Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (ketju 2)

[annaanna]

Fonecta finderin yritystiedon kautta tosiaan selviä toimariksi kaupparekisteriin merkityn Laakso. Muut hallituksen jäsenet ovat Reijo Järnstedt ja Marja-Liisa Tiusanen.

Yritys on hyvässä nousukiidossa eli kasvava ja hyvinvoiva tunnuslukujen perusteella.

Miksei heiltä joku tuosta laitteesta ja sen tekniikasta keskustelemaan kykenevä voisi kysellä tarkemmin.

Puolustuskin olisi voinut oikeuteen kutsua. Onko ollut nimi listoilla?

[Kuolemannaakka]

Löytyi toinenkin toisen valmistajan UV-valoa käyttävä rikospaikkalaite:
OFK-8000 Multi-Lite
Natural and UV fluorescent dyes
and powders, bite marks, bruising,
pattern wounds, rare document/
stamp/artwork examination

Eli puremajälkien, mustelmien ja haavojen tarkasteluun luvataan käyvän. Pattern wounds, mitenköhän tuo kääntyisi suomeksi? Arpia ei tämän laitteen mainoksessa mainita.

Täältä löytyy rikospaikkatutkimuslaitteiden koko kirjo, ruumiin sormien taivuttajasta alkaen (treffeillä tekee varmasti vaikutuksen vastapuoleen, kun kertoo valmistavansa ruumiin sormien taivuttajia=) ):
http://technomaxx.com/Technomaxx%20Pdf%20Catalogue.pdf

[Nicht schuldig]

Saksassa on tänä vuonna ollut mielenkiintoinen tapaus, jossa professori Michael Tsokos (Charity instituutin johtaja) on todistanut oikeudessa tapaus Maike Thiel, kadonnut 16 vuotta sitten, ei löydetty. Poikaystävä syytettynä äitinsä kanssa.

" Me voimme todistaa 2000 vuotta vanhan muumion DNA, mutta emme arpea tatuoinnin alla."

Yritän ehtiä kääntää koko jutun. Tämä on ratkaiseva asia Annelin ja tämän vangitun miehen osalta.

Heidät on vapautettava kaikista syytteistä. Koko ajan tulee lisää tietoa tästä asiasta. Yritän pysyä perässä.

Saksalainen oikeuslääkäri professori Charity instituutin- johtaja on tehnyt kotonaan kokeita UV-valolla itselleen, lapsilleen ja vaimolleen. Hän kertoo, ettei ole mitään tutkimusta asiasta, eikä vertailuryhmää, arpia ei pysty erottelemaan mitä ne ovat.

http://m.maz-online.de/Lokales/Oberhave ... es-Moerder

http://mobil.berliner-zeitung.de/brande ... 25956.html

[Nicht schuldig]

http://mobil.berliner-zeitung.de/brande ... 25956.html[/quote]

Tässä tekstin käännös:

Jo viikkoa käsitellään Neuruppinin oikeudessa murhatapausta ilman ruumista. Tiistaina yritti oikeuslääkäri tuoda valoa pimeään – sanan varsinaisessa merkityksessä.

Neuruppin. Sali numero 1 on tiistaina pilkkopimeä. Yksikään valonsäde ei pääse huoneen paksujen verhojen lävitse, joiden takana on valoa läpäisemätön folio liimattuna.
Tuomarinpöydän edessä loistaa jotain vihreää: UV– valo. Varjot liikkuvat sen edessä. Vartijat käyttävät taskulamppujaan, jos joku liikehtii epäilyttävästi, estääkseen paon tai syytettyyn kiinni käymisen.

”Siellä se on, näettekö sen?” kysyy hiljainen ääni. Hyväksyvä suhina kuuluu huoneesta.
Ääni kuuluu Michael Tsokosille, joka istuu tuomarinpöydän edessä ja käsittelee UV lamppua. Häntä vastapäätä istuu syytetty Michael S ylös käärittyine hihoineen. Valo on kohdistettu hänen vasemman käsivartensa alaosaan.


Arven etsintä

46-vuotias Tsokos on oikeuslääketieteellisen instituutin johtaja Chariteessä. Hänen tehtävänään oikeudessa on löytää ja analysoida Michael S:n vasemmassa käsivarressa mahdollisesti oleva arpi. Prosessissa on kysymys arvesta, jonka väitetään syntyneen 16 vuotta sitten hänen murhatessaan 17-vuotiaan raskaana olleen tyttöystävänsä Maiken, koska ei halunnut maksaa elatusmaksuja. Hänen äitinsä on syytettynä yllytyksestä murhaan. Molemmat vaikenevat.

Kaksi todistajaa on kertonut viisi senttiä pitkästä puolipyöreästä puremajäljestä, jonka he olivat huomanneet Michael S:n vasemman käden alaosassa Maiken katoamisen jälkeen. Maike olisi syyttäjän väitteen mukaan purrut kuolemanpelossa Michael S ennen kuin tämä kuristi hänet. Ilmeisesti paljon myöhemmin hän tatuoi käsivarren.
Tähän mennessä Maiken ruumista ei ole löydetty.

Michael Tsokos, harmaa puku, vaalean harmaa paita ja sininen kravatti yllään on oikeuslääketieteen tämän päivän suurin tekijä, hän on oman alansa pop-tähti. Puolustus pyysi professorilta asiantuntijalausuntoa arvesta.

Hän kertoi ennen kuin oikeussali pimennettiin ja kudosmuutos voitiin nähdä UV valolla, että ”Lähdin siitä, että arpia voidaan nähdä apuvälineillä. ” Sitä hämmästyneempi hän oli valmistautuessaan oikeudenkäyntiin, ettei tähän mennessä ollut mitään menetelmää todeta arpi tatuoinnin alla. Hän kysyi kahdeksalta kollegalta ilman tulosta.

”Me voimme todistaa 2000 vuotta vanhan muumion DNA, mutta emme tätä tapausta.”

Lopulta oikeuslääkäri muisti erään kollegansa, joka oli nähnyt sydänkohtauksen jälkeen jääneet arvet ultravalolla. Tsokos kokeili kotonaan samaa lamppua. Hän kertoi miten hän kykeni näkemään arpia ja kudosmuutoksia sekä itsessään, vaimossaan että lapsissaan.
Tsokos käsittelee 20 minuuttia UV lamppua oikeussalissa.

Lopulta hän löytää erään tatuoidun nimen alta 6 millimetriä suuren arven. ”Näettekö tämän?” kysyy hän pimeydessä istuvilta tuomareilta, puolustajilta ja syyttäjiltä. Tämä hänen löytämänsä merkki voisi olla hampaiden aiheuttama. Mutta hän ei pysty sulkemaan muita vaihtoehtoja pois. Se voisi olla tatuoinnista johtuva arpi.

Kun salissa tulee jälleen valoisaa, ovat kuulijat saaneet tietoa puremajäljistä. Esimerkiksi sen, että tavanomaiset arvet paranevat yleensä. Elleivät ne ole liian syviä tai tulehtuneita. Todisteen siitä, että Michael S:sää olisi purtu 16 vuotta sitten, sitä todistetta hän ei pysty antamaan. Hän ei myöskään pysty tällä todistuksella vapauttamaan syytettyä syytteestä.

[Pieni liekki]

Kuka saisi käsiinsä Minna Joki-Erkkilän alla mainitun artikkelin, jotta saataisiin tietää, kenen valmistamalla laitteella Auerin lasten tutkimukset tehtiin. Oletettavasti lasten tutkimiseen on käytetty samaa laitetta kuin mikä on ollut kyseessä artikkelin tutkimuksissa. Tutkimuksesta puheen ollen aika erikoisiin tutkimuksiin terveydenhoitoalan opiskelijat ja sairaalatyöntekijät tuttavineen suostuvat, mutta toisaalta mitä sitä ei tekisi tieteen eteen.

Evaluation of anogenital injuries using white and UV-light among adult volunteers following consensual sexual intercourse.

Joki-Erkkilä M, Rainio J, Huhtala H, Salonen A, Karhunen PJ.

Forensic Sci Int. 2014 Sep;242:293-8. doi: 10.1016/j.forsciint.2014.06.005. Epub 2014 Jun 12.

Oheisesta linkistä löytyy artikkelin abstrakti, mutta itse artikkelin lataaminen on maksullista:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25161122

Kuka mahtaa olla artikkelin kirjoittaja Salonen A? Älkää vaan sanoko, että hän on mitään sukua korkeimman oikeuden esittelijäneuvokselle Jukka-Pekka Saloselle. Salonen on nimittäin ollut esittelijänä korkeimman oikeuden päätöksessä 19.10.2012, dnro R2011/812, nro 2077, jolla korkein oikeus palautti Ulvilan surma-asian Satakunnan käräjäoikeuden uudelleen käsiteltäväksi.

Kannattaa tutustua oheiseen korkeimman oikeuden tiedotteeseen http://www.korkeinoikeus.fi/fi/index/aj ... uteen.html ja linkistä löytyvään selosteeseen koskien annettua päätöstä. Tiedossa olevien asioiden valossa pistää kyllä ihmettelemään, että korkein oikeus on mennyt tekemään tuon kaltaisen päätöksen, eikä ole esimerkiksi nähnyt tarpeelliseksi määrätä Auerin vaatimaa asiantuntijaa lasten kertomusten luotettavuuden arvioimiseksi tuossa vaiheessa.

(Naakka ja NS te olette kyllä molemmat ihan mahtavassa vauhdissa!)

[Lomax]

Onko nämä lapset olleet kenties kauttaaltaan tatuoituja, kun artikkeli siitä miten ei ole tutkimusta aiheesta, miten havaita arvet tatuoinnin alta, ei ole? Ja se on jotenkin merkityksellistä Auerin tuomion kannalta?

Ja en tiedä, onko UV-valon käyttö niin uusi asia, kun löytyy neljännesvuosisata sitten julkaistu paperi uv-valon käytöstä erityyppisissä rikoksissa:http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2275466

Abstract
The use of ultraviolet light (UVL) to study and document patterned injuries on human skin has opened a new frontier for law enforcement. This article discusses the photographic techniques involved in reflective and fluorescent UVL. Documentation of skin wounds via still photography and dynamic video photographic techniques, which utilize various methods of UV illumination, are covered. Techniques important for courtroom presentation of evidence gathered from lacerations, contusions, abrasions, and bite marks are presented through case studies and controlled experiments. Such injuries are common sequelae in the crimes of child abuse, rape, and assault.

[zem]

Otteita Auerin ja Kukan lsh-tuomion julkisesta selostuksesta

Kolme kokenutta erikoislääkäriä ovat yhdessä tutkineet B:n, C:n ja D:n ja havainneet heistä samat arpi- ja vammalöydökset genitaali ja anogenitaalialueilla ja muualla kehossa.

Eikö kunkin lääkärin olisi tullut tutkia lapset nimenomaan erikseen, toisista lääkäreistä riippumatta – vain tällöin oltaisiin voitu todeta luotettavaksi ”samat arpi- ja vammalöydökset genitaali ja anogenitaalialueilla ja muualla kehossa” (so. koko kehossa).

Nyt yhden lääkärin havainnot ovat mahdollisesti johdatelleet toisen havaintoja. (Tällaista herkkää johdatteluhan syyttäjän mukaan tapahtui esim. kun Auer olisi muka johdatellut
tytön kertomaan ulkopuolisen poistumisesta puhumalla hätäpuhelimeen ulkopuolisesta.)

Esimerkiksi viiltelyyn viittaavia arpilöydöksiä on ollut poikkeuksellisen paljon, esimerkiksi C:n vartalossa 105 kappaletta, niitä on ollut sarjoina ja erikoisen
muotoisina.

Siis nimenomaan ”viiltelyyn viittaavia arpilöydöksiä”, niin ja niin paljon kussakin lapsessa.
Onko tehty muihin tapahtumiin viittaavia arpilöydöksiä – kaatumisiin, putoamisiin, oksien tai eläimen raapaisuihin, itikanpuremien raapimiseen, keskinäisiin kinasteluihin tai telmimiseen tai yms. onnettomuuksiin liittyviä?

Eli montako muuta arpea kaikkiaan ja mistä syistä lapsessa C viiltelyarpien (joita oli 105) lisäksi? Eihän kaikkien lapsista löytyvien arpien voi katsoa viittaavan viiltelyyn?

Ei kai jokaista UV-valolla löydettyä arpea ole tulkittu ”viiltelyarveiksi”?

– – löydökset ovat heidät tutkineiden lääkärien mukaan sopineet ristiriidattomasti yhteen sen kanssa, mitä lapset ovat heille ja jo aikaisemmin psykologeille löydösten synnyn selittävistä tapahtumista kertoneet.

Todistusaineistoa ei siis ole tuotettu erillään siitä, mitä lapset ovat kertoneet – lapset ovat kertoneet arpien syntyhistorian tutkimusten yhteydessä? Vaikka ”arvet” eivät
olleetkaan paljaalla silmällä nähtävissä?

Miksi todistusaineiston ei ole annettu puhua puolestaan? Miksi lääkäreiden ei ole annettu tehdä itsenäisesti diagnoosia siitä, mikä kulloisenkin arven on mahdollisesti tuottanut? Kuuluuko ylipäätään tutkivan lääkärin tehtäviin yhdistää ”löydökset” tulkintaan – eikö tämä
imenomaan ole sitten poliisin ja syyttäjän tehtävä?

Syntyy kuva, että a arpilöydökset on tehty kolmen lääkärin yksituumaisena yhteistyönä
kutakin lasta yhdessä havainnoiden tämän samanaikaisesti (tai jo aikaisemmin) kertoessa
heille paljailla silmillä näkymättömien arpien syntytarinan niin, että löydökset ja tarina ”saumattomasti tukevat” toisiaan.

Ja syntytarina – niin, se on kerrottu jo aikaisemmin psykologeille, eli se on tuotettu psykoterapeuttisen hoidon tai psykologin kuulemisen yhteydessä ennen kuin arpia oli
löydetty, jolloin lääkäreiden tehtäväksi on langennut löytää ”viiltelyarpia” tukemaan kertomuksia viiltelyistä ja raiskaamisista. Kun ”löydöksiä” on tehty, onko kertomusten perusteella päätelty että ”ahaa, viiltelyarpia” – tätä tukee että muita arpia ei mainita löytyneen.

Näinkö todella tuotetaan todistusaineisto oikeudenkäynteihin? Näinkö se pitää tuottaa?

Olen ollut käsityksessä – ehkä amerikkalaisten TV sarjojen perusteella – että tekninen tutkinta pitäytyy tiukasti tontillaan eikä mukaile taktisen tutkinnan toiveita. Tässä tapauksessa tutkinnasta näyttää vastaavan kokonaisuudessaan ”tekninen tutkinta” eikä taktiselle tutkinnalle jää roolia, koska tekninen tutkinta tekee havainnot ja vetää samantien johtopäätökset ei havaintojen vaan muualta saatujen tietojen sekä kuulemansa
perusteella...

Hovioikeus on pitänyt hyvin epätodennäköisenä, että näin nuoret lapset olisivat keskenään kyenneet suunnittelemaan tällaisia kertomuksia ja sopimaan niistä niin hyvin, etteivät he jää kiinni valehtelusta kertomusten ristiriitaisuuksien, muuttumisten tai muun syyn vuoksi.

Eikö voida tehdä vaihtoehtoinen johtopäätös, että kertomusten orkestroijana on toiminut ”korkeampi taho”, joka on ollut yhteydessä lapsiin kertomusten tuottamisajankohtana?

Kun nimittäin ilmeisesti naapuruston lasten kertomuksia ei olla kyetty orkestroimaan samalla tavalla – näiden osalta todistusaineisto ei osoittautunut käräjäoikeudessa riittäväksi.
Puuttuivat ilmeisesti nimenomaan kertomukset, joiden arvioiminen luotettaviksi Auerin lasten osalta oli tuomion mukaan ”ratkaisevaa”.

Seksuaalirikosten uhreja oli alkuperäisen syytteen mukaan 7, mutta kolmen osalta ne hylättiin käräjäoikeudessa, eivätkä syyttäjät kehdanneet valittaa siitä hoviin.
Mikko Niskasaari http://www.mikkoniskasaari.fi/node/205

Eikö pojan kertomuksen luotettavuusarviointiin olisi tullut kuulua muiden lasten erilliset
ja itsenäiset kertomukset, niin käräjäoikeudessa kuin hovioikeudessakin, heistä löytyneiden väitetysti samankaltaisten arpien syntyhistoriasta?

Tai sitten olisi tullut mainita, että kertomusta raiskauksista ja viiltelyistä ei perheen ulkopuolisilta lapsilta kuultu – todennäköisesti siksi, että nämä lapset eivät olleet kuulleet
(toisin kuin Auerin lapset), mitä poika oli puhunut ”aiemmin psykologeille” ja muille lapsille.

Olivatko naapuruston lapset samalla tavalla tietämättömiä arpien syntyhistoriasta kuin Amanda?

Jos olivat, eikö silloin nimenomaan Amandan kertomus (tai sen puute) saa uskottavuutta,
koska tällöin kukaan niistä lapsista, jotka olivat erillään Auerin pienemmistä lapsista sekä
näiden huoltajista kesällä ja syksyllä 2011 ei tukenut kertomuksia raiskaus- ja
viiltelysessioista?

Lisäksi on vaikea kuvitella, että jos motiivi viiltelyyn olisi ollut lasten pelotteleminen siihen, että nämä eivät kertoisi kenellekään totuutta murhayöstä, tämä pelottelu olisi ulotettu myös naapuruston lapsiin viiltelemällä näitä sekä sitten lähettämällä nämä vuotavine/arpeutuvine haavoineen iltapesulle omien vanhempien silmien alle.

Ei tässä stemmaa mikään.

[Pieni liekki]

Zem on kirjoittanut edellä erittäin ansiokkaan kirjoituksen, jossa oli viittaus Mikko Niskasaaren blogikirjoitukseen "Auerin seksuaalirikostuomio on purettava" http://www.mikkoniskasaari.fi/node/205.

Tuossa Niskasaaren kirjoituksessa on hyvin selkokielisesti tuotu esiin taustoja lasten väitetyille viiltelyarville ja sille, kuinka tietyt väärintoimineet viranomaiset ovat käyttäneet traumatisoituneita lapsia hyväkseen saadakseen Auerin ja Kukan maineen mustamaalattua ja lätkäistyä näille käsittämättömän pitkät tuomiot lsh-rikoksista. Rikoksista, joita nämä kaksi henkilöä eivät ole koskaan edes tehneet.

Kaikista käsittämättömintä on, että nämä syyllisiksi lavastetut ja väärintuomitut ihmiset joutuvat itse hakemaan annetuille virheellisille tuomioilleen purkua. Minusta olisi täysin kohtuullista, että viranomaiset alkaisivat omasta aloitteestaan purkaa näitä vääriä tuomioita. Näyttöä tuomioiden virheellisyydelle on olemassa aivan riittävästi.

Toivon, etteivät väärintoimineiden virkamiesten osalta syyteoikeudet ennätä vanhentua. Minusta on aika huolestuttavaa, jos Suomessa on enemmänkin virkamiehiä ilman minkäänlaista omatuntoa.

[Nicht schuldig]

http://www.amazon.de/Michael-Tsokos/e/B00455WVC6

Muutamia tietoja tähän Michael Tsokos ja tapaus "Tapaus Maike"

Ohessa on linkki Tsokosin kirjalliseen tuotantoon. Hän on kirjoittanut yhdessä kollegansa kanssa lapsen pahoinpitelystä teoksen. Kahdella muulla teoksella hän ollut Bestseller listojen ykkönen.

Chariteessa Berliinissä on Saksan suurin oikeuslääketieteellinen laitos, jonka johtaja Michael Tsokos on. Siellä tehdään obduktioita mutta myös lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, raiskauksiin, väkivaltarikoksiin ja myrkytyksiin liittyviä tutkimuksia. Sekä eläville että kuolleille.

http://www.charite.de/en/charite/

Tapaus Maike:

Tsokos oli oikeudessa puolustuksen todistajana syyskuussa 2013, lopullinen lainvoimainen tuomio (2 elinkautista) tuli erilaisten viivytystaktikoiden kautta vasta vuonna 2015.

Syytetty, jolle tämä tutkimus tehtiin, oli pyytänyt oikeudenkäynnissä suljettuja ovia. Oikeus ei suostunut. Joten syyskuussa 2013 paikalla oli useita toimittajia oikeussalissa.

Idea oikeussalin pimentämiseen tuli Tsokosilta. Siellä ei ollut mitään kuvamateriaalia vaan tutkimus UV-valolla tehtiin pienen pöydän ääressä, joka oli tuomarien pöydän edessä.

Jopa pelkästään googlettemalla Chariteen sivuilta löytyy monta linkkiä UV-valoon. Katsoin muutamia. Niissä oli esim. viruksiin. allergioihin, ihosairauksiin, soluihin, dermatologiaan, ympäristölääketieteeseen, silmäntutkimuksiin ym. liittyviä asioita.

Vuonna 2013 Tsokos teki tutkimuksia omalla perheellään, mikä kertoo siitä, että kyseistä tutkimusta ei oltu tehty tässä Chariteessa eikä kyseistä UV-valolaitetta oltu käytetty vanhojen arpien tutkimiseen.

Se, että tapaus Maikessa oli kysymys arvesta, joka oli tatuoinnin alla, niin Tsokosin omalla perheellä ei ole tatuointeja, joten hän ei tiennyt tästä menetelmästä mitään. Kyseessä oli myös pioneeritarina, koska sitä mentiin katsomaan toimittajajoukon kera oikeuteen.

Tsokos puhui ennen tätä tutkimuksen aloitusta. Hän kertoi siellä oikeuden tuomareille, ettei ole vertailututkimusta.
Hän on sanonut siellä jotain sellaista, että hän näki perheellään arpia, jotka olivat 3-30 vuotta vanhoja.

Syytetyn käsivarresta löydetty kudosmuutos (arpi) oli löydettäessä 6 millimetriä pitkä, kun sen alunperin väitetään olleen kooltaan 5 senttimetriä, puolipyöreä puremajälki.

Hän on todennut lopputuloksena oikeudessa, että hän ei tiedä, onko arpi tullut puremajäljestä, tatutoinnista vai muusta.

Siis oikeudessa ei ollut mitään kuvamateriaalia tähän liittyen, ei mitään sairaalatutkimusta ja lääkäri pyysi tuomareita itse katsomaan arpea hänen itsensä osoittaessa lampulla kohtaa, jonka hän löysi siellä oikeussalissa.

[Lomax]

Otteita Auerin ja Kukan lsh-tuomion julkisesta selostuksesta

Kolme kokenutta erikoislääkäriä ovat yhdessä tutkineet B:n, C:n ja D:n ja havainneet heistä samat arpi- ja vammalöydökset genitaali ja anogenitaalialueilla ja muualla kehossa.

Eikö kunkin lääkärin olisi tullut tutkia lapset nimenomaan erikseen, toisista lääkäreistä riippumatta – vain tällöin oltaisiin voitu todeta luotettavaksi ”samat arpi- ja vammalöydökset genitaali ja anogenitaalialueilla ja muualla kehossa” (so. koko kehossa).

Nyt yhden lääkärin havainnot ovat mahdollisesti johdatelleet toisen havaintoja. (Tällaista herkkää johdatteluhan syyttäjän mukaan tapahtui esim. kun Auer olisi muka johdatellut
tytön kertomaan ulkopuolisen poistumisesta puhumalla hätäpuhelimeen ulkopuolisesta.)

Julkisen selosteen mukaan lapset tutkineita erikoislääkäreitä oli kahdeksan. Ja minua kummastuttaa vähän tämä, että tässähän on tutkittu rikosta, eikä tehty tieteellistä tutkimusta. Ja en tiedä miten paljon olette perehtyneet mahdollisiin metodeihin, joilla tämäntyyppisiä havaintoja voidaan saada (eli niihin tieteellisiin tutkimuksiin aihesta). Eiköhän jostain pubmedistä sun muista ole julkaistu papereita aiheesta (yhden neljännesvuosisata sitten julkaistun paperin abstraktn tänne laitoinkin)

Esimerkiksi viiltelyyn viittaavia arpilöydöksiä on ollut poikkeuksellisen paljon, esimerkiksi C:n vartalossa 105 kappaletta, niitä on ollut sarjoina ja erikoisen
muotoisina.

Siis nimenomaan ”viiltelyyn viittaavia arpilöydöksiä”, niin ja niin paljon kussakin lapsessa.
Onko tehty muihin tapahtumiin viittaavia arpilöydöksiä – kaatumisiin, putoamisiin, oksien tai eläimen raapaisuihin, itikanpuremien raapimiseen, keskinäisiin kinasteluihin tai telmimiseen tai yms. onnettomuuksiin liittyviä?

Eli montako muuta arpea kaikkiaan ja mistä syistä lapsessa C viiltelyarpien (joita oli 105) lisäksi? Eihän kaikkien lapsista löytyvien arpien voi katsoa viittaavan viiltelyyn?

Julkinen seloste on suppea ja tätähän ei saada tietää. Kuten ei montaa muutakaan asiaa.

Ei kai jokaista UV-valolla löydettyä arpea ole tulkittu ”viiltelyarveiksi”?

– – löydökset ovat heidät tutkineiden lääkärien mukaan sopineet ristiriidattomasti yhteen sen kanssa, mitä lapset ovat heille ja jo aikaisemmin psykologeille löydösten synnyn selittävistä tapahtumista kertoneet.

Todistusaineistoa ei siis ole tuotettu erillään siitä, mitä lapset ovat kertoneet – lapset ovat kertoneet arpien syntyhistorian tutkimusten yhteydessä? Vaikka ”arvet” eivät
olleetkaan paljaalla silmällä nähtävissä?

Miksi todistusaineiston ei ole annettu puhua puolestaan? Miksi lääkäreiden ei ole annettu tehdä itsenäisesti diagnoosia siitä, mikä kulloisenkin arven on mahdollisesti tuottanut? Kuuluuko ylipäätään tutkivan lääkärin tehtäviin yhdistää ”löydökset” tulkintaan – eikö tämä
imenomaan ole sitten poliisin ja syyttäjän tehtävä?

Niin, lasten kertomat ovat sitä välitöntä näyttöä, jota nämä löydökset tukevat. Ja jos poliisit ja syyttäjät alkaisivat tekemään tulkintoja lääketieteellisistä löydöksistä, niin tietäisi kyllä mihin se johtaisi täällä "miksi poliisi ja syyyttäjä tekevät oman alansa ulkopuolelta yhtään mitään tulkintoja, miksi asiantuntijoita ei ole käytetty"

Syntyy kuva, että a arpilöydökset on tehty kolmen lääkärin yksituumaisena yhteistyönä
kutakin lasta yhdessä havainnoiden tämän samanaikaisesti (tai jo aikaisemmin) kertoessa
heille paljailla silmillä näkymättömien arpien syntytarinan niin, että löydökset ja tarina ”saumattomasti tukevat” toisiaan.

Vamaan syntyy joo, jos ei lue julkista selostetta kokonaisuutena, vaan napsii lauseita ja katkaistuja lauseita sieltä täältä.

Ja syntytarina – niin, se on kerrottu jo aikaisemmin psykologeille, eli se on tuotettu psykoterapeuttisen hoidon tai psykologin kuulemisen yhteydessä ennen kuin arpia oli
löydetty, jolloin lääkäreiden tehtäväksi on langennut löytää ”viiltelyarpia” tukemaan kertomuksia viiltelyistä ja raiskaamisista. Kun ”löydöksiä” on tehty, onko kertomusten perusteella päätelty että ”ahaa, viiltelyarpia” – tätä tukee että muita arpia ei mainita löytyneen.

Näinkö todella tuotetaan todistusaineisto oikeudenkäynteihin? Näinkö se pitää tuottaa?

Onko olkiukkojen rakentelu jotenkin ihan peruskamaa täällä? Eiköhän se mene niin, että kun tehdään tutkintaa, onko rikos tapahtunut, niin etsitään todisteita siitä rikoksesta ja onko rikosta ylipäätänsä tapahtunut, Löytyykö sille mitään näyttöä. Eihän muuten missään tutkinnassa olisi mitään järkeä, jos tätä ei saisi ottaa ennakkoasenteeksi. Koska tämä ei ole mitään tieteellistä tutkimusta ja vielä kaiken lisäksi yritetään selvittää historiallista tapahtumaa.

Olen ollut käsityksessä – ehkä amerikkalaisten TV sarjojen perusteella – että tekninen tutkinta pitäytyy tiukasti tontillaan eikä mukaile taktisen tutkinnan toiveita. Tässä tapauksessa tutkinnasta näyttää vastaavan kokonaisuudessaan ”tekninen tutkinta” eikä taktiselle tutkinnalle jää roolia, koska tekninen tutkinta tekee havainnot ja vetää samantien johtopäätökset ei havaintojen vaan muualta saatujen tietojen sekä kuulemansa
perusteella...

Ehkä amerikkalaisista tv-sarjoista ei kauheasti kannata vetää johtopäätöksiä, miten poliisityö Suomessa toimii. Luulenpa, että tästäkin löytyy ihan todellista tietoa (aka. tutkimuksia), jos niitä vain jaksaa selvittää (jos kiinnostaa)

Hovioikeus on pitänyt hyvin epätodennäköisenä, että näin nuoret lapset olisivat keskenään kyenneet suunnittelemaan tällaisia kertomuksia ja sopimaan niistä niin hyvin, etteivät he jää kiinni valehtelusta kertomusten ristiriitaisuuksien, muuttumisten tai muun syyn vuoksi.

Eikö voida tehdä vaihtoehtoinen johtopäätös, että kertomusten orkestroijana on toiminut ”korkeampi taho”, joka on ollut yhteydessä lapsiin kertomusten tuottamisajankohtana?

No katsopas, jopa aikuiselle ihmselle johdonmukainen valehteleminen on erittäin kinkkistä. Vielä enemmän silloin, kun on psykologeja ja muita ammattihenkilöstöä arvioimassa, onko kertomuksesi totta vaiko ei. Tuntuu siis suhteellisen käsittämättömältä, että ei yhtä vaan kolme, ei aikuista, vaan lasta saataisiin kertomaan johdonmukaisia ja yksityiskohtaisia kertomuksia, varsinkin kun pääpaino tällaisessa tapauksessa on niiden uskottavuuden arviointi.

Ja se, että pidetään loogisempana, että nämä kolme lasta kertovat virheellisesti nämä johdonmukaiset+yksityiskohtaiset kertomukset, versus yksi lapsi, joka ei selosteen mukaan sellaiseen pysty. Minusta tuntuu, että aina unohtuu se, että lasten kertomusten luotettavuuden arviointi on ollut nimenomaan se pääasia, jota on tukenut muu välillinen näyttö.

Kun nimittäin ilmeisesti naapuruston lasten kertomuksia ei olla kyetty orkestroimaan samalla tavalla – näiden osalta todistusaineisto ei osoittautunut käräjäoikeudessa riittäväksi.
Puuttuivat ilmeisesti nimenomaan kertomukset, joiden arvioiminen luotettaviksi Auerin lasten osalta oli tuomion mukaan ”ratkaisevaa”.

Seksuaalirikosten uhreja oli alkuperäisen syytteen mukaan 7, mutta kolmen osalta ne hylättiin käräjäoikeudessa, eivätkä syyttäjät kehdanneet valittaa siitä hoviin.
Mikko Niskasaari http://www.mikkoniskasaari.fi/node/205

Eikö pojan kertomuksen luotettavuusarviointiin olisi tullut kuulua muiden lasten erilliset
ja itsenäiset kertomukset, niin käräjäoikeudessa kuin hovioikeudessakin, heistä löytyneiden väitetysti samankaltaisten arpien syntyhistoriasta?

Tai sitten olisi tullut mainita, että kertomusta raiskauksista ja viiltelyistä ei perheen ulkopuolisilta lapsilta kuultu – todennäköisesti siksi, että nämä lapset eivät olleet kuulleet
(toisin kuin Auerin lapset), mitä poika oli puhunut ”aiemmin psykologeille” ja muille lapsille.

Olivatko naapuruston lapset samalla tavalla tietämättömiä arpien syntyhistoriasta kuin Amanda?

Jos olivat, eikö silloin nimenomaan Amandan kertomus (tai sen puute) saa uskottavuutta,
koska tällöin kukaan niistä lapsista, jotka olivat erillään Auerin pienemmistä lapsista sekä
näiden huoltajista kesällä ja syksyllä 2011 ei tukenut kertomuksia raiskaus- ja
viiltelysessioista?

Tässähän on paljon spekulaatiota, koska en käräjäoikeuden selosteesta löydä mitään tuollaista mihin viittaat. "väitettyjen arpilöydösten"

Ja miksi ne, joiden osalta syytteet hylättiin, olisi pitänyt hoviin mennä? Eihän tuossa ole mitään järkeä. Voisitko ehkä hyväksyä sen, että hylättyjen syytteiden osalta ei ollut sellaista vältöntä ja välillistä näyttöä, että rikosta oltaisiin katsottu tapahtuneen? Toisin kuin neljän lapsen osalta.

[/quote]Lisäksi on vaikea kuvitella, että jos motiivi viiltelyyn olisi ollut lasten pelotteleminen siihen, että nämä eivät kertoisi kenellekään totuutta murhayöstä, tämä pelottelu olisi ulotettu myös naapuruston lapsiin viiltelemällä näitä sekä sitten lähettämällä nämä vuotavine/arpeutuvine haavoineen iltapesulle omien vanhempien silmien alle.

Ei tässä stemmaa mikään.[/quote]

Minusta julkisessa selosteessa ei taidettu sanoa motiivista oikeastaan mitään.

[Nicht schuldig]

ZEM:
Ja syntytarina – niin, se on kerrottu jo aikaisemmin psykologeille, eli se on tuotettu psykoterapeuttisen hoidon tai psykologin kuulemisen yhteydessä ennen kuin arpia oli
löydetty, jolloin lääkäreiden tehtäväksi on langennut löytää ”viiltelyarpia” tukemaan kertomuksia viiltelyistä ja raiskaamisista. Kun ”löydöksiä” on tehty, onko kertomusten perusteella päätelty että ”ahaa, viiltelyarpia” – tätä tukee että muita arpia ei mainita löytyneen.

Näinkö todella tuotetaan todistusaineisto oikeudenkäynteihin? Näinkö se pitää tuottaa?

LOMAX:
Onko olkiukkojen rakentelu jotenkin ihan peruskamaa täällä? Eiköhän se mene niin, että kun tehdään tutkintaa, onko rikos tapahtunut, niin etsitään todisteita siitä rikoksesta ja onko rikosta ylipäätänsä tapahtunut, Löytyykö sille mitään näyttöä. Eihän muuten missään tutkinnassa olisi mitään järkeä, jos tätä ei saisi ottaa ennakkoasenteeksi. Koska tämä ei ole mitään tieteellistä tutkimusta ja vielä kaiken lisäksi yritetään selvittää historiallista tapahtumaa. _______________________________________________


Lomax olet aivan oikeilla jäljillä siinä, että tehdään tutkintaa, että etsitään todisteita rikoksesta ja onko rikos ylipäätään tapahtunut?

Mielenkiintoista on sen sijaan se, että ihmettelet onko tutkinnassa mitään järkeä, jos tätä ei saa ottaa ennakkoasenteeksi?

Oikeuslääketieteellä on kaksi tehtävää, tutkia tapahtunutta rikosta tai ilmoittaa syyttäjälle ja poliisille, ettei rikoksesta löydy merkkejä.

Sama tehtävä on poliiseilla. He etsivät rikospaikkatutkinnassa merkkejä rikoksesta tai sitten he selvittävät mitä paikan päällä on tapahtunut ja asiaan ei liity rikoksta.

On aivan eri asia, jos poliisi lähtee siitä ennakkoasenteesta, että rikos on tapahtunut ja alkaa keräämään todisteita. Tai jos lääkäri lähtee siitä ennakkoasenteesta, että rikos tapahtunut ja lähtee keräämään todisteita.

Jos poliisi löytää normaaleilla rikoksen tutkintamenetelmillä todisteita, on rikos tapahtunut. Jos lääkäri löytää perinteisillä lääketieteen käyttämillä menetelmillä todisteita, on rikos tapahtunut.

Tähän mennessä kaikki hyvin.

Mutta mitä tapahtuu silloin, jos todisteita rikoksesta pyritään etsimään tarkoitushakuisesti?

Johtaako se siihen, että jos perinteisillä menetelmillä ei saada tuloksia aikaan, otetaan käyttöön sellaisia menetelmiä, joilla tuloksia sitten saadaan aikaan.

Rikostutkintahan on mitä suuremmassa määrin tieteen kehittämien erilaisten menetelmien / apuvälineiden käyttöä. Vai mitä muuta sitten ovat esim. dna tutkimukset, kuitututkimukset, luminolit? Eikö tähän samaan sarjaan kuuluisi sitten UV-valo, jos sen avulla tehdyn oikeuslääketieteellisen diagnoosin perusteella, joku on oikeudessa tuomittu?

[annaanna]

Lomaxille ja muille keskustelijoille muistuttaisin tuon hovin suppean selosteen lisäksi löytyvän Bergin blogista Auerin vastine hovin selosteeseen. Vastineen sisältö ei mielestäni voi poiketa tosiasioista, sillä sehän on tapaukseen perehtyneitten tuomarien, todistajien, asiantuntijoitten ja syyttäjien arvioitavissa.

Muun muassa linkkejä ja siteerauksia sisältävä ketju löytyy minfosta Seksuaalirikokset osiosta.

[Vespa velutina]

Jos lapset kertovat, että heidän vankilaan vuosia aiemmin tuomittu äitinsä on neljä vuotta aiemmin juossut taloyhtiön pihalla miesystävänsä kanssa dildo päässä raiskaamassa pikkulintuja, niin miten tarinan uskottavuutta pitää tutkia?

Minä en lähtökohtaisesti uskoisi tarinaa, vaikka sitä toistaisi ikätasolleen ominaisesti vaikka kuinka moni 5-9 vuotias penska, mutta toisaalta en olekaan psykologi, enkä usko, että esim. yhdynnän äänet saattavat muistuttaa pakkasen pauketta. Vaatisin autenttista kuvaa kyseisestä juoksusta. Eikö joku naapuritalon asukas vaikka olisi innostunut räpsimään kuvia alastomasta yksinhuoltajasta lintujahdissa, jos sellainen kerran on tapahtunut tosiasia? Laulu "varpunen jouluaamuna" saisi kokonaan uuden merkityksen?

Kumpi oli ensin? Tarina vai arpi?

Eli jos lapsi sanoo, että äiti viilteli minua käsiin. Mitään ei näy paljaalla silmällä. Sitten otetaan uv-valo käyttöön. Joo, tässähän näkyy arpi.

Vai:

Äiti oli aina meille tosi tuhma. Se pahoinpiteli ja silleen. Sitten katotaan valolla. Sulla näkyy tossa kädessä tollasia jälkiä. Viilsikö se äiti sua, vai mistä noi tuli. Joo, äiti ne viilsi.

Vanhin lapsi ei ole julkisen selosteen perusteella osannut kertoa, mistä hänelle on tullut arpi olkapäähän. Tämä viittaa nimenomaan siihen, että kaikille lapsille on lääkäri tutkimustilanteessa kertonut, että sulla näkyy arpi tässä. Ja sitten on tentattu, että tiedätkö mistä se tuli.

Lääkäri ei saisi puhua lapsen kanssa ollenkaan tutkimustilanteessa. Eli kertoa, mitä hän näkee.
Puolueettomassa tutkimuksessa lääkäri vain tutkisi, voisi tietysti sanoa, että nyt mä katon sun selkää tällasella valolla, mutta ei muuta.

Tällöin potilas ei tietäisi, onko lääkäri nähnyt mitään vai ei, ja kertomusta arvioitaisiin erillisinä löydöksistä. Niin kuin naapurin lasten kohdalla ilmeisesti on tehty.

Käräjillä viiltely ei mennyt läpi. Hovissa meni ja se korotti tuomiota. Eli hoviin on tehty joku lisätutkimus, joka vakuutti tuomarit. Lapset on siis tutkittu jo käräjille ja heidän kertomukselleen on hovissa etsitty tukea uv-valolla.

Ihan käsittämätön tuomio. Se pitäisi julkaista kaikissa maailman medioissa, esimerkkinä siitä, millä näytöillä Suomessa saa kymmenen ja seitsemän ja puoli vuotta linnaa. Että älkää nyt kuvitelko, etteikö me oltaisi täällä ihan keskiajalla.

[Lomax]

Mutta mitä tapahtuu silloin, jos todisteita rikoksesta pyritään etsimään tarkoitushakuisesti?

Johtaako se siihen, että jos perinteisillä menetelmillä ei saada tuloksia aikaan, otetaan käyttöön sellaisia menetelmiä, joilla tuloksia sitten saadaan aikaan.

Rikostutkintahan on mitä suuremmassa määrin tieteen kehittämien erilaisten menetelmien / apuvälineiden käyttöä. Vai mitä muuta sitten ovat esim. dna tutkimukset, kuitututkimukset, luminolit? Eikö tähän samaan sarjaan kuuluisi sitten UV-valo, jos sen avulla tehdyn oikeuslääketieteellisen diagnoosin perusteella, joku on oikeudessa tuomittu?

Kyllä, tutkinnassa on monia hyviä apuvälineitä. Ja kuten todettua, uv-valon käyttö ei sinänsä ole mikään uusi keksintö, kuten olen jo aikaisemmin osoittanut. Ja tärkein huomio on se, että edes uv-valo käyttö (jonka käyttö itsessään tulee Auerin suusta, hovin selosteessahan ei sanota mitään..) itsessään oli välilistä näyttöä, kun taas lasten kertomukset itsessään välitöntä näyttöä.

Lomaxille ja muille keskustelijoille muistuttaisin tuon hovin suppean selosteen lisäksi löytyvän Bergin blogista Auerin vastine hovin selosteeseen. Vastineen sisältö ei mielestäni voi poiketa tosiasioista, sillä sehän on tapaukseen perehtyneitten tuomarien, todistajien, asiantuntijoitten ja syyttäjien arvioitavissa.

Tottakai se voi poiketa tosiasioista. Se voi poiketa tosiasioista esimerkiksi siinä, että väitetään hovioikeuden jättäneen jonkun puolustuksen argumentin huomioimatta. Se ei ole missään määrin oleellinen, eikä edes mitenkään informoiva, koska siinä ei sen kummemmin avata hovin perusteluja. Syyttäjän tai Auerin argumentit itsessään eivät ole siis kiinnostavia tuomion kannalta.

Ja ei, vaikka Auer pistikin sen vastauksena siihen, että syyttäjä (onko kukaan edes tarkistanut, että se on täysin sama?) vetosi tähän tuomioon, niin siihen ei mitään sen suurempaa painoarvoa laiteta, koska asia on lainvoimainen, eikä sitä silloin murhaoikeudenkäynnissä tutkita (tietenkään). Auer voi siis sepustella ihan mitä tykkää, mutta tottakai se olisi yllättävää, jos puolustuksella ei olisi ollut MITÄÄN argumentteja.

Va kuvitteletko, että tuomarit ja syyttäjät käyvät sen blogissa lukemassa ja kommentoimassa?

[Nicht schuldig]

Mutta mitä tapahtuu silloin, jos todisteita rikoksesta pyritään etsimään tarkoitushakuisesti?

Johtaako se siihen, että jos perinteisillä menetelmillä ei saada tuloksia aikaan, otetaan käyttöön sellaisia menetelmiä, joilla tuloksia sitten saadaan aikaan.

Rikostutkintahan on mitä suuremmassa määrin tieteen kehittämien erilaisten menetelmien / apuvälineiden käyttöä. Vai mitä muuta sitten ovat esim. dna tutkimukset, kuitututkimukset, luminolit? Eikö tähän samaan sarjaan kuuluisi sitten UV-valo, jos sen avulla tehdyn oikeuslääketieteellisen diagnoosin perusteella, joku on oikeudessa tuomittu?

Kyllä, tutkinnassa on monia hyviä apuvälineitä. Ja kuten todettua, uv-valon käyttö ei sinänsä ole mikään uusi keksintö, kuten olen jo aikaisemmin osoittanut. Ja tärkein huomio on se, että edes uv-valo käyttö (jonka käyttö itsessään tulee Auerin suusta, hovin selosteessahan ei sanota mitään..) itsessään oli välilistä näyttöä, kun taas lasten kertomukset itsessään välitöntä näyttöä.

Tämä UV-valonkäyttö on ollut välitöntä näyttöä, eli niistä saatu kuvamateriaali on näytetty oikeudessa. Välillistä näyttöä olisi ollut esim. AA:n ja Kukan menneisyyteen liittyvät asiat. Lääkärien antamat todistukset olivat välitöntä näyttöä asiassa ja vain osa niistä oli syytettä tukevaa välitöntä näyttöä. Eli kaiken järjen mukaan tämä MJE:N tekemä tutkimus UV-valo lampulla on ollut osa välitöntä näyttöä, jolla tuomio on tullut.

UV valon käyttö ei ole pelkästään AA:n kertomaa, tiedetään laite, joka on ollut poliisilla ja sitä on lainattu Tyks:iin, myöhemmin oma laite on saatu sairaalaan, joka halusi ilmeisesti HUS:n kiiriessä Suomen johtavaksi sairaalaksi tutkimuksen osalta profiloitua lasten pahoinpitelyiden tutkimiseen.

En ollenkaan kiistä, etteikö UV valoa ole käytetty moniin tarkoituksiin esim. laboratorioissa tai sairaaloissa, mutta sitä ei ole käytetty oikeuslääketieteessä ihonalaisten näkymättömien arpien etsintään muuten kuin ehkä yksittäisen lääkärien toimesta tutkiessa jotain asiaa. Esim. vuonna 2012 USA:ssa lääkärit tekivät kokeen sairaalabakteerien hävittämisestä UV valon avulla. Sitä ei ole käytetty lasten pahoinpitelyiden tutkimiseen arpien osalta muutoin kuin ehkä tutkimalla mustelmien laajuutta. Sitä ei ole patologien käytössä ainakaan Suomessa eikä myöskään Saksassa, jos saksan johtava oikeuslääkäri ei tiennyt syyskuussa 2013 menetelmästä mitään.

Pääasiallinen käyttö rikosasioissa on ollut tekninen rikospaikka tutkinta, kyseinen asia käy ilmi jo Obelux ja muiden laitteiden valmistajien käyttöohjeista. Laitteilla on tutkittu pääasiassa erilaisia nesteitä, eritteitä, siemennestettä, verta ym. muuta materiaalia tosin myös iholta.

On tapahtunut laitteen käyttötarkoituksen muutos, sen alkuperäisestä suuntaan sairaaladiagnostiikka, josta on hyvin lyhyt matka oikeuslääketieteeseen, jossa tutkitaan ihmisiä, joille on tehty rikoksia, kuolinsyitä esim. itsemurha, väkivaltaisia kuolemia tai pahoinpitelyitä, raiskauksia - sekä eläville että kuolleille. Kyseessä on siis materiaalien kerääminen oikeuden käyttöön tai kuolinsyyn selvittämiseen.

Väkisin syntyy vaikutelma, jossa tämän perinteisen oikeuslääketieteen keinoihin on lisätty uusi elementti, ihonalaiset näkymättömät arvet ja UV-valo lamppu. Kysymys kuuluu voiko tämä menetelmä kuulua tähän samaan sarjaan esim. dna, Luminolin, kuitututkimusten ym. kanssa?

Jos näin on, se mullistaisi koko rikostutkinnan. Miksi viedä ketään uhria enää oikeuteen tuomarien silmien eteen, eikö silloin riittäisi lääkärin UV-valo lampulla tekemä nk. arpikartoitus, jolloin pahoinpitelyn uhri voisi näyttää paikan, johon häntä on sattunut, sitten lääkäri ottaa lampun, tutkii hetkisen aluetta ja jos löytää jotain, niin ottaa siitä valokuvan. Tutkimus tehtäisiin etukäteen sairaalaolosuhteissa.

Sen jälkeen uhri voisi itse kertoa omin sanoin ja omaan ikäryhmäänsä sopivalla tavalla esim. videolla mitä on tapahtunut. Samalla hän voisi eleille ja ilmeillä osoittaa kyseistä paikkaa omassa kehossaan, jolloin tuomaritkin näkevät sen. Samalla lääkäri osoittaa erilaisen suurentamisen ym. kuvantamisen kautta saadulla materiaalilla kyseisen kohdan arpikartassa ja näin meillä on uhrin kertomus ja samalla kuvatodiste asiantuntijalääkärin yhdistellessä ne toisiinsa joko tuomarin silmien edessä tai sitten lääkäri yhdessä potilaan ja muun "tiimin" kanssa yhdistelee tiedot toisiinsa etukäteen ja toimittaa sitten materiaalin tuomarien arvioitavaksi.

Sen jälkeen oikeuden tehtävänä olisi erilaisten psykologisten uhrin haastattelujen perusteella arvioida kertomuksen luotettavuus ottaen huomioon oma elämänkokemuksensa.

Eikö näin tosiasiassa tapahtunut AA:n ja Kukan oikeudenkäynnissä?