Kylähullut ja muut originellit

[Maagikko]

Onhan näitä- 60 - luvunlopulla papinkujan naisten asuntola laittoi aamu kuudelta asukkaat ulos ja siinä ohikulkiessa näki naisen jolla oli aina neidonryöstö seinävaate olkapäillä. Toisella pitkät laahukset ja moni ihan outo silmissäni.
Hakaniemessä kulki nainen jolla oli mustat vaatteet punpulit tukki sieraimet ja musta puoliksi aukaistu saneenvarjo päänsä ympärillä. Ne jotka tiesivät kertoivat hänen pelkäävän atomisotaa.
Linja auto asemalla näin kerran miehen jolla oli kirjavat vaatteet, pitkä naisten hame. .. ja sänki.
Tämä turbaanipäinen nainen liikkui myös siilitiellä, mielestäni päähine oli kietaistu lakanakangas.
Hakaniemessä liikkui myös prinsessa joka oli Pariisit käynyt entinen mannekiini ja perintömissinä kunnostautunut nuori kaunis nainen joka jostain syystä oli niksahtanut. Hänellä oli ihan hienot juhlavaatteet tiarat ja korut viimeisen päälle hiukset kuin leijonan harja kaunis kuin mikä. Ehkä hän elää jossain laitoksessa.
Nämä kaikki 60- luvun lopulta.

Mutta Jammusta piti kertoa: Hän tuli tutuksi koska työmatkani kulki kurvista kävellen teurastamolle. Työkaverini mies oli ollut samassa poikakodissa Jammun kanssa, Siellä J oli hakattu ja saanut sellaisen tällin että oli siihen aikaan sos.v. holhouksessa. Hän oli rikkaasta suvusta, en nyt muista mistä. Kansantalon elantoon oli tili ja sai ostaa päivittäin kaksi pulloa kaljaa. Hänelle ei asunto kelvannut talvet majaili teurastamon portin pielessä olevassa roskiksessa. Kurvissa kulki pummaten rahaa. Kerran taas pyytäessään markkaa yksi kaveri sanoi ettei hänellä ole kuin kympin seteli joten jammu otti taskustaan kolikkokasan ja sanoi: kyllä minulla on vaihtorahaa...
Se miksi kantoi punaista muoviämpäriä johtui siitä että poliisit olivat kieltäneet kuseksimasta kadulle, teki pissansa ämpäriin ja kaatoi katukaivoon.
Viimeiset vuotensa asui hertsikan handelin takana olevassa purkutalossa jonka kaupunki oli kunnostanut niille jotka eivät sopeutuneen normeihin. Kahden kyynäräsauvan kanssa kulkien näin hänet viimeksi.
- Rapussa missä asuin vietti öitään talvisin Ruukku Timppa. Nimi johtuu kun oli ollut aikoinaan Arabian tehtailla ruukkuja tekemässä. Alussa tietenkin kuorsauksensa kuului sisälle asti, mutta totuin siihen. Kesäisin hänellä oli teltta Metsä- Radion kanssa Viikin rannassa 30v tunsin timpan. Kun sai kerros talosta asunnon kerkesi elää siinä viikon. Tälläisiä luonnon lapsia on harvassa nykyään.


Kuka muistaa sen Öljy seikin josta hymy kirjoitti aikoinaan ja taisi Karpokin tehdä ohjelman. Nivalassa taisi asustella. Elääkö vielä vai onko tullut lähtö muihin jalostus hommiin.

[MEG]

En viitsi nimeä mainita, mutta on odotettavissa että kevään vaalien jälkeen eduskunnassa on "kylähulluja ja muita orginaaleja" koko joukko. Ryhmä jonka jäseniä ei yhdistä muu kuin paatos ja itsetunto.
N.s. vanhojen puolueiden seisovaa vettä on tietenkin periaatteessa hyvä joskus sekoittaa, mutta epämääräinen "maahanmuuttokriittisyys" ei riitä positiiviseksi poliittiseksi ohjelmaksi.

[hellämustapääfinnilä]

Kuka muistaa sen Öljy seikin josta hymy kirjoitti aikoinaan ja taisi Karpokin tehdä ohjelman. Nivalassa taisi asustella. Elääkö vielä vai onko tullut lähtö muihin jalostus hommiin.

Nilsiän öljysheikki Tauno Kuosmanen on Wikipedian tiedon mukaan edesmennyt vuonna 2008: http://fi.wikipedia.org/wiki/Nilsi%C3%A ... ljysheikki

[Vivamus]

EuroJR:
EuroJR Sepi oli myös hiljaista poikaa. Siinä missä Alpo oli hiljainen, Sepi täytti hiljaisuuden omituisilla hirnahduksillansa.
Hän mutisi omiansa ja naureskeli siihen päälle sitten pitkälti. Sepin harrastuksiin kuului kävely.
Hän käveli Helsingin laitamilla päivittäin kymmeniä kilometrejä. Harrastukseen tuli tosin pieni haitta,
kun Sepin selkä kipeytyi pahasti. Eipä sekään sentään estänyt harrastamasta.
Sepi se vaan käveli lenkkinsä vasemmalla kädellä ristiselkäänsä tukien ja toista jalkaansa laahaten...

Kuulostaa tutulta. Espoon Keskus - Kauniainen -akselilla kävelee tänäkin päivänä pappa joka laahaa toista jalkaansa ja kävelee ja kävelee vaan jatkuvasti. Kuselta haisee ja aina samat vaatteet päällä. Valkoinen lyhyt parta. Ei mitenkään erikoisen epäsiisti ilmestys. Varmaankin sama hemmo

Vantaalla Tikkurilassa päin oli 80-90 -luvuilla Erkki Käki (en tiedä onko oikea nimi). Kulki pitkissä kalsareissa, joiden puntit kääritty ylös, ja toppasaappaissa kesät talvet. Harmiton tapaus. Kaverit soitteli pilapuheluita "onko Erkki käellä?".

[Nannitanni]

Asuessani Lahdessa, kävin töissä Hollolan puolella. Usein iltavuoroon mennessäni seisoi tienvarressa vanha nainen, joka heilutteli autoille.
Kertoman mukaan, hänen tyttärensä oli jäänyt siinä kohdin auton alle ja sen jälkeen nainen tuli tien varteen joka päivä seisomaan. En tiedä pitääkö tarina paikkaansa, sillä olen kerran kuullut myös, että auton alle olisikin jäänyt naisen koira.

Mä olen kuullut tuosta semmoisen version, että naisen poika olisi jäänyt linja-auton alle siinä hyppyrimäkien ja Mafia-burgerin tms. välissä olevan mäen kohdilla. Enpä tiedä sitten, että mikä noista on totuus, vai onko mikään.

Ainakin se siinä mäessä/mäen päällä nyrkkiä ja sateenvarjoa heilutti useasti jokunen vuosi sitten, kun siitä tuli enemmin ohi kuljettua.

Jep, siellähän se mamma tomerasti edelleen heiluttelee. Itse olen monen moista versiota kuullut pienen ikäni aikana, kun niillä nurkilla asustelin.

[devil_doll]

En viitsi nimeä mainita, mutta on odotettavissa että kevään vaalien jälkeen eduskunnassa on "kylähulluja ja muita orginaaleja" koko joukko. Ryhmä jonka jäseniä ei yhdistä muu kuin paatos ja itsetunto.
N.s. vanhojen puolueiden seisovaa vettä on tietenkin periaatteessa hyvä joskus sekoittaa, mutta epämääräinen "maahanmuuttokriittisyys" ei riitä positiiviseksi poliittiseksi ohjelmaksi.

Politiikan nykytilan huomioon ottaen mikä tahansa muutos lienee muutos parempaan.

[Geissimummo]

Tiedän myöskin "muutaman" erikoisen tapauksen:

Muna-Make: Noin 55 vuotias, hyvin koulutettu mieshenkilö. Sai potkut hyväpalkkaisesta työpaikastaan jo nuorena alkoholin takia (sen jälkeen rappiolla). Asuu äitinsä luona. Kulkee naapuripaikkakunnalla linja-autolla aina silloin tällöin. Huhu kertoi, että oli runkannut linja-auton takapenkillä ja siitä saanut nimensä. Erittäin kohtelias ja tervehtii aina kun tavataan.

Olli: Noin 65 vuotias papparainen, joka pyöräilee ympäri kylää. Usein törmään häneen kaupan kassalla, jossa tulee tökkimään selkääni hokien "terve, moro, terve, moro". Kantaa kauppakassia usein pyörän sarvessa, muutama kaljapullo mukanaan.

Esko: Noin 45-55 vuotias mies. Selvinpäin hiljainen ja suht' normaaliksi luokiteltava mies, koittanut olla työelämässäkin. Ainakin silloin kun muistaa saapua paikalle! Humalassa kertoo mitä erikoisempia asioita ihmisistä. Eräällä grillilläkin (roskisten takana) omistaja keittää pontikkaa ym. Pankkiautomaatilla kurkkii ihmisten tunnuslukuja ja jos satut pysähtymään autolla risteykseen, koittaa tunkea kyytiin.

En tiedä nimeä: Noin 55-60 vuotias mies. Seisoo tienvieressä risteyksessä ja morjestaa kaikille vastaantuleville autoille! Hänellä on 2 vakiopaikkaa, joissa on tiettyinä kellonaikoina. Mies on yksinkertainen, ei tekisi pahaa kenellekään.

Näitä tarinoitahan riittäisi vaikka kuinka, mutta en millään jaksa kirjoittaa enempää Osa mielenkiintoisimmasta ihmisistä on jo kuollutkin.

[Tiina]

Leenan kantamukset koostuvat kaiken kaikkiaan 35 laukusta.



Laukku-Leena kiertää Suomen teitä
10.06. 08:52

TEKSTIKOKO: AAA Viime viikolla talousalueella kummasteltiin maantien varressa nyyttikasan vieressä istuvaa peukalokyytiä odottavaa naista. Perjantaina hän istui viitostien rampilla koko päivän ympärillään yksin lukien 35 laukkua tai nyssäkkää. Hän nosti peukalonsa vain pakettiautoille, sillä henkilöautoon matkatavarat eivät sovi.

Lehtimiehet ovat turhaan yrittäneet haastatella häntä. Minulle hän sanoi perjantaina iltapäivällä nimekseen Leena Kiviharju sekä kotikunnakseen Padasjoen eli häntä oli lähestytty väärin.

Ajoin illalla klo 21 jälkeen katsomaan, istuuko Leena edelleen rampilla. Istui, ja alkoi sadekuuron tullessa peitellä tavaroitaan nostaen sontikan katteekseen. Seurasin sivusta hänen touhujaan. Sateen mentyä hän alkoi kantaa tavaroitaan lentoaseman tien viereen.

Ajoin kysymään, mitä hän aikoo? Sanoi siirtävänsä tavaransa aina näkötäisyydellä edes takaisin kävellen, tässä tapauksessa Stendahlin metsikön suuntaan. ”Olen tuolla puiden juurella makuupussissani yötä. Viime yönä itikat häiritsivät tuossa tien toisella puolella.”

Pyysin häntä mukaani luvaten tarjota yösijan ja ruokaa. Hetken emmittyään Leena suostui. Sulloin auton takaosan tavaroita aivan täyteen kolmen laatikon jäädessä yli. ”Laita syliini etupenkille”, sanoi Leena, ja niin tehtiin. Niinpä ajoimme Kerisaloon siten, ettei hän nähnyt mitään eteensä.

Tarjosimme iltapalaa. Ruoka maistui, koska ei ollut syönyt koko päivänä mitään, mutta sauna ei kelvannut. Yöpaikassa eivät itikat häirinneet.

Leena (60) oli jo nuoresta alkaen erilainen kuin muut ikäisensä. Heti 15-vuotiaasta alkaen hän vietti kesät Eurooppaa kierrellen. Ei töissä, vaan kieliä opiskellen, aikaansa kuluttaen ja tavalla tai toisella selviytyen. Avioitui nuoruuden huumassa, muttei siitä mitään tullut ”lasten leikkiessä kotia”.

Opiskeli kuitenkin ylioppilaaksi ja luki yliopistossa oikeustieteitä puoleen väliin kurssia, kunnes vietti veti työelämään. Oli konttoritöissä joutuen sitten äitinsä kokopäiväiseksi omaishoitajaksi. Se vei aikaa vuosikymmeniä. Äidin kuoltua yhteiskunta oli mennyt menojaan, eikä hän yrityksistä huolimatta työkokemuksen puutteessa saanut uutta työtä.

Koska yhteiskunta ei tarvinnut hänen työpanostaan, Leena päätti kuusi vuotta sitten heittäytyä Luojan ruokittavaksi, kuin taivaan linnuksi. Hän alkoi kiertää peukalokyydillä ympäri maata keräten jäteastioista pulloja ja tölkkejä. Panttirahoilla hän ostaa ruokaa ja piipputupakkaa tupakan käärimistä varten. ”Tupakka ja kahvi ovat ainoita paheitani” Leena naureksi. Kahvi on murukahvia. Rahan tulo on satunnaista. Joskus voi saada kympin päivässä, joskus ei mitään. Kerjäämään hän ei suostu keneltäkään. Eikä käy sukulaisissakaan, etteivät luulisi hänen tulleen kerjuulle. Leena sovittaa menot tulojen mukaan. Sanoi elävänsä aliravittuna, mutta terveenä.


Keskustelua aiheesta suomi24:llä: http://keskustelu.suomi24.fi/node/5367946

[Penkkimurheilija]

Pienellekin paikkakunnalle mahtuu näitä oman elämänsä sankareita liuta. Kotikylässäni käveli vielä vuosikymmen sitten raitilla parikymppinen nuorimies, sanotaan häntä vaikka Kalleksi. Kallea pidettiin yleisesti vähän hassahtaneena jo lapsena. Kalle puhuu yleensä melko hiljaisella äänellä ja on silloin ihan asiallisen oloinen, ehkä vähän ujo. Kun ääni sitten vähän kovenee, eli nousee normaalin puheäänen tasolle, kuuluu siinä kitisevä, vonkuva vire jota ilkeästi voisi kuvailla sönköttämiseksi.

Huhu kertoo, että Kallen äiti, joka itsekin on "persoona" olisi joskus aikojen alussa saanut kuulla lääkärissä pojan olevan fyysisesti ihan kunnossa (ilmeisesti oppimishäiriö on ainoa diagnosoitu henkinen vika) ja niinpä hän piti härkäpäisesti kiinni siitä, ettei Kallea laiteta erityiskouluun, vaan että hän käy ala- ja yläasteen muiden ikäistensa kanssa, kuten muutkin "normaalit". Kuten arvata saattaa, kiusaaminen oli armotonta, julmaa ja jokapäiväistä. Ala-asteella Kalle pärjäsi miten kuten, saipa ystäviäkin ja kouluavustaja tuki oppimista. Mutta yläasteen darwinistisessa hierarkiassa Kalle oli totaalisesti alinta kastia, jota samanikäiset, vanhemmat ja joskus jopa nuoremmatkin kiusaajat löivät kuin vierasta sikaa. Kaverit, ne vähät joita oli, kaikkosivat ja eristys oli täydellinen. Noilta ajoilta on jopa jäänyt elämään pieni laulunpätkä: "Minä Paavolan Kallea (NIMI MUUTETTU) turpaan löin, oo-hiio-hei!"

Asiaa pahensi se, että Kalle on kulkenut ala-asteen ajoista saakka vain kahdessa asussa: tummansinisessä verkkapuvussa ja lätsässä, tai sitten talvisin ilmeisesti edesmenneeltä isältä perityssä tuulipuvussa, päässä Kansallis-Osake Pankin pipo. Ala-asteella asu vielä menetteli, mutta murrosiän kasvupyrähdys aiheutti sen, että vaatteet kävivät pieniksi. Nilkat paistoivat monta vuotta kesät talvet kun housut ulottuivat vain puolisääreen. Ja kun siinä ei vielä ollut tarpeeksi, Kallen hyppelehtivä, varsamainen kävelytyyli vieläpä kiinnitti jalkoihin huomiota. Ja antoi tietysti lisää pilkanaihetta. Pikkulapsetkin juoksivat Kallen perässä ja huutelivat: "Mitä se Kalle tietää? Häh? Mikset sä vastaa? Ootkosä tyhmä vai? jne."

Kallen äiti oli ongelmatapaus itsekin. Hänkin käytti samaa vaatekertaa vuodeta toiseen. Voitteko arvata mitä? Kyllä, äitimuorilla oli Kallen vaatteista kaksoiskappaleet. Keski-ikäisillä pariskunnillahan on joskus matchaavat tuulipuvut. No, Kalle ja Kallen äiti olivat siis aikanaan kuin kaksi marjaa. Äitinsä oli ahkera sossun asiakas (ymmärtääkseni isä elätti perheen ollessaan vielä elossa). Kallen äiti kulki päivät pität kylänraittia ylös alas, kävipä joskus kunnankirjastossa itkemässä tädeille kovaa osaansa, "Kun poika on miehen mitoissa mutta kaikki pitää sitä lapsena! Koulusta vain soittelevat että Kalle ei opi tunnilla mitään. Kyllä se on opettajan vika..." Äiti piti huolen että Kalle tuli aina koulusta suoraan kotiin. Joskus poika jäi tuntukausiksi kirjastoon istumaan, jolloin poikaa päätä lyhyempi äitimuori kävi tämän sadatellen hakemassa takaisin kotiin. Mitä Kalle sitten kirjastossa teki? Katseli härskiä nettipornoa kirjaston tietokoneelta. Siis avoimesti. Kaikkien nähden. Kuvaruutu kirjaston pääsalia ja kassoja kohden.

Harmiton tapaushan Kalle on, enemmän sääliä herättää kuin pelkoa. Eipä sitä kenenkään tarvinnut tien toiselle puolelle väistää. Tytötkään eivät Kallea vältelleet, vaikka pornoharrastus oli yleisesti tiedossa. Ilmeisesti Kallen elämä on tätä nykyä jopa paranemaan päin. Viimeksi kun Kallesta kuulin, oli tämä innostunut tietokoneista ihan vakavissaan ja oli jopa päässyt alaa ammattikouluun opiskelemaan. Äitiänsä en ole sen koommin nähnyt, paikkakunnalta kun kymmenisen vuotta sitten lähdin.


Monia muitakin värikkäitä tyyppejä kylään mahtuu, mm. itsensä Jukka Puotilan sketsihahmoksi päätynyt lyhyenläntä kelloseppä, joka tuuppasi Herran Viihdetaiteilijan pöytään Kesoililla vuonna miekka ja kivi. Aikansa omiaan höpöteltyään silmälasipäistä joulutonttua erehdyttävästi muistuttava mies sitten hoksasi, että "Ai, minäkö häiritsen teitä? No, minä menen pooooooooooois." Ja näin syntyi Tsa Tsa Tsaa-ohjelmaan hahmo nimeltä Pujoparta, joka kiusasi ihmisiä puhumalla puuta heinää ja ilmoitti lopulta lähtevänsä poooois...

Vieläpä haluaisin mainita hyvin ylimalkaisesti erään värikkään tyypin, putkimies ammatiltaan, joka on jollain ihmeen konstilla kerännyt itselleen huomattavan omaisuuden. Hän harrastaa muun muassa purjelentoa, lainelautailua, mehiläistarhausta, sukellusta, laskettelua ja onpa hän radioamatöörikin. Laskettelu on talvisin hänen pääasiallinen toimensa. Aamuvarhaisella, kaksineljäseitsämän, hän nousee läheisen hiihtokeskuksen hissillä tunturiin, juttelee hissimiehille kuin olisi hyväkin kaveri ja hankkiutuu, vaikka ukkomies onkin, nättien turistityttöjen seuraan, kytäten heitä nousuladun juurella niin, että pääsee samaan hissiin. Onpa hän joskus kuulemma mennyt hissimiehiltä kysymäänkin erään kauniin nuoren naisen nimeä. Kysymystä kummeksuneet valvojat sanoivat, etteivät sitä tiedä. Tähän mies: "No näkyyhän se teillä seillä tietokoneen ruudulla. Katsokaapas sieltä, oli niin mukavan oloinen ihminen." Eivät onneksi heltyneet, olivat jopa naista varoittaneetkin innokkaasta ihailijasta.

Eräs naispuolinen tuttavani kertoi menneensä aikanaan, olisiko ollut silloin 12-14 vuotias, käymään miehellä kylässä, koskapa tunsi perheen tyttären. Äijä avasi oven ja katso: siinä oli mies ilman rihmankiertämää. Liekö suihkusta tullut, mutta ei ollut ihmisellä edes pyyhettä peittonaan. Tänä päivänä moisesta saattaisi tulla vähintään poliisitutkinta ja lööppi iltapäivälehteen, mutta viattomalla 80-luvulla (ennen Jammua) asia ohitettiin muuten vain, kun mies omalaatuiseksi tiedettiin. Syy siihen miksen ole nimeä tai paikkakuntaa maininnut? Koska jos joskus näillä main alkaa sarjamurhaajapedofiiliraiskaaja riehumaan, tiedän varmasti kenen ovea kannattaa mennä aivan ensimmäiseksi koputtamaan.

[Mooses]

Ja Turusta, ei kylähullu, mutta originelli tapaus. Kaupungin keskustassa saattaa törmätä suunnilleen ehkä 60-vuotiaaseen tummempaan noin 165 cm pitkään herraan, joka on rehellisesti sanottuna mannespurgu. Kohtalaisen harvinaisia ( ? ) käsittääkseni, mutta Turkuun kyllä siis siunaantunut jostain syystä kaksi kappaletta.

Nuorempi on ( vissiin karvan verran alle 40-v ) Mertsi, joka on kovaääninen ja häiriköivä tapaus. Mertsin tunnistaa siitä että toinen silmä on sokea ja pari sormeakin puuttuu. Huhu kertoo että joku olisi suutuspäissään heilunut samurai-miekalla ja siten aiheuttanut Mertsille työkykyä alentavat vammat, josta muistan lukeneeni lehdestäkin joskus aikanaan.

Kuitenkin tämän kirjoituksen pääosassa on tuo vanhempi alkoholisoitunut hevosmies. Hiljainen, rauhallinen spude. Herran nimi on Liston. Monet 70-80-luvulla Kakolassa lusineet muistavat varmasti kyseisen herran. Kuulemma paljon ns. pystyryöstöjä nuorena tehtaillut LAHJAKAS NYRKKEILIJÄ josta lempinimi Liston. Sanottiin että ”ihan sama minkä kokoinen ukko oli kyseessä, niin Listoni pudottaa ykkösellä”.

Tarina ei kerro että miten herra päätyi valitsemalleen tielle, mutta arvata saattaa. Nuorena alkanut linnakierre ei pääty useastikaan huikeisiin suorituksiin. Kyseisen herran lempinimi ja nimen tausta on kuitenkin sellainen, jota ei monelta tavalliselta ja kunnolliseltakaan ihmiseltä löydy, saatika sitten spurgulta.

Liston. ( Charles L. "Sonny" Liston, raskaan sarjan mestari vissiin vuodesta 1962 vuoteen 1964; menetti mestaruutensa Cassius Clay'lle eli tulevalle Muhammad Ali'lle )

[MerryLea]

Onkohan sama kaveri joka ainakin jossain vaiheessa asusteli ja nukkui rautatieaseman puistossa...? Mukavan ja rauhallisenoloinen äijä, yleensä muutama muu pultsari seuranaan, illalla jäi puistoon nukkumaan, jutteli lintujen kanssa...
Turussa asuessani törmäsin moniinkin hieman erikoisiin tyyppeihin, mutta jostain syystä ei ole smuita jäänyt niin selkeästi mieleen kuin Humalistonkadun R-kioskilla roikkunut "europummi", joka päivästä toiseen istuskeli kaljapäkin päällä ärrän edessä ja pyysi ohikulkijoilta euroa. Nuori mies oli kyseessä, ja mietimme mieheni kanssa joskus, että minkähänlainen hänen tarinansa mahtaa olla...

[Mooses]

Sitä en tiedä että onko Listoni viettänyt paljon aikaansa juuri kyseisessä puistossa. Hyvinkin mahdollista, että on.

"Euron pummi" oli ennen "80 centin pummi", eräs hänet tietävä ( samaa koulua käynyt ) kertoi hintojen nousseen jossain vaiheessa.

Tiedän itsekkin tuon tapauksen, sitä en tiedä että miten hänestä tuli "hän".

Nyt jo vanhentunut kuulemma silmissä, epäsiisti parta osittain aiheuttaa sen. Syntymävuosi jotain vuosien 80-82 väliltä, jätti ammattikoulun kesken. Koulun lopettamisen jälkeen ei näkynyt muutamaan vuoteen, kunnes alkoi liikkua keskustassa aina olutpullo kourassa; tuolloin oli radikaali muutos tapahtunut. Kerjääminen alkoi.

Yksinhuoltaja-äidin ( joka teki useampaa työtä päällekkäin yhtäaikaa ) kasvattama poika, sisaruksia useampi ( arveltiin että 4-5 lasta sisarusparvessa ). Harmiton kaveri, enenevissä määrin kyllä alkaneet nyttemmin paineet kasautua, nähty usein keskustelemassa yksinään, mainoskyltin kanssa tms. Kuulemma raivonnut myöskin liikennevaloille tai liikennemerkille.

t. smoeos

[Tiina]

Nainen veisasi virsiä lyseossa, rehtori soitti poliisit
17:35 - 17. tammikuuta 2011
Lahden lyseolaisten koulupäivä keskeytyi erikoisella tavalla maanantaina puoliltapäivin.
Päijät-Hämeen poliisi poisti uskonnollista sanomaa levittäneen iäkkään naisen Lahden lyseosta ruokatunnin aikaan.
Nainen oli marssinut sisälle koulun ruokalaan ja istahtanut ruokapöydän ääreen. Hän oli alkanut veisata kovaäänisesti virsiä, jolloin koulun rehtori oli kehottanut naista poistumaan. Nainen kieltäytyi lähtemästä, jolloin rehtori soitti poliisit paikalle. Nainen ei tehnyt vastarintaa, vaan lähti kiltisti poliisien matkaan. Poliisit toimittivat naisen kotiin.


Tämä mummeli tekee näitä veisausiskuja kouluihin. Poliisi joutunut välillä kahdestikin saman päivän aikana viemään mummon takaisin kotiin. Kun opettajat pyytää poistumaan, niin heittää itsensä levyksi. Joskus kouluissa on käsketty pitämään ovet lukoissa, jos mummo lähiseudulla. Sinällään vaaraton, mutta varmaan aika rasittavaa poliiseillekin.

[jenni82]

Vantaalla asuessani Läsismäessä siellä liikkui sellanen vanhempi mummeli aina ilman kenkiä. Mummo myös kulki vanhan NMT-mallisen puhelimen kanssa läheiselle puhelinkioskille useamman kerran päivässä ja soitti kuolleelle pojalleen taivaaseen! Huuteli aina jumalattomia herjoja kera kaikki suomen laatusanat! Pentuina pelättiin hullua mummoa ja vietiin kilokaupalla postilaatikkoon aina ilmaislehtien kenkämainoksia. Talvisin mummelia ei ikinä näkynyt mutta kesäsin se aina hiipi jostain kivenkolosta herjojaan huutelemaan ja soittelemaan puhelinkoppiin!
Sitten siellä asui sellasessa vanhassa omakotitalossa vanha harmaa alkoholisoitunut mies josta tiesi aina että kesä on tullut! Ukko pyöräili kitara kainalossa kaupan edessä olevaan "saareen" (liikenneympyrä) Soittamaan LUE: rämpyttämään kitaraansa niin kauan kunnes sammui puistopenkille ja hävisi aina illan tullen. Joka ikinen aamu sama toistui ja samalla tavalla syksyn tullen ukko katosi! Itse en ole siellä enää vuosiin asunut ja epäilen kummankaan elossa oloa mutta kyllä ne oli aikamoisia kylä hulluja jotka kaikki siellä asuvat varmasti tiesi!

[Salander]

[quote="Kylli"]Kyllillä oli kunnia aikoinaan tutustua Mäsä-Masan mainitsemaan Kellokosken Prinsessaan. Yksi monessa mielessä kauneimmista ihmisitä joita olen matkani varrella kohdannut.

Kellokosken Prinessaa ei pidä sekoittaa Nikkilän Prinsessaan, joka teki kuuluisia käsitöitään ja kuoli jo 70-luvulla./quote]

Siis kyllähän Kellokosken Prinsessa (Anna Lappalainen) asui myös Nikkilässä ja teki myös käsitöitä.. En tosin tiedä tekikö niitä molemmissa laitoksissa. Muistaakseni kuoli kuitenkin Nikkilässä 1988. Mutta onko nyt olemassa muitakin prinsessoja vai?

Meilläkin on täällä originellejä.. Muun muassa vanha ukko joka ajelee fillarilla pitkin poikin tuulipuvussa tai verkkaripuvussa.. Äijään törmää usein baarissa, siellä se aina seisoo (!! en ole koskaan nähnyt istuvan) kaljapullo kourassa ja höpöttää ihmisille vaikka nämä eivät koko typpiä huomioisikaan. Eikä tyypin höpinöistä kyllä mitään selvä saa.