MURHA.INFO

Itse tykkään käydä hautausmailla ja katsella hautoja. En tiedä mikä siinä on niin kivaa tai hienoa Pienenä rakastin käydä hautasmaalla yksin (vanhempani pitivät minua outona ).
Nykyään käyn hyvin harvoin hautausmailla.
Jos olen hautausmaalla niin siellä vierähtää pitkä tovi kun kuljen hautojen keskellä ja luen "kivien" tekstejä (vanhat haudat ovat kiinnostavia).

Hautausmaat ovat kiehtovia mutta samalla pelottavia .

Pyhän Mikaelin kirkko ja sen ympärillä oleva pieni hautausmaa Kemijoen rannalla on hieno paikka käydä kesäisin. Kirkossahan on myös oletettavasti entisen kirkkoherra Rungiuksen muumio vitriinissä esillä.
Lattian alla on myös useita muita muumioita, joista monet ovat kuulemma vielä paremmin säilyneitä kuin tuo esillä oleva.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Keminmaan_vanha_kirkko

^Todella hieno paikka, nimenomaan kesällä. Olen käynyt ja katsonut muumionkin, sekin on vaikuttava. Yksi parhaiten mieleen jääneitä paikkoja, missä olen käynyt, ja monessa olen käynyt. Toinen vaikuttava hautausmaa on Ilomantsin vanha ortodoksinen hautausmaa, Kokonniemen kalmisto. Suosittelen vaikka vartavasten käymään siellä kesällä, jos sinne päin on menoa. Se oli oman häämatkani kohokohtia
http://taidemuseo.jns.fi/aihepankki/ark ... aisema.pdf

Kyllähän noita tulee kierreltyä, toinen puolisko ei oikein ymmärrä intoani mennä aina hautausmaalle, mutta lähteehän tuo välillä mukaankin.
Taitaa tuo Pyhä Mikael olla melko suosittu noissa nimissä, koska myös Kirkkonummen kirkko on Pyhän Mikaelin kirkko. Siellä olin nuorempana muutaman kesän töissä.
Bodomin uhrien haudalla olen käynyt, jotenkin yllätti se että he olivat samassa haudassa, tosin en ole Bodomiin niin perehtynyt muutenkaan, kunhan nyt eksyin paikalle. (sijaitsee siis Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalla)

Ruu kirjoitti:Kyllähän noita tulee kierreltyä, toinen puolisko ei oikein ymmärrä intoani mennä aina hautausmaalle, mutta lähteehän tuo välillä mukaankin.
Taitaa tuo Pyhä Mikael olla melko suosittu noissa nimissä, koska myös Kirkkonummen kirkko on Pyhän Mikaelin kirkko. Siellä olin nuorempana muutaman kesän töissä.
Bodomin uhrien haudalla olen käynyt, jotenkin yllätti se että he olivat samassa haudassa, tosin en ole Bodomiin niin perehtynyt muutenkaan, kunhan nyt eksyin paikalle. (sijaitsee siis Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalla)

Pyhän Mikaelin kirkkoja näkyy olevan maailmassa 10 kipaletta. 7 näistä suomessa. Oli ilmeisen suosittu suojeluspyhimys täällä päin

Lontoossa Nunheadin hautausmaa on aika mukava paikka. Samoin Brompton Old Cemetery oli aika mieleenjäävä paikka... Hautoja ihan vieri vieressä ja päällekäin. Edinburghissa ehkä Caltonin uus hautausmaa oli kivoin. Eksyin sinne yhtenä maailma on paska -iltana vahingossa ja johan mieli parani.

Hautausmaat, jotain niin mielenkiintoista. Itse tykkään myöskin kuljeskella katselemassa hautoja, tuttuja ja tuntemattomia, hautausmaan perälle kerätyt vanhat hautakivet- ja ristit vailla paikkaa.. Tosin itse en voi sekunniksikaan lakata ajattelemasta niitä kuolleita ruumiita maan alla joiden päällä kävelen. Ja ahdistaa myös, aivan kuin sielut ja ruumit olisi lukittu paikoilleen, juuri sen takia haluan itse tulla tuhkatuksi ja että tuhkat heitetään osaksi luontoa jonnekkin. Joskus pidettiin frendin kanssa valokuvaus-sessio hautausmaalla, vieläkin jääkaapin oveani koristaa mustavalkoinen kuva vanhan sukulaiseni hautarististä joka kuoli sodassa. Pariin vuoteen ei ole tullut missään hautasmaalla tosin käytyä, mutta eiköhän kohta sielläkin tule käytyä.. Valitettavasti.

Luulin vastanneeni tänne joskus, mutta en näköjään sittenkään.

No joka tapauksessa, minäkin pidän hautaismaista. Pidän siitäkin huolimatta, että jo 6-vuotiaasta eteenpäin on tullut käytyä "säännöllisesti" isoveljen haudalle. Toisaalta ehkä sen takia hautausmaista on tullut minulle ihan luonnollinen paikka. En ymmärrä mitä pelättävää hautaismaissa on...

En ole käynyt kovinkaan monella eri hautausmaalla, mutta haaveena olisi joskus lähteä kiertelemään niitä pienempiä & vanhoja hautausmaita. Kiinnostaisi ainakin kovasti!

Hautausmaalta jonne veljeni sekä siskoni ovat haudattu, on kyllä jäänyt mieleen monia hautoja. On pikkulasten hautoja, nuorten ihmisten hautoja, perheiden hautoja... Kaikkea mielenkiintoista, monta pysäyttävää kiveä. Yksi jännä juttu on jäänyt mieleeni. Kerran huomasin jonkun aasialaissyntyisen hautakiven vieressä riisikupin, jossa oli siis riisiä ja syömäpuikot. Se tuntui silloin vähän hassulta, mutta sen jälkeen olen monesti käynyt kyseisen haudan luona. En ole varma kyseisen henkilön sukupuolesta, koska hautakiveen nimi on kirjattu "aasialaisittan", mutta jotenkin olen aina kuvitellut että siinä on jonkun miehen hauta.

jansku- kirjoitti:
Hämeenlinnan suunnalla kävin jollain vanhalla hautausmaalla ja löysin sieltä pienen tytön hautakiven, jossa tyttö oli kuollut ennen syntymäänsä.. en tarkkaa päivää muista mutta tähän tyyliin siinä luki:
" k. 1.6.2000 ja s. 6.6.2000 "
Jäi mietityttämään, oliko mahdollisesti kuollut äidiin kohtuun vai mitä on tapahtunut. Ja miten edes menetellään jos lapsi syntyy kuolleena (normaali hautausko vai)? Mielessä kävi tietenkin että jos on tullut virhe, mutta nekin taitaa olla aika harvinaisia. Pitäisi varmaan käydä kyseisellä hautausmaalla uudestaan katsomassa, kunhan saa ensiksi tutulta hautausmaan nimen taas selville kun unohtunut ajan kuluessa

Sen verran mitä netistä olen lukenut niin... Jos sikiö kuolee kohtuun tietyn ikäisenä, se synnytetään pois normaalisti. Lääkityksellä tehdään supistukset. Alkioiden kuolemaa/menehtymistä kutsutaan keskenmenoksi ja silloin kohtu tyhjennetään joko lääkkeellisesti tai kaavitaan. Kyllähän lapsi voi kuolla kohtuun vaikka laskettu aika olisi viikon päästä. Joskus vain käy niin. Sitä en sitten tiedä, miten kuolinpäivä selvitetään tai merkitään. Odottavia äitejä pyydetään seuraamaan ja laskemaan sikiön liikkeitä. Uskoisin, että moni menee aika nopeasti lääkäriin, jos sikiön liikkeitä ei enää tunne.
Se on sitten ihan vanhempien päätös, polttohaudataanko vai lasketaanko arkussa hautaan.

Mielenkiintoista, etten ole aiemmin tajunnut olevani kiinnostunut hautausmaista ennen tätä ketjua nyt kun ajattelin, niin tajusin että mulla on tosi paljon kuvia hautausmailta, tullut käveltyä sekä sukulaisten, tuttavien hautojen vuoksi niillä sekä muutama geokätkökin on sijoitettu niille. Tykkään kyllä ehdottomasti niistä enemmän päiväaikaan, en ymmärrä mitä intoa niissä on illalla/yöllä, koska en pelkää mutta eihän siellä näe kaikkea kiintoisaa pimeällä.

Omasta mielestäni kiinnostava paikka on esimerkiksi Porin Käppärän hautausmaan Juseliuksen mausoleumi. Kuinka kaunis ajatus rakentaa tyttärelleen muistomerkki, nykyaikana monet rikkaat käyttävät typerämminkin rahansa...
Oulun Intiön hautausmaalla oli erittäin jännä muistomerkki, ilmeisesti itsemurhan tehneelle. Oli metallisessa papyrusrullan mallisessa kilvessä pitkä, jopa julmasti teon tehneen helvettiin tuomitseva teksti. Pitäisi käydä kuvaamassa se, koska viimeksi jäi kamera kotiin, toivottavasti vielä löydän sen.
edit: kuolema oli siis tapahtunut muistaakseni suunnilleen 1800-luvulla.

Pitäisi melkein lykätä johonkin kansioon internäättiin hautuumaakuviaan, kiinnostaiskohan ketään?

Kyllä minua ainakin kiinnostaisi.

Ruu kirjoitti:Kyllä minua ainakin kiinnostaisi.

Samoin minua. Todella mielenkiinnolla katsoisin kuvia...

Minäkin pidän hautausmaista. En kuitenkaan käy aktiivisesti henkirikosten uhrien haudoilla, paitsi yhden.

Helmie kirjoitti: Yksi jännä juttu on jäänyt mieleeni. Kerran huomasin jonkun aasialaissyntyisen hautakiven vieressä riisikupin, jossa oli siis riisiä ja syömäpuikot. Se tuntui silloin vähän hassulta, mutta sen jälkeen olen monesti käynyt kyseisen haudan luona. En ole varma kyseisen henkilön sukupuolesta, koska hautakiveen nimi on kirjattu "aasialaisittan", mutta jotenkin olen aina kuvitellut että siinä on jonkun miehen hauta.

Valkoinen riisi ja syömäpuikot, yleensä riisiin pystyyn iskettynä liittyvät ainakin Japanissa hautajaismenoihin ja ovat ilmeisesti jonkin sortin lahja tuonpuoleiseen tms - en ihan tarkkaan muista kun isoisomummun hautajaisten aikaan en vielä japania niinkään ymmärtänyt.

Kolmisenkymmentä vuotta sitten minulla oli ihmisen pääkallo kirjahyllyn koristeena.
Haudankaivaja oli antanut sen kaverilleni joka antoi sen minulle.
Varsinkin lapsiperheet jotka kävivät luonani vierailulla suhtautuivat kallon esilläoloon nyrpeästi.
Kyllästyttyäni kyseiseen koristeeseen,luovutin sen takaisin lahjoittajalle.

Haudankaivaja on käsittääkseni syyllistynyt hautarauhan rikkomiseen luovuttaessaan kallon kaverilleni.
Kallo oli vuosikausia ylöskaivettuna hautausmaan välittömässä läheisyydessä(sisätiloissa).Kukaan ei kai keksinyt paikkaa minne se pitäisi laittaa.
Kai se olisi pitänyt polkea jonkun uuden arkun alle,vaikkakin sai parempaa huomiota esim kirjahyllyssäni ollessaan.