Re: Onko kuu juustoa vai kuttaperkkaa saatana
Lähetetty: Ma Heinä 04, 2022 12:30 am
Voisiko kuu olla maan peilikuva/heijastus?
Suomen johtava rikosaiheinen portaali
https://murha.info/rikosfoorumi/
Toista se oli kylmänsodan aikana kun edestakaisin maasta kuuhun mentiin astronauttien kanssa viikossa.Toisin kuin kylmän sodan aikaiseen suurvaltojen avaruuskilpailuun liittynyt Apollo-ohjelma, Artemis on kansainvälinen hanke.
Euroopan avaruusjärjestö ESA on rakentanut kuuraketin huoltomoduulin. Se tuottaa lennolla tarvittavan sähkön, veden, hapen ja typen, pitää aluksen oikeassa kurssissa ja ylläpitää oikeaa lämpötilaa Orion-miehistömoduulissa. Tämän missiolle keskeisen komponentin pääurakoitsija on Airbus.
Artemis-ohjelman kantoraketti Space Launch System (SLS) Block I on neljän yhdysvaltalaisen ilmailu- ja avaruusalan yhtiön valmistama. Lähes satametrisen kolossin ensimmäisen vaiheen rakettimoottoreissa on noin 15 prosenttia enemmän työntövoimaa kuin Apollo-kuulentojen kantoraketissa Saturnus V:ssä. SLS kykenee kuljettamaan Kuun kiertoradalle 27 tonnin hyötykuorman.
ENNEN lentoa kohti Kuuta ehtii Artemis I ripotella maata kiertävälle radalle kymmenen minisatelliittia, jotka on sijoitettu kantoraketin ykkös- ja kakkosvaiheen väliseen adapteriin.
Kuuhun suuntaavan Orionin kyydissä on mittalaitteiden ja kameroiden lisäksi kolme mannekiinia, joilla on leikkimieliset nimet: komentaja Moonikin Campos, Helga ja Zohar. Niissä on tuhansittain sensoreita ja useita kymmeniä säteilymittareita, ja niiden keräämää dataa käytetään miehitettyjen lentojen suunnittelussa.
Helga ja Zohar ovat torsoja, jotka jäljittelevät naisvartaloa. Saksan avaruuskeskus DLR on rakentanut torsot ja suurimman osan säteilyn mittalaitteista. Israelin avaruusvirasto ISA puolestaan on tuottanut Zoharille säteilyltä suojaavan liivin.
Kuulento kestää suunnitelmien mukaan 42 vuorokautta. Paluumatkaa varten Orion käyttää linkona Kuun vetovoimaa, sytyttää moottorinsa lyhyeen polttoon ja lentää takaisin maapallolle. Missio päättyy 10. lokakuuta, kun Orion tekee pehmeän laskeutumisen Tyyneenmereen, lähelle Baja Californian rannikkoa.
Apollo 11 oli ensimmäinen Kuun kamaralle laskeutunut miehitetty avaruuslento. Lento oli samalla Apollo-ohjelman viides miehitetty avaruuslento ja ohjelman kolmas lento Kuun kiertoradalle. Apollo 11 toteutti presidentti Kennedyn asettamat tavoitteet viedä ihminen vieraan taivaankappaleen pinnalle ennen vuotta 1970 ja voittaa toinen supervalta Neuvostoliitto avaruuskilvassa, ja aloittaa paikan päällä tapahtuva Kuun tieteellinen tutkimus.
Lento laukaistiin Saturn V -kantoraketilla Kennedyn avaruuskeskuksesta Floridasta 16. heinäkuuta 1969 miehistönään lennon komentaja Neil Armstrong, komentomoduuli Columbian pilotti Michael Collins ja kuumoduuli Eaglen ohjaaja Edwin "Buzz" Aldrin. Armstrong ja Aldrin laskeutuivat Kuuhun 20. heinäkuuta kello 20.17.40 UTC ja tekivät pian laskeutumisen jälkeen ensimmäisen kuukävelyn. Collins jäi komentomoduuliin Kuun kiertoradalle.[1] He laskeutuivat takaisin Maahan 24. heinäkuuta kello 16.50.35 UTC.
Onkohan nyt iltasanomien toimittajalta jäänyt tarkistamatta Saturnus V kantoraketin suorituskyky, vaikka on kuitenkin osannut laittaa kuvan jossa vertaillaan rakettien kokoeroa...sikakoira kirjoitti:Toista se oli kylmänsodan aikana kun edestakaisin maasta kuuhun mentiin astronauttien kanssa viikossa.Artemis-ohjelman kantoraketti Space Launch System (SLS) Block I on neljän yhdysvaltalaisen ilmailu- ja avaruusalan yhtiön valmistama. Lähes satametrisen kolossin ensimmäisen vaiheen rakettimoottoreissa on noin 15 prosenttia enemmän työntövoimaa kuin Apollo-kuulentojen kantoraketissa Saturnus V:ssä. SLS kykenee kuljettamaan Kuun kiertoradalle 27 tonnin hyötykuorman.
ENNEN lentoa kohti Kuuta ehtii Artemis I ripotella maata kiertävälle radalle kymmenen minisatelliittia, jotka on sijoitettu kantoraketin ykkös- ja kakkosvaiheen väliseen adapteriin.
Noista kuukivistä vielä kerranVIISI… neljä… kolme… kaksi… yksi… käynnistys ja lift-off!
Lähtölaskennan loppuhetket ovat aina vatsaa vääntävän jännittäviä. Pääseekö kantoraketti pakoon maapallon vetovoimaa ja ylös avaruuteen?
Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa yrittää lauantaina laukaista kunnianhimoisen Artemis-kuuohjelman ensimmäisen koelennon. Lähtölaskenta keskeytettiin viime maanantaina teknisten ongelmien vuoksi.
Jos uusi yritys onnistuu, avautuu ihmiskunnalle jälleen mahdollisuus lähettää astronautteja Kuun pinnalle.
MUISTAN vielä hyvin sen kummallisen, leijuvan tunnelman heinäkuussa 1969, kun Neil Armstrong ja Buzz Aldrin laskeutuivat Apollo 11:n kyydissä Kuuhun. Pertti Jotuni ja Birger Wiik kommentoivat historiallisia hetkiä Ylen kuustudiossa. Kaikki tuntui epätodelliselta.
Isoilla pojilla oli pihalla tähtikaukoputki. He väittivät, että sillä voi nähdä astronauttien Kuuhun pystyttämän Yhdysvaltain lipun. Minä uskoin ja yritin katsoa oikein tarkasti.
Apollo-ohjelma päättyi kesällä 1972, kun Harrison Schmitt ja Eugene Cernan kävivät Kuussa. Schmitt oli geologi, jonka lempinimi oli Dr. Rock. Hän vietti Cernanin kanssa Kuussa lähes 75 tuntia ja keräsi yli 115 kiloa näytteitä.
Ja nyt sitten ollaan tässä – odottamassa uuden kuuohjelman alkupaukkua. Ja uuden sukupolven astronauttien astumista Kuun pinnalle vuosikymmenen puolivälissä. Se on maailmanhistorian upeinta tosi-tv:tä.
DR. ROCK kommentoi Artemis-ohjelmaa kirjoituksessaan Aviation Week -lehdessä 24. elokuuta. Schmittin mukaan Artemis-ohjelmalla on geopoliittinen ulottuvuus, joka ylittää lentojen tekniset päämäärät.
”Kiinasta ja Venäjästä on tullut uusi vakava uhka Maan vapaille yhteiskunnille, mahdollisesti jopa suurempi kuin Neuvostoliiton uhka kylmän sodan aikana 1945–1991. Artemis I:n laukaisu Space Launch System -raketilla on Yhdysvaltain ja vapaan maailman vastaus avaruuden suurille haasteille, joiden takana ovat Kiinan ja Venäjän aggressiiviset ja hegemoniaan pyrkivät aikeet.”
Schmitt näyttää pysähtyneen kylmän sodan asetelmaan, jossa suurvallat pyrkivät Kuuhun kilpailemaan luonnonvaroista ja hallitsemaan lähiavaruutta.
Lyhyellä aikavälillä näin voi ollakin. Venäjä aikoo lopettaa yhteistyön Kansainvälisellä avaruusasemalla. Kiina ja Venäjä kehittävät asejärjestelmiä, joita voi käyttää satelliittien tuhoamiseen. Kiinalla on oma kunnianhimoinen miehitettyjen avaruuslentojen ohjelma. Avaruuskilpailu on todellisuutta, osa geopoliittista taistelua vaikutusvallasta. Apollo-lennotkin näyttivät Neuvostoliitolle, että Yhdysvallat on voimavaroiltaan ylivoimainen.
AVARUUSTUTKIMUKSESSA ja miehitetyissä lennoissa on kuitenkin jotakin ylevää ja suurta, joka ylittää pikkusieluisen kilpailun kansallisvaltioiden ja blokkien välillä. Ainoa tapa kurkottaa kohti Kuuta ja Marsia on yhdistää voimat, ylittää rajat ja toimia avaruudessa aidossa kansainvälisessä hengessä. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto pystyivät siihen jopa kylmän sodan aikana. Artemis-ohjelma on tästä esimerkki. Yhdysvaltain lisäksi siinä ovat mukana muun muassa Kanada ja Euroopan avaruusjärjestö ESA.
Schmitt unohtaa kuuluisaksi tulleen Blue Marble -valokuvan, jonka hän todennäköisesti itse otti Apollo 17:n lennolla. Kuvassa kelluu planeetta Maa noin 29 000 kilometrin päässä avaruudessa. Näkyykö siinä valtioiden rajoja? Ei, eikä Kuuta voi omistaa.
Blue Marble -kuvasta tuli ikoninen symboli, yksi maailman eniten kopioiduista valokuvista. Se näyttää maapallon ihmiskunnan yhteisenä kotina, jonka ohuesta elämänpiiristä täytyisi pitää mahdollisimman hyvää huolta. Avaruuteen kurkottaminen tältä pieneltä pallolta on yhteinen kansainvälinen haaste.