IltaSanomissa tänään julkaistu artikkeli Mirjasta:
Mitä tapahtui Mirjalle?
Ruskon Lähteenmäellä sijaitsee talo, jonka huone on ollut liki koskematon jo 50 vuotta. Niin kauan on kulunut siitä, kun 19-vuotias Mirja Paavilainen lähti kotoa ja katosi jälkiä jättämättä.
Viime vuoden keväänä talolle menivät poliisit. Mirjan huone, kuten muukin talo, oli kaikkien vuosien jälkeen sisältä ennallaan. Poliisi toivoi löytävänsä sieltä jotakin, joka voisi raottaa mysteerin verhoa. Mirjan päiväkirjan, kenties.
28. maaliskuuta 1976 oli talvinen päivä. Siksi on erikoista, että nuori Mirja lähti tuona sunnuntai-iltana ulos kevyissä tamineissa ja ilman lakkia. Hänellä oli yllään siniset farkut, tummansininen samettitakki ja ruskeat puolikengät.
Mirja ei ollut meikannut. Sen hän olisi tehnyt, jos matka olisi ollut kaupunkiin, Mirjan Aaro-isä kertoi poliisille vuosia sitten. Rahapussikin oli jäänyt kotiin.
Katoamisiltana Paavilaisilla oli vieraita, joiden kanssa seurusteltiin olohuoneessa. Isän mukaan Mirja meni toiseen huoneeseen eikä enää palannut muiden seuraan. Vanhemmat ajattelivat hänen lähteneen kävelylle.
Siitä hetkestä on kulunut pian 50 vuotta. Vieläkään ei tiedetä, missä Mirja on.
Kaikki kortit ovat pöydällä, koska mitään ei ole voitu täysin sulkea pois. Näin Mirjan katoamisen nykytilanteen tiivistää tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Jari Riiali.
Mikään ei ole viitannut siihen, että Mirja halusi kadota tai tehdä itselleen jotakin. Hän saattoi joutua onnettomuuteen. Hän saattoi joutua jopa rikoksen uhriksi, vaikka mitään viitteitä sellaisesta ei poliisilla ole koskaan ollut.
Keväällä 2025 poliisi vei ruumiskoirat Mirjan vanhalle kotitalolle. Se ei johtunut rikosepäilystä, vaan oli ennemminkin varotoimi.
– Poliisi ei silloin 70-luvulla tehnyt talolle etsintää eikä myöskään pihapiiriin, Riiali sanoo.
– Muutoin varmasti lähietsintä tehtiin hyvinkin tarkkaan. Kuulemma lähipiiriä ja naapurustoa kuultiin ja selvitettiin hyvinkin laajasti.
Koirat olivat osa useita tarkistuksia, joilla poliisi on paikannut hävinneitä tietojaan Mirjasta. Hänen katoamisensa vaipui suurelta yleisöltä vuosikymmeniksi unholaan, kunnes kaupunkilehti Aamuset kertoi uudesta käänteestä syksyllä 2024. Myös IS uutisoi, että Lounais-Suomen poliisi oli avannut Mirjasta uuden katoamisilmoituksen.
Taustalla ei ollut läpimurto tai tutkinnan aktivoituminen, vaan tekninen seikka. Alkuperäinen katoamisilmoitus hävitettiin 25 vuotta katoamisen jälkeen silloisten arkistosääntöjen mukaisesti.
Uusi ilmoitus tehtiin, jotta nyt se säilyisi myös jälkipolville. Nykyään katoamisilmoitukset säilytetään kaksi vuotta löytymisen jälkeenkin.
”Me uskomme, että tässä on kyse rikoksesta.”
Kenties lähimmäs katoamisen alkujuuria päästään Mirjan jo edesmenneen Aaro-isän haastattelun avulla. Isä puhui IS:lle noin kolme kuukautta katoamisen jälkeen.
Isän mukaan katoamisiltana ei tapahtunut mitään poikkeavaa. Se, että Mirja olisi lähtenyt kävelylle, alkoi lopulta vaikuttaa vanhemmista hyvin epätodennäköiseltä.
– Vasta aamulla huomasimme, ettei hän ollut tullut ja eteiseen jättämämme valo paloi yhä. Ajattelin, että jotain on täytynyt sattua, isä kertoi vuonna 1976.
Hän kertoi menneensä poliisin puheille vuorokauden kuluttua Mirjan katoamisesta. Hänen mukaansa virkavalta ei suhtautunut asiaan heti vakavasti, vaan kehotti odottamaan.
Isä koki, ettei poliisi ymmärtänyt, että ”on kysymys siististä ja kunnollisesta tytöstä, kun minäkin menin sinne ihan työkamppeissa”. Yhdestä asiasta hän vaikutti olevan varma:
– Me uskomme, että tässä on kyse rikoksesta. Jossain tuolla metsässä hän nyt on.
Isän mukaan ”lähitienoot” oli jo naapureiden kanssa käyty tuloksetta läpi. Haastatteluhetkellä saattoi hänen mukaansa enää vain toivoa, että Mirja vielä löytyisi.
– Jos meillä olisi ollut edes riitaa, niin olisi helpompi uskoa, että hän olisi noin vain lähtenyt, mutta sunnuntaina vielä sopivat menevänsä maanantaina kaupungille hametta ostamaan.
----
Koko pitkä artikkeli kuvineen:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011768340.html