Saara

[Joosua]

Susanna Reinboth oli keskustellut satoja tunteja Saaran kanssa. Hän ei nähnyt mitään ongelmaa Saaran puheissa, vaan piti Saaraa hyvänä todistajana. "Näyttö puhui sen puolesta, että Saara puhui totta" näin suurin piirtein todetaan Keisari Aarnio kirjassa. Nyt hän kertoo artikkelissa, että joutuu itse tekemään faktan tarkistusta. Sinällään ei siinäkään mitään ongelmaa ole, mutta siinä voi olla, että Saaran kertomukset ainakin taulunkehyksien osalta ovat osoittautuneet paikkansa pitämättömiksi ulkopuolisen todistajan kertomuksen perusteella.

Tapaus Relotius on mielenkiintoinen. Aikoinaan oli kaksi lehteä jotka kamppailivat herruudesta. Stern ja Spiegel. Stern uskoi Hitlerin päiväkirjoihin ja menetti uskottavuutensa, kun ne paljastuivat väärennöksiksi. Sen jälkeen Spiegel on johtanut nk. journalismia, joka perustuu faktaan, kunnes tapaus Relotius paljastui.

Olen penännyt faktantarkistusta ja myöskin sitä, että tuomioistuin on viimeinen faktantarkistaja. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että Saaran puheita ei tarkistanut mielestäni kukaan. Jokainen taho otti niistä sen parhaan osan, joka tuki sen omaa käsitystä asiasta.

Edelleen Hesari on muutama päivä sitten julkaissut artikkelin, jossa on lisää näitä Saaran kertomuksia.

Saaran luotettavuudesta oli Aarnio-jutun alkuvaiheissa eräässä iltapäivälehdessä aika hyvä poliisin kommentti, jossa viitattiin poliisin erinäisistä Saaraan liittyneistä tapauksista tekemiin asiakirjoihin. Ja vähän tosiaan vaikuttaakin siltä että Saaran luotettavuudesta voi olla montaakin mieltä.

Mutta Saaralla ei olekaan osuutta todistelussa Aarnion tuomiossa. Kuten edellä on todettu, Saarahan oli asianomistaja. Ja tältä osinhan näyttö ei riittänytkään Aarnion rangaistukseen tuomitsemiseen.

Jos poliisi saa tietoonsa rikoksen vaikkapa maailman suurimmalta valehtelijalta, ja saadut tiedot osoittautuvat täysin paikkansa pitämättömiksi, ei tällä ole merkitystä jos poliisi myöhemmin omilla tutkimuksillaan löytää pitävät todisteet rikoksesta ja joita sitten käytetään rikollisen tuomitsemiseen. Voi sanoa että alkutiedot, vaikka olivatkin virheellisiä, johtivat jäljille.
Tärkeintähän Aarnio-jutussa oli tutkinnan aloittaminen. Ei se, mikä toimi alkusysäyksenä. Ainakin tällä hetkellä asiaa tarkastellessa.

[Kuolemannaakka]

Saara toi juttuun seksiä, valheita ja videonauhaa, jota jokainen myyvä juttu tarvitsee. Hyviä otsikoita.
Tv-sarjan sankari hylättiin jutun jälkeen oman onnensa nojaan harhoissaan pelkäämään. Ei tule haastattelupyyntöjä enää.

[Nicht schuldig]

Susanna Reinboth oli keskustellut satoja tunteja Saaran kanssa. Hän ei nähnyt mitään ongelmaa Saaran puheissa, vaan piti Saaraa hyvänä todistajana. "Näyttö puhui sen puolesta, että Saara puhui totta" näin suurin piirtein todetaan Keisari Aarnio kirjassa. Nyt hän kertoo artikkelissa, että joutuu itse tekemään faktan tarkistusta. Sinällään ei siinäkään mitään ongelmaa ole, mutta siinä voi olla, että Saaran kertomukset ainakin taulunkehyksien osalta ovat osoittautuneet paikkansa pitämättömiksi ulkopuolisen todistajan kertomuksen perusteella.

Tapaus Relotius on mielenkiintoinen. Aikoinaan oli kaksi lehteä jotka kamppailivat herruudesta. Stern ja Spiegel. Stern uskoi Hitlerin päiväkirjoihin ja menetti uskottavuutensa, kun ne paljastuivat väärennöksiksi. Sen jälkeen Spiegel on johtanut nk. journalismia, joka perustuu faktaan, kunnes tapaus Relotius paljastui.

Olen penännyt faktantarkistusta ja myöskin sitä, että tuomioistuin on viimeinen faktantarkistaja. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että Saaran puheita ei tarkistanut mielestäni kukaan. Jokainen taho otti niistä sen parhaan osan, joka tuki sen omaa käsitystä asiasta.

Edelleen Hesari on muutama päivä sitten julkaissut artikkelin, jossa on lisää näitä Saaran kertomuksia.

Saaran luotettavuudesta oli Aarnio-jutun alkuvaiheissa eräässä iltapäivälehdessä aika hyvä poliisin kommentti, jossa viitattiin poliisin erinäisistä Saaraan liittyneistä tapauksista tekemiin asiakirjoihin. Ja vähän tosiaan vaikuttaakin siltä että Saaran luotettavuudesta voi olla montaakin mieltä.

Mutta Saaralla ei olekaan osuutta todistelussa Aarnion tuomiossa. Kuten edellä on todettu, Saarahan oli asianomistaja. Ja tältä osinhan näyttö ei riittänytkään Aarnion rangaistukseen tuomitsemiseen.

Jos poliisi saa tietoonsa rikoksen vaikkapa maailman suurimmalta valehtelijalta, ja saadut tiedot osoittautuvat täysin paikkansa pitämättömiksi, ei tällä ole merkitystä jos poliisi myöhemmin omilla tutkimuksillaan löytää pitävät todisteet rikoksesta ja joita sitten käytetään rikollisen tuomitsemiseen. Voi sanoa että alkutiedot, vaikka olivatkin virheellisiä, johtivat jäljille.
Tärkeintähän Aarnio-jutussa oli tutkinnan aloittaminen. Ei se, mikä toimi alkusysäyksenä. Ainakin tällä hetkellä asiaa tarkastellessa.

On mahdollista, ettei Saaran kertomuksista kuin osa päätynyt sinne oikeudenistuntoon. Kukaan ei kaivannut eikä kaivanut asiaa eteenpäin. Se on selvää, että tapausta käsiteltiin vain hyvin suppeasta juridisesta näkökulmasta hovioikeudessa. Lupa olisi ollut odottaa enemmän. Näissä suurissa oikeustapauksissa ei mielestäni riitä se, että johtopäätös annetaan kuin tiedoksi. Saaralla oli varsin suuri osuus esim. käräjäoikeudessa Aarnion tuomitsemiseen. Keskustelusta on nyt kadonnut jonnekin se, että Aarniohan tuomittiin virkarikoksesta seksin harrastamisesta prostituoidun kanssa.

Faktan tarkistaminen täytyy asettaa oikeudessa etusijalle ennen päättelyä. Nyt päättely kulkee siellä edellä ja sitten aineistosta etsitään niitä kohtia kuin totena, jotka sopivat omaan näkemykseen.

Saaran kertomuksia esitellään ilman minkäänlaista suodatinta siellä julkisuudessa. Ei se helpota tilannetta, että jonkun kertomukset ovat heittäneet suuren varjon jonkun henkilön ylle, ja sitten vain päätellään, että muu tutkimushan "osoitti" syyllisyyden, eikä näitä kertomuksia edes olisi tarvittu tähän ja kuitenkaan ilman näitä kertomuksia mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Oikeudessa olisi täytynyt noudattaa sitä mikä määrittelee myös seksuaalirikoksissa näytön. Sillä näytöllähän sitten pääteltiin, että seksiä olisi ollut mutta ilman tieteellistä pohjaa näkemyksille.

Ylipäätään tämä voi johtaa sellaiseen ajatukseen, että oikeuteen ei kannata mennä puhumaan totta. Tämä voi olla loppujen lopuksi hyvin turmiollista ja johtaa siihen, että tuomareiden arvonanto laskee.

Mitään faktaa ei tarkisteta, kerrotaan kuitenkin, että kyllä tarkistin. Kohtuullisella aikamäärällä kuitenkin selviää, ettei asiaa sittenkään tarkistettu, niin se taasen voi johtaa hienosta kirjoittamistaidosta huolimatta epäuskoon sitä printattua mediaa kohtaan. Vain muutamilla lauseilla asia olisi hoidettu. Tällainen lause ei kuitenkaan ole se, että kirjoittaa, että tiedän hyvin, että henkilö käyttää huumeita ja päihteitä, tiedän hyvin, että henkilö on valehdellut jopa oikeudessa, tiedän hyvin, että henkilö on ollut intiimissä tekemisissä suomen kovimpien rikollisten kanssa jne. tiedän hyvin, että henkilö huijaa, mutta koska henkilö kertoo nämä minulle, niin voin siis jatkossa luottaa hänen sanaansa. Se, että kirjoittaja on äärimmäisen taitava omalla alallaan ja osaa kirjoittaa todella mielenkiintoisia juttua, ei poista sitä mahdollisuutta, että on itse joutunut erittäin taitavan henkilön harhaanjohtamaksi, joka osaa myöskin olla vaatimaton ja syödä toisen kädestä. Juuri sen takia tarvitaan faktantarkistusta sen ulkopuolisen näkemyksen ja tietämyksen voimin. Ei kertaamalla sitä kertomaa vaan tutkimalla mitä siitä voidaan todeksi osoittaa.

[teppo]

Se on selvää, että tapausta käsiteltiin vain hyvin suppeasta juridisesta näkökulmasta hovioikeudessa. Lupa olisi ollut odottaa enemmän.

Oikeudessa asioita tosiaan käsitellään oikeudellisesta näkökulmasta.

Keskustelusta on nyt kadonnut jonnekin se, että Aarniohan tuomittiin virkarikoksesta seksin harrastamisesta prostituoidun kanssa.

Aarnio korjasi hovissa puolustustaan niin, että hänen käynnit Saaran tykönä eivät liittyneet poliisityöhön mitenkään. Ei siis tuomiota tästä.

Oikeudessa olisi täytynyt noudattaa sitä mikä määrittelee myös seksuaalirikoksissa näytön. Sillä näytöllähän sitten pääteltiin, että seksiä olisi ollut mutta ilman tieteellistä pohjaa näkemyksille.

Valoja päälle siellä nyt. Aarniota ei missään vaiheessa edes epäilty seksuaalirikoksesta.

[Pieni liekki]

"Kultainen vasikka - järjestäytynyt rikollisuus Suomessa"-kirjassa todetaan mm. seuraavaa:

Dna-tutkimukset ja muu massiivinen tutkintakoneisto jauhoi Aarnion ympärillä vuosia ja osoitti oikeaksi muun muassa Saaran kertomuksen Aarnion seksikäynneistä.

Esimerkiksi seksisuhdetta Aarnion kanssa olisi ollut käytännössä mahdotonta varmistaa pitävästi ilman dna-tutkimusta, joka Saaran nojatuolista löytyneestä spermatahrasta tehtiin jutun tutkintaa varten.

Näitä dna-tutkimuksiahan olemme perinpohjaisesti kommentoineet ja käyneet läpi täällä murhainfossa aiemmin. Pidän näitä Saaran nojatuolista taltioidulle spermatahralle tehtyjä dna-tutkimuksia yhtä luotettavina kuin asioiden selvittämistä kynttilästä katsomalla. Aarnio ja Saara tietävät totuuden heidän keskinäisen yhteydenpitonsa luonteesta, mutta itse en kyllä menisi väittämään tehtyjen dna-tutkimusten perusteella, että Aarnio olisi harrastanut seksiä Saaran kanssa.

[Nicht schuldig]

Olisikohan tämä Saara muuttanut ajankohdan 25.2.-5.4.2011 välisenä aikana?
Siellä on käräjäoikeuden tuomiossa päätelty kaksi eri tukiasema osoitetta, toinen 25.2.2011 on Tyynylaavantien paikannus Vuosaaressa ja toinen 5.4.2011 on Märssykuja Meri-Rastilassa. Toisaalta nämä ovat linnuntietä melko lähellä toisiaan.

Oliko tällä Saaralla erillään oleva ammatinharjoittamispaikka? Vai oliko asunto samassa yhteydessä. Kallvikintie on siinä lähellä tätä Tyynylaavantietä ja siitä taasen Kauppi sanoi, että olisi ollut 2000-alussa ollut siellä varmistamassa näitä tapaamisia.

Jos asunto oli samassa kuin oli ammatinharjoittamispaikka, niin ei kai siinä mitään erottelua pysty tekemään meneekö huoneistoon asiakas vai joku muu tuttava vaiko viranomainen?

"Tapaamisten tiheys oli määräytynyt Ahoselta saatujen tietojen perusteella. Tapaamisia oli ollut ainakin Kallvikintiellä. Tämä oli tapahtunut alkuaikoina eli vuosina 2001 tai 2002. Kauppi muisteli, että Ahonen oli jossain vaiheessa muuttanut, eikä Kauppi muistanut, oliko hän käynyt varmistamassa tapaamisia tässä toisessa paikassa."

Siellähän tämä Saara näyttäisi olevan "edelleen" saman tukiaseman läheisyydessä?

" Aarnion mainitsemista turvaamassa olleista poliiseista Kauppi ja Runeberg ovat yleisesti kertoneet olleensa joskus turvaamassa Aarnion käyntejä Ahosen luona. Molemmat ovat myös työaikalaskelman mukaan olleet työvuorossa paikantumisen aikana. Kauppi kertoi olleensa mukana joskus Ahosen Columbuksen lähistöllä olevassa asunnossa."

Yllä käräjäoikeuden päättelyt, mutta eikö se Columbuksen lähellä oleva asunto ole juuri sitä Kallvikintienoota ja Tyynylaavantien läheisyyttä? Miten sitten vuosi 2001 tai 2002? Eli siis 10 vuotta aiemminko?

[teppo]

Jos asunto oli samassa kuin oli ammatinharjoittamispaikka, niin ei kai siinä mitään erottelua pysty tekemään meneekö huoneistoon asiakas vai joku muu tuttava vaiko viranomainen?

Aarnio pystyi. Lue hänen puolustuksensa hovioikeudessa.

[Nicht schuldig]

Jos asunto oli samassa kuin oli ammatinharjoittamispaikka, niin ei kai siinä mitään erottelua pysty tekemään meneekö huoneistoon asiakas vai joku muu tuttava vaiko viranomainen?

Aarnio pystyi. Lue hänen puolustuksensa hovioikeudessa.

Outoa tässä on myös se, että 1.2.2011 eteenpäin tiedetään näiden "Pasilan miehen" paikantumistietoja. Kuitenkaan sieltä ei näyttäisi löytyvän kuin 25.2.2011 jotain sellaista, joka voisi viitata siihen, että Pasilan miehen puhelimet ovat jossain Saaran asunnon lähettyvillä tiettynä aikana. Jos mietitään sitä, että Saaran kertomuksen mukaan tapaamisia olisi ollut 1-2 kertaa viikossa heinäkuuhun 2011 saakka niin kaiken järjen mukaan sieltä täytyisi löytyä enemmän näitä paikantumisia.

Toisaalta en tiedä, että onko Saara missään viitannut esim. tekstiviestien lähettämisiin näinä tapaamiskertoina? Hän on kuitenkin viitannut jossain yhteydessä, että Aarnio olisi hoitanut työasioitaan siellä hänen luonaan puhelimella siis ilmeisesti virkapuhelimella. Ei siis kuitenkaan näitä väitettyjä huumekontakteja siellä Saaran asunnolla?

Jotenkin tämä vaikuttaisi siltä enemmänkin, että tämä kontakti on katkennut mahdollisesti jo selvästi aiemmin esim. siellä helmikuussa 2011 ehkä jotain pientä sen jälkeen. En oikein tiedä miksi tähän heinäkuuhun 2011 on selvästi uskottu näiden tuomareiden toimesta myös hovissa. Siellähän ei kuitenkaan ole sitä materiaalia todistusaineistoksi nimeksikään esim. tämän 5.4.2011 mahdollisen tapaamisen jälkeen. Eikä sielläkään ole tiedossa muuta kuin, että yksi Pasilan miehen liittymä ajaa sieltä noin puolentoista kilometrin päästä alueen ohitse, jossa Saaran asunto on.

Luulisi, että tätä aineistoa näiden kahden välisestä suhteesta löytyisi reippaasti enemmän. Että joku olisi nähnyt nämä kaksi yhdessä jossain. Käsittääkseni mitään tällaista aineistoa ei käytännössä ole.

Seksuaalisuhdetta on todellakin äärimmäisen vaikeaa todistaa millään tavalla, jos mitään todellista tapahtumaa ei ole, jossa henkilöt olisi nähty yhdessä vaikka esim. elokuvateatterissa tai juhlimassa tai kävelemässä jossain tai edes jotakin sinne päin.

Se, että henkilö kirjoittaa toiselle viestin 15 minuuttia, niin ei nyt mielestäni viittaa seksiin millään tavalla. Jo ajankäyttö on erittäin niukkaa, jos ajatellaan, että henkilön täytyy mennä asuntoon ja he ovat kuitenkin myöskin puhuneet keskenään joistain asioista. Milloin tämä puhuminen on sitten tapahtunut?

[Nicht schuldig]

Saara on todennut yhdessä kuulustelussaan mm. seuraavaa:

"Tapasin Aarnion Stockkan kahviossa, mistä menimme Aarnion autoon. Aarnio siirsi auton Muhoksen päätyyn."

Voisiko joku Helsinkiä paremmin tunteva valistaa, missä sijaitsee Muhoksen pääty?

Onko tästä mitään tietoa, että minä vuonna tämä olisi tapahtunut? Ainakaan oikeudessa ei ole mitään sellaista kertomusta, että Aarnio ja Saara olisivat olleet missään yhdessä ulkona nähtävillä. Hänhän kertoi, että hän osteli aamulla aikaisin näitä arpojaan jollain kolmella eurolla ja sitten meni kotiin vain.

Olen miettinyt hieman tätä Saaran kokonaistarinaa, ja siellä vilahtelee yllättävän monta henkilöä, joilla on jokin tällainen tapahtuma tai tausta, johon on kohtuullisen helposti liitettävissä Saara. Oliko esim. tämän Punavuoren surman toinen näistä henkilöistä todellakin Saaran poikaystävä? Muistaakseni 26-vuotias. Minusta tuntuu siltä, että Saara hyvin helpolla liittää henkilöitä itseensä "miesystävinä", jotka hän ehkä on jossain tavannut. Hän liioittelee varmaankin melko paljon. Esim. tämä Tammisen tarina vaikutti mielestäni sellaiselta, että hänellä oli jonkinlainen suhde tähän Tammiseen, mutta yllättää kyllä paremminkin tällainen seuralaisena olo. Kuitenkin kun olisi pitänyt jotenkin selittää jotain vähän syvällisempää niin tarinassa tuli ilmi pari reissua ulkomaille. Mieleen tulee suoraan sanottuna eräänlainen seuralaispalvelu, jossa sitten vastapalveluksena tulee matka ja drinkkejä, kivaa aikaa ja ehkä jotain koruja tai vähän rahaa. Vastaavanlaisia seuralaisia Tammisella oli mm. Virossa. Ehkä Tamminen sitten todellakin päätteli auttaa Saaraa ja antoi tehtävän Aarniolle tunnetuin seurauksin 10 vuodeksi.

[Nicht schuldig]

Se on selvää, että tapausta käsiteltiin vain hyvin suppeasta juridisesta näkökulmasta hovioikeudessa. Lupa olisi ollut odottaa enemmän.

Oikeudessa asioita tosiaan käsitellään oikeudellisesta näkökulmasta.

Keskustelusta on nyt kadonnut jonnekin se, että Aarniohan tuomittiin virkarikoksesta seksin harrastamisesta prostituoidun kanssa.

Aarnio korjasi hovissa puolustustaan niin, että hänen käynnit Saaran tykönä eivät liittyneet poliisityöhön mitenkään. Ei siis tuomiota tästä.

Oikeudessa olisi täytynyt noudattaa sitä mikä määrittelee myös seksuaalirikoksissa näytön. Sillä näytöllähän sitten pääteltiin, että seksiä olisi ollut mutta ilman tieteellistä pohjaa näkemyksille.

Valoja päälle siellä nyt. Aarniota ei missään vaiheessa edes epäilty seksuaalirikoksesta.

Katsoin näitä televalvontatietoja ja ei sieltä keväällä löydy paikantumisia mistään läheltä Saaran asuntoa. Vaikuttaisi siltä, että keväällä näitä käyntejä ei siellä päin olisi juurikaan ollut. Kummassakin vaihtoehdossa tämä on outoa, olisivatko sitten puhelimet olleet muilla poliiseilla, jotka valvoivat näitä käyntejä Saaran luona tai sitten jos Aarnio olisi yksinään ajellut tapaamaan Saaraan. Luulisi, että viestejä olisi tullut puhelimiin sinä aikana. Saara on hovioikeuden mukaan kertonut työpuheluista mutta ei viesteistä puhelimiin. Tämän jutun mukaan Aarnio ei olisi mennyt mihinkään ilman niitä puhelimia ei Hartwall Areenalle, ei päällystöpäiville ei työpaikalleen. Näyttäisi kuitenkin siltä, että Saaran kertoman mukaan tapaamiset olisivat jatkuneet samalla tavalla aina heinäkuulle 2011 saakka. Silloinhan näitä tapaamiskertoja olisi ollut ainakin se 20 kertaa, ei siis yhdessäkään tapaamisessa Pasilan miehen puhelimia missään lähistöllä lähtien laskemaan 25.2.2011 eteenpäin noin kerta per viikko.

Minun puolestani tuon hovioikeuden voisi oikeastaan unohtaa välistä kokonaan ja liittää resurssit sinne ensimmäiseen pääkäsittelyyn ja sitten vain revisio-oikeus tärkeimmille tuomioille. Näin toimitaan esim. Saksassa, tosin siellä putkahtelee mitä oudoimpia kertomuksia julkisuuteen näistä tuomioista. Mutta joka tapauksessa ei ole järkevää pitää tällaista kahdenkertaista oikeuskäytäntöä yllä, jossa samat todistajat kuullaan kahteen kertaan ja kuitenkaan tuomarit eivät kykene tuomaan esille sellaista todisteaineistoa, joka todistaa oikeasti jonkun asian tapahtuneen. Pelkät toteamat eivät voi riittää tuomioon. Sen lisäksi sekä hovi- että käräjäoikeuden tuomio on täynnä ristiriitaisuuksia jopa tuomareiden oman kirjoittaman osalta.

Tässä esimerkki tällaisesta:

käräjäoikeus:

"Tammisen liikekumppani oli soittanut sairaalahuoneesta kaiuttimen kautta, Tamminen oli ollut niin sairas, että ei ollut pystynyt
puhumaan, mutta hengityksestä ja äänestä oli voinut päätellä, että toinen henkilö oli ollut vieressä."

"Kuultava Mõtuksen kertomuksen tapahtumat henkilöstä, joka oli joutunut tsetseenien rikollisjärjestön kiristyksen kohteeksi ovat hänen mukaansa noin vuodelta 2000. Mõtuksen käsityksen mukaan tällä henkilöllä oli ollut myös Aarnion rahoja. Kyseinen henkilö oli ollut silloin n.
50-vuotias. Tamminen on ollut kuitenkin tuolloin n. 60-vuotias ja mahdollisesti jo sairas, koska hän on kuollut vaikeaan sairauteen syksyllä 2002. Mõtus ei ole tuonut esiin, että kyseinen henkilö olisi ollut sairas eikä Mõtus ole muistanut tuolloista virka-asemaansa. Tämä viittaa siihen, että tapahtumat voivat olla aikaisemmalta ajalta kuin vuodelta 2000 ja Tamminen on tuossa vaiheessa ollut nuorempi ja terve..

" Kerrotut tapahtumat ovat olleet niin poikkeuksellisia, että olisi luonnollisempaa muistaa, onko ollut silloin huumepoliisin päällikkö vaiko ei. Tämä viittaa siihen, että Mõtus ei tosiasiassa muista tapauksen aikaa edes vuosien tarkkuudella. Lisäksi Mõtus ei ole tuonut esiin mitään Tammisen
fyysisestä kunnosta, vaikka Tamminen on jo syksyllä 2002 kuollut sairauteensa. Mõtuksen kertomus on siten niin yleinen ja epämääräinen, että se heikentää sen todistusarvoa."

"Syksyllä 2002 Tamminen on tiennyt kuolevansa pian, mistä todistaa myös Ahosen kertoma viimeinen tapaaminen kaksi viikkoa ennen Tammisen kuolemaa."

Uskot siis, että henkilö ei voi vakavasti sairastua siten, että sairaus ei näy hänestä kahta vuotta aiemmin. Päättelet, että ajankohta josta henkilö puhuu on joku muu kuin mitä hän kertoo, koska sairauden olisi täytynyt näkyä päälle päin. Sen sijaan uskot, että vakavasti sairas henkilö istuu rupattelemassa viimesellä illallisella koko yön toisen ihmisen asioista, ja kaksi viikkoa myöhemmin hän on jo puhekyvytön ja kuolee.

Jos kyseessä on ärhäkkä vatsasyöpä kuten esim. Krukenbergin tuumori se kehittää tuhansia syöpäsoluja aivan hetkessä, eikä henkilö yleensä elä kuin muutaman kuukauden syövän toteamisen jälkeen. Sen sijaan mikään ei hälytä kaksi vuotta aiemmin eikä millään tavalla. Olen tuntenut henkilön hyvin, joka todellakin menehtyi tällaiseen sairauteen. Hän oli töissä vielä 8 kuukautta ennen kuolemaansa aivan normaalisti ja taudin toteamishetkellä tiedettiin, että elinaika on 3-6 kuukautta ja se oli päivälleen tasan 6 kuukautta. Joten oletuksia on vaikeaa tehdä tällaisista sairauksista eikä tällaisten oletusten perusteella voi tehdä minkäänlaisia päätelmiä siitä, että näkyykö sairaus paria vuotta aiemmin vai ei. Sen sijaan sellaiseen kertomukseen uskominen ja vieläpä todisteena pitäminen , että henkilö voisi tällaisilla diagnooseilla viettää viimeisiä illallisia ja siellä rupatella koko yön ja muutamaa päivää myöhemmin menehtyä sairauteen, osoittaa kyllä aika kovaa luottamusta henkilön kertomaan.
Voiko tällaista uskoa ja luottamusta ihmisen kertomaan enää millään horjuttaa?

[Nicht schuldig]

"Viesteistä on havaittavissa neljä sellaista kertaa, jolloin Aarnio on ilmoittanut tulevansa Ahosen luo. Näitä ovat 11.2.2011 kello 13.57 "pist oikasumpit tulee 5min oon siel. oisko yks leipä", 25.2.2011 kello 9.51-10.23 "juodaanko vissyt", "15 min" ja "menee 30 min", 12.3.2011
kello 15.11-16.02 "Voisin kyl tulla.", "Söin just. Sumpit vaan." ja "Puoli tuntia" sekä 5.4.2011 kello 14.22-14.24 "Nopeet vissyt?" ja "20min."."

Täällä on esimerkiksi päivämääriä kuten 11.2.2011 ja 12.3.2011, joista löytyisi viitteitä tapaamisiin näistä Saaran kolmesta kännykästä.
Kummallekaan päivämäärälle ei löydy mitään televalvontatietoja, joissa Pasilan mies liikkuisi Saaran asunnon lähellä.

Se asunto sijaitsee Tyynylaavantie 15 noin 200 metrin etäisyydellä eli kauppakeskus Columbuksen lähellä Vuosaaressa.

Käytännössä mistään muusta kuin yhdestä päivämäärästä alkaen 1.2.2011 (ensimmäisen puhelimen tiedot) ei ole todistusaineistoa, että Jari Aarnio olisi ollut lähellä Saaran asuntoa ja väite on kuitenkin se, että ainakin 20 kertaa Aarnio olisi ollut siellä kevättalven ja kevään tai alkukesän 2011 aikana käymässä Saaran luona. Siis Pasilan miehen puhelintiedot eivät viittaa näihin käynteihin.

Tässä on useita vaihtoehtoja. Joko Aarnio ei ole Pasilan mies ja puhelimet eivät ole olleet hänellä, tai sitten Aarnio ei ole ollut siellä Saaran luona ajankohdan 1.2.2011 jälkeen kuin ehkä hyvin vähän, jolloin Saaran kertomus ei täsmää. Saara on kertonut, että käynnit jatkuivat aivan entisellään aina heinäkuulle 2011 saakka. Myöskin Aarnio on kertonut heidän tavanneen viimeisen kerran heinäkuussa 2011, mutta mitä tapahtui sitä ennen?

Nämä kännykät olivat siis Saaralla ja Saara itse on käsitellyt niitä ja poistanut sieltä viestejä miten on aiheelliseksi nähnyt. Sen jälkeen hän on vienyt nämä kännykät itse sisäministeriöön ja sen jälkeen ne päätyivät syyttäjälle ja ilmeisesti takaisin Saaralle ja sieltä Helsingin sanomien toimitukseen. Käräjäoikeus kertoo takavarikoiduista kännyköistä? Mutta ei kai siinä takavarikkoja tarvita, jos henkilö itse toimittaa kännykkänsä viranomaiselle? Jos näin silloin Saara on itse käsitellyt aineistoa, joka on päätynyt todisteeksi oikeuteen.

Sen lisäksi on huomionarvoista, ettei kyseisistä kännyköistä löydy oikein mitään tällaista rakkausviestiä tai seksiin tai rahaan liittyvää viestiä. Tässähän nähtiin sellainenkin episodi, että Saara oli lähetellyt viestejä syyttäjä Haavistolle, joissa tällaisia ilmaisuja viitaten rakastumisen tunteeseen kyllä oli. Todellakin nämä näkyvät puuttuvan tästä Saaran ja Aarnion välisestä viestinnästä. Siellä on 3.9.2011 asiallisen keskustelun väliin oikeudenkäynnistä putkahtanut yksi varsin outo viesti, joka ei nyt oikein sovi ilmeisesti siihen muuhun viestintään.

[Nicht schuldig]

Seksisuhde vai ihmissuhde?

Tästä on pohjimmiltaan kysymys Aarnion ja Saaran välisen kanssakäymisen pohdinnassa.
Tuomarit ovat päätyneet siihen, että kyseessä on seksisuhde.

Miksi?

Todisteaineistossa on dna, tekstiviestejä, Saaran kertomuksia, yksi Saaran asunnon lähellä ollut paikannustieto. Joitain todistajan lausuntoja arveluista suhteen laadusta.

Mitä todisteaineistosta puuttuu?

Yksiselitteinen dna, joka olisi löytynyt tapahtumapaikalta noudattaen sekä aikaan liittyviä että muita seksuaalirikostutkimuksen ohjeita ja käytäntöjä.
Paikannustietoja enemmän, jotka osoittavat Aarnion käyneen asunnolla puhelinten kanssa.
Seksuaalisviritteiset viestit ja/tai rakkauselämään tai omiin tunteisiin liittyvät viestit.
Silminnäkijä havainnot kahden henkilön käytöksestä esim. julkisilla paikoilla.

Yksilöiden voisi sanoa, että seksuaalisen suhteen todistaminen on vaikeaa, jos ei ole mitään todistusaineistoa, joka kertoo seksuaalisesta kanssakäymisestä.

Lause kuulostaa tyhjänpäiväiseltä toteamiselta ja ontolta. Mutta jos on tutustunut edes jonkin verran aihealueeseen niin näin se vain on. Esimerkiksi raiskaustapauksissa ja lapsen seksuaalisessa hyväksikäyttötapauksissa todisteita on äärimmäisen vaikeaa saada, jos ei heti tapahtuman jälkeen ole yhteydessä terveydenhuoltoon ja pääse tutkimuksiin. Kyseessä on usein vain muutama tunti, jolloin tapahtuma voidaan toteta toteennäytetyksi. Joskus todisteaineistoa jää vaatteisiin tai tiettyihin tekstiileihin ja silloin on enemmän aikaa. Mutta jos "todisteaineisto" kävelee siellä ulkoilmassa, käy pesulla ja vaihtaa vaatteet, niin "todisteaineisto" on valitettavasti menetetty vaikka ihminen siellä jatkaakin kulkuaan.
Sen lisäksi tiedetään myös, että pienet iho- tai limakalvovauriot häviävät hyvin nopeasti.

Aivan sama koskee esim. henkilöiden välillä väitettyä viestittelyä. Jos puhelin on siellä yhden kädessä ja todisteaineisto on siellä puhelimen sisällä, niin jos se todisteaineisto katoaa tai se poistetaan sieltä tiedoista, ei todisteaineistoa ole enää olemassa.

Sitten kyseeseen tulevat televalvontatiedot. Onko siis osoitettavissa, että henkilö on ollut siellä lähellä tapahtumapaikkaa? Se taasen vaatisi sen, että puhelin on ollut siellä tapahtumapaikan lähellä ja ei ole suljettu. Jälleen todisteaineisto on kadotettu tai sitä ei ole ollutkaan, jos tietyn ajan sisällä ei oteta yhteyttä viranomaiseen, joka tällaisen tiedon voi tutkintaa varten saada selville.

Dna:ta voidaan toki saada henkilöstä, joka on joskus ollut paikalla, mutta silläkin on rajoitteensa, joita mm. itse dna kehittäjät ovat tuoneet esille julkisuudessa ja varoitelleet liiasta luottamuksesta.

Silminnäkijähavainnot voivat olla todella tärkeitä, mutta jos asia tapahtuu siellä yksityisasunnossa niin sekin vaihtoehto todisteena on käytetty, jos ei tapahtuman toinen osapuoli ota heti yhteyttä viranomaiseen, jolloin viranomainen voi löytää todistajan, että henkilö on mennyt tiettynä hetkenä tiettyyn asuntoon. Jälkeenpäin se on hyvin vaikeaa todeta tapahtuman hetkeä edes viikkojen jopa kuukausien tarkkuudella.

Jos jäljelle ei jää mitään todisteaineistoa, niin sitten todisteaineistoksi esim. lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä jää toisen osapuolen kertomus asiasta ja sen uskottavuuden tarkastelu. Jos toinen osapuoli on aikuinen, niin siinä tapauksessa jäljelle jää tämän aikuisen henkilön kertomus.

Nyt jos seksuaalirikosasioissa ainoa jäljelle jäävä todiste on yhden aikuisen ihmisen kertomus, täytyy silloin kertomus kyetä liittämään konkreettiseen tapahtumaan tai ajankohtaan.

Nyt kaiken tämän yllä olevan lisäksi täytyy vielä voida yksilöidä jollain tavalla se, että millaisesta rikoksesta on kysymys esim. onko kysymyksessä seksuaalirikos vai mahdollisesti yritys sellaiseen vaiko esimerkiksi pahoinpitely tai sen yritys. Siis onko taustalla seksuaalinen teko. Esim. kuristaminen voi johtua muustakin kuin seksuaalisista tarkoitusperistä.

Ensin kun kaikki tämä on selvitetty, niin sitten täytyy miettiä sitä, että mikä osa siitä kertomuksesta on totta tai todennettavissa. Esim. oliko henkilö bussissa tiettynä ajankohtana vai ei. Tai oliko kyseinen päivämäärä väärä, oliko teko tapahtunut aiemmin ja sitten oli tavattu joku toinen, eli tällaiset kytkennät ovat mahdollisia ja teon tekijä on voinut olla joku muu.

Nyt jos ajatellaan tilannetta, johon mikään yllä oleva ei oikeastaan sovi, niin sitten täytyisi miettiä sitä, että onko tapahtumaa itse asiassa tapahtunut ollenkaan, vai onko mahdollista, että henkilön kertoman taustalla voi olla jokin muu motiivi. Tällaisia tapahtumia on ollut paljonkin, että myöhemmin on selvinnyt, että henkilö on jostain itselleen henkilökohtaisesta syystä kertonut jotain toisesta henkilöstä.

[teppo]

Mitä todisteaineistosta puuttuu?

Yksiselitteinen dna, joka olisi löytynyt tapahtumapaikalta noudattaen sekä aikaan liittyviä että muita seksuaalirikostutkimuksen ohjeita ja käytäntöjä.

Mitä sekoilua tämä nyt taas on. Aarniota ei ole syytetty, ei tuomittu eikä epäiltykään seksuaalirikoksista. Mies saa omalla ajallaan harrastaa seksiä, jos huvittaa. Ei se sinulta ole pois.

[Nicht schuldig]

Mitä todisteaineistosta puuttuu?

Yksiselitteinen dna, joka olisi löytynyt tapahtumapaikalta noudattaen sekä aikaan liittyviä että muita seksuaalirikostutkimuksen ohjeita ja käytäntöjä.

Mitä sekoilua tämä nyt taas on. Aarniota ei ole syytetty, ei tuomittu eikä epäiltykään seksuaalirikoksista. Mies saa omalla ajallaan harrastaa seksiä, jos huvittaa. Ei se sinulta ole pois.

Kuvailin vain sitä, että mitä olisi pitänyt tehdä, jos epäillään jostakin seksuaalirikokseeen liittyvästä asiapiiristä. Tietenkin henkilön mainehan voidaan käytännössä asettaa jo vaakalaudalle paljon ennen mitään tutkimuksia esim. lehdistön piirissä. Mutta jos halutaan selvittää, että onko joko tapahtuma oikeasti tapahtunut täytyy tietenkin ensin kuunnella asianosaisen kertomus ja sitten tehdä sen jälkeen päätös, että mitä tutkitaan ja miten.

Ulkopuolisen näytön saaminen on varmasti numero yksi tutkimuksissa. Tässäkin näin on toki ollut. Siellähän on yritetty saada dna-näytettä ensimmäisellä kerralla, mutta siinä ei onnistuttu. Sitten huomattavan pitkän ajan kuluttua ensimmäisestä yrityksestä mentiin uudelleen paikalle ja siellähän sitten olikin tuolissa siittiöitä (kertoman mukaan) ja vieressä Aarnion dna:ta. Varmasti jokainen ymmärtää, että asiaa on ehkä hyvä pohdiskella lisä näytön suhteen, jos näin on käynyt.

Esimerkkinä kerron erään julkisuudessa olleen tapauksen Saksasta. Kysymys oli siitä, että nuori naispuolinen henkilö meni poliisilaitokselle se taisi olla maanantaina ja hän kertoi pitkäaikaisesta muistaakseni isäpuolensa hyväksikäytöstä. Viimeinen tapahtuma oli ollut ennen viikonloppua. Poliisi kertoi sen jälkeen, että oli ollut melko epätoivoista yrittää saada mitään todisteaineistoa, mutta he päättivät kuitenkin yrittää ja menivät laboratoriomeiningillä asuntoon sisään. Lapsen huonetta tutkittiin ja sitten hoksattiin, että sängyn alla oli jokin käärö. Sänky nostettiin pois edestä ja kääröä valokuvattiin (esim. pölyhiukkaset kuinka vanha?) ja sitten todisteaineisto otettiin talteen. Se oli lapsen pikkuhousut. Ja todellakin niistä löytyi tämän isäpuolen siittiösoluja, joista saatiin dna:ta. Tätä siis poliisi kuvasi melko epätoivoiseksi yritykseksi saada todisteaineistoa, koska viimeisestä tapahtumasta oli jo kulunut muutamia päiviä.

Ylipäätään on niin, että seksuaalinen kanssakäyminen tapahtuu yleisesti ottaen ilman silminnäkijöitä ja todisteita, jos ei ole kysymys reippaasti akuutista tilanteesta, jolloin näyttöä seksuaalisesta tapahtumasta voidaan saada.

Jos kyseessä on lapsi ja kertomus, jolle ei saada ulkopuolista näyttöä, silloin lapsen kertomuksen luotettavuutta voivat tarkastella ulkopuoliset asiaan perehtyneet asiantuntijat. Tällöin kyseessä on melko pieni lapsi. Sen sijaan, jos kyseessä on vanhempi lapsi tai sitten aikuinen ja vain kertomus eikä muuta näyttöä, sitten on sana sanaa vastaan.

Tässä yhteydessä, jos tutkinta suoritetaan huolellisesti, tutkitaan esim. tapauksia, joissa on ollut useita kertomuksia samalta henkilöltä. Henkilö on siis jo aiemmin esittänyt vastaavia kertomuksia esim. muista henkilöistä. Tällainen täytyy aina selvittää ennenkuin lähdetään arvioimaan kertomuksen uskottavuutta. Tällainen tapaus oli erittäin kuuluisa oleva nk. opettajatapaus, jossa miespuolinen opettaja tuomittiin välitunnilla raiskauksesta 5 vankeustuomioon, jonka hän istui ja kuoli päälle päätteeksi sydänkohtaukseen. Seuraavaksi kävikin ilmi, että nainen oli jo aiemmin syyllistänyt jotain toista henkilöä vastaavanlaisesta tapauksesta, jolloin lopulta saatiin selville, että nainen oli keksinyt koko jutun. Hänet tuomittiin oikeudessa 5 vuoden vankeustuomioon väärästä todistajanlausumasta.

Kertomuksen yksityiskohtia voidaan myöskin totuuden selvittämiseksi käydä lävitse ja todeta onko niissä jotain outoa. Esimerkiksi tällainen voisi olla makuutilat, onko näissä tiloissa jotain sellaista, joka kielisi siitä onko mahdollista edes suorittaa kyseistä tekoa kerrotunlaisissa tiloissa. Esim. on mahdollista, että tilan lähellä on ollut henkilöitä, joiden olisi täytynyt kuulla jotakin.

Nyt jos mennään tähän Saaran tapaukseen niin kyseessä on seksuaalialan ammattilainen, jonka toimitilat ovat näillä tiedoilla olleet samassa rakennuksessa kuin hän itse on asunut. Joten tässä tapauksessa ei tiedetä tai kyetä selvittämään sitä, että millä asialla henkilö on rakennukseen sisälle mentäessä. Kyseessä siis ei ole nk. bordellirakennus, jossa kaikki huoneet ovat tiettyä ammatinharjoittamista varten. Tässä kohdin siis edes ulkopuolinen todistaja ei riitä selvittämään sitä, että mistä on kysymys, vaikka hän näkisi jonkun tietyn henkilön menevän rakennukseen sisälle. Tapauksessa Saara tiedetään myös, että hänen luonaan kävi paljon erilaisia ihmisiä.

Toisaalta mielestäni tässä nimenomaisessa tilanteessa olisi voitu olettaa henkilön itsensä siis Saaran kyenneen keräämään todisteaineistoa seksuaalisesta kanssakäymisestä. Hänhän on tämän laillisen ammatinharjoittamisen kautta saanut tietoa erilaisista viranomaiskäytännöistä mikäli hän kokisi tulleensa esim. hyväksikäytetyksi hänellä olisi ollut hyvä mahdollisuus viedä asia eteenpäin. Tässähän hän on kertonut, että hänen palveluksistaan ei ole maksettu palkkiota mutta toisaalta hän kiistää siis myös suhteen olemassa olon. Sinällään tämä on jo ristiriidassa normaalin ajattelun kanssa. Jos kysymys on suhteesta on siis selvää, että seksuaalinen suhde sisältää myös seksiä.

Tavallaan tässä nimenomaisessa tapauksessa jo tämä lähtökohta on ristiriitainen ja olisi täytynyt ensin selvittää käsitettä suhde, oliko siis kysymys ihmissuhteesta, johon kuului seksiä, vai oliko kyseessä ihmissuhde ilman seksiä, oliko kyseessä ammatinharjoittamiseen liittyvä palvelun myynti, josta ei kuitenkaan toinen osapuoli suostunut maksamaan.

Käsittääkseni vasta tämän selvittelytyön jälkeen olisi mahdollista ylipäätään tehdä johtopäätöksiä.

Jos sitten tullaan tilanteeseen, jossa toinen osapuoli sanoo, että seksiä oli joka kerta ja toinen osapuoli sanoo, että seksiä ei ollut koskaan ollaan tosiasiassa melko vaikeassa tilanteessa. En ole varma pystytäänkö tällaista tilannetta tosiasiassa ratkaisemaan millään keinoilla totuuden esille saamiseksi. Toinen siis väittää seksiä, mutta ei ole itsekään kerännyt ammattilaisena minkäänlaista todisteaineistoa, tulee kuitenkin julki sillä väitteellä. Ja toinen kiistää.

[teppo]

Kuvailin vain sitä, että mitä olisi pitänyt tehdä, jos epäillään jostakin seksuaalirikokseeen liittyvästä asiapiiristä.

Ei liity aiheeseen. Aarniota ei epäilty.

Toisaalta mielestäni tässä nimenomaisessa tilanteessa olisi voitu olettaa henkilön itsensä siis Saaran kyenneen keräämään todisteaineistoa seksuaalisesta kanssakäymisestä.

Varoituksen sanana sellainen, että aineiston keräämistä toisen ihmisen seksuaalisesta käyttäytymisestä ilman tämän lupaa ei pidetä kauhean arvostettavana toimintana.

Jos sitten tullaan tilanteeseen, jossa toinen osapuoli sanoo, että seksiä oli joka kerta ja toinen osapuoli sanoo, että seksiä ei ollut koskaan ollaan tosiasiassa melko vaikeassa tilanteessa.

Hovissa Aarnio muutti puolustustaan niin, että hän ei ollut töissä, joten seksi oli ihan ookoo.