Toijalan pääkallosurma v. 2010

[SahaPekka]

Eipä taida koira karvoistaan päästä. 67v tulee kuitenkin jo mittariin tänä vuonna. Eiköhän viina vie jossain vaiheessa.

[ccldl]

Eipä taida koira karvoistaan päästä. 67v tulee kuitenkin jo mittariin tänä vuonna. Eiköhän viina vie jossain vaiheessa.

Selvisi se jo yhdestä slaakista ja tosiaan tuskin näkyy enää Paimiossa ellei pääse vapaalle odottamaan tuomiotansa. Seuraavat voivat sitten päivitellä miehen liikkeitä tulevan tuomion jälkeen.

[Wolff]

Katkaistaampa huhuilta siivet. Paikkaa missä Välle istuu en tiedä mut jos päivästä päivään istuu niin voipi lähi vuosina vapautua. Mihinkäs muualle välle palaisi kuin kotikonnuilleen Toijalaan. Luin tämän ketjun ja totuus löytyy ketjun viesteistä. Hauskaa oli lukea alkupään viestejä koska tiesin mitä oli tapahtunut,niin surma paikan kuin syyn pään irroittamiseen sekä ruumiin kätköpaikan. Tulipalot tietenkin tiesin. Niin minkään halkopinon alla ruumis ei ollut eikä varmaan paloiteltukkaan pään irroittamista lukuun ottamatta. Ei ollut ruumis liiterin takanakaan minkään lumppukasan alla. Vaan talon takana olevassa pienessä metsä kaistaleessa Junkkariin menevän tien varrella, tietoni mukaan risujen alla. Noh puitahan ne risutkin ovat. Välle on ollut ihan hyvä tyyppi nuorempana mikä sitten on tullut en tiedä. Mitkä elämän kortit saadaan niin niillä mennään. Mietin täs et elämässäni on kaksi henkilöä joita kohtaan on ollut tietty varovaisuus. toinen on kirves Kale Raumalta ja tämä Välle toinen. Kanaali koskinen pudotti kassinsa maahan mut puhumallahan asiat selviää,tähän koskiseen en enempää ole törmännyt. Kalen ja Vällen kanssa enemmänkin ollut tekemisissä...nomutta tulipa textiä...taitaa olla kahvin aika..

[tokkaukko]

Katkaistaampa huhuilta siivet. Paikkaa missä Välle istuu en tiedä mut jos päivästä päivään istuu niin voipi lähi vuosina vapautua. Mihinkäs muualle välle palaisi kuin kotikonnuilleen Toijalaan. Luin tämän ketjun ja totuus löytyy ketjun viesteistä. Hauskaa oli lukea alkupään viestejä koska tiesin mitä oli tapahtunut,niin surma paikan kuin syyn pään irroittamiseen sekä ruumiin kätköpaikan. Tulipalot tietenkin tiesin. Niin minkään halkopinon alla ruumis ei ollut eikä varmaan paloiteltukkaan pään irroittamista lukuun ottamatta. Ei ollut ruumis liiterin takanakaan minkään lumppukasan alla. Vaan talon takana olevassa pienessä metsä kaistaleessa Junkkariin menevän tien varrella, tietoni mukaan risujen alla. Noh puitahan ne risutkin ovat. Välle on ollut ihan hyvä tyyppi nuorempana mikä sitten on tullut en tiedä. Mitkä elämän kortit saadaan niin niillä mennään. Mietin täs et elämässäni on kaksi henkilöä joita kohtaan on ollut tietty varovaisuus. toinen on kirves Kale Raumalta ja tämä Välle toinen. Kanaali koskinen pudotti kassinsa maahan mut puhumallahan asiat selviää,tähän koskiseen en enempää ole törmännyt. Kalen ja Vällen kanssa enemmänkin ollut tekemisissä...nomutta tulipa textiä...taitaa olla kahvin aika..

Vapautunut 2018,miten se päivästä päivää lusis kun syyttäjä ei ole semmosta ikinä edes vaatinut? Heitä höpöttämästä täällä paskaa näistä vajakeista joiden naintipatjana olet miehenä muka ollut vuoropäivinä ja kassejakin tiputellut vatajalta... Katoa jauhamasta paskaa,Kalevista,vatajasta ja tästä. Vai ootko Hammarin rekan luona suihkussa vaihteeksi ku tulit justiin valjakkalan luota aamupalalta? Ja tunnin päästä olet pitämässä Kullervo Haikasta kädestä?

[Wolff]

Katkaistaampa huhuilta siivet. Paikkaa missä Välle istuu en tiedä mut jos päivästä päivään istuu niin voipi lähi vuosina vapautua. Mihinkäs muualle välle palaisi kuin kotikonnuilleen Toijalaan. Luin tämän ketjun ja totuus löytyy ketjun viesteistä. Hauskaa oli lukea alkupään viestejä koska tiesin mitä oli tapahtunut,niin surma paikan kuin syyn pään irroittamiseen sekä ruumiin kätköpaikan. Tulipalot tietenkin tiesin. Niin minkään halkopinon alla ruumis ei ollut eikä varmaan paloiteltukkaan pään irroittamista lukuun ottamatta. Ei ollut ruumis liiterin takanakaan minkään lumppukasan alla. Vaan talon takana olevassa pienessä metsä kaistaleessa Junkkariin menevän tien varrella, tietoni mukaan risujen alla. Noh puitahan ne risutkin ovat. Välle on ollut ihan hyvä tyyppi nuorempana mikä sitten on tullut en tiedä. Mitkä elämän kortit saadaan niin niillä mennään. Mietin täs et elämässäni on kaksi henkilöä joita kohtaan on ollut tietty varovaisuus. toinen on kirves Kale Raumalta ja tämä Välle toinen. Kanaali koskinen pudotti kassinsa maahan mut puhumallahan asiat selviää,tähän koskiseen en enempää ole törmännyt. Kalen ja Vällen kanssa enemmänkin ollut tekemisissä...nomutta tulipa textiä...taitaa olla kahvin aika..

Vapautunut 2018,miten se päivästä päivää lusis kun syyttäjä ei ole semmosta ikinä edes vaatinut? Heitä höpöttämästä täällä paskaa näistä vajakeista joiden naintipatjana olet miehenä muka ollut vuoropäivinä ja kassejakin tiputellut vatajalta... Katoa jauhamasta paskaa,Kalevista,vatajasta ja tästä. Vai ootko Hammarin rekan luona suihkussa vaihteeksi ku tulit justiin valjakkalan luota aamupalalta? Ja tunnin päästä olet pitämässä Kullervo Haikasta kädestä?

Moi. Sori kun suututin sinut. Noh miten vaan haluat ajatella minusta niin teeppä se jos se helpottaa. Vällen olen henk koht tuntenut kuin myös kalen. Tämän yhen hepun suututin mut kävi tsäkä kun selvisin. Mut .muovikassit pudotti käsistään jalkakäytävälle. Rauha rauha. Ja vapaus kommentoida kaikilla..nonii vällen vapautumisesta en old tiennyt joten voihan hän asu vaikka turussakin. Jos on rankka historia niin oletin et voisi mennä päivästä päivään. Joten taisimpa siinä kohin paskaa puhella.

[SahaPekka]

Asui ennen Paimioon muuttoa Tampereella. Ja ruumis oli vanhan pakastimen takana vaatekasan sekä risujen alla, palaneesta talosta hieman oikealle viistoon katsottuna pihapiirissä.

[Wolff]

Asui ennen Paimioon muuttoa Tampereella. Ja ruumis oli vanhan pakastimen takana vaatekasan sekä risujen alla, palaneesta talosta hieman oikealle viistoon katsottuna pihapiirissä.

Moi. Olen Vällen tavannut viimeksi kesällä Toijalan olisko nyt neste se huoltsikka,niin sen pihalla alkoi halailemaan,olis halunnut et menisin hänen kanssaan viereisen joen rantaan juttelemaan,tietystä syystä en mennyt. Oli sama paikka misä ne kaksi muuta pääs hengestään. Noh en siloin kysyny missä asuu. Mut tämän täytyi olla ennen ratapubiin roudattua päätä. Olen ollut kauan pois niiltä nurkilta joten oon pimennossa sen kylän asioista...

-Lisään vielä et niin Vällen kuin Kalen kanssa olen ollut tekemisissä vain siviilissä.

[ccldl]

Jospa se tällä kertaa istuis jopa päivästä päivään.

[Late6]

Jospa se tällä kertaa istuis jopa päivästä päivään.

ei pitäisi olla mitään tekijöitä että pääsisi nyt puolikkaalla

[SahaPekka]

Asui ennen Paimioon muuttoa Tampereella. Ja ruumis oli vanhan pakastimen takana vaatekasan sekä risujen alla, palaneesta talosta hieman oikealle viistoon katsottuna pihapiirissä.

Moi. Olen Vällen tavannut viimeksi kesällä Toijalan olisko nyt neste se huoltsikka,niin sen pihalla alkoi halailemaan,olis halunnut et menisin hänen kanssaan viereisen joen rantaan juttelemaan,tietystä syystä en mennyt. Oli sama paikka misä ne kaksi muuta pääs hengestään. Noh en siloin kysyny missä asuu. Mut tämän täytyi olla ennen ratapubiin roudattua päätä. Olen ollut kauan pois niiltä nurkilta joten oon pimennossa sen kylän asioista...

-Lisään vielä et niin Vällen kuin Kalen kanssa olen ollut tekemisissä vain siviilissä.

Niin siis Vällelle hommattiin asunto Tampereelta vankilasta poispääsyn jälkeen. Nyt siis asuu Paimiossa. Ennen pään irroittamis episodia asui juuri siinä talossa, minkä pihapiiristä ruumis löytyi. Sytytti itsensä palamaan mutta ei pystynyt siihen vaan juoksi hankeen pyörimään mutta talo meni. Sen jälkeen varmaan muiden nurkissa asui kunnes vei pään ratapubiin.

[Mira]

Tämä on se juttu, josta olen ihmetellyt ettei siitä ole tehty enempää numeroa. Esim. Arman ja Suomen rikosmysteerit, tai joku podcast edes. Koska kuitenkin kyseessä on suomalainen sarjamurhaaja, surmannut väkeä monin eri tavoin monessa eri otteessa, ja se pääkallohomma oli melko järkyttäväkin. Kerran tarjosinkin tätä eräälle puolitutulle podcastaajalle mutta ei tarttunut, kuulemma liian paljon selvitettävää.

Olisi kiinnostavaa jos joku tekisi tästä jakson.

[Murheli]

Ei tainnut elämänkerta valmistua? Voisi olla mielenkiintoista luettavaa

[Froggersson]

Nykyään tämä kaveri juo ärhämää ja kertoo tarinoita Turussa ja tarkemmin Varrissuolla. Tuttu näky liikekeskuksen suunnilla.

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 2011

Kolme tappoa tai ehkä enemmän

Kun liikkuu Akaan Toijalassa, Valtatiellä S-Marketin ja puiston kulmauksessa voi nähdä puiston penkin.
Penkillä istuu säännöllisesti, päivittäin henkilöitä,jotka ovat omistaneet elämänsä päihteiden käytölle.
Penkin vieressä on pussikaljaa, viiniä ja jäykempääkin ainetta löytyy.
Päivät kuluvat siinä istuen jamaailman menoa hämmästellen.
Osa tippuu päivänmittaan penkiltä, jotkut sammuvat puistoon ja osaraahautuu lepäämään suojaan katseilta noin 200metrin päässä olevaan ”Ratapubiin”.
Ratapubiksi kutsutaan paikkaa, joka sijaitsee aivan kiskojen vieressä noin 500 metrin päässä rautatieasemalta etelään.
Paikalla on muutama penkki ja pieni grillipaikka, jossa nämä äsken mainitut henkilöt myös viettävät aikaansa saman harrastuksen parissa.
Nykyään Ratapubi on hiljainen, paikasta on kadonnut kaikki viihtyvyys. Miksi?
Se selviää jutussa myöhemmin. Kaikki näissä paikoissa viihtyvät henkilöt ovat poliisien tuttuja.
Välillä heitä kärrätään säilöön selviämään Tampereelle.

Tähän riemuitsevaan joukkoon kuuluu tai kuului myös tämän jutun päähenkilö Tarmo Leskenmaa. (Kertomuksessa esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu, paitsi päähenkilön.)
Hän oli kaikille paikkakuntalaisille tuttu, mutta erityisesti paikallinen poliisi tunsi hänet erittäin hyvin.
Tarmo syyllistyi lähes kaikenlaiseen rikollisuuteen: varkaudet, pahoinpitelyt, vahingonteot ja sen sellaiset olivat hänelle arkipäivää.
Välillä Tarmo hävisi katukuvasta, mikä tarkoitti sitä, että taas oli saatettu jokin tuomio voimaan ja Tarmo kärrätty tiilenpäitä lukemaan. Muuten Tarmo ei juuri kaupunkikuvasta poistunut.
Tarmo oli nuorempana hyvinkin lupaava keihäänheittäjä; keppi lensi parhaimmillaan 60 metrin tuntumaan, vaikka kooltaan mies ei kummoinen ollutkaan. Lyhyt vanttera voimanpesä oli saanut urheilijan lahjan.
Jossakin vaiheessa kuitenkin tapahtui jotakin, joka suisti miehen elämän raiteiltaan ja päihteet valtasivat Tarmon elämän.
Meni viinaa, pillereitä, lasinpesunesteitä ja ties mitä, jolla vain päänsä sai sekaisin.
On sanomattakin selvää, että kukaan ei kestä moista menoa. Ei kestänyt Tarmokaan.
Tarmon mielenlaatuun kuuluu kuitenkin herkkyys ja hän kirjoitteli mielellään runoja.
Hän oli myös eläinrakas. Hän saattoi pitää jääkylmässä asunnossaan talvella talitinttejä sisällä ja ruokkia näitä, jotta eivät paleltuisi.
Kuitenkin Tarmon hallitsevaksi luonteenpiirteeksi nousi äkkipikaisuus, mikä sai hänet tekemään ikäviä asioita kohtalotovereilleen.

Hukkunut mies löytyy Lontilanjoesta
Perjantaina 15. elokuuta 1997 poliisi ja palokunta saivat hälytyksen Toijalan keskustan lähellä virtaavan Lontilanjoen rantaan, josta ilmoituksen mukaan oli löytynyt hukkunut mieshenkilö.
Ilmoituksen asiasta teki läheiseen ravintolaan Tarmo Leskenmaa, jonka asunnon rannasta ruumis löytyi.
Palokunta ja poliisit nostivat joesta miehen ruumiin.
Hänet tunnistettiin paikkakunnalla asuvaksi Heikki Mäkeläksi.
Mäkelä oli Tarmo Leskenmaan kaveripiiriin kuuluva pahoin alkoholisoitunut, tapahtuma-aikaan 37-vuotias mies.
Palokunnan ja poliisin suorittaessa paikalla tarvittavia toimenpiteitä todettiin, että läsnä oli useita vahvassa humalassa olevia henkilöitä, joiden henkilötiedot kirjattiin muistiin.
Tällöin ei vielä osattu epäillä rikosta, vaikka hälytyskellot hieman poliisien ajatuksissa soivatkin.
Kuten usein pienillä paikkakunnilla, alkaa tällaisten tapahtumien jälkeen pyöriä kaupungilla huhumylly. Nytkään ei kulunut kauan, kun huhut ja tarinat kulkeutuivat poliisikin korviin.
Jutuissa huhuttiin, että Mäkelän Heikki ei olisi itse mennyt Lontilanjokeen, vaan rannalla ollut ryyppyporukka tai joku heistä oli avittanut jokeen joutumista.
Näistä puheista johtuen poliisi kävi hakemassa 19. elokuuta 1997 Leskenmaan koppiin epäiltynä Heikki Mäkelän taposta.

Mäkelä heitettiin jokeen kohdassa, jossa ranta on jyrkkä. Omin avuin joesta ei pääse ylös..jpg (369.51 KiB) Katsottu 2268 kertaa

Tarmo Leskenmaan kuulustelu
Tarmo löytyi helposti asunnoltaan Kurvolantieltä, mutta hänen kuntonsa oli sellainen, että ihan heti ei kuulusteluun voitu ryhtyä.
Tarmon levättyä pahnoilla yhden yön saatettiin alustavaa kuulustelua kuitenkin aloittaa.
Tarmolle kerrottiin, mistä häntä epäiltiin. Vanhana kettuna hän tietenkin heti kiisti jyrkästi tehneensä mitään rikollista.
Tarmo kertoi kuitenkin avoimesti asioita, kun häneltä niitä kyseltiin.
Hän kertoi syntyneensä vuonna 56, joten hän oli kuulusteluhetkellä 41 vuoden ikäinen.
Hän kertoi pari kuukautta sitten vapautuneensa vankilasta, jossa oli istunut eri rikoksia sovittamassa kaksi vuotta ja yhdeksän kuukautta.
Vapauduttuaan vankilasta oli hän koettanut etsiä itselleen asuntoa, mutta se ollut luonnistunut.
Hän oli tavannut tutun miehen, joka oli tarjonnut hänelle pieniä talonhoitohommia, joista palkaksi hän saisi asua miehen talon yhdessä huoneessa Kurvolantiellä.
Tarmon asunnon vieressä oli liiteri, ja hän kertoi kesällä nukkuvansa siellä, koska sisällä asunnossa oli isot määrät rottia ja hiiriä häiritsemässä nukkumista.
Kun kerran taloksi oli käyty, alkoi Tarmo hoitaa pihaa isännän ottein. Hän raivasi talon vieressä virtaavan Lontilanjoen rantaan grillipaikan, jossa olisi sitten kiva istua maistelemassa erilaisia juomia ja käristämässä makkaraa.
Grillipaikka oli aivan joen vieressä ja joenvarsi oli siitä kohdasta pengerretty kivillä.
Seinämä joen suuntaan oli pystysuora ja joessa vettä noin 1,5 metriä.
Joessa oli mutapohja. Sinne astuttaessa jalka saattoi upota mutaan polvea myöten.
Kun grillipaikka oli saatu asialliseen kuntoon, siitä tuli hetkessä paikallisten alkoholistien kokoontumispaikka, vaikka sinne ei ketään erityisesti kutsuttukaan.
Grillipaikan päällikkönä oli ilman muuta Tarmo, sijaitsihan paikka hänen asuntonsa pihassa.
Väkeä riitti paikalla aamusta iltaan ja kovat ryyppyjäiset olivat lähes jokapäiväisiä.
Kysyttäessä Heikki Mäkelästä Tarmo kertoi kyllä hänet tuntevansa.
Heikki oli muuttanut asumaan Tarmon kanssa samaan taloon vain muutamia päiviä ennen hukkumistaan. Grillipaikalla Heikki oli kyllä vieraillut jo aikaisemminkin eli hän kuului ryhmään, joka vietti aikaansa Lontilanjoen rannassa.
Tarmo kertoi Mäkelän olleen jaloistaan huonoliikkeinen ja tämän otettua alkoholia ja pillereitä liikkuminen oli entistä vaikeampaa.
Kysyttäessä perjantaista 15. päivästä Tarmo kertoi, että perinteiset grillinuotiojuhlat olivat silloinkin meneillään.
Paikalla olivat Tarmon lisäksi ainakin Timo Säilä, Heikki Mäkelä ja Tiina Valo.
Muutakin porukkaa nuotiolla oli, mutta Tarmo ei muistanut, keitä nämä olivat.
Porukkaa oli tullut ja mennyt pitkin päivää, joten Tarmo ei pystynyt kertomaan tarkkaa lukua, keitä
paikalla kullakin hetkellä oli ollut.
Hän kertoi illan vaiheista ensimmäisessä kuulustelussaan:
- Nuotiolla on ykkösjuomana Gambina, ja muistaakseni ne juomat oli tuonut Timo Säilä.
Itse terästelin kuntoani myös Marinolilla.
Heikki oli nuotiolla sellaisessa kännissä, että pelkkä pystyssä pysyminen tuotti suuria vaikeuksia.
Minulla ei kuitenkaan ollut Heikin kanssa mitään riitaa.
Tosin kävin välillä hakemassa puita liiteristä, joten en osaa sanoa riitelikö joku sillä välin Mäkelän Heikin kanssa.
Jossakin vaiheessa havaitsin, että Mäkelä räpiköi joessa.
Hän näytti kahlaavan kohti joen toista reunaa, josta oli mahdollista päästä ylös.
Sanoin muulle porukalle:
"Katsokaa, Mäkelä hukkuu." En kuitenkaan tarkoittanut, sillä mitään, sillä oletin hänen pääsevän vastarannalle.
En enää tämän jälkeen kiinnittänyt huomioita Mäkelään vaan jatkoin muun porukan kanssa ryyppäämistä.
Jossakin vaiheessa havahduin, että lähellä olevan sillan toisella puolella kellui vedessä jokin mytty.
- Tiesin heti, että mytty on Mäkelän ruumis.
Lähdin välittömästi läheiseen ravintolaan soittamaan apua paikalle. Hetken päästä paikalle tulikin palokunta ja poliisit.
Seurasin pihasta Heikin ruumiin nostamista. Muistaakseni paikalla oli myös silloin Erkki Saario.
En muista, että poliisit olisivat kyselleet minulta tai muilta, kuinka Mäkelä on veteen joutunut.
- Viranomaisten poistuttua jatkoimme ryyppää mistä vanhaan malliin. Paikalle jäivät lisäkseni ainakin Saario, Säilä ja Valo.
- Kiistän heittäneeni Mäkelän jokeen. Luulin Mäkelän pääsevän joesta ylös ilman apua.
Muiden nuotiolla olleiden toimista en osaa sanoa mitään.
Tutkijat tekivät porukalla töitä. Paikalla olleita henkilöitä kuultiin todistajina ja yritettiin saada käsitys, mitä grillipaikalla oikein oli tapahtunut.

Tiina Valon kuulustelu
Tiina kertoi olleensa 15. elokuuta 1997 ryypiskelemässä Kurvolantiellä Tarmo Leskenmaan hallitsemalla grillipaikalla lähellä joen rantaa.
- En muista koska menin paikalle, mutta varmaankin joskus iltapäivällä.
Olin muistaakseni nauttinut pari isoa keskikaljaa, ennen kuin menin rantaan.
En mielestäni ollut silloin vielä kovin humalassa.
Kun saavuin nuotiolle, siellä oli Tarmo Leskenmaa, Timo Säilä, Pasi Saarinen, Pekka Vesikko ja Heikki Mäkelä.
Kaikki olivat alkoholin vaikutuksen alaisina, mutta kukaan ei ollut kuitenkaan aivan tolkuttomassa kunnossa. Nuotiolla nautittiin Gambinaa
ja Jaloviinaa.
Olin siinä käsityksessä, että viinat olivat Säilän Timon ja Vesikon Pekan.
Kuitenkin - niin kuin asiaan kuuluu - kaikki saivat nauttia juomia mielensä mukaan.
Jossain vaiheessa Vesikko poistui paikalta ja Saarinen sammui nuotion viereen.
Sen muistan, että Mäkelä sanoi jossain vaiheessa Säilälle: ”Pidä turpas kiinni.”
Tämän jälkeen Mäkelä silitteli Leskenmaan kaljua.
Kuulin heidän keskustelevan jotakin, mutta en kuullut aihetta.
Sen verran muistan, että Leskenmaa käski Mäkelän lopettaa vittuilun.
Kului hetki ja Leskenmaa sanoi Säilälle: ”Nyt.” Samassa toinen otti Mäkelää jaloista ja toinen käsistä kiinni
ja yhdessä tuumin he heittivät Mäkelän jokeen.
- Kysyin pojilta, miksi he niin tekivät. Sain vastauksen: ”Se vittuili.”
Käskin Mäkelää uimaan rantaan päin, mutta hän lähti kuitenkin keskemmälle jokea.
Uiminen näytti tosi huonolta ja eteneminen oli vaikean näköistä.
Mäkelä ei sanonut mitään vedessä olleessaan, myöskään apua hän ei huutanut.
Leskenmaa juoksi joen penkan reunaa ja naureskeli Mäkelälle.
Muistan Leskenmaan sanoneen: ”Kohta se hukkuu.”
Kukaan ei kuitenkaan auttanut Mäkelää ylös joesta.
- Heti kohta tapahtuman jälkeen paikalle tulivat Erkki Kulju ja Veikko Heinonen.
Tarmo Leskenmaa tuli samaan aikaan joen varresta ja sanoi muille: ”Joessa taitaa olla kuollut mies.”
Nousin tällöin seisomaan ja näin Mäkelästä enää takin selkäosan kellumassa joen pinnalla.
Kulju haki jostakin johdon pätkän, mutta totesi sen pian käyttökelvottomaksi pelastustöihin.
Tämän jälkeen joku meni läheiseen ravintolaan hälyttämään apua.
Pian paikalle tulikin hälytysajoneuvoja.
- Kysyin myöhemmin Kuljulta, että saatiinko Mäkelä pelastettua.
Sain vastauksen: ”Ruumisautolla se lähti.”
En oikein uskonut Kuljun puheita, mutta kun luin asiasta Akaan Seudusta, tajusin että minunkin on mentävä poliisin puheille.
Erikseen minulta kysyttäessä Heikki Väisäsestä vastaan, että hänestä en tiedä mitään.
Tiina Valon kuulustelu toi taas tutkijoille uutta näkökulmaa siihen, mitä joen varressa oikeasti oli tapahtunut.
Heikki Väisänen nousi esiin myös kuulusteluissa, sillä hänestä oli tehty katoamisilmoitus poliisille aikaisemmin ja hänen tiedettiin viettävän aikaa rannalla koska hänellekin maistui alkoholilla viritetty ajanvietto oikein hyvin.
Lisäksi hän asui samassa osoitteessa kuin hukkunut Mäkelä ja hukuttamisesta epäilty Tarmo Leskenmaa. Kaiken kaikkiaan tutkijoille selvisi hyvin pian, että oli kysymys rikoksesta. Mutta kaikki paikalla olleet olivat olleet siinä määrin sekaisin, että tulisi olemaan vaikea hankkia selkeä kuva siitä, mitä Lontilanjoen varrella oli tapahtunut.

Erkki Kuljun kuulustelu
Erkki Kulju tavattiin kaupungilta kulkemasta ja napattiin kuulusteluun, jossa hänen asemansa oli todistaja. Hän näki asiat näin:
- Joesta löytynyt Heikki Mäkelä oli minulle hyvä tuttu vuosien takaa. Hän oli osittain halvaantunut, joten uiminen oli hänelle vaikeaa.
Tulin 15. elokuuta 1997 jokirantaan joskus iltapäivällä, jolloin Leskenmaan Tarmo sanoi minulle:
”Joku on taas hukkunut jokeen.”
Huomasin joessa jonkun kelluvan ja koetin puussa roikkuvalla johdonpätkällä auttaa ruumista ylös siinä kuitenkaan onnistumatta.
Kyseisellä tavalla olen joskus aikaisemmin nostanut joesta hukkuneen.
Joku lähti paikalta soittamaan apua.
En muista tarkkaan, keitä muita oli paikalla, sillä nähtyäni hukkuneen huomioni keskittyi ruumiiseen.
Paikassa, josta katselimme ruumista kellumassa, on erittäin jyrkkä ja kivinen seinämä, ja jos jokeen joutuu, sieltä on lähes mahdoton päästä ylös ilman ulkopuolista apua.
- Ollessani muutamaa päivää myöhemmin samaisella nuotiopaikalla Tarmo Leskenmaan kanssa keskustelimme kateissa olevasta Heikki Väisäsestä. Taisimme puhella Tarmon kanssa, että kohta se Väisänenkin nousee pintaan.
Asia tuli puheeksi, koska Väisästä ei ollut näkynyt ja hänen asuntonsa ovi oli ollut useita päiviä auki. Aikaisemmin mainitsemani ruumis, jonka olin nostanut joesta, löytyi samalla tavalla, kun istuimme nuotioilla Tarmon kanssa.
Olen myös kerran pelastanut joesta kaverini Kari Lahden. Tämä sai joessa olleessaan jonkinlaisen kohtauksen.
Kuljua kuultiin vielä uudestaan myöhemmin, koska ensimmäinen kuulustelu oli sekava ja ilmaan jäi roikkumaan paljon epäselviä asioita.

Kuljun jatkokertomus
- Haluan tarkentaa edellisessä kuulustelussa kertomaani, kun sanoin meidän keskustelleen, että kohta se Heikkikin nousee pintaan.
Tällä tarkoitin sitä, että epäilin Heikki Väisäsenkin hukkuneen, koska tämä oli kateissa.
Päädyin tällaiseen ajatteluun, koska olen ollut joen rannalla ihmettelemässä jo kahta hukkunutta.
Ensin löytyi tämä Viialan mies, jota olin nostamassa ylös ja sitten tuttavani Heikki Mäkelä.
Pyörimiseni Kurvolantiellä Tarmon rantapaikassa on minulle osittain hämärän peitossa, koska päivittäin on tullut juotua kiljua ja
muita päihteitä siten, että päivät ja yöt ovat olleet aika puuroa.
Kuljun kuulustelujen jälkeen siis alkoi aueta myös Väisäsen kohtalo.
Hän oli mitä todennäköisimmin myös joutunut Lontilanjokeen, vielä tarkemmin määrittelemättömällä tavalla.

Pekka Vesikon kuulustelu
Pekka Vesikon asema kuulustelussa oli myös todistaja.
Kun Pekka Vesikolle kerrottiin, mistä kuulustelussa on kyse, hän kertoi olleensa Lontilanjoen rannalla nuotiopaikalla 15. elokuuta 1997.
- Menin paikalle kello 18:n jälkeen.
Muistan ajan, koska kävin hieman ennen Alkon sulkeutumista hakemassa sieltä neljä pulloa pöytäviinaa.
Menin Alkosta suoraan rantaan. Mukanani oli silloin koko ajan Tarmo Leskenmaa.
Rannassa oli useita henkilöitä, väki tosin vaihtui hieman, mutta ainakin Heikki Mäkelän muistan varmuudella.
Muita paikalla olijoita en muista, koska olen tapauksen jälkeen ryypännyt melko pitkän putken.
En muista oikein sen jälkeen varmuudella mitään, kun olin rantaan mennyt.
Rannassa juotiin viinaa - paljon ja paistettiin makkaraa.
Muuta en muista. Mielestäni siellä ei ollut kellään mitään riitaa.
Kaikki muu on minulle hämärän peitossa.

Timo Säilän kuulustelu
Alustavien tietojen perusteella oli syytä epäillä, että Timo Säiläkin olisi ollut osallisena Mäkelän jokeen heittämisessä,
joten hänet kuultiin asiaan syylliseksi epäiltynä.
Kuten kaikki muutkin, Säilä oli ollut tapahtuma-aikaan vahvassa humalassa, joten muistikuvat olivat hiukan hataria ja muisti pätki
välillä kovasti. Näin kuitenkin Säilä oli tilanteen kokenut.
- Tunsin Heikki Mäkelän vuosien takaa.
Olen siinä käsityksessä, että Mäkelä ei viihtynyt seurassani silloin, kun hänellä oli omaa viinaa, mutta kun se loppui, seura kyllä kelpasi.
Luulisin Mäkelän tulleen meidän kanssamme nuotiolle perjantaina 15. elokuuta 1997, koska hänen omat viinansa olivat loppuneet.
Minulla oli kaksi pulloa Gambinaa.
Kyseisellä viikolla vietin lähes kaiken aikani Tarmo Leskenmaan piha alueella, vain yöksi raahauduin kotiin nukkumaan.
- Muistaakseni kahtena yönä olin kuitenkin niin pöllyssä, että en kyennyt menemään kotiini vaan vietin yöt taivasalla
Kurvolantie l:n pihassa.
Olin kyseisenä perjantaina erittäin kovassa humalassa.
En muista keitä nuotiolla oli, mutta siinä poikkeili useita henkilöitä.
Paikalla oleskeli tiiviimmin minun lisäkseni Leskenmaa ja Mäkelä.
Mitään riitaa en muista Mäkelän kanssa.
Kuulin seuraavana päivänä, että Mäkelä on hukkunut.
En käsitä, miksi en tapausta muista, vaikka olin paikalla.
Tosin viina on alkanut viedä muistiani. En useinkaan aamulla muista, mitä olen päissäni tehnyt.
Kiistän syyllistyneeni millään tavalla Mäkelän hukuttamiseen.
Säilään kuultiin vielä muutamaan otteeseen uudelleen, mutta hän ei muuttanut kertomustaan mihinkään suuntaan.
Tässä vaiheessa tutkijoilla oli useiden henkilöiden kuulustelu paperilla.
Asiat olivat paperilla yhtä sekavasti kuin ne olivat ympäripäissään olleella joukolla, joka oli ollut tapahtumapaikalla.
Oli aika ottaa uudelleen kuulustelupöydän ääreen Tarmo Leskenmaa.
Tätä ennen oli kuultu useita todistajia, jotka olivat olleet tai käyneet nuotiopaikalla tapahtumarikkaan viikon aikana.
Mitään oleellista näissä kuulusteluissa ei kuitenkaan tullut esille, joten oli aika jatkaa Tarmon kuulemista.

Tarmo Leskenmaan uudelleen kuulustelu
Kun Tarmo oli ollut muutaman päivän säilössä ja olo alkoi muuttua tukalaksi päälle painavan krapulan takia, alkoi myös hänen
muistinsa palautua yllättävän hyvin.
- Haluan muuttaa aikaisemmin kertomaani seuraavasti: minun ja Mäkelän välille tuli riitaa grillinuotiolla.
Olin käynyt asunnollani lämmittämässä keittoa ja tulin syömään keittoa nuotiolle.
Mäkelä oli ilmeisesti ottanut jotakin ainetta, koska hän oli hyvin levoton.
Mäkelä pummasi koko ajan tupakkaa ja muutenkin käyttäytyi häiritsevästi.
Hän ei antanut minun syödä rauhassa vaan silitteli päätäni ja sanoi:
”Mitä klanipää.”
- Mäkelä silitteli vielä toisenkin kerran ja tällöin sanoin hänelle:
"Silitä vielä kolmannen kerran niin uit."
Mäkelä ei uskonut puhettani, vaan jatkoi silittelyä.
Tällöin nousin ylös ja tartuin kaksin käsin kiinni Mäkelään ja heitin hänet vieressä virtaavaan Lontilanjokeen.
Mäkelä lensi selälleen jokeen.
Hän nousi kuitenkin joessa seisomaan ja muistaakseni veden pinta oli hänen rintansa korkeudella.
Mäkelä lähti räpiköimään vastarannan suuntaan.
Näytti siltä, että välillä hän käveli ja välillä tavallaan ui vatsallaan eteenpäin.
Sanoin paikalla olleille Säilälle ja Valolle:
"Katsokaa nyt se hukkuu.” Minulla ei ollut kuitenkaan tarkoitusta hukuttaa Mäkelää.
Nähtyäni, että Mäkelä etenee vastarantaa kohden, menetin mielenkiintoni koko asiaan.
Ajattelin, että lakkasi ainakin lääppimästä.
En muista kenenkään muunkaan paikalla olleen seuranneen, kuinka Mäkelän käy.
Hänen annettiin selviytyä yksin vedessä.
Hän ei kertaakaan huutanut apua.
Jatkoimme tämän jälkeen ryyppää mistä nuotiolla.
- En tiedä paljonko aikaa kului, mutta jossain vaiheessa huomasin Mäkelän kelluvan joessa toisella
rannalla.
Tällöin menin soittamaan apua läheisestä ravintolasta.
Minulla ei ollut tarkoitusta hukuttaa Mäkelää. Hän vain kävi hermoilleni, kun lääppi minua.
Minä yksin heitin Mäkelän jokeen, Säilä ei ollut mukana Mäkelää jokeen heittämässä.
- En mielestäni ole syyllistynyt tappoon. Korkeintaan kuolemantuottamukseen.
Hermostuneena lääppimiseen heitin hänet vain jokeen ajattelematta seurauksia.
Kun Heikki Mäkelän hukkumistapausta tutkittiin, nousi kuulusteluissa esiin myös kadonneeksi ilmoitetun Heikki Väisäsen tapaus.
Tämän mahdollinen hukkuminen nousi esiin muutamien henkilöiden kuulusteluissa ja puhuttelussa.
Kun vielä Heikki Mäkelän jutun tutkinnan yhteydessä Lontilanjoesta löytyi kadonneeksi ilmoitetun Heikki Väisäsen ruumis,
oli aika siirtyä tappoon numero kaksi.
Hyvin suurella todennäköisyydellä tekijää/tekijöitä ei tarvitsisi kaukaa hakea.
Saattoi riittää, kun avasi jo vangittuna olleen Tarmo Leskenmaan sellin oven.

Heikki Väisäsen hukkumistapauksen tutkinta
Tapaukseen Heikki Väisänen liittyivät yllättäen lähes kaikki samat henkilöt, jotka olivat olleet esillä Mäkelän hukkumistapausta tutkittaessa.
Jutussa kuultiin Timo Säilää, Erkki Kuljua ja muutamaa muuta tähän rannan miesten joukkoon kuuluvaa.
Tarinat olivat hyvin samantyylisiä kuin edellä.
Päivittäinen päihteiden käyttö oli sekoittanut paikan ja ajan tajun lähes kokonaan.
Ei aina ollut selvyyttä, elettiinkö aamua vai iltaa.
Tähän tapaukseen saatiin kuitenkin kuulluksi todistajina muutama sellainen henkilö, jonka elämässä alkoholi ei näyttele näin suurta
osaa kuin Lontilanjoen rannalla majailevan porukan.
Juttu aukesi helpommin.
Lähistöllä asuva mieshenkilö kertoi seuraavaa:
- Istuin kotonani Kurvolantiellä aamulla 15. elokuuta 1997 kello 08.30:n aikaan.
Näin tiellä kulkevan Heikki Väisäsen menossa keskustan suuntaan.
Väisänen vaikutti kiireiseltä kulkiessaan keskustaa kohti.
Lähdin itse kaupungille hiukan myöhemmin ja näin Väisäsen istumassa Toijalan keskustassa penkillä. Lauantaina 16. elokuuta
1997 kello 06.00:n aikaan näin Väisäsen asunnon oven olevan auki.
Mitään liikettä ei pihassa näkynyt.
Lähdimme liikkeelle kello 08-09 ja tällöin ovi oli taas kiinni. Kun palasimme illalla kotiin, nuotiopaikalla oli hiljaista.
Sunnuntaina 17. elokuuta 1997 katselin kello 12.30:n aikaan, kun palokunta katkaisi jotakin puuta Lontilanjoesta.
Saman päivän iltana kello 21.00:n aikaan palokunta oli taas paikalla ja sen lisäksi poliisiauto ja ambulanssi.
Menin lähemmäksi ja kysyin juopuneelta miesjoukolta: ”Mitäs täällä nyt on tapahtunut?”
Toinen miehistä vastasi: ”Nyt oli likaisen Harryn vuoro ja olenkohan minä sitten seuraavaksi vuorossa.” Tiedustelin: ”Kenen likaisen Harryn?”
Tähän paikalla ollut Timo Säilä vastasi: ”Väisäsen.”
- Miehet olivat siis Timo Säilä ja Tarmo Leskenmaa.
Sanoin vielä miehille, että teidän olisi varmaan syytä lopettaa nämä puutarhajuhlat.
Heikki Väisäsen kissoja välillä hoitamassa ja ruokkimassa käynyt naishenkilö kertoi poliisille, että oli ollut Toijalan keskustassa
kävelyllä ja nähnyt myös Heikki Väisäsen penkillä istumassa kello 13.00–14.00 aikaan.
- Illalla kävin sitten vielä ruokkimassa Heikin kissoja Kurvolantiellä noin 19.00:n aikaan.
Lähdin kuitenkin melko nopeasti pois, kun sellainen partainen hyvin juopunut mies hortoili pihalla.
Lähtiessäni ja ollessani vielä lähellä taloa kuulin Väisäsen asunnon suunnasta kovan eläimellisen huudon.
En uskaltanut mennä lähemmäksi katsomaan, mitä siellä tapahtui.
Tämä huuto toi mieleeni sellaisin kauhun huudon.
Ääni hätkähdytti minut, mutta en osaa sanoa kuka tämän kauhunhuudon päästi.
Paljon eivät tutkijat näistäkään kertomuksista irti saaneet. Selvisi kuitenkin, että Heikki Väisänen oli ollut 15. elokuuta 1997 liikkeellä Toijalan keskustassa useammankin ihmisen näkemänä.
Oli aika antaa puheenvuoro grillipaikan kruunaamattomalle kuninkaalle Tarmo Leskenmaalle, olisiko kenties hänellä parempaa tietoa
Heikki Väisäsen liikkeistä.
Ja olihan hänellä.

Kuulustelussa Tarmo Leskenmaa kertoi nähneensä jokin 'mytyn' kelluvan sillan toisella puolella..jpg (362.4 KiB) Katsottu 2268 kertaa

Tarmo Leskenmaan kuulustelu koskien Heikki Väisästä
Tarmo oli varsin puheliaalla päällä ja hän avautui heti kättelyssä ensimmäisessä kuulustelussa poliisille.
Hän kertoi olleensa torstaina 14. elokuuta 1997 illalla yllättäen viettämässä aikaan Lontilanjoen rannalle rakennetussa grillipisteessä.
Hänen seuranaan olivat vanhat kaverit Timo Säilä ja Heikki Väisänen.
- Minä ja Väisänen ainakin oltiin vahvassa humalassa.
Saattoi olla, että nuotiolla oli muitakin, mutta humalatilani vuoksi en tarkasti sitä muista.
Säilällä ja Väisäsellä oli suukopua, mitä nyt yleensäkin tulee ryypätessä.
Pieni kitinä ja riitely jatkuivat pitkään.
En muista tarkalleen, miksi osallistuin tapahtumaan, mutta tuuppasin Väisäsen Lontilanjokeen.
Väisäsen käytös oli alkanut ärsyttää minua. En tiedä osallistuiko Säilä Väisäsen jokeen tuuppaamiseen.
Väisänen räpiköi kohti vastarantaa ja päätin mennä auttamaan häntä ylös joesta.
Menin viereisen sillan kautta joen vastarannalle.
Väisänen oli kohdassa, jossa joen reunan kivetys oli hiukan loivempi.
Menin lähelle veden rajaa ja ojensin käteni kohti Väisästä.
En kuitenkaan saanut hänestä otetta ja putosin itsekin tällöin veteen.
Kastelin housuni, jolloin päätin lähteä nukkumaan ja jätin Väisänen yksin selviytymään joesta ylös.
Menin liiteriin nukkumaan, enkä muista tämän jälkeisesti tapahtumista mitään.
- Seuraavana aamuna selviydyttyäni humalasta muistelin illan tapahtumia.
Muistin käsirysyn grillinuotioilla ja sen kun Väisänen putosi jokeen.
Kävin katselemassa joen rannassa näkyisikö Väisästä vedessä, mutta mitään havaintoa en saanut.
Sain sitten päivän mittaan kuulla, että Väisänen on kuulemma nähty kaupungilla.
Parin vuorokauden jälkeen epäilykseni heräsivät uudelleen, koska Väisäsen asunnossa paloi valo eikä Heikkiä näkynyt missään.
Epäilin silloin Heikin olevan joessa. Mietin myös olisiko Heikki voitu viedä, vaikka terkkariin.
Päätimme kuitenkin yhdessä Timo Säilän kanssa etsiä Heikkiä joesta sunnuntaina.
Teimme omatekoisen naaran ja hetken katseltuani näin jonkin mytyn kellumassa läheisen sillan alla.
Mentyämme lähemmäksi totesimme mytyn olevan Heikki Väisäsen ruumis.
Taas soitimme välittömästi löydöstä viranomaisille läheisestä ravintolasta.
- Minulla ei ollut tarkoitus aiheuttaa Väisäsen kuolemaa.
Tarkoitus oli ainoastaan rauhoittaa hänet heittämällä jokeen.
Kiistän syyllisyyteni tappoon.
Mahdollisesti olen syyllistynyt kuolemantuottamukseen, koska en ollut huolehtinut siitä, että Väisänen
pääsee joesta ylös. Olin siinä uskossa, että lähtiessäni nukkumaan Väisänen selviää itse joesta ylös.
Kuulustelun jälkeen saatettiin olla yhtä mieltä siitä, että Tarmo Leskenmaa oli heittänyt kaksi ryyppykaveriaan Lontilanjokeen
pitääkseen alueen rauhallisena.
Epäselvää vain oli, missä järjestyksessä miehet olivat sinne joutuneet.
Aikaisemmin Leskenmaa oli kertonut, että Mäkelä heitettiin jokeen 15. elokuuta 1997 illalla ja Väisänen jo päivää aikaisemmin.
Kuitenkin varmoja havaintoja oli siitä, että Väisänen oli ollut liikkeellä ja Toijalan keskustassa vielä 15. elokuuta 1997.
Jokin ei vielä ollut kohdallaan. Myös Timo Säilän osuus hukkumiskuolemissa oli hämärän peitossa.
Säilä kertoi kuulustelussa olleensa liiterissä nukkumassa 14. elokuuta 1997, kun Väisänen ja Leskenmaa olivat jääneet vielä rannalle.

Tarmo Leskenmaan tarkentava kuulustelu koskien Heikki Väisästä
Leskemaalta koetettiin tarkentaa tapauksia Mäkelä-Leskenmaa.
Lähinnä sitä, minä päivinä hukuttamiset olivat tapahtuneet?
Vahvan humalan vuoksi Leskenmaan muistikuvat olivat hämäriä, mutta näin hän vielä kertoi:
- En ole ihan varma, oliko silloin torstai 14. elokuuta 1997, kun heitin Väisäsen jokeen yhdessä Säilän kanssa,
mutta tällainen käsitys minulle on jäänyt.
Muistaakseni Mäkelä heitettiin jokeen vuorokautta myöhemmin kuin Väisänen.
Tässäkin heittämisessä oli mukana Säilä, muita paikalla mahdollisesti olleita en muista.
Enkä nähnyt enää Väisästä sen jälkeen, kun hänet heitettiin jokeen.
Minulla vaan on sellainen käsitys, että ensin lensi Mäkelä ja päivää myöhemmin Väisänen.
Kun mietin asioita tarkemmin, on tietenkin mahdollista, että Väisänenkin on heitetty jokeen vasta 15. elokuuta 1997,
ehkä myöhemmin kuin Mäkelä.
Muistikuvat ovat kuitenkin koko viikolta varsin hatarat.
Muistan kyllä asioita, mutta tapahtumien aikataulut ovat aika sekaisin.
Tämä muistamattomuus johtuu yksinomaan viinasta.
En mielestäni ole kuitenkaan syyllistynyt Väisäsenkään tapauksessa tappoon.

Tarmo Leskenmaan äkkipikaisuus oli tullut taas esiin.
Melko pienistä asioista suuttuneena hän oli hoitanut pois päiviltä kaksi ryyppy kaveriaan.
Toinen "vittuili ja silitteli Leskenmaan päätä" ja toinen kiukutteli muuten vaan nuotiolla.
Molemmille tuomio oli: jokeen rauhoittumaan, lopputuloksena kahden elämän päättyminen.
Näillä eväillä saatiin kasaan pöytäkirja koskien kahta tappoa.
Asia eteni aikanaan Toijalan käräjäoikeuteen, jossa Leskenmaalle langetettiin seuraavat tuomiot:
Mäkelän surmaamisesta yhdeksän vuotta vankeutta. Väisäsen osalta teko jäi toteen näyttämättä eikä tuomiota näin ollen tullut.

Paluu Toijalaan
Istuttuaan linnassa tuomionsa Tarmo Leskenmaa palasi kotikonnuilleen Akaan Toijalaan, mutta nyt 2000-luvulla.
Kauan ei Tarmo kaupungilla turhan panttina kuljeskellut. Samanlainen elämäntyyli jatkui ja päihteet määräsivät hyvin pitkälle siitä, mitä milloinkin tuli tehdyksi.
Tarmo törmäsi pian virkavaltaan erilaisten asioiden keissä. Tuli varkauksia, vahingontekoja, pahoinpitelyjä ja pelkkiä juoppoputkareissuja. Tarmo ei kerta kaikkiaan sopeutunut elämään yhteiskunnan sääntöjen mukaan.
Vuonna 2010 Tarmo alkoi olla vahvasti mukana erilaisissa rikoksissa, mutta suunta oli selvästi muuttunut väkivaltarikoksia kohti.
Vakavimpia tapauksia oli 13. helmikuuta 2010, jolloin hän eräässä yksityisasunnossa pisti veitsellä kaulaan 47-vuotiasta naista.
Vamma ei ollut hirveän paha ja nainen selvisi, mutta puhuttiin kuitenkin törkeästä pahoinpitelystä.
Meno jatkui ja päivittäinen humaltuminen jatkui. Hän notkui kaupungilla, Ratapubissa ja milloin missäkin.
Ratapubissa oli istuttu päivää viettämässä 6. toukokuuta 2010, kun Tarmo oli yhtäkkiä lyönyt 36-vuotiasta miestä kolmasti
rautaputkella päähän.
Tapausta tutkittiin pahoinpitelynä.
Tarmon oirehtiminen ei kuitenkaan päättynyt tähän. Pätsiniemessä Tarmon kämpillä syttyneessä tulipalossa talo paloi maan tasalle.
Palopaikan läheltä metsästä löytyi myös Tarmo, jolla oli palovammoja ympäri kehoa.
Myöhemmin selvisi, että Tarmo oli yrittänyt polttaa itsensä talon mukana; hän siis oli sytyttänyt talon tahallaan tuleen.
Tarmon elämä oli vielä enemmän sekaisin, kun koskaan aikaisemmin.
Häntä painoi selvästi jokin asia. Mikä? Se alkoi selvitä 15. kesäkuuta 2010 Ratapubista.

Ihmisen pää roikkumassa puussa Ratapubin vieressä
Pirkanmaan hälytyskeskukseen tuli 15. kesäkuuta 2010 ilmoitus, jossa kerrottiin, että Akaan Toijalassa S-marketin takana, Holkerintien
ja radan välissä roikkui ihmisen pää koivun oksalla.
Paikka oli se poliisien ja muiden Toijalalaisten tuntema Ratapubi.
Paikalle kiirehti Pirkanmaan poliisilaitoksen partio 961, joka totesi saman: pitkälle mädäntyneessä tilassa oleva ihmisen pää roikkui puussa.
Näytti siltä, että pää oli ollut haudattuna johonkin, koska siinä oli maa-aineksia.
Päässä oli selvästi havaittava isohko reikä, ja siitä oli tippunut maassa olevalle pahville vaaleaa nestettä.
Selvää oli, että oli tapahtunut henkirikos, mutta kuka oli uhri ja kuka tekijä. Myös ruumiin suurin osa eli vartalo puuttui.
Tutkittaessa päätä tarkemmin voitiin päätellä, että uhrin kuolemasta oli jo varsin pitkä aika, niin pitkälle mätänemistila oli edennyt.
Pirkanmaan poliisi aloitti välittömästi Ratapubin vakioasiakkaiden alus tavan kuulemisen.
Tiettyjä paikkoja kierreltiin ja etsittiin päähän sopivaa vartaloa ja käynnistettiin kateissä olevien henkilöiden kartoitus.
Oliko lähialueelta ketään hukassa? Tietenkin tutkintaa keskitettiin ensin niihin henkilöihin, jotka pitivät tapanaan kuluttaa aikaa Ratapubissa.
Yllättäen sieltä nousi esiin varsin tuttuja nimiä, kuten Tarmo Leskenmaa ja Erkki Kulju, jotka olivat mukana jo vuonna 1997 hukkumisjutuissa.
Aika pian heidät otettiin kiinni rikoksesta epäiltyinä.
Myös puistikossa oleillut Heikki Teräväinen vietiin poliisin suojiin odottamaan kuulustelua.
Samanaikaisesti isohko määrä poliiseja kierteli paikkoja alkuun Akaan Toijalassa ja myöhemmin etsintää leviteltiin lähikuntiin.
Kadoksissa olevia henkilöitä kartoitettiin kuumeisesti.
Akaan tutkinnan vanhempi konstaapeli suoritti etsintää Pätsiniemessä Tarmo Leskenmaan entisen, aikaisemmin kesällä palaneen
asuintalon pihassa.
Täysin palossa tuhoutuneen talon tontilla huonokuntoisen piharakennuksen takaa löytyi kätkettynä oleva mätänemistilassa oleva päätön ihmisen ruumis.
Matkaa ruumiin löytöpaikasta pään löytöpaikkaan oli noin 2,3 kilometriä.
Saatettiin olla melko varmoja, että palaset olivat loksahtaneet kohdalleen ja tutkinta sai uutta vauhtia.
Vaikka ruumis oli pahoin mädäntynyt, siitä saatettiin päätellä, että kyseessä on miehen ruumis.
Oli aika kuulustella taas kerran Tarmo Leskenmaata epäiltynä tappoon ja hautarauhan rikkomiseen.
Mitä oikeasti oli tapahtunut, kuka onneton oli joutunut tällaisen käsittelyn kohteeksi?
Ruumiilta puuttui vielä tässä vaiheessa nimi, mutta sekin asia selvisi aktiivisen tutkintatyön tuloksena.

Ratapubi.jpg (355.52 KiB) Katsottu 2268 kertaa

Tarmo Leskenmaan kuulustelu
Vaikka Leskenmaa oli ensimmäisessä kuulustelussa vielä hieman juovuksissa (0,5 promillea) hänelle sopi, että kuulustelu suoritetaan.
- Haluan selvittää asiat mahdollisimman pian, koska asia vaivaa minua.
Tapasin joskus viime talvena Toijalan keskustassa minulle entuudestaan tuntemattoman miehen.
Mies oli humalassa niin kuin minäkin, joten rupesimme juttelemaan.
Minulle ei selvinnyt millä asioilla mies Toijalassa liikkui.
Hän kyseli minulta yösijaa, koska oli talvi ja kylmä.
Asuin tuolloin vielä Pätsiniemessä pienessä omakotitalossa. Suostuin ottamaan miehen asunnolleni.
Kävelimme kohti kotiani ja joimme matkalla mukanani ollutta viinaa.
Päästyämme asunnolle jatkoimme ryyppäämistä ja meillä oli yhdessä oikein mukavaa.
Mitään riitaa ei meillä illan ja alkuyön aikana ollut.
Jossain vaiheessa päätimme mennä nukkumaan ja tein miehelle petin lattialle viereeni.
Asunnossani oli vain yksi sänky, johon minä menin nukkumaan. An noin miehelle toisen täkkini, jottei hän paleltuisi lattialla.
Joskus aamuyöllä heräsin siihen, että minulla oli kylmä. Havaitsin, ettei minulla ole peittoa ollenkaan ja näin oman peittoni miehen päällä.
Kun olin ottamassa peittoani miehen päältä, hän heräsi ja alkoi huutaa ja raivota minulle.
Hän huusi: ”Painu vittuun kämpästäni.”
Hän vaikutti todella aggressiiviselta, oli nousemassa ylös lattialta ja aavistin hänen tulevan päälleni.
Vaistomaisesti nousin sängystä ylös seisomaan ja otin käteeni muistaakseni sellaisen metallisen uuninpellin, joka työnnetään hormiin ja vedetään ulos. Pellissä oli sellainen metallinen varsi.
Astalo oli muistaakseni lähellä sänkyäni lattialla.
Löin sillä pellillä kaksi tai kolme kertaa miestä lujaa päähän.
Lyöntien voimasta mies putosi maahan makaamaan ja oli aivan eloton.
Arvasin heti, että nyt kävi huonosti ja tiesin miehen kuolleen lyönteihin.
Hänen päästään valui verta siihen lattialle. En kokeillut hänen pulssiaan tai hengitystään, koska olin varma, että hän kuoli heti.
Saman tien.
- Päätin siirtää hänet ulos. Vedin hänet molemmista jaloista kiinni pitäen asunnosta taloni vieressä olevan autotallirakennuksen taakse.
Jätin miehen sinne makaamaan, ja ruumis on ollut samassa paikassa aina tähän päivään asti eikä sitä ole siirrelty mihinkään.
En puhunut koko asiasta pitkään aikaan mitään, mutta joskus keväällä kerroin näistä tapahtumista muutamille ryyppykavereilleni
kuten Vili Lahdelle ja eräälle Hakuliselle, joka asuu Toijalassa ja Laineelle, joka asuu Viialassa.
- Olin sitten keväällä 2010 istumassa vanhaa tuomiotani Kylmäkoskella vankilassa kolmen kuukauden ajan.

Vankilasta palattuani päätin tappaa itseni, koska elämä harmitti minua.
Levitin päälleni sytytysnestettä ja sytytin itseni palamaan.
Talossani syttyi sitten tulipalo. En kuitenkaan pystynyt jäämään taloon sisälle vaan juoksin ulos lumihankeen, josta minut löydettiin.
Viime viikolla kävin katsomassa ruumista vanhalla asunnollani, ja minulla oli mukanani sellainen isokokoinen mies Viialasta.
Näytin sille miehelle ruumiin, mutta en sanonut siihen mitään sen kummempaa.
Samaan aikaan pihassa oli nukkumassa teltassa joku Hellsten tai joku sen niminen mies, mutta hänelle en ruumista näyttänyt.
- Joskus viime yönä olin kuljeskelemassa Toijalan keskustassa ja mieltäni alkoi painaa ruumis siellä pihassa.
Ajattelin, että olisi helpompaa, että se löydettäisiin.
Minulla ei ollut kuitenkaan rohkeutta kertoa asiasta poliisille vaan halusin, että ruumis löydettäisiin
muulla tavalla. Minulle tuli sellainen ajatus, että mennen irrottamaan ruumiista pään ja vien sen kaikkien nähtäville Ratapubiin,
joka on meidän ryyppypaikkamme Toijalan junaradan vieressä.
- Kävelin vanhalle asunnolleni yksin ja otin mukaani muovikassin, jossa minulla oli tarkoitus kuljettaa pää määränpäähän.
Ennen tätä menin Kuljun Erkin asunnolle, josta otin jääkaapin päältä narua.
Kulju oli kotona, mutta ei kysellyt minulta mitään.
Kävelin sitten yksin ruumiin luo. Olin koko päivän ajan ryypännyt ja olin humalassa. Otin pihasta jonkin raudan tai muun sellaisen
ja sen avulla sain irrotettua ruumista pään.
En muista hakkasinko, sahasinko vai mitä tein, mutta jouduin tekemään muutaman minuutin töitä ennen kuin pää irtosi.
Kun pää sitten irtosi, laitoin sen mukanani olleeseen muovikassiin ja lähdin kävelemään pää mukanani keskustaan.
En muista mihin pään irrottamiseen käytetty rauta jäi.
Menin aamuyöllä radanvarteen ja ripustin pään roikkumaan narusta puun oksalle.
Halusin, että se löydettäisiin aamulla. Halusin senkin vuoksi viedä pään pubiin, että kaverit uskoisivat minun tappaneen miehen.
Olin puhunut siellä ryyppykavereilleni asiasta, mutta kukaan ei oikein uskonut minua. Halusin tällä osoittaa ryyppykavereilleni,
että olen puhunut totta.
- Kun oli laittanut pään roikkumaan, menin johonkin puuliiteriin nukkumaan.
Herättyäni menin Kuljun asunnolle ja liikuskelin hänen kanssaan päivän ja kerroin hänelle pään irrottamisesta.
Kulju lupasi, ettei kerro asiasta kenellekään. Iltapäivällä menin K-marketin lehtilaatikkoon nukkumaan. Sieltä poliisit löysivät minut.
- Myönnän surmanneeni miehen siellä talossani, mutta minulla ei kuitenkaan ollut tappamistarkoitus.
Kyse oli itsepuolustuksesta, koska hän alkoi raivota minulle ja oli sen oloinen, että käy päälleni.
Minulla ei ollut siinä tilaisuudessa muuta vaihtoehtoa kuin lyödä pellillä, muuten minun olisi käynyt huonosti.

Varsin rajua ja tylyä tekstiä! Kylmäverisesti mies oli lyönyt yövieraansa hengiltä ja elänyt asian kanssa reilut puoli vuotta. Myös pään katkaiseminen oli varsin raakaa touhua ja kertoo paljon tekijästään.
Tappo oli selvinnyt ja sen mukanaan tuoma hautarauhan rikkominen, mutta kuka oli surmansa saanut yövieras?
Se asia oli vielä selvittämättä. Myös muita asiassa osallisena olleita oli tarpeen kuulla, jotta saataisiin kaikki palikat kohdalleen.
Syytä oli myös tarkentaa Tarmon kertomusta useista eri asioista. Leskenmaan talon pihalla teltassa öitä viettänyt ja hänen kanssaan ryypännyt Hellsten ei kuulusteluissa pystynyt kertomaan mitään asiaa selventävää.
Tietämättömyys ja muistamattomuus saattoi kyllä johtua myös siitä, että Hellsten oli aina Leskenmaan kanssa olleessaan enemmän
ja vähemmän vahvassa humalassa.

Viialan ison miehen, Taurun, kuulustelu
Viialan ”isoa miestä” kuultiin asiassa, mutta hänellä ei ollut asian kanssa muuta tekemistä kuin, että oli
kerran käynyt palaneen talon pihassa ihmettelemässä ruumista. Hän oli ryyppyreissullaan lähtenyt Toijalan keskustasta
Leskenmaan mukaan palaneelle talolle.
Täällä Leskenmaa oli näyttänyt pihassa autotallin takana olevaa myttyä sanonut:
- Täällä se ruumis on.
Tauru jatkoi:
- Menin hiukan lähemmäksi ja näin jonkin mytyn, jonka ympärillä pörräsi iso määrä kärpäsiä.
En mennyt lähemmäksi, koska minua ällöttää kaikki kuolleet eläimetkin, kertoi Viialan mies.
- En nähnyt kunnolla mitään ruumista ja minulla tuli tässä vaiheessa paha olo, kun ajattelin, josko siellä onkin ruumis.
Minua jäi vaivaamaan asia ja kerroin asiasta Viialassa muutamille ystävilleni.
Mieleeni tuli kyllä montakin kertaa, että asiasta pitäisi varmaan ilmoittaa poliisille, mutta en uskaltanut koska pelkään Tarmoa.
Hänellä on sellainen kovan miehen maine, ja hän on kuulemma puukottanut jotakuta.
Pelkäsin, että minulle tapahtuu jotakin, jos menen lavertelemaan.
Se ruumisasia kyllä vaivasi minua koko viikonlopun. Vaikka en ruumista siellä nähnytkään ajattelin, että siellä voi sellainen olla kärpästen määrästä päätellen.
Minulla ei ole mitään tekemistä ruumiin kanssa eikä Tarmokaan minulle sanonut tappaneensa ketään. Hän kertoi vain ruumiista.

Erkki Kuljun kuulustelu
Koska yleisesti oli tiedossa, että Erkki Kulju liikkui varsin paljon Leskenmaan kanssa, oli syytä epäillä, että hän olisi jotenkin osallisena asiassa.
Kulju kertoi, että tuntee Leskenmaan hyvin vuosien takaa.
He ovat olleet joskus yhdessä vankilassakin.
- Poliisi otti minut eilen tai toissa päivänä kiinni.
Minulle kerrottiin, että minua epäillään taposta. Se menee kyllä ihan metsään. En ole tappanut ketään.
Näin eilen Ratapubilla mielestäni ihmisen pään. En ole varma, oliko se ihmisen pää, mutta siltä se näytti.
Se oli sellainen tunnistamaton möhkäle. En tiedä paljonko kello oli, kun pään näin.
En osaa sanoa oliko päivä vai yö, silloin saattoi kyllä olla hämärääkin.
Kanssani oli paikalla Tarmo Leskenmaa. Leskenmaa kyllä puhui joskus Ratapubilla tappaneensa jonkun pitkän miehen.
Hän puhui tällaisia, mutta en ottanut asiaa todesta. En usko kenenkään puheita ennen kuin itse näen.
En muista, milloin Leskenmaa tällaisia puhui, mutta se taisi olla talon polttamisen jälkeen.
Leskenmaa kertoi tapelleensa tämän pitkän miehen kanssa talollaan.
Oli kuulemma tullut riitaa peitosta. Leskenmaa ei sanonut, millä on miestä lyönyt.
Hän puhui myös jostakin hautaamisesta. En oikein tiedä. Tapahtuma-aikaan oli ollut lunta. Hän saattoi sanoa peittäneensä ruumiin lumella. En tarkemmin tiedä minne. En tiedä kenet hän oli tappanut, hän ei itsekään tiennyt. En ole nähnyt koskaan tätä ruumista.
Olen käynyt Leskenmaan asunnolla vain kerran, joskus talvella. Joimme silloin siellä viinaa. Juon mitä vaan kuten Tarmokin, myös korvikkeet menevät.
Tarkentavissa kysymyksissä Kulju kertoi seuraavaa:
- Näin pään roikkumassa jossakin puskassa.
- En ole ollut paikalla, kun pää on ripustettu puuhun.
- Olin Tarmon kanssa ryyppäämässä, kun näin pään, jos se pää oli.
- Kävelimme yhdessä kylällä ja joimme viinaa.
- En ole nähnyt ruumista, jolle pää kuuluu.
- En ole ollut todellakaan irrottamassa päätä.
- En tiedä kuinka pää on irrotettu ruumiista.
- En voi tietää, kenelle Tarmo on puhunut ruumiista. En ole aina paikalla.
Tutkinnan tässä vaiheessa poliisi sai erilaisten keinojen kautta selvitetyksi, että pää ja ruumiin muu
osa kuuluivat Toijalassa sijaitsevassa alkoholistien ja mielenterveysongelmaisten hoitokodissa asuneelle
61-vuotiaalle Jari Jokiselle.
Jokinen oli ilmoitettu hoitokodin toimesta kadonneeksi 18. marraskuuta 2009.

Tarmo Leskenmaan jatkokuulustelut
Leskenmaata kuultiin vielä asian tiimoilta muutamia kertoja. Hän kertoi seuraava:
- Tapasin tosiaan tämän tuntemattoman miehen joskus alkutalvesta tai myöhään syksystä Toijalan keskustassa.
En tullut tietämään hänen nimeään tai osoitettaan enkä häneltä sellaisia kysellytkään.
Sen muistan, että joimme minun viinojani ja olimme molemmat vahvasti humalassa.
Muistan, kun lyöntini jälkeen raahasin miestä ulos, valuivat hänen housunsa nilkkoihin ja siihen asentoon ne myös jäivät.
Nyt talvella olen alkanut puhua miehen tappamisesta kavereilleni, koska se on alkanut vaivata mieltäni. Kukaan ei oikein uskonut minua, vaikka kerroin surmanneeni tuntemattoman miehen.
Kun Laitiselle esitettiin valokuvaa, joka esitti surmattua Jari Jokista, ei tämä heti tunnistanut miestä.
Lopulta hän tunsi miehen sellaiseksi, joka liikkui aina silloin tällöin Toijalan kylillä.
- Olen nähnyt miehen kävelevän sauvojen kanssa.
Olen joskus saattanut juoda hänen kanssaan viinaa kylillä, mutta ei hän kuulunut varsinaisesti ryyppyporukkaan.
Olen aivan varma, että tätä miestä minä en surmannut asunnollani. Muistaisin kyllä, jos kyseessä olisi ollut tämä mies.
Tämä kuvan mies ei koskaan ollut aggressiivinen eikä minulla olisi ollut mitään syytä tappaa häntä.
Ei voi pitää paikkaansa, että olisin tämän miehen surmannut. Se jonka surmasin, oli minulle entuudestaan outo ihminen.
Tämä mies on paljon heikkokuntoisempi kuin se, jonka surmasin.
Tälle miehelle olisin pärjännyt ilman savupeltiäkin. Pidän mahdottomana, että olisin surmannut tämän miehen.
Nyt on sattunut kyllä jokin erehdys, kun ruumiin henkilöllisyyttä on selvitetty.

Myöhemmin Leskenmaa kertoi:
- Olen edelleenkin miettinyt surmaamaani miestä ja saanut poliisilta kuulla, että ruumis on tunnistettu Jari Jokiseksi, jonka tunnen entuudestaan.
Jos kerran poliisi on saanut miehen henkilöllisyyden selvitettyä, niin kyllä hänen sitten täytyy olla sama mies.
Olen varmaan silloin tekohetkellä ollut niin paljon juovuksissa, etten oikein muista kuka uhri oli.
Poliisi kuulusteli tapauksen johdosta useita kymmeniä henkilöitä.
Kaikki Ratapubissa aikaa viettävät henkilöt käytiin läpi.
Useat tiesivät Tarmon kertoneen jotain ruumiista ja tappamisesta, mutta asian oikea aita oli jäänyt kaikille epäselväksi.
Selvitetyksi tuli, että Tarmo oli surmannut marraskuussa 2009 Jari Jokisen lyömällä tätä savupellillä useita kertoja päähän.
Tämän jälkeen hän oli piilottanut Jokisen ruumiin talonsa pihapiiriin, jossa oli säilyttänyt tätä aina kesäkuulle 2010 asti.
Tällöin hän oli yöllä käynyt katkaisemassa jo pahoin mädäntyneen Jokisen ruumiista pään ja kuljettanut sen Toijalan keskustaan puuhun roikkumaan.

Toteen on tullut näytetyksi, että Tarmo Tapani Leskenmaa on surmannut kolme alkoholisoitunutta miestä.
Kaksi hukuttamalla ja yhden lyömällä päähän savupellillä.
Yhteisiä piirteitä näillä tapoilla on se, että sekä uhrit että tekijä olivat pahoin alkoholisoituneita sekakäyttäjiä.
Erikoiseksi tapot tekee se, että tekijä oli aina sama.
Kuulusteluissa tuli lisäksi viitteitä siitä, ovatko kaikki Tarmon tekemät tapot jo tulleet esille ja selvitetyiksi.
Voidaanko tässä yhteydessä jo puhua sarjamurhaajasta?
Varsin järjestelmällistä Tarmon toiminta on ollut ja uhreina lähes puolustuskyvyttömät vahvassa humalassa olevat alkoholistit.
Nähtäväksi jää palaako Tarmo Toijalaan jatkamaan samanlaista elämää kärsittyään tuomion tästä viimeisestä taposta.

Kun ajan Holkerintietä pohjoiseen ja vilkaisen hieman ennen S-marketin kulmaa oikealle huomaan,
että Ratapubi on hiljainen. Sitä se on ollut kesäkuusta 2010 asti. Siellä ei viihdy enää kukaan.

Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi Tarmo Tapani Leskenmaan 12 vuoden vankeusrangaistukseen.
Vankila on surmaajalle entuudestaan tuttu paikka. Hän on ollut elämänsä aikana 23 kertaa vankilassa, yhteensä 22 vuotta.
Vankilakierteen alettua pisin aika siviilissä on ollut 8 kuukautta.

Tekijä vapautuu syksyllä 2018. Oli Vilppulan avovankilassa, mutta joutui parisen kuukautta takaperin takaisin Kylmäkoskelle, kun ryyppäsi lomallaan ja piti pari päivää omaa vapaata.

[truecrimeisti666]

Tämä on se juttu, josta olen ihmetellyt ettei siitä ole tehty enempää numeroa. Esim. Arman ja Suomen rikosmysteerit, tai joku podcast edes. Koska kuitenkin kyseessä on suomalainen sarjamurhaaja, surmannut väkeä monin eri tavoin monessa eri otteessa, ja se pääkallohomma oli melko järkyttäväkin. Kerran tarjosinkin tätä eräälle puolitutulle podcastaajalle mutta ei tarttunut, kuulemma liian paljon selvitettävää.

Olisi kiinnostavaa jos joku tekisi tästä jakson.

Löysin tän tapauksen juuri ilmestyneen podcast-jakson kautta. Spotifyssa ainakin "Paha syntyi Pohjolassa" nimellä.