WyldChild kirjoitti: To Kesä 12, 2025 3:31 pm
Täällä heiteltiin tukimääräksi yli 5000€, kun todellisuudessa se on noin 3000€. Ei nyt puhuta ihan senttien heitosta
Asumis- ja terveydenhoito menoihin saa toimeentulotukea sen verran kuin niitä on. Eli ei ne ole käteen jäävää rahaa, vaan menee suoraan kyseisiin menoihin.
Perusosa on se mikä jää käteen elämistä varten. Ja se on 8-henkisellä perheellä noin kolme tonnia (vähän yli tai alle riippuen minkä ikäisiä lapset ovat).
Eli, tämäkö mahdollisesti yhteiskunnan varassa vuosia elänyt _täystuloton_ kahdeksan lapsen perhe olisi päässyt kulloisenkin vaihtuvan kotikuntansa sosiaalitoimiston lahjoittamilla veronmaksajien rahoillako järjestämään kahdeksan/ seitsemän lapsensa suurperheen varmasti aika usein tarvitseman terveyden-, hammas- ja sairaanhoidon _yksityisesti_,
eli kalliimmalla kuin julkinen terveydenhoito, vain koska julkinen terveydenhoito ja koulu ja neuvola eivät näitä rutiköyhiä ja kuvien perusteella itsekin köyhänlaihoja vanhempia kiinnosta?
Saavatko he edes toimeentuloavustuksia jos perheen äidillä on nimissään jonkinlainen kiinteistö (tämä siis josta kiinteistövero oli jäänyt maksamatta)?
Eli kysymys: kuka on maksanut suurperheen vuosittaiset terveys- ja lääkärikulut? Vai kävivätkö he ylipäätään lääkärissä? Mikä on lasten terveys-, mielenterveys- ja laihuusaste? Onko lapsille vaatteita ja kenkiä kaikkiin sääolosuhteisiin riittävästi? Harrastavatko lapset mitään? Onko heillä harrastusvälineitä? Silmälaseja ja lääkityksiä?
Onko lasten kodeissa ollut jonkintason mahdollisuus kunnolliseen peseytymiseen? 60 litran lämminvesisäiliö on todella pieni kymmenen tai yhdeksän hengen tarpeiksi, varsinkin koska osa lapsistakin on jo teini-ikäisiä.
Pelaaminen sisällä tietokoneilla (kuten osa täällä kertoo Kraftin perheen lasten varmaan tehneen kaikki talvi- ja kesäkuukaudet kun heitä ei ulkona olla nähty) vaatii kaikki ne tietokoneet, kännykät, internetit, ohjelmat ja rahaa suurperheen netti- ja sähkölaskuihin. Tietokoneet menevät myös lähes sisäpuolen pakkasasteissa rikki, jos ’kodissa’ ei ole edes ulkoseinien eristyksiä ja ulkona on kova pakkanen.
Löytyikö tälle perheelle siis yksityisiä rahanlahjoittajia ja tai avunantajalääkäreitä (tai pohojanmaan vaihtoehtohoitajia..) , jotka hoitivat heitä ilmaiseksi ja tai maksoivat heidän kulujaan? Tai hoitivat & auttoivat suurperhettä rahaa vaihtamatta vaikka perheenäidin käännöstöitä vastaan?
Epäilen vahvasti kokonaisuutta.
3000€/kk ei riitä pitkälle tuonkokoista poppoota ruokkiessa ja kasvattaessa, edes mainituissa ~purkukuntoisissa ahtaissa ja kylmissä vuokra-asunnoissa ilman harrastuksia, varsinkin jos ja kun julkinen & ilmainen perusterveydenhoito, neuvola ja koululaitoskaan ei vanhempia syystä xyz miellytä. Autokin on vienyt rahaa.
Kuvatusti ammattivalittajien paikkakunnalta toiselle muutto ja kotikunnan ilmoittamatta jättämiset sekä lasten sisällä pitämiset kuulostavat nyt vain aika ikävästi mieleltään heilahtaneiden vanhempien päätöksiltä ’suojella itseään pahalta maailmalta ja kaikenmaailman poliiseilta’. Ja siinä samalla ’suojella’ se oma alati kasvava lapsimääränsä huonolla tuurilla sairastumisiin, kuolemiin ja mielenterveysongelmiin johtavasti. Vanhempien itse ehdottomat edunvalvojat lapsilleen taas kuulostavat siltä, että vain raamatun vanhaan- ja uuteen testamenttiin on uskominen — muu on pahaa maailmaa.
Mitä Kraftin perheen isä tekee työkseen? Onko hän opiskellut mitään ikinä? Onko sairaseläkkeellä syystä xyz eli onko hän syystä tai toisesta kyvytön työntekoon? Hoitaako isä kouluikäisten lastensa kotikoulun palkatta — asema kotikouluyhdistyksessä vihjaisi näin?
Kumpi vanhemmista masinoi viranomaisvalituksia tukuttain? Valitusten olemassaolo vihjaa, että netinkäyttö ja tiedonetsintä ovat olleet tuttuja perheen aikuisille tai ainakin toiselle aikuiselle, joten ainakin jonkinlaisia perustason etätöitä he olisivat myös kyenneet tekemään — ja siten elättämään ihan itse omaa jatkuvasti kasvavaa perhettään, edes osin.
—
Itsehän kasvoin hyvän & kivan perhe-/ lastenkodin naapurissa. Siellä epämääräisistä taustoista olevat lapset saivat ensimmäistä kertaa elämässään elää normaalia, turvallista ja mielenterveys- ja päihdevapaata elämää. Lapsen elämää. Elämää, jossa säännöt olivat pysyvät ja henkisesti läsnäolleet ja (minun mielestäni) mitä kivoimmat ’vanhemmat’ ottivat syliin, tekivät ruokaa ja kakkuja ja kuuntelivat murheita ja iloja. Synttärit olivat aina iso juhla, lahjoineen. Syntymäpäiviä oli myös lapsimääräatä johtuen usein. Lapsilla oli harrastuksia ja toisensa, samoin kuin kaikki meidät naapurinlapset ja koulukaverit vanhempineen.
Lastensuojelu on hyvä asia. Kaikista aikuisista ja tai biologisista vanhemmista ei vain ole hyviksi, turvallisiksi ja luotettaviksi vanhemmiksi. Jos aikuinen on itse rikki, voi hän jopa tahtomattaankin rikkoa myös omat lapsensa.