytynyttä rikollisuutta, runsas maahanmuutto ja ongelmallisia lähiöitä.
TÄNÄ vuonna Ruotsissa ollaan matkalla kohti viime vuoden lukuja, ehkä ylikin. Poliitikkojen paine toimia on suuri.
Viime viikolla pääministeripuolue sosiaalidemokraatit kutsui koolle kuusi muuta valtiopäiväpuoluetta puhumaan jengiväkivallan torjunnasta. Nationalistipuolue ruotsidemokraatit jätettiin ulos keskusteluista.
Keskustelussa nousi esiin useita todistamiseen liittyviä uudistuksia, joista tullaan todennäköisesti puhumaan Ruotsissa koko syksy.
Todistamiseen keskittyminen on ymmärrettävää. Ampumisten selvitysprosenttia pitäisi saada paremmaksi. Ampujia on kuitenkin vaikea saada vastuuseen, kun naapurustojen asukkaat pelkäävät istua todistajanaitioon.
Koston mahdollisuus on todellinen.
Kokoomus, kristillisdemokraatit ja ruotsidemokraatit tarjoavat vastaukseksi niin kutsuttua anonyymia todistamista. Siinä todistaja voi kertoa tietonsa ilman, että syytetty tai yleisö saavat tietää hänen henkilöyttään.
Ruotsin demarisisäministeri
Mikael Damberg ei suoraan ainakaan tyrmännyt ehdotusta. Lisäksi Ruotsin valtakunnansyyttäjä
Petra Lundh sanoi hiljattain
Svenska Dagbladetille, että anonyymit todistajat voisivat mahdollisesti olla osa ratkaisua.
SUOMESSA anonyymi todistaminen on ollut mahdollista vuoden 2016 alusta lähtien. Suomen kokemusten perusteella kyseessä ei ole ainakaan mikään ihmelääke vakavaan rikollisuuteen.
Valtionsyyttäjä
Tom Laitisen tietojen mukaan anonyymia todistelua on kolmen ja puolen vuoden aikana käytetty vain kerran. Kyse on Turun hovioikeuteen vastikään siirtyneestä Irak-jutusta, jossa irakilaisia kaksosia epäillään Isisin riveissä tehtyyn joukkomurhaan osallistumisesta.
Ehdot ovat tiukat. Menettelyä voidaan käyttää vain tapauksissa, joissa enimmäisrangaistus on vähintään kahdeksan vuotta vankeutta.
”Jutun pitää täyttää tietyt kriteerit vakavuudeltaan ja lisäksi todistajalla täytyy olla objektiivisesti arvioiden syy pelätä, että todistaminen johtaa kostotoimenpiteisiin”, Laitinen toteaa.
Laitinen muistuttaa, että anonyymi todistelu on tarkoitettukin erittäin vähän käytetyksi poikkeukseksi.
”Kynnys on nostettu sekä lainsäädännössä että käytännössä erittäin korkealle.”
Suomi seuraa tässä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) käytäntöä, ja syy liittyy syytetyn oikeusturvaan.
Jos puolustus ei tiedä todistajan henkilöyttä, se ei myöskään voi kyseenalaistaa todistajan muita motiiveja. Tieto henkilöydestä on ainoastaan oikeuden puheenjohtajalla.
”Ei voida vedota esimerkiksi siihen, että todistajalla on jotain muuta hampaankolossa.”
Näistä syistä EIT on linjannut, että anonyymi todistus ei voi yksinään olla todistelun pohjana.
ANONYYMIN todistamisen lisäksi Ruotsissa on nyt noussut keskusteluun toinenkin uusi todistamistapa: niin kutsutut kruununtodistajat. Tämä ehdotus löytyy myös hallituksen omalta ratkaisulistalta.
Kruununtodistaja on pohjoismainen nimitys amerikkalaiselokuvista tutulle todistajalle, joka kertoo toisten rikoksista lieventääkseen omaa tuomiotaan.
Suomessa ajatuksesta ei ole innostuttu. Tässäkin taustalla vaikuttaa oikeusturvan periaate. Oman tuomion lievennys luo vahvan motiivin antaa toisista väärää tietoa.
Jos Suomessa haluaa tuomioonsa lievennystä, on helpotettava omien rikostensa selvittämistä. Omasta rikoksesta kertoessaan voi toki myös kertoa laajemmasta kokonaisuudesta.
”Siihen täytyy kuitenkin liittyä se oma osuus”, valtionsyyttäjä Laitinen sanoo. ”Ei niin, että pimittää oman osuuden ja kertoo vain muista.”
