Lähetetty: La Elo 11, 2007 4:42 pm
Assmannista ja Jorma Palosta on toki puhuttu paljonkin, mutta jatkan vielä, ja yritän esittää hieman systemaattisemman katsauksen siihen, mikä mielestäni Palon teoriassa on vialla. Seuraava perustuu Bodomin arvoitus -kirjan esitykseen.
Totean aluksi, että olen arvostanut Paloa kovasti lääkärinä ja keskustelijana, enkä epäile hänen havaintojensa subjektiivista totuudellisuutta. Eri asia on tietysti, ovatko hänen tekemänsä tulkinnat oikeita.
Palon teorian peruslähtökohtia ovat:
1. Assmann hakeutui murhien jälkeen Kirurgin sairaalaan päällään haalari, jonka tahrat saattoivat olla verta.
- Ongelma on minusta ensinnäkin se, että sairaalaan tulo tapahtui murhia seuranneen päivän iltana, siis noin 1 1/2 vuorokautta teon jälkeen. Tuntuu kovin vaikealta ajatella, että murhaaja olisi kuljeskellut ympäriinsä verisessä haalarissa näin kauan, koska hänellä olisi epäilemättä ollut moneen kertaan tilaisuus vaihtaa vaatteensa. Olisiko siis Assmann murhapäivän iltana käynyt nukkumaan ja ottanut murhahaalarin pois ja pukenut sen sitten taas aamulla päälle? Ajatus siitä, että tällaisen teon tekijä esiintyisi vielä pitkän ajan kuluttua verisenä, on aivan mahdoton, jos tekijä ei halua jäädä kiinni.
- Palon siteeraamassa poliisin tuntomerkkikuvauksessa ei puhuta epäillyn tekijän päällä olleista haalareista, vaan paksukankaisesta ruudullisesta puserosta.
2. Assmann pesi sairaalaan tultuaan vessassa käsiään kovasti ja pyysi bensiiniä puhdistusaineeksi kertoen saaneensa punaviiniä käsiinsä.
- Totta on, että punaviinin peseminen pois ei ole kovin ongelmallista. Tosin ei myöskään veren, jos veri on iholla. Assmannin puheet tahrojen alkuperästä vaikuttavat kieltämättä virheellisiltä, mutta toisaalta hänellä olisi voinut olla myös maali-, lakka- tms. tahroja. Kohdan 1. kommenttiin nähden olisi erikoista, että murhaaja pesisi veritahrat pois vasta 1 1/2 vuorokauden jälkeen sairaalan vessassa ja kiinnittäisi huomiota operaatioon bensiiniä pyytämällä.
3. Assmann teeskenteli sairasta Kirurgiin tulleessaan ja siellä olleessaan, mutta miehessä ei ollut mitään vikaa.
- Tämä pitänee paikkansa ja kertoo, että Assmann on ollut liikkeellä epätavallisilla motiiveilla. Kokonaan mahdotonta ei toki olisi ajatella, että joku murhaaja saisi päähänsä hakeutua sairaalaan piileskelmään, mutta Assmann muu käytöshän on täysin ristiriidassa tällaisen huomion välttämispyrkimyksen kanssa.
4. Assmann luki sairaalassa kiinnostuneena lehtiä Saksassa tapahtuneista murhista, kommentoi näitä innostuneena ja kertoi muun muassa "olen minäkin ollut kova puukkomies, mutta kaikki, joita olen leikannut, ovat kuolleet".
- Vamaan totta tämäkin ja osoittaa, että Assmann on halunnut pelotella henkilökuntaa ehkä saadakseen siitä jotakin erikoista huvia tai nautintoa. Piilottelevan murhaajan käytöstähän tämä ei olisi.
5. Assmannia kävi sairaalassa tapailemassa "salaperäinen" nainen.
- Miehillä voi olla monenlaisia rakastajattaria ym. naistuttavuuksia, mutta mitään yhteyttä murhiinhan tästä ei voi päätellä.
6. Assmann oli väkivaltaiseksi tunnettu, ja tuomittiin vaimonsa törkeästi pahoinpitelystä.
- Merkityksellinen seikka epäilemättä siltä osin, että hänet on tiedetty kykeväksi raakaan väkivaltaan.
7. Assmann halusi nukkua juhannusyön sairaalan parvekkeella, ja tuona yönä pihassa oli tuntematon Opel-pakettiauto ZD-779.
- Hämärää touhua luonnollisesti, mutta miten tämä voisi olla yhteydessä aikaisemmin tehtyihin murhiin.
8. Poliisin kuvaus Bodomjärven murhasta etsitystä miehestä sopi Assmanniin. Samoin Gustafssonin hypnoosissa antama kuvaus vastasi tätä.
- Tämä on relevantti seikka, mutta toisaalta kuvaus ei ole ollut erityisen poikkeuksellinen.
9. Assmann oli järkyttynyt ja/tai raivoissaan, kun poliisi oli käynyt kuulustelemassa häntä sairaalassa.
- Epäilemättä Assmannin toimet olivat suurelta osin sellaisia, että poliisin yhteydenpito ei ollut toivottavaa, mutta omalla käytökselläänhän hän oli nimenomaan epäilyjä edistänyt.
10. Poliisi ei halunnut tutkia asiaa Assmannin aseman ulkopoliittisen arkaluonteisuuden vuoksi.
- Erikoista on se, että poliisi ei hakenut haalareita sairaalasta, vaikka sairaalasta otettiin yhteyttä ja kerrottiin tapahtumakuvaus, jonka olisi pitänyt olla tutkimisen arvoinen. Poliisilla on voinut olla Assmannin tekemisistä sellaista myös syyllisyyden poissulkevaa tietoa, joka ei ole koskaan tullut julkisuuteen, koska Assmann on luultavasti ollut Suojelupoliisin tiedossa jo hyvissä ajoin seurantaa vaativana henkilönä.
11. Myöhemmin Paloa ja muita lääkäreitä ahdisteltiin, salakuunneltiin ym. eri tavoin itäsaksalaisten taholta.
- Tämä on kaikkein erikoisin Palon kertomuksen osa-alue, joka on melkeinpä uskomaton, mutta pitänee paikkansa. Palon selostukset osoittavat tältä osin, että Assmann on ollut kaikkea muuta kuin tavallinen saksalainen ja että häneen kohdistuvaa huomiota on haluttu torjua jonkin ulkomaisen organisaation voimin. Sanottu ei kuitenkaan minusta todista murhista, vaan siitä, että vakoilijaan tms. toimijaan liittyviä selvityksiä on haluttu vaikeuttaa muista syistä.
- Erikoinen on myös kertomus siitä, että Assmannin kuoltua Palolle tuli nimetön puhelinsoitto, jossa tapahtuneesta kerrottiin.
12, ZD-779 -auto tuli Paloa vastaan päivällä jossakin Kuhmoisten ja Jämsän välimaastossa, ja seuraavana yönä Sirkka-Liisa Waljus surmattiin Turussa.
- Tässä Palon mielikuvitus ottaa ylikierroksia. Välimatkaahan noilla paikoilla on selvästi toistasataa kilometriä eikä Assmannin mukanaolosta autossa ole Palollakaan mitään tietoa.
Kokonaisuutena sanoisin:
- Assmann oli äärimmäisen erikoinen henkilö, jonka käytös viittaa siihen ikään kuin hän olisi tarkoituksellisesti halunnut tulla Bodom-epäillyksi.
- Assmannilla on täytynyt olla vahvoja yhteyksiä johonkin ulkomaiseen tiedustelupalveluun, mutta selvää on varmaankin kaikille, ettei mikään tällainen taho ole kiinnostunut telttailevien nuorien tappamisesta. Siten kysymyksessä ei voisi olla ainakaan toimenkuvan piiriin kuuluva teko.
- Kovin varteenotettavaa näyttöä Palo ei lopultakaan onnistu esittämään.
Totean aluksi, että olen arvostanut Paloa kovasti lääkärinä ja keskustelijana, enkä epäile hänen havaintojensa subjektiivista totuudellisuutta. Eri asia on tietysti, ovatko hänen tekemänsä tulkinnat oikeita.
Palon teorian peruslähtökohtia ovat:
1. Assmann hakeutui murhien jälkeen Kirurgin sairaalaan päällään haalari, jonka tahrat saattoivat olla verta.
- Ongelma on minusta ensinnäkin se, että sairaalaan tulo tapahtui murhia seuranneen päivän iltana, siis noin 1 1/2 vuorokautta teon jälkeen. Tuntuu kovin vaikealta ajatella, että murhaaja olisi kuljeskellut ympäriinsä verisessä haalarissa näin kauan, koska hänellä olisi epäilemättä ollut moneen kertaan tilaisuus vaihtaa vaatteensa. Olisiko siis Assmann murhapäivän iltana käynyt nukkumaan ja ottanut murhahaalarin pois ja pukenut sen sitten taas aamulla päälle? Ajatus siitä, että tällaisen teon tekijä esiintyisi vielä pitkän ajan kuluttua verisenä, on aivan mahdoton, jos tekijä ei halua jäädä kiinni.
- Palon siteeraamassa poliisin tuntomerkkikuvauksessa ei puhuta epäillyn tekijän päällä olleista haalareista, vaan paksukankaisesta ruudullisesta puserosta.
2. Assmann pesi sairaalaan tultuaan vessassa käsiään kovasti ja pyysi bensiiniä puhdistusaineeksi kertoen saaneensa punaviiniä käsiinsä.
- Totta on, että punaviinin peseminen pois ei ole kovin ongelmallista. Tosin ei myöskään veren, jos veri on iholla. Assmannin puheet tahrojen alkuperästä vaikuttavat kieltämättä virheellisiltä, mutta toisaalta hänellä olisi voinut olla myös maali-, lakka- tms. tahroja. Kohdan 1. kommenttiin nähden olisi erikoista, että murhaaja pesisi veritahrat pois vasta 1 1/2 vuorokauden jälkeen sairaalan vessassa ja kiinnittäisi huomiota operaatioon bensiiniä pyytämällä.
3. Assmann teeskenteli sairasta Kirurgiin tulleessaan ja siellä olleessaan, mutta miehessä ei ollut mitään vikaa.
- Tämä pitänee paikkansa ja kertoo, että Assmann on ollut liikkeellä epätavallisilla motiiveilla. Kokonaan mahdotonta ei toki olisi ajatella, että joku murhaaja saisi päähänsä hakeutua sairaalaan piileskelmään, mutta Assmann muu käytöshän on täysin ristiriidassa tällaisen huomion välttämispyrkimyksen kanssa.
4. Assmann luki sairaalassa kiinnostuneena lehtiä Saksassa tapahtuneista murhista, kommentoi näitä innostuneena ja kertoi muun muassa "olen minäkin ollut kova puukkomies, mutta kaikki, joita olen leikannut, ovat kuolleet".
- Vamaan totta tämäkin ja osoittaa, että Assmann on halunnut pelotella henkilökuntaa ehkä saadakseen siitä jotakin erikoista huvia tai nautintoa. Piilottelevan murhaajan käytöstähän tämä ei olisi.
5. Assmannia kävi sairaalassa tapailemassa "salaperäinen" nainen.
- Miehillä voi olla monenlaisia rakastajattaria ym. naistuttavuuksia, mutta mitään yhteyttä murhiinhan tästä ei voi päätellä.
6. Assmann oli väkivaltaiseksi tunnettu, ja tuomittiin vaimonsa törkeästi pahoinpitelystä.
- Merkityksellinen seikka epäilemättä siltä osin, että hänet on tiedetty kykeväksi raakaan väkivaltaan.
7. Assmann halusi nukkua juhannusyön sairaalan parvekkeella, ja tuona yönä pihassa oli tuntematon Opel-pakettiauto ZD-779.
- Hämärää touhua luonnollisesti, mutta miten tämä voisi olla yhteydessä aikaisemmin tehtyihin murhiin.
8. Poliisin kuvaus Bodomjärven murhasta etsitystä miehestä sopi Assmanniin. Samoin Gustafssonin hypnoosissa antama kuvaus vastasi tätä.
- Tämä on relevantti seikka, mutta toisaalta kuvaus ei ole ollut erityisen poikkeuksellinen.
9. Assmann oli järkyttynyt ja/tai raivoissaan, kun poliisi oli käynyt kuulustelemassa häntä sairaalassa.
- Epäilemättä Assmannin toimet olivat suurelta osin sellaisia, että poliisin yhteydenpito ei ollut toivottavaa, mutta omalla käytökselläänhän hän oli nimenomaan epäilyjä edistänyt.
10. Poliisi ei halunnut tutkia asiaa Assmannin aseman ulkopoliittisen arkaluonteisuuden vuoksi.
- Erikoista on se, että poliisi ei hakenut haalareita sairaalasta, vaikka sairaalasta otettiin yhteyttä ja kerrottiin tapahtumakuvaus, jonka olisi pitänyt olla tutkimisen arvoinen. Poliisilla on voinut olla Assmannin tekemisistä sellaista myös syyllisyyden poissulkevaa tietoa, joka ei ole koskaan tullut julkisuuteen, koska Assmann on luultavasti ollut Suojelupoliisin tiedossa jo hyvissä ajoin seurantaa vaativana henkilönä.
11. Myöhemmin Paloa ja muita lääkäreitä ahdisteltiin, salakuunneltiin ym. eri tavoin itäsaksalaisten taholta.
- Tämä on kaikkein erikoisin Palon kertomuksen osa-alue, joka on melkeinpä uskomaton, mutta pitänee paikkansa. Palon selostukset osoittavat tältä osin, että Assmann on ollut kaikkea muuta kuin tavallinen saksalainen ja että häneen kohdistuvaa huomiota on haluttu torjua jonkin ulkomaisen organisaation voimin. Sanottu ei kuitenkaan minusta todista murhista, vaan siitä, että vakoilijaan tms. toimijaan liittyviä selvityksiä on haluttu vaikeuttaa muista syistä.
- Erikoinen on myös kertomus siitä, että Assmannin kuoltua Palolle tuli nimetön puhelinsoitto, jossa tapahtuneesta kerrottiin.
12, ZD-779 -auto tuli Paloa vastaan päivällä jossakin Kuhmoisten ja Jämsän välimaastossa, ja seuraavana yönä Sirkka-Liisa Waljus surmattiin Turussa.
- Tässä Palon mielikuvitus ottaa ylikierroksia. Välimatkaahan noilla paikoilla on selvästi toistasataa kilometriä eikä Assmannin mukanaolosta autossa ole Palollakaan mitään tietoa.
Kokonaisuutena sanoisin:
- Assmann oli äärimmäisen erikoinen henkilö, jonka käytös viittaa siihen ikään kuin hän olisi tarkoituksellisesti halunnut tulla Bodom-epäillyksi.
- Assmannilla on täytynyt olla vahvoja yhteyksiä johonkin ulkomaiseen tiedustelupalveluun, mutta selvää on varmaankin kaikille, ettei mikään tällainen taho ole kiinnostunut telttailevien nuorien tappamisesta. Siten kysymyksessä ei voisi olla ainakaan toimenkuvan piiriin kuuluva teko.
- Kovin varteenotettavaa näyttöä Palo ei lopultakaan onnistu esittämään.
