MURHA.INFO

joey kirjoitti:Olen miettinyt, että jos jostain syystä haluaisin tappaa itseni ja vielä kaikenlisäksi näyttävästi, tekisin viimeisenä tekonani jotakin kiistattoman hyvää.

Tuli tästä mieleeni:
Jos teet ennen kuolemaasi jotain hyvää, sanotaan nyt vaikka että pelastaisit 100 ihmisen hengen, sinut muistettaisiin sankarina ehkä seuraavat kaksi vuotta jos sitäkään.
Mutta auta armias, jos teet jotain pahaa ja "tyylillä" ennen kuin kuolet, sinut muistetaan ja kauan.
Ja tämä johtuu siitä että media antaa tragedioille enemmän sijaa, media myy pelolla ja kaaoksella.

Ja kuka esim. muistaa 10 vuoden päästä, että kuka suomalainen voitti Nobelin rauhanpalkinnon? Ehkä kaksi.
Mutta kyllä me vaan muistamme vielä mitä tekivät Eric ja Dylan, emmekö vain?

pisara kirjoitti:Ja kuka esim. muistaa 10 vuoden päästä, että kuka suomalainen voitti Nobelin rauhanpalkinnon? Ehkä kaksi.
Mutta kyllä me vaan muistamme vielä mitä tekivät Eric ja Dylan, emmekö vain?

Joo, no muuten hyvä, mutta Nobelit kyllä muistetaan kun taas Suomessa aika harva osaa yhdistää Ericin ja Dylanin nimen Columbineen (jonka senkään nimeä juuri kukaan ei muista oikein). Totta on kuitenkin, että järkytyksen muistaa paremmin, ja ehdottomasti pidempään. Jokela tullaan muistamaan (vaikka siinäkin tekijän nimi unohtuu pikku hiljaa). Jotain hyvää taas on vaikea tehdä niin, että se muistettaisiin. Vain harva saa sen Nobelin rauhanpalkinnon.

Tappaminen ei voi koskaan olla kiistattoman hyvää, mutta olen miettinyt, kuinka kouluampujiin suhtauduttaisiin jos he olisivat tappaneet vain kiusaajansa.

Jos nyt en vallan väärin muista, niin tällainenkin tapaus Suomesta löytyy. Raumalta.

pisara kirjoitti: Ja kuka esim. muistaa 10 vuoden päästä, että kuka suomalainen voitti Nobelin rauhanpalkinnon? Ehkä kaksi.
Mutta kyllä me vaan muistamme vielä mitä tekivät Eric ja Dylan, emmekö vain?

Tämä nyt tuntuu vähän sille että kuka nyt ei tietäisi mikä joukkue oli tämän vuoden sm-liigan runkovoittaja?
Varmasti ne tietävät ketä kiinnostaa kyseinen aihe, minua esim ei. Mutta sitten taas jos puhutaan Columbinesta niin osaan heti nimetä sieltä tekijöitä ja muita henkilöitä. Kun taas puhutaan jostakin maailmansodasta toiset heittää vuosilukuja nopeasti pöytää, toiset lunttaa ja loppuja ei kiinosta pätkääkään.

Kyllä siihen kallistun että rauhanpalkintokin on tärkeä juttu toisille ja se hyväksyttäköön. Yleissivistyskin on ihan hyvä juttu. Toiset tietää taas paljon aiheesta joka ei ole rauhanpalkinnoissa kovin oleellista.

Halusin lisätä tähän vielä että tuomitsenko minä jonkun jalkapallofriikin? En tietenkään koska se on täysin hänen oma asiansa mistä on kiinnostunut. Toimikaa muutkin niin.

pisara kirjoitti:Ja kuka esim. muistaa 10 vuoden päästä, että kuka suomalainen voitti Nobelin rauhanpalkinnon? Ehkä kaksi.
Mutta kyllä me vaan muistamme vielä mitä tekivät Eric ja Dylan, emmekö vain?

Hah. Epäilen, että jos menet kyselemään kadulla satunnaiselta vastaantulijalta kumpaa tahansa noista, ehkä yksi sadasta vastaa oikein. Columbinen tappajat tunnetaan nimeltä vain piireissä, joissa ollaan kiinnostuneita rikoksista. Kukaan tavallinen kaduntallaaja ei muista nimiä eikä välttämättä edes tiedä mitä Columbinessa on joskus tapahtunut. Columbinen tappajat ovat täysin yhdentekeviä valtaosalle ihmisistä.

Marsalkka kirjoitti:

Tappaminen ei voi koskaan olla kiistattoman hyvää, mutta olen miettinyt, kuinka kouluampujiin suhtauduttaisiin jos he olisivat tappaneet vain kiusaajansa.

Jos nyt en vallan väärin muista, niin tällainenkin tapaus Suomesta löytyy. Raumalta.

Hyvä esimerkki. Miten tuohon ampujaan suhtaudutaan? Eipä juuri mitenkään. Juuri kukaan ei edes tiedä tapahtuneesta.

pisara kirjoitti:

joey kirjoitti:Olen miettinyt, että jos jostain syystä haluaisin tappaa itseni ja vielä kaikenlisäksi näyttävästi, tekisin viimeisenä tekonani jotakin kiistattoman hyvää.

Tuli tästä mieleeni:
Jos teet ennen kuolemaasi jotain hyvää, sanotaan nyt vaikka että pelastaisit 100 ihmisen hengen, sinut muistettaisiin sankarina ehkä seuraavat kaksi vuotta jos sitäkään.
Mutta auta armias, jos teet jotain pahaa ja "tyylillä" ennen kuin kuolet, sinut muistetaan ja kauan.
Ja tämä johtuu siitä että media antaa tragedioille enemmän sijaa, media myy pelolla ja kaaoksella.

Ja kuka esim. muistaa 10 vuoden päästä, että kuka suomalainen voitti Nobelin rauhanpalkinnon? Ehkä kaksi.
Mutta kyllä me vaan muistamme vielä mitä tekivät Eric ja Dylan, emmekö vain?

Mm-m, mutta jos teet jotain hyvää, kukaan ei ainakaan muistele pahalla. Sitä lähinnä hain, en tarkoittanutkaan että minut sitten muistettaisiin aikojen loppuun saakka hyväntekijänä, vaan että kukaan ei ainakaan muistelisi pahalla.

Rorschach kirjoitti:Hyvä esimerkki. Miten tuohon ampujaan suhtaudutaan? Eipä juuri mitenkään. Juuri kukaan ei edes tiedä tapahtuneesta.

Tekisi mieleni väittää, että johtuu sittä ettei silloin ollut niin kovia medioita kuin tänä päivänä (netti jne.) Toisaalta sitten taas mietin sitä, että joku Bodomkin muistetaan tänä päivänä täysillä eikä silloin ollut kaikilla edes televisiota, mutta vastaus selvisikin tähän muistamiseen nopeasti; Bodom tuli pinnalle taas uusien epäilyjensä kanssa muutamia vuosia takaperin. Esimerkiksi itse en olisi sitä ennen osannut edes sanoa, mitä Bodomilla oikein oli tapahtunut tai ketkä olivat nuo henkilöt.

Mutta uskon siihen, että Auvinen ja Saari muistetaan huomattavasti pidempään jo pelkästään uhrimäärän vuoksi kuin esimerkiksi tuo Rauman tapaus. Rauman tapauksessa merkittävää on myös se, ettei nimiä annettu julkisuuteen, eikä ampuja tappanut itseään (tai edes joutunut rikosoikeudelliseen vastuuseen nuoren ikänsä vuoksi). Lisäksi molemmat uudemmista Suomen tapauksista herättivät myös kansainvälistä kohua, joten senkin puoleen muistaminen on taattu. Tietenkin ajan kanssa nimet unohtuvat ja uusia sukupolvia ei edes kiinnosta, mutta aina on semmoisiakin ihmisiä joita ei edes pahemmin rikokset kiinnosta, jotka muistavat nuo tekijöiden nimet shokin myötä. Mutta esimerkiksi nyt ala-asteella olevat tuskin muistavat niitä nyt tai ovat muistuttamassa niistä ollessaan vanhempia, koska asia ei yksinkertaisesti ole koskettanut heitä ja varmaan osittain heitä on myös eri tahojen puolelta suojeltu sen kuulemiselta.

VoDKa kirjoitti:

Rorschach kirjoitti:Hyvä esimerkki. Miten tuohon ampujaan suhtaudutaan? Eipä juuri mitenkään. Juuri kukaan ei edes tiedä tapahtuneesta.

Tekisi mieleni väittää, että johtuu sittä ettei silloin ollut niin kovia medioita kuin tänä päivänä (netti jne.) Toisaalta sitten taas mietin sitä, että joku Bodomkin muistetaan tänä päivänä täysillä eikä silloin ollut kaikilla edes televisiota, mutta vastaus selvisikin tähän muistamiseen nopeasti; Bodom tuli pinnalle taas uusien epäilyjensä kanssa muutamia vuosia takaperin. Esimerkiksi itse en olisi sitä ennen osannut edes sanoa, mitä Bodomilla oikein oli tapahtunut tai ketkä olivat nuo henkilöt.

Bodomia on kyllä muistaakseni pidetty satunnaisesti pinnalla muutenkin. Tuo sama selitys tuli minunkin mieleeni, mutta jätin asian mainitsematta. Itse muistan tienneeni Bodomin tapahtumista jo ainakin vuonna -96, mutta en tiedä olenko tilastopoikkeus. Lisää aiheesta luin muinoin klakin keskustelupalstalta, vuonna 2002 tms kun tapaus pulpahti siellä pinnalle. Uskon, että Rauman tapaus olisi laajemmin tiedossa jos tuohon aikaan olisi ollut tapana rummuttaa asioista yhtä paljon kuin nykyään.

Mitäköhän luulette, tapahtuukohan nyt 20.pvä mitään?? (nyt meni oikein, viimeksi olin kuukauden etuajassa )
Kyllä tuo kymppi vuotispäivä on aika iso juttu.. Vaikka Suomessakin jotain sattuisi? Nuo Columbinen heput kun aika merkittäviksi henkilöiksi ovat tulleet näiden kouluammuskelijoiden silmissä.. ja miksei muidenkin.

mallory1 kirjoitti:Mitäköhän luulette, tapahtuukohan nyt 20.pvä mitään?? (nyt meni oikein, viimeksi olin kuukauden etuajassa )
Kyllä tuo kymppi vuotispäivä on aika iso juttu.. Vaikka Suomessakin jotain sattuisi? Nuo Columbinen heput kun aika merkittäviksi henkilöiksi ovat tulleet näiden kouluammuskelijoiden silmissä.. ja miksei muidenkin.

Minne se Kreikkalaisen kaverin hehkutus jäi?

Mike Manner kirjoitti:

mallory1 kirjoitti:Mitäköhän luulette, tapahtuukohan nyt 20.pvä mitään?? (nyt meni oikein, viimeksi olin kuukauden etuajassa )
Kyllä tuo kymppi vuotispäivä on aika iso juttu.. Vaikka Suomessakin jotain sattuisi? Nuo Columbinen heput kun aika merkittäviksi henkilöiksi ovat tulleet näiden kouluammuskelijoiden silmissä.. ja miksei muidenkin.

Minne se Kreikkalaisen kaverin hehkutus jäi?

No eihän se ollu ees kova jätkä ku ei tappanu ko ittesä.. Häpeäpilkku suorastaan!

Malloryn spekuloinnit jäävät nähtäväksi. Maanantaina se sitten pamahtaa jos on pamahtaakseen, mutta olisi se aikamoista, jos joku lähtisi varastamaan huhtikuun kahdennenkymmenennen. Se kun on jo varattu

Antoine kirjoitti:Malloryn spekuloinnit jäävät nähtäväksi. Maanantaina se sitten pamahtaa jos on pamahtaakseen, mutta olisi se aikamoista, jos joku lähtisi varastamaan huhtikuun kahdennenkymmenennen. Se kun on jo varattu

Tästä nyt taas ei tiedä oikeen mitä sanoa...
Kuunnelkaa itteänne ja miettikää... ***tu.

Mike Manner kirjoitti: Tästä nyt taas ei tiedä oikeen mitä sanoa...
Kuunnelkaa itteänne ja miettikää... ***tu.

No joo. Tuo sensuroitu kirosana käy kai ihan hyvin. Kommenttini aika turha, mutta esittää vain sen, että jättäisin ainakin itse kyseisen päivän rauhaan ihan kunnioituksestakin (tekijöitä sekä uhreja, eli koko tapausta kohtaan). Turha moista on lähteä arvailemaan, minä veikkaan ettei tapahdu muuta kuin suht. rauhallista muistopäivän viettämistä kuten aiemminkin.

Ihna vain tämän kerran tänne kirjoitan, sillä ihmettelen sitä, kuinka nykyään aina nuorissa nähdään vain hyvää, vaikka olisivat kännipäissään pudonneet parvekkeelta, tai joku 15v. jää klo 04.00 auton alle ja kuolee.

Ei ennenaikaan oltu ahdistuneita ja kaikilla piti olla oma lähihoitaja, joka jakeli rauhoittavia, jos kenkä hieman hiersi.

Yhteiskunnan ja koulun piikkiin tungetaan kaikki syy, kun nuorilla ei ole kivaa ja sitten joutuu kännejä vetämään ja pitää putoilla parvekkeelta.

Mitä tekee 15v. ulkona kello 04.00 kuolemassa auton alle, häh?

Kyllä tuon ikäisen pitäisi olla vielä lastenhuoneen pinnasängyssä katsomassa pehmolelujaan, tai haaveilemassa prinsessana olostaan unimaailmassa, mutta ei, kun jo samana yönä kadun täyttää kynttilämeri ja lasta kehutaan maailman ihanimmaksi ja kivoimmaksi ihmiseksi, jota koskaan ei unohdeta, paitsi jo seuraavan viikonlopun bileissä, kun sammutaan paskahuusin pöntön viereen turpa oksennuksesta kiiltäen.

Yhteiskuntako se on, joka ei anna "lapsille" tarpeeksi virikkeitä, kun pitää mennä ja alkaa ampua koulutoveritaan hengiltä, perkele?