MURHA.INFO

Kylli kirjoitti:Onko jollain tietoa, oliko Susanne koskaan naimisissa?

Ei ollut, asui vanhempiensa luona.

Kovasti tuntuu pulpahtelevan esiin näitä rahalla selviämisiä...

Johan D. kirjoitti: Pitääpi soittaa äitille ja kysyä mitä muuta hän muistaa tästä tapauksesta ja tästä miehestä.

Joko sait kaivettua lisää dataa?

Quorthon kirjoitti:Kovasti tuntuu pulpahtelevan esiin näitä rahalla selviämisiä...

No, sillä Punavuoren Pukin veljellä ja minulla on yhteinen kummipoika.

ABC kirjoitti:

Peräkylän Maigret kirjoitti:

Urho kirjoitti: Tästä olen ehdottomasti samaa mieltä, ei näitä tavalliset kiltit perheenisät (jos sellaisia nyt on ) tee.

Poliisi on kai tosiaan toppuutellut noitten kellarisurmien linkittämisessä. En kyllä muista, että olisivat ihan suoraan sanoneet, että ovat varmaan kaikki eri tekijöitten tekosia. Sen tiedän, että tästä minun esiin tuomasta tyypistä on sanottu, ettei hän ole voinut olla kaikkiin syyllinen. Bussikuskina ajovuorolistat ovat voineet esim. antaa vedenpitävän alibin.

Tuossa Susanne Lindholmin jutussa kiusaa se, että neiti on kulkenut katuja pitkin siten, että vastaan on varmasti tullut silloisellakin liikennemäärällä jonkin verran esim. keskustaan palaavia takseja, mutta kukaan ei ole ilmoittanut nähneensä "kuvankaunista" yksinäistä naista kävelemässä. Tämä viittaisi aikaisessa vaiheessa tarjottuun ja hyväksyttyyn kyytiin. Toisaalta Eläintarhan alueen ja Itä-Pasilan poikki oikaiseminen minimoisi kohtaamisen mahdollisuudet, joten mistäs tuota tietää. Eikö poistuminen kolmelta Hesperiasta ja murhan ajoittuminen neljään tue ajatusta kotiin kävelemisestä?

Tuossa muuten kuvaus sen bussikuskin tekotavasta:

http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1984/19840142

KKO:n ratkaisusta käy ilmi, että 18-vuotias uhri oli yrittänyt huutaa leuka murtuneena kuullessaan lähellä olevan lenkkeilijän, jolloin Jalo-Eetu oli kuristanut tyttöä niin että kurkun luut olivat murtuneet. Korkein oikeus äänesti ratkaisusta, jolloin Ailion ja Takalan kanta jäi vähemmistöön, eikä tekijän katsottu osoittaneen erityistä raakuutta tai julmuutta.

Olen sanaton.

Tämä tapaus on yksi niistä, jotka palasivat mieleeni Thomas Mũllerin kirjaa lukiessa. Saatiinko tuota väitettyä lenkkeilijää koskaan kiinni ja todistajaksi, vai luotettiinko murhaajan sanaan siitä, että tytön kuristaminen johtui siitä, että tämä oli muka yrittänyt huutaa? Miten ylipäätään voi olla, että oikeus pistää niin paljon painoa syytetyn omalle kertomukselle tapahtumien kulusta varsinkin, kun on kyseessä vaarallinen rikoksenuusija? Käsittämätöntä leväperäisyyttä ja hyväuskoisuutta. (Tosin muuallakin Euroopassa oli ainakin ennen sama vika oikeuslaitoksen toiminnassa.)

Oikeus katsoo, että syytetyn kertomus VOI olla totta, jos sitä ei pystytä kumoamaan.
Syyllisyydestä on ns osoitusvelvollisuus lainvalvojalla, eikä niin että syytetyn pitää osoittaa olevansa syytön.
Siten tulee näitä tällaisia tapahtumia, joita ei voida toisinkaan osoittaa. Tällaista murhaajaa se suosii, mutta joissakin tapauksissa voi tietenkin olla toisinkin päin.

^ Niinhän se on, mutta J.-E. S. oli nimenomaan seksuaalirikoksenuusija, jonka modus operandiin voisi sanoa kuuluneen kuristamisen. Seksuaalimurhaajille, joille väkivalta ja seksi ovat erottamattomia, kuristaminen kuuluu usein osana teon nautinto-osuuteen, eikä vain uhrin taltuttamiseen.

Epäilen, onko Suomessa yleensä ollenkaan tutkittu haastatteluin sitä, miten useita vakavia rikoksia tehnyt seksuaalirikollinen itse kokee tekonsa. Tai tutkimukset ovat jääneet soveltamatta käytäntöön muilta kuin siltä osin, miten ne voivat hyödyttää syytettyä.

Kansainvälisesti on todettu, että murhaaja uusii tekonsa melkein sataprosenttisen varmasti, jos on tehnyt tekopaikalla jotain muutakin kuin sen, mitä on ollut itse teon suorittamiseksi välttämätöntä, siis esim. muistoesineiden ottaminen liittyy erittäin suureen uusimisriskiin (mikä näkyy selvästi suomalaisissakin rikostapauksissa). Tämä tietysti liittyy seksuaalimurhaajan psykopatologiaan: hienosta kokemuksesta pitää saada muistoja siinä missä tavallinen tallaaja osta kioskilta pornolehden voidakseen kuvitella aktia mielessään. Samaten on todettu, että kuulusteluissa rikollinen yleensä huomaa helposti, paljonko kuulustelija tietää teosta esim. rikospaikkatutkinnan perusteella, ja valehtelee sitten teon yksityiskohdista niin paljon kuin pystyy siten, että itse surmateko näyttäisi esim. harkitsemattomuuden puuskassa tai välttämättömyydestä suoritetulta.

Viimeksi mainitsemasi seikka, että kuulusteltava pyrkii kertomaan asioista itselleen edulliseen, vähättelevään sävyyn, tai muuntamaan totuutta itseään suosivaksi, on hyvin inhimillistä. -Valitettavasti.

Tampereen Tyttö kirjoitti:Viimeksi mainitsemasi seikka, että kuulusteltava pyrkii kertomaan asioista itselleen edulliseen, vähättelevään sävyyn, tai muuntamaan totuutta itseään suosivaksi, on hyvin inhimillistä. -Valitettavasti.

Kyllä niin. Ongelma tuleekin siitä, miten sitä ei ole tarpeeksi tiedostettu, ja lievästi sanottuna epäilyttävä kertomus päätyy oikeuden päätöksen perustaksi ja tuomion alentamisen perusteeksi vieläpä törkeissä rikoksissa kuten yo. tapaus.

On tietoa siitä millainen henkilö tämän Susannen surman teki. Rikosmuseon materiaalista ilmenee mm suuhun ulostaminen ja harjanvarren käyttö. Olisiko niin, ettei muissa ns kellarisurmissa ole näitä piirteitä vai onko tekijä kaikissa tapauksissa sama henkilö, joka tietoisesti vältti maneereja (=samoja tunnistettavia tapoja)?

Itse uskon, että tappaja ihan tarkoituksella etsi uhria yökerhoista tai töistä yöllä palaavista yksin kulkeneista naisista.

Tekijä(t) on ilmeisen mielyttävä tai ainakin vaarattoman oloinen, koska näyttää siltä, että pääsi uhrien läheisyyteen helposti, vai olisiko kyseessä sittenkin luotettavan tuntuinen pariskunta?

En ole koskaan aiemmin kuullutkaan harjanvarresta tai suuhun ulostamisesta tämän tapauksen yhteydessä.
Voitko valottaa vähän, että minkälaista materiaalia olet rikosmuseossa nähnyt?

Viran puolesta olen siellä museossa käynyt (oli muuten Haapojan luurankokin vielä paikallaan, ei ole enää). Valokuvamateriaali on se mihin perustan tietoni. Ja kuten jo aiemmin sanoin, Susannen tappaja ja muut kellarisurmaajat eivät tekotavoiltaan ole ilmeisesti lähelläkään toisiaan, mutta mikä estää ettei tosiaan toista maneerejaan. Eikö poliisi melko pian näiden tapausten yhteydessä kertonut ettei ole syytä olettaa saman tekijän surmatöiksi.

anneli1 kirjoitti:Viran puolesta olen siellä museossa käynyt (oli muuten Haapojan luurankokin vielä paikallaan, ei ole enää). Valokuvamateriaali on se mihin perustan tietoni. Ja kuten jo aiemmin sanoin, Susannen tappaja ja muut kellarisurmaajat eivät tekotavoiltaan ole ilmeisesti lähelläkään toisiaan, mutta mikä estää ettei tosiaan toista maneerejaan. Eikö poliisi melko pian näiden tapausten yhteydessä kertonut ettei ole syytä olettaa saman tekijän surmatöiksi.

Olen itsekin vieraillut Rikosmuseossa, mutta siitä on pitkä aika ja se sijaitsi silloin vielä eri paikassa.

En jaksa uskoa, että olisit nähnyt mitään mainitsemasi kaltaisia asioita koskien Susanna L:n murhaa ! Ilmeisesti olet erehtynyt asiassa tai muistat muuten väärin tai...

Juttu on vielä avoin poliisitutkinnan kohteena oleva asia ja siksipä sen tutkintamateriaali on pääosin salaista.

Tämä tapaus on minulta jäännyt väliin.Toki se on tapahtunut siihenaikaan kun olen ollut aika muksu. Ilmeisesti juttua ei ainakaan viime vuosina kovinkaan paljoa ole julkisuudessa esillä. Joten omat teoriani pohjautuvat pitkälti tämän palstan kommentteihin.

Itse lähtisin siitä olettamuksesta että Susannen on tarvinnut lähteä hotelli Hesperiasta jalkapatikassa.Susanne on nähty kolmen aikaan aamuyöstä Manskulla ja 04.00 on havainto kotitalossa avunhuudoista.
Tunnen Helsingin pääkadut jotenkuten.Arvelisin että aikaa kuluisi normaalia kävelyvauhtia suurin piirtein tuo edellämainittu aika Manskun ja kotitalon välillä .Kommentoikaa ne ketkä tuntevat Helsingin paremmin.

Toisaalta Susannesta ei ole havaintoja kävelemässä kotiin. Olisiko siihen aikaan voinut kulkea näkymättömissä esim raitiovaunukiskojen välissä olevien puiden suojassa.Kummallista ettei taksit ole havainneet mitään.
Taisi siihen aikaan yöelämä loppua hiukan aikaisemmin kuin nykypäivänä,
joten liikkujia on tainnut olla vähemmän.

Myös kotibileet olivat kohtalokkaana yönä talossa.Mahdettiinko kaikki bileissä olijat haastatella.
Oliko siihen aikaan esimerkiksi yleistä että kotibileisiin tuli täysin tuntemattomia henkilöitä niin kuin nykypäivänä. Tällaisella henkilöllä voi olla jotain tekemistä tämän asian kanssa. Eikös siihen aikaan oltu vielä aika konservatiivisia.
Susanne oli pokannut sen norjalaisen tyypin .Tuskinpa hän hotellilta lähdön jälkeen oli enää kiinnostunut pokaamaan enää mitään tyyppiä ainakaan vapaaehtoisesti.

19736 kirjoitti:Tämä tapaus on minulta jäännyt väliin.Toki se on tapahtunut siihenaikaan kun olen ollut aika muksu. Ilmeisesti juttua ei ainakaan viime vuosina kovinkaan paljoa ole julkisuudessa esillä. Joten omat teoriani pohjautuvat pitkälti tämän palstan kommentteihin.

Itse lähtisin siitä olettamuksesta että Susannen on tarvinnut lähteä hotelli Hesperiasta jalkapatikassa.Susanne on nähty kolmen aikaan aamuyöstä Manskulla ja 04.00 on havainto kotitalossa avunhuudoista.
Tunnen Helsingin pääkadut jotenkuten.Arvelisin että aikaa kuluisi normaalia kävelyvauhtia suurin piirtein tuo edellämainittu aika Manskun ja kotitalon välillä .Kommentoikaa ne ketkä tuntevat Helsingin paremmin.

Toisaalta Susannesta ei ole havaintoja kävelemässä kotiin. Olisiko siihen aikaan voinut kulkea näkymättömissä esim raitiovaunukiskojen välissä olevien puiden suojassa.Kummallista ettei taksit ole havainneet mitään.
Taisi siihen aikaan yöelämä loppua hiukan aikaisemmin kuin nykypäivänä,
joten liikkujia on tainnut olla vähemmän.

Myös kotibileet olivat kohtalokkaana yönä talossa.Mahdettiinko kaikki bileissä olijat haastatella.
Oliko siihen aikaan esimerkiksi yleistä että kotibileisiin tuli täysin tuntemattomia henkilöitä niin kuin nykypäivänä. Tällaisella henkilöllä voi olla jotain tekemistä tämän asian kanssa. Eikös siihen aikaan oltu vielä aika konservatiivisia.
Susanne oli pokannut sen norjalaisen tyypin .Tuskinpa hän hotellilta lähdön jälkeen oli enää kiinnostunut pokaamaan enää mitään tyyppiä ainakaan vapaaehtoisesti.

Asia on aina nostettu silloin tällöin esiin viime vuosinakin ja olipa vielä kolme vuotta sitten tapauksen johdosta henkilö kiinniotettuna eli poliisi on halunnut kaivaa jostain vahvasti epäilemästään lisätietoa ja ehkä DNA-näytteen.

Minä tunnen Helsingin monet kadut hyvin jo pitkältä ajalta ja olen samaa mieltä kanssasi, että käytetty aika sopii hyvin kävelyyn. Reittivaihtoehtoja on useita, joista loogisin tietysti Mannerheimintie-Helsinginkatu - Sturenkatu - Mäkelänkatu jne.

Silminnäkijähavaintojen puuttuminen on hyvin kummallista. Lehdistössä peräänkuulutettiin havaintoja aikoinaan kovasti, mutta niitä ei kuulunut. S.L oli kuitenkin sellainen henkilö, jonka olemus olisi luullut jäävän ainakin jonkun muunkin yökulkijan mieleen. Lehmusrivistön suojissa kulkemisesta puhuttiin, sillä oletettavasti tyttö itsekin halusi kulkea hieman näkymättömissä öisten humalikkojen häirinnältä. Mutta ei tuo lehmustossa kulkeminen selitä kuin osan matkaa eli Mäkelänkadun.

Ravintolaelämä oli hiljaisempaa, mutta aina noilla kulmilla (ainakin alkutaipaleella) on riittänyt matti myöhäisiä ja olihan loppukesän lämmin yö, hivenen hämärää mutta ei pimeää.

Konservatiivisuus oli vähän niin ja näin. Itse asiassa oltiin aika vapaamielisiä ja ainakin viinaa juotiin paljon.

Kotibileet on yksi tutkintahaara. Mutta vaikeaa kuvitella, että joku porraskäytävään tai pihapiiriin istuskelemaan jäänyt kuokkavieras olisi käynyt uhrin kimppuun.. Tai ainakin, että kukaan muu ei olisi tehnyt havaintoa tälläisestä oudosta hiipijästä. Kaikkihan on mahdollista, mutta rikos oli raaka joten ei siihen kuka tahansa bilettäjä ryhdy.