teppo kirjoitti:Nicht schuldig kirjoitti:Esitän nyt vaihtovuoroisesti kysymyksen, jota ensin alustan hieman.
Eli meillä on käypähoito suosituksia, joiden alkuteksti on tässä:
Käypä hoito -suositusten näytön varmuusasteluokittelu ei liity aiheeseen. Se on vähän kuin punnitsisit ylioppilaskoevastauksia keittiövaa'alla.
Nicht schuldig kirjoitti:Oikeuslääketieteelliset pumpulitikkunäytteet t[/b]ulee hyväksikäytön todisteiden löytämiseksi esimurrosikäisen uhrin kehosta kerätä 72 tunnin aikana
Ilmeisesti ihan tosissasi olet lukutaidoton. Näytteitä ei kerätty kehosta. Siitä niitä tuskin olisi enää löytynyt. Aarnion tapaus ei myöskään ollut seksuaalirikostutkinta. Miksi väitit edes niin?
Seksuaalirikostutkinnassa kyse ei ole pelkästään siitä, löytyykö siittiöitä vai ei. On myös selvitettävänä (kuten linkkaamastasi materiaalista voit lukea tai päätellä) mahdollinen rikos, eli tehtävä on monimutkaisempi. Etsitään muitakin jälkiä ja merkkejä, ja halutaan tietää, johtuvatko löydökset seksuaalirikoksesta.
Ah miten ihanan yksinkertaista.
Otetaan esimerkki.
Nuori nainen ilmestyy HUS:n yöllä kello kaksi jonkun kaverin saattamana. Nainen oli mennyt vieraan miehen asuntoon, jossa mies kävi häneen käsiksi ja raiskasi naisen. Jossain vaiheessa nainen pääsi livahtamaan ulos asunnosta ja soitti kaverilleen, joka tuli noutamaan hänet. Molemmat miettivät hetken siellä autossa, että mitä tehdä. Nainen ajatteli menevänsä kotiin ja pesevänsä itsensä, kaveri vei väkisin naisen sairaalan päivystykseen.
Päivystyksessä on sairaanhoitaja vastaanottamassa, joka painaa tuoreeltaan nappia sieltä pöydän alta, ja nainen ei montaa minuuttia seiso siinä paikallaan odottamassa, kun hän jo huomaa istuvansa tuolissa ketaret oikosenaan ja ilman alusvaatteita, koska joku on sillä välin ottanut ne ja laittanut paperipussiin tai muuhun säilytykseen, josta ne vaeltavat välittömästi laboratorioon. Sillä välin lääkäri ottaa seksuaalirikosnäytteet eli etsii spermaa vaginasta ja tietenkin sitten esim. häpykarvoista ja iholta.
Eli mitä tapahtuu? Somaattinen tutkimus on muuttunut rikospaikkatutkinnaksi, jossa rikospaikka on uhrin keho ja hänen yllään olleet vaatteet. Muuta ei sillä hetkellä olekaan, jos ei tiedetä paikkaa, jossa rikos olisi tapahtunut. Jos uhri osaa kertoa poliisille, joka on ilmestynyt myöskin varsin ketterästi sinne sairaalaan, missä rikos on tapahtunut, menee poliisi tietenkin sinne tekijän asuntoon ja kerää sieltä pussiin esim. petivaatteet ja mahdollisesti pyyhkeet sekä muita vaatteita. Tekijä matkaa poliisin mukana kuulusteluihin poliisilaitokselle.
Sitten alkaa vääntö, onko seksi tapahtunut molempien suostumuksella. Tekijä väittää luonnollisesti, että tapahtui ja uhri väittää, että ei tapahtunut. Jos tekijästä ei saada dna:ta nimenomaan siitä "todistusaineistosta", joka sinne lääkärille meni voi olla, että tekijä väittää, ettei mitään tapahtunutkaan.
Miten tämä kaikki liittyy Aarnioon?
Aarniota syytettiin virkarikoksesta, hän olisi työaikanaan käynyt prostituoidun luona. Nyt tämä prostituoitu ei kävellyt sinne HUS:iin yöllä kello kaksi kertomaan tästä "virkarikoksesta" eikä hän kävellyt sinne päivälläkään työaikana kello kaksi.
Nyt kysymys kuuluu, että miten todistat tämän rikoksen tapahtuneen, eli väite Aarnio kävi prostituoidun luona kello 2 iltapäivällä, jolloin hänen olisi kuulunut olla töissä.
Voit siis tutkia sitä, että mitä prostituoitu väittää, mitä muuta asiasta tiedetään, se on virkarikostutkintaa.
Samalla hetkellä, kun tartut kemistin ja laboratorion apuun asian selvittämisessä, olet todellisuudessa tekemisissä seksuaalirikostutkinnan kanssa. Ei ole olemassa erilaisia menetelmiä, jolla somaattista tutkimusta voitaisiin korvata jollain muulla tavalla. Tämähän se ongelma tässä jutussa juuri onkin.
Sitä on vaikea ymmärtää, että seksuaalirikostutkinta on somaattista tutkimusta. Se liittyy kehon tutkimukseen mahdollisista vammoista ja näytteiden ottoon sieltä sisäänmeno aukoista ja muualta iholta sekä erilaisten tekstiilien taltiointiin rikospaikalta.
Tässä on ollut Tepon ja Popin ajatuksena se, että on olemassa jonkinlainen "mittatilaustyö", jossa saadaan yhdistettyä Aarnion dna nimenomaan spermaan ilman varsinaista seksuaalirikostutkintaa. Se on oikeastaan aika hassu ajatus, että jostain löytyisi jokin pitkälle viety "tutkimustulos", joka osoittaisi asian paikkansa pitävyyden ilman, että asiaa tarvitsisi sekoittaa varsinaiseen seksuaalirikokseen.
Jos ajatellaan, että vaaka-akselilla on otettu kaksi näytettä tahroista, joista toisen koko on yksi tai kaksi senttimetriä, ja ensimmäisen sijainti on vaaka-akselin vasemmalla puolelle ja toinen on vaaka-akselin keskellä, täytyy tietää koko vaaka-akselin pituus, jotta voidaan määrittää tahrojen etäisyys toisistaan.
Jos tahra 44 ja tahra 49 sijaitsevat samalla vaaka-akselilla, joiden välissä on noin 10-15 senttiä välimatkaa, ja jos tahrasta 44 löytyy siittiösoluja, mikä on silloin tahran 49 kantaja, jos siitäkin on saatu dna:ta?