MURHA.INFO

Nahkiainen ruokailee kalvaen imusuullaan ja sarveishampaillaan sairaiden ja kuolleiden kalojen sekä hukkuneiden lihaa, kudos- ja silmänesteitä.

On mullakin yksi lisäfobia. Kärpäset. Satuin pikkupoikana vilkaisemaan mikroskoopissa ollutta kärpäsen jalkaa, joka oli täynnä kaiken maailman basiliskoa. Jos kärpänen menee mun leivälle tms. lentää ruoka välittömästi roskakoriin. Sama koskee juomalasia, jos se on siihen johonkin koskenut. Uimisesta nyt puhumattakaan... Jos viuhdon ilmaa ja osun kärpäseen, heti pesemään kädet.

Itselläni on kärpästen varalle muutama tämän näköinen veitikka ruukussa.Nahkiaisista taas sen verran, että joidenkin mielestä ne ovat herkkua

Ed kirjoitti:

Nahkiainen ruokailee kalvaen imusuullaan ja sarveishampaillaan sairaiden ja kuolleiden kalojen sekä hukkuneiden lihaa, kudos- ja silmänesteitä.

Eih. Mä täällä keskellä yötä pimeässä kämpässä surffaan netissä ja eteen pölähtää tollanen. Argh. Taidan nukkua valot päällä tai odottaa aamunkoittoa.

Tuli tosta jostain syystä mieleen yksi kuva mikä on tod. paha. Se on eräästä sairaudesta joka on erittäin harvinainen vastasyntyneillä, tai siis oikeastaan geneettinen juttu, ja useimmiten kuolemaan johtava sellainen. Vain pari tapausta on selviytynyt (toistaiseksi teini-ikään ainakin).

Tässä tietoa pohjustamaan kuvaa, jos kiinnostaa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Harlequin_type_ichthyosis

Ei heikkohermoisille. Mä ainakin pelästyin aivan helvetisti kun joltain foorumilta näin tän kuvan.

http://www.ispub.com/xml/journals/ijpn/ ... n-fig1.jpg

Luin nää kaikki läpi, ja kyllähän mullakin nyt korkeanpaikankammo löytyy. Tosin yritän aina käydä näissä paikoissa, viimeksi CNN Towerissa. Muuten sielläkin meni suht hyvin, mutta se lasilattia jäi kyllä kävelemättä...alkoi huimaamaan niin tautisesti, että luulin kuolevani siihen paikkaan.
Mielenkiintoista jos toi lapsuus-jutuu olisi totta, oon josku miettinyt sitä ennenkin. Oon kuullut että kun olin ihan skidi (3-v) ja faijan sylissä Korkeasaaren Karhulinnan portaissa niin se oli kompastunut edelläolevan naisen hameeseen, ja menetti tasapainonsa ja meinasin pudota. En muista juttua mutta jos vaikka tosta olisi jäänyt
Kaikille teille joilla oli samea vesi fobia - luulen, että liityn joukkoon ensikesänä. Viime viikolla kun oli se uutinen ameebasta, joka elää sameissa järvissä ja melkein joka puolella (esim uima-altaissa). Nää ameebat saattaa kiinnittyä suurella joukolla nenäonteloon, ja ne voi siitää ryömiä ylös ja syödä aivot. NYt on ollut kuulemma Jenkeissä suht paljon (=muutama) ollut tapauksia. Viihtyvät erityisesti sameassa rantavedessä ja kiinnittyy helpolla just lapsiin, oilal menee usein kiepeissä/käsiseisonnassa yms vettä nenään. Joten uusi fobia here I come...

http://news.yahoo.com/s/ap/20070928/ap_ ... MZL6ms0NUE

Mulla ei juuri fobioita varmaan ole, mutta sellanen outo tapa että lasken kaikkea mitä voi laske ja sitten toki lasken mitä x vaikka maksaisi päivässä,vuodessa ja 10 vuodessa jne... sitten mietin kaiken mahdollisen urposti ja lopulta oon ihan sekasin ja sitten pitää kuitenki laskea se juttu loppuun

tajuskoha ketää ?

^ Taisin tajuta!!

Lisää omituisuuksia tänne mahtavaan ketjuun!!
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=1036

Katjushka kirjoitti:Kaikille teille joilla oli samea vesi fobia - luulen, että liityn joukkoon ensikesänä. Viime viikolla kun oli se uutinen ameebasta, joka elää sameissa järvissä ja melkein joka puolella (esim uima-altaissa). Nää ameebat saattaa kiinnittyä suurella joukolla nenäonteloon, ja ne voi siitää ryömiä ylös ja syödä aivot. NYt on ollut kuulemma Jenkeissä suht paljon (=muutama) ollut tapauksia. Viihtyvät erityisesti sameassa rantavedessä ja kiinnittyy helpolla just lapsiin, oilal menee usein kiepeissä/käsiseisonnassa yms vettä nenään. Joten uusi fobia here I come...

Uhhuh. Mulla menee väistämättä joka uimareissulla nenään vettä jossain vaiheessa.

Mäkään en muuten tykkää uida sellaisissa vesissä missä ei näe pohjaa, niinkun joku sanoi täällä aikaisemmin muistaakseni. Uimahalli on paljon mukavampi (harrastan uimista useamman kerran viikossa).

Ei mullakaan mitään sen kummempia kammoja ole, jossain määrin ahtaanpaikan kammo, jos sitä voi minun tapauksessani niin nimittää. En pelkää pieniä hissejä tai muitakaan komeroita tms. eikä panikki iske kun kädet sidotaan. Kai... Esim. Muistan kun nuorempana painittii kahden kaverini kanssa sängyllä. Peitot ja tyynyt olivat ihan miten sattuu. Heittelimme niillä toisiamme ja toistemme päälle. Sain peiton päälleni ja samalla lensin sängyn ja seinän väliseen tilaan. Kaverit vielä hyppäsivät perään. Olin siellä alimpana lämpimään peittoon kietoutuneena, enkä voinut yhtään liikkua kunnolla, joten helvetinmoinen paniikkihan siinä iski. Se oli aivan kamalaa. Ja nyt tuli mieleen, että on yksi asia, mitä en voi sietää ja mikä saa minut ahdistumaan. Se on sängyssä oleminen vaatteet ja peitto päällä. Se on todella ahdistavaa jos on pitkät tai lyhyetkin housut jalassa ja löysä tai muuten vaan T-paita päällä ja pitäisi sänkyyn peiton alle mennä. En tiedä, onko tämä jonkinlaista ahtaanpaikan kammoa, vai mitä.

Putoamista ja sen ajatusta kammoan. Jos näen painajaista, se liittyy korkealta katolta tms. putoamiseen. Joskus havahdun hereille juuri kun olen nukahtamaisillani, kun koen putoamisen tunteen ihan mahassa asti.

Maybrick kirjoitti:Putoamista ja sen ajatusta kammoan. Jos näen painajaista, se liittyy korkealta katolta tms. putoamiseen. Joskus havahdun hereille juuri kun olen nukahtamaisillani, kun koen putoamisen tunteen ihan mahassa asti.

Tää tunnehan on ihan yleinen. Sehä liitty jotenkin lihasten rentoutumiseen tms. En muista. Siis jos nyt tarkotat sitä, että oot ihan unen ja valveen rajamailla ja sitte näät unta, että vaikka just putoat tai kaadut ja sitte havahdut hereille. Se on kyllä kamala tunne.

Ampiaisia pelkään, mutta vain koska olen niille todella allerginen. Saan oikeita kuolemanpelkokohtauksia ja itku saattaa tulla jos ampiainen päättää alkaa pörrätä ympärilläni (minkä ne todella usein tekevätkin).

Putkassa muinoin ollessani aktivoitui suljetun paikan kammo. Tuli sellainen olo, ettei kukaan kuule eikä välitä mistään eikä kukaan saa koskaan tietää missä olen, jos minut päätetään unohtaa sinne. Happi tuntui loppuvan ja teki mieli hakata ovea ja seiniä vain siksi, että joku tulisi ja saisin tietää, että he muistavat olemassaoloni. Onneksi sain pidettyä jonkin järjen päässäni ja ymmärsin, etten saa panikoitua ja riehua, koska sitä varmemmin olen siellä pidempään. Oli aivan järjetön halu nähdä taivas ja ulkoilma ja seinät tuntuivat kaatuvan päälle. Ajantaju meni täysin ilman kelloa, ja siitä nuokin unohtamis-pelot tulivat. Kamala paikka ja pelottava käytäntö.

Tuota ei ole tarvinnut enää kokea, mutta korkean paikan kammo on välillä todella paha. Eräänä päivänä kävelin epähuomiossa Tuomiokirkon portaat ylös eikä mieleenkään tullut, etten pääsisikään sieltä alas. Ajattelin jo, että minun on pyydettävä kaveria tuomaan minulle viinapullo, jotta voin vetäistä pikakännit ja kompuroida alas niiden turvin. No, kaiteesta kiinni pitäen ja maahan katsoen sieltä kuitenkin päästiin. Yleisin painajaiseni on sellainen, jossa olen korkealla, minua huimaa, en kykene seisomaan tai liikkumaan ja ainoa alaspääsytie on joku tikasviritelmä jolle ei uskalla edes astua.

Vaikka kammoan korkealta putoamista, minulla ei ole korkean paikan kammoa. Menen sujuvasti korkeallekin, kunhan siinä ei ole jyrkkää seinämää tms. Siis esim. vuorelle kiipeäminen loivahkoa rinnettä tai portaita pitkin ei ole hankalaa, mutta kerrostalon katolla oleminen olisi. Sekavaa!

Tumppi kirjoitti:Käärmeet, nuo pienet perkeleet. En uskalla kävellä pelloilla tms paikoissa joissa maata ei näy kunnolla eteenpäin, ellen sitten omaa pitkävartisia kenkiä... Ja kun sellaisen näen, niin juoksen varmasti 100m uuden maailmanennätyksen. Luonnossa olen nähnyt koko elämäni aikana yhden elävän käärmeen, ja sekin lähti karkuun, niinkuin myös minä. Fobiasta ehkä kertoo myös se, että jos näen käärmeen yllättäen tv:ssä, niin putoan tuolilta

Voisin aivan samoilla sanoilla kuvailla itselleni tuota.

Hämähäkit. Isot, inhottavat, julman näköiset hämähäkit. Kaikesta muusta selviän.