KKO:n häke-kuuntelu toi mieleen uudehkonlaisen (?) tarinan. Ehkä vastaava on ollut, mutta laitanpa tämän tänne kyökkilään. Sen verran on hypoteesejä, etten muuallekaan keksi upottaa. Aluksi hieman eri pohdintoja ja seikkoja:
Häken kuuntelussa ihmetytti heti alkuun, kuinka
monotonisesti AA puhuu. Hovin vapauttaessa sanotaan, että hän on ollut järkyttynyt häkessä ja sen huomaa, mutta sitä en havainnut kovin paljoa. Ihminen voi shokissa reagoida tasaisesti ja älykkäästi, kun järkyttävän tapahtuman alusta on vähänkin aikaa; esim. Jyväskylän MM-ralliturmassa autoa väistänyt mies kertoi, että oli juossut ja syöksynyt auton tultua kohti, sitten oli mennyt jokunen minuutti ennen kuin alkoi iso vapina ja paniikki.
Monotonisuus kuitenkin ihmetytti, ja sekä tytär että JL puolestaan kuulostavat odotetun tunnetason ääntelijöiltä. Näihin verrattuna AA on hyvin monotoninen. Joskus norjalaiset puhuivat Suomen TV:n alkuaikoina ”suomalaisesta TV-draamasta” viitaten elottomaan ja heikkoon näyttelemiseen. Tämä tuli heti mieleen kuuntelun alussa samoin kuin Salkkarien nuoret ja heikot näyttelijät, joita on mm. Kallion ilmaisulukiosta hankittu halvalla.
Alussa piti oikein kuunnella, että onko tämä tosiaan häke-puhelu: dialogi sopi, mutta AA:n nonverbaalinen puoli oli kuin paperiltalukua: elotonta, sävytöntä ja rytmiltään nopeahkoa mutta latteaa. Kuin laittaisi lukiolaisen lukemaan tekstin, jolloin jännittynyt ihminen nostaa lukunopeutta ja tekstin eloisuus on heikko.
Taustaäänet ovat kunnossa, sikäli kuin niitä 4 läpikuuntelulla voi arvioida syvemmin.
AA:n elämäntilanne heijastunee häkeen. Elämä oli IMO kuten ”Miten kaikki kävi” –puussa olen arvioinut. Jonkinasteinen masennus on voinut latistaa tunne-elämää; sanotaanhan, että kun elämään tulee paljon vastoinkäymisiä, niin jossain vaiheessa ihminen vain rauhoittuu. "Hällä väliä, elämä jatkuu" –tyyliin. Tuollainen on AA:n tilanne tämänkertaisessa teoriassani.
Nyt oli juuri Jokeri-murhaaja USA:n elokuvateatterissa. Hänestä silminnäkijä kertoi, että pelottavinta oli, ettei hän sanonut mitään Tekijällä oli rooli päällä. Samankaltainen suunnitellun murhatyön tekotilanteen rooli oli myös mm. Breivikillä. Jokeri ja temppeliritari; ne helpottivat tekoja. Tällainen roolitus saattoi olla Ulvilassakin; esikuvia hlöt eivät ole.
Asiaan liittyy ehkä astrologiaa (numerologiaa?) ja historiaa; astrologiasta en tiedä, mitä oli 30.11. tai 1.12.2006. En ole tähtitieteilijä. Historiasta katsoin pika pikaa, mitä historianteokseni kertovat ja googletin hieman; löysin JFK:n 22.11.1963 ja Kaarle XII:n 30.11.1718. – Kun kello oli hieman yli puolenyön, USA:sa on ollut vielä marraskuu (aikavyöhykkeet). Kaarle XII kuoli Norjanmaalla; vuorokaudenaika ei ihan sovi, muttei murhaajilla aina niin onnistukaan ajoitus.Ideantyngässä kyse on jonkinlaisesta symboliikasta, ammuttiinhan kumpaakin hallitsijaa ohimoon
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarle_XII << kuva ja
http://mcadams.posc.mu.edu/head1.jpg Samoin JL:lta symbolisesti murskattin ohimo, vaikkei ampuma-asetta Ulvilassa käytetty.
Päästään myös kysymykseen, miksei ulkopuolinen sano ilmeisesti mitään, ainakaan kuultavaa.- Kyseessä on voinut olla perinteinen suunnitelma, jonka paljastuminen olisi johtunut huppinHENKILÖN puheesta. Miksi huppis ei puhunut tai äännellyt toimiessaa sadistisesti ja pidäkkeettä (kuten vaikuttaa)? Miksi Auer kuitenkin kertoo, että kyseessä on mies? Koon perusteella? Painimista ei ole ollut, joten ruumiinrakenteesta ei ole kokemusta, puukolla on pistetty kerran, ei kai mainintaa muusta kontaktista?
Sitten on häken kohta:
Anneli: Jooh (taustalla lapsen itkua). Tulkaa nopeesti.
Häke: Joo, poliisi soittaa sul, me voidaan lopettaa sitte.
Anneli: Onks tänne joku ambulanssi tulossa kans?
Tässä AA saa emotionaalista pienehköä valitusääntä 1. vuorosanoissa; intonaatio nousee lauseen lopussa hieman vinkuvaksi, kuin anelevaksi. Kuitenkin erikoista on, että kun häke kertoo poliisin tulevan, AA:n sävy muuttuu 2. lauseessa neutraaliksi ja ihmetteleväksi kuin taikaiskusta. Kuuntelin kohdan erityisen tarkkaan, ja tällainen mielikuva siitä jää. Ikään kuin AA pettyisi nopeasta poliisien tulosta. Sävyn muutos ei vasta siinäkään tapauksessa odotetuksia, että AA olisi pettynyt poliisin tulosta, koska olisi kaivannut juuri ambulanssia: helpotus tai valitusäänen jatkuminen olisi pitänyt jatkua. Onhan poliisin tulo kuitenkin iso helpotus tilanteeseen, noin yleensä.
Tulenpa siis teoriaani; tiivistän, ettei mene runonlausunnaksi.
AA ja ulkomaalainen isohko nainen BB ovat keskustelleen AA:n tympeästä elämästä. JL on esteenä, että AA voisi toteuttaa unelmiaan keski-iän harmaannuttaessa. Erinäisiä ristiriitoja on, ja samoin kuin taksikuskiin on tutustuttu myöhemmin, on BB:kin tullut läheiseksi samaan tyyliin. Voi olla vanha tuttukin tai sukulainen.
Tekoiltana BB on ollut tulossa, mutta jokin viivästys on myöhästyttänyt suunnitelman ajoitusta. JL saapuu, on vähän perinteisiä iltariitoja ja sitten kupsahdetaan nukkumaan. AA on koettanut esimurtaa oven lasia, jotta murtovaras-teemaa olisi helpompi toteuttaa. JL on huomannut tämän "Annun vahingot" ja huutanut niistä aikansa. Rikkomiset aiheuttivat ukkosmaisista ääniä.
Lopulta BB saapuu paikalle ja AA on piilottanut JL:n kännykän. Lankapuhelinkin on otettu irti, jottei apua sataisi liian nopeasti. AA on hankkinut muualta klapiin puliukon tmv. sylkeä, jotta siitä löytyi miehen DNA:ta.
BB on raihnaiseen ja pienikokoiseen JL:ään verrattuna ylivoimainen, mutta hän ei surmaa tätä heti, koska AA:lle on rakennettava häke-puhelusta alibi. Symbolinen ajoitus on yhä OK, JL:n lamaannuttaminen onnistunut ja suunnitelma menee eteenpäin. AA aloittaa puhelun, eikä mitään äkillistä JL:n virkoamista tapahdukaan; päinvastoin BB saa JL:n ääntelemään sopivasti väkivaltaa käyttäen ja AA on puhelimessa (joka on kytketty ennen häkeä) mainiosti vastaanottamassa kuolevan avunhuutoja. BB ei paljasta sukupuoltaan ja ulkomaalaista aksenttiaan puheilla, kuten on sovittu ja harjoiteltu. Veitsi jää paikalle, samoin tilanteeseen sopivien kenkien jäläjet. Kengät on vuorattu ylimääräisillä sukilla, koska ne ovat väljät BB:lle; niillä kuitenkin saadaan hyvät ison miehen jäljet lattialle, ja ne hävitetään.
AA vetää roolinsa monotonisesti, onhan hän lukenut, ettei shokissa olevan esiintymsitavalle ole niin väliä, se voi olla hyvin erilaista. Puhelimessa ei kuitenkaan satu mitään kolinoita, putoamisia, änkyttämisiä tms., joka kuvastaisi suurta epäjärjestystä. Stabiilissa hallittavissa olevassa masennuksessa ollut AA pystyy hallitsemaan viileästi tilanteen, myös silloin, kun BB:n kanssa suunniteltu ja toteutettu AA:n kertapuukotus tehdään; sitä on suunniteltu lääkärikirjoista, että mikä on sopiva puukotuspaikka, vaaraton ja näyttävä. Ainoa pieni moka on, että kun AA käy takkahuoneessa, niin BB.n näytettävä verisilä hanskoilla, että ”hus hus” ja tällöin kun AA on kääntynty takaisin puhelimeen päin, niin BB työntää kevyesti hihoista ”mee jo”, mutta hihoihin jääkin fläkit. Niitä onkin ihmetelty.
Tekosarjan lopussa JL:n ohimo murskataan symbolisesti; salamurha onnistuu varmasti; astaloa ei saa paljastaa. Se on esikuvien mukaan murha-ase, joka jää piiloon, veitsestä ei niin väliä (surma olisi voitu viimeistellä silläkin esim. kurkku leikkaamalla, muttei se sopinut teon filosofiaan).
Murhaaja BB poistuu ikkunasta ylläpitääkseen murtovaras-teemaa. Poliisi saapuu, ja huomio on heti ulkopuolisessa, AA:ta ei epäillä. ”Mieshuppis” oletuksenaan DNA:ta aletaan hakea, eikä kukaan arvaa, että naiskaksikko suoritti kauniin kotidraaman.
Jälkinäytöksenä on voinut olla, dekkarien tapaan, että AA on vuosien kuluessa käynyt ja hoidellut BB:n. BB lienee tällöin kadonneiden listassa, eikä kukaan arvaa, mihin isohkon kokoinen nainen häipyi. Mutta todistajia kun ei saa jättää…
Sainhan tämän viimein muotoiltua jotensakin

Kyökkilän uunissa on yksi paistos lisää.