MURHA.INFO

oon käsittäny että ne siellä linnassa pistelee toisiaan kakkoseen.hahhah ja sit esitetään niin kovaa jätkää siviilissä.

Suomeenkin tulee meille ylempiluokkaisille vielä oma viihtyisä idylli joka on suojattu tollasilta kakkoseen saaneilta luusereilta.siellä me juodaan konjakkia takkatulen ääressä samalla kun rupusakki tonkii roskista.

EDIT: Nimimerkki Zeggeri on paassyt viimeisilla kommenteilla tuomioistuimen kasittelyyn. Kirjoitusoikeudet on poistettu kasittelyn ajaksi - RAID

^ Yllä olevasta tuli mieleen että alan pikkuhiljaa ymmärtämään miksi osa "vakkareista" ei jaksa enää kirjoitella tällä palstalla mitään.

Haha, kiitos zeggeri päivän nauruista.

Oonko ainoa jota ennemminkin itkettää tieto siitä, että ihmislajin edustajista osa on noin debiiliä sakkia.

Pelastaisin naapurin räksyttävän tsihauhaun ennemmin ku ton zeggerin.
(Tähän hymiö, sellainen silmää iskevä.)

PaulaDrew kirjoitti:
***Pidän molempien henkeä niin arvokkaana, että en osaa vastata kysymykseen ja sen pohtiminen on minusta aika turhaa ja järjetöntä. ***

Tämä kertonee jo arvomaailman.

Pelastaisin naapurin räksyttävän tsihauhaun ennemmin ku ton zeggerin.
(Tähän hymiö, sellainen silmää iskevä.)

Kiitos päivän nauruista, vaikka hauskaa täällä on piisannut koko päivän.

Mua ei jostain syystä naurata tänään yhtään mikään ja mitä enemmän luen tätäkin ketjua sen enemmän alkaa vituttaa ja naurut kaukana...
Tää imbesilli debiili menee nyt nukkumaan.

Tää onkin oikeestaan mainio ketju. Oon silmäilly tätä ihan sillä, että pystyisin hillitsemään suunnattoman vi*****sen nousemista imbesillejä mielipiteitä lukiessani. Se on hyvää mielenhallinnan harjoitusta. Toivottavasti kukaan "eläintenystävä" ei pilaa tätä hienovireistä asetelmaa.

Olisihan mielenkiintoinen ajatusrakennelma sekin, kun ajatellaan tällaisen palon sitten sattuneen ja tapaisit jalon pelastajan, joka kipaisi hakemassa lemmikkinsä ja jätti lapsesi huutamaan tuskissaan liekkien keskelle. Miten reagoisit tilanteessa? (Lemmikkifaneilta tätä pitäisi tietenkin kysyä toisinpäin. Nostaisitko syytteen lapsen pelastanutta vastaan, kun hän ei tuonutkaan lemmikkäisi turvaan ihmisen sijasta?)

Tuota mielenhallinnan harjoitusta jatkaakseni, en tietenkää tappaisi tuota huuheloa paljain käsin, vaan esimerkiksi ampuisin sen koiran siihen paikkaan ja antaisin tilalle uuden söpön koiranpennun...

^Tai ajatellaan vaikka siten, että esimerkiksi tämä Bleddyn makaa pusero tulessa maassa huutaen tuskasta, kun palomies huomaakin nurkassa haukkuvan koiran ja nappaa sen empimättä mukaansa. Miltähän tästä Bleddynistä tuntuisi? Ajattelisiko hän, kuinka jaloa on nyt kuolla ja minä olen siihen valmis kuin partiopoika. Onhan se jonkun lemmikki, ja menee toki pelastajallaan etusijalle. Josko se oli sen pelastajan lemmikki?

No tätä ei tarvinnut edes miettiä. Mulla on rakkaita lemmikkieläimiä 12 kappaletta mutta yksikään ei mene lapsen edelle. Pelastettava lapsi on tässä kysymyksessä tuntematon MUTTA ajatus siitä, että joku menettää lapsensa (olisi pahin asia mitä itselle voisi tapahtua) on niin hirveä, että tottakai pelastaisin sen lapsen. Ja eläin on aina vain eläin.

Niin ja olen minäkin todella järkyttynyt näistä lemmikinpelastajista. Etenkin Bleddynin vastaus suorastaan oli karmiva. Yritän olla ajattelematta, että näin moni jättäisi lapsen kuolemaan vain pelastaakseen jonkun kissan tai koiran joita voi aina hankkia uusia helposti rahalla ja joiden elinikä on huomattavasti lyhyempi kuin ihmisen. Tiedän, että tiettyä lemmikkiä ei korvata toisella noin vaan mutta silti se tilanne tulee jokaiselle lemmikinomistajalle eteen, että siitä parhaimmastakin lemmikistä on luovuttava ja useimmat löytävät kyllä yhtä kivan tilalle.

silentservice kirjoitti:Olisihan mielenkiintoinen ajatusrakennelma sekin, kun ajatellaan tällaisen palon sitten sattuneen ja tapaisit jalon pelastajan, joka kipaisi hakemassa lemmikkinsä ja jätti lapsesi huutamaan tuskissaan liekkien keskelle.

Kun rakennus palaa ja olet päässyt ulos (tai ollut ulkona kokoajan) ei sinne palavaan rakennukseen mennä enää. Nih.

Loka kirjoitti:^Tai ajatellaan vaikka siten, että esimerkiksi tämä Bleddyn makaa pusero tulessa maassa huutaen tuskasta, kun palomies huomaakin nurkassa haukkuvan koiran ja nappaa sen empimättä mukaansa. Miltähän tästä Bleddynistä tuntuisi? Ajattelisiko hän, kuinka jaloa on nyt kuolla ja minä olen siihen valmis kuin partiopoika. Onhan se jonkun lemmikki, ja menee toki pelastajallaan etusijalle. Josko se oli sen pelastajan lemmikki?

Ethän sinä edes tunne minua, joten et voi esittää minkäänlaisia teorioita siitä, että miten ajattelisin tai käyttäytyisin. Tuskin ajattelisin, että onpa jaloa kuolla. Näen silti täysin oikeutettuna, että paikalle saapunut pelastaja nappaa mukaansa ihan kenet tahtoo. Vaikka sitten sen koiran. Ja todennäköisesti tästä Bleddynistä tuntuisi siltä, että hyvä että edes se koira pelastui. Tämä Bleddyn nimittäin sattuu pitämään eläimistä hyvin paljon enemmän kuin ihmisistä. Tällaista mielipiteiden törkeää arvostelemista ja lyttäämistä kun eivät eläimet harrasta.

EDIT: Poistettu hymio - RAID

ketsku kirjoitti: Ja eläin on aina vain eläin.

Mistä tuo vain tulee? Onko eläin "vain" siksi, että se on eri lajia vai siksi, että ihminen on älykkäämpi ja kehittyneempi? (Ja onko tässä tapauksessa myös kehitysvammaisen tai tyhmän ihmisen henki viisasta arvottomampi?) Vai miksi? Nämä ovat ainoat seikat mitä tuohon keksin selitykseksi.

PaulaDrew kirjoitti:

ketsku kirjoitti: Ja eläin on aina vain eläin.

Mistä tuo vain tulee? Onko eläin "vain" siksi, että se on eri lajia vai siksi, että ihminen on älykkäämpi ja kehittyneempi? (Ja onko tässä tapauksessa myös kehitysvammaisen tai tyhmän ihmisen henki viisasta arvottomampi?) Vai miksi? Nämä ovat ainoat seikat mitä tuohon keksin selitykseksi.

Kyllä, ihminen on älykkäämpi ja kehittyneempi. Ihmisten tunnemaailma on aika paljon kehittyneempää kuin eläimen, ihmiset osaavat puhua ja pyörittävät muutenkin tätä maailmaa. Ei kenenkään ihmisen henki ole toisen ihmisen henkeä sen arvokkaampi vaan ihminen lajina on se kaikkein arvokkain. Ihminen on ravintoketjun huipulla ja meidän ihmisten tehtävä on pitää huolta omasta lajistamme ja sen säilymisestä.

Minusta tämä on tosi hyvä ja silmät avaava ketju. Piti ihan alusta aloittaa lukeminen uudelleen.

^ Minä lasken ihmisen, oli sitten terve tai kehitysvammainen tai vaikka kuin vanha ja "muutenkin kohta kuoleva" tai minkä värinen vain, arvokkaammaksi kuin minkään eläimen.
Ja olen valvonut eläissäni moniaita öitä lemmikkieni takia pelkästä huolesta tai surusta. Lasteni takia ei ole vielä tarvinnut huolesta valvoa. Lemmikit ei koskaan arvostele isäntäänsä/emäntäänsä ja osoittavat uskollisuutta eri tavalla kuin ihminen koskaan. Sitä suhdetta ihmisen pitää kunnioittaa.

Mutta: haluan lukea ja luen itseni ihmiseksi. Ja siihen kuulu minun osaltani tuo arvotus, että ihminen menee eläimen edelle, vaikka se tuntuisi tosi tilanteessa vaikealtakin.