Wikileaksin perustajaa Julian Assangea vastaan nostettiin syytteet viime vuonna Espionage Act -vakoilulain perusteella, jota ei ole koskaan ennen käytetty julkaisijaa vastaan. Vakoilulaki säädettiin ensimmäisen maailmansodan aikana.
Syytteet koskevat vuoden 2010 paljastuksia Irakin ja Afganistanin sodista, jotka voittivat Wikileaksille ja sen kanssa yhteistyötä tehneille lehdille lukuisia journalismipalkintoja.
Syyttäjien mukaan Assange toimi salaliitossa sotilas Chelsea Manningin kanssa hankkiakseen salattuja asiakirjoja ja julkaistakseen ne laittomasti Wikileaks-sivustolla vuonna 2010.
Obaman hallinnon aikakaudella oikeusministeriö halusi nostaa syytteet Assangea vastaan, mutta ei löytänyt siihen perusteita. Olen aikaisemmassa kommentissa käsitellyt syytteiden heikkoa pohjaa.
Syyttäjät alkoivat ilmeisesti itsekin epäröidä syytteiden pitävyyttä ja muuttivat kesäkuussa syytekirjelmän perusteita. Syyskuun alussa Assange, joka oli istunut Belmarshin vankilassa jo 16 kuukautta ja oli edelleen vangittuna, pidätettiin uudestaan.
Kafkalta terveisiä
Assangen avustajat pyysivät käsittelyn lykkäämistä ensi vuoteen, jotta puolustus ehtisi käydä läpi uuden syytekirjelmän, mutta tuomari ei tähän suostunut. Valmistautumista oli myös vaikeuttanut avustajien rajatut mahdollisuudet tavata päämiehensä. Syyskuun ensimmäisen istunnon yhteydessä avustajat totesivat, että se oli ensimmäinen kerta kuuteen kuukauteen, kun heillä oli tilaisuus nähdä Assange kasvotusten.
– Lukekaa tämä ja kertokaa minulle, ettei Assangen näytösoikeudenkäynti kuulosta Kafkan teksteiltä. Tuomari sallii syytteiden muuttamisen niin usein, ettei edes puolustus tiedä, mitkä ne ovat. Tavallisimmat pyynnöt evätään. Kukaan ei kuule, mitä syytetty sanoo. Farssi, tietovuotaja Edward Snowden twiittasi asiaan liittyen.
Read this and tell me that the show trial of Assange doesn't read like something from Kafka. The judge permits the charges to be changed so frequently the defense doesn't even know what they are, the most basic demands are denied, no one can hear what the defendant says—a farce.
https://t.co/d7oYBLBvky
— Edward Snowden (@Snowden) 7. syyskuuta 2020
Oikeudenkäynnin aikana Assange ei ole saanut istua avustajiensa vieressä, vaan on joutunut salin takana sijaitsevaan luodinkestävään lasiseen koppiin, josta kommunikointi avustajien kanssa ja ylipäätänsä käsittelyn seuraaminen on vaikeaa. Assangen avustajat pyysivät tähän käytäntöön muutosta helmikuussa, eivätkä syyttäjätkään asiaa vastustaneet, mutta tähänkään tuomari ei suostunut vedoten tuomioistuimen ja Assangen turvallisuuteen.
Assangen avovaimon ja kahden lapsen äidin Stella Morisin mukaan oikeuskäsittelyn päivinä Assange on herätetty aamuviideltä, laitettu käsirautoihin, riisuttu vaatteista ja pakotettu röntgenkuvauksiin. Matka oikeustalolle kestää puolitoista tuntia, jonka aikana Assange on seisonut ”vertikaalisessa arkussa”. On vaikea nähdä mitään muuta syytä tälle kohtelulle kuin ihmisen rankaiseminen.
– Mielestäni hänen oikeuksiaan tasapuoliseen oikeudenkäyntiin on systemaattisesti rikottu lähes jokaisessa luovutusprosessin vaiheessa, oikeusprosessia tarkkaan seurannut toimittaja Kevin Gostzola arvioi Jacobin-lehden haastattelussa.
Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn tarkkailijalta evättiin syyskuussa pääsy seuraamaan oikeudenkäyntiä edes etänä. Sama koski kymmeniä kansalaisjärjestöjen tarkkailijoita, joille oli aikaisemmin luvattu paikka oikeussalissa. Vain jonottamalla tuntikausia aamulla paikan päällä osa pääsi oikeustaloon seuraamaan livestriimiä pieneltä ruudulta (tähänkin oli varattu vain neljä paikkaa).
– En liioittele, kun sanon, että olen turkkilaisessa vankileirissä tuntenut itseni enemmän tervetulleeksi, arvostetuksi ja kykeneväksi tekemään töitäni tarkkailijana kuin Woolwichin rikostuomioistuimessa tai The Old Bailey -oikeustalossa Lontoossa. Häpeän maani puolesta, Toimittajat ilman rajoja -järjestön kansainvälisten kampanjoiden johtaja Rebecca Vincent twiittasi.
Itsemurhariski on ”hyvin korkea”
Assangen asemaa ja toimintaa toimittajana puolustivat muun muassa lehdistön oikeuksia ajavan Freedom of the Press Foundation -järjestön johtaja Trevor Timm ja tietovuotaja Daniel Ellsberg, joka tuli kuuluisaksi vuotamalla niin kutsutut Pentagonin paperit, jotka paljastivat Yhdysvaltain hallituksen valeita Vietnamin sotaan liittyen.
Syyttäjät väittivät, että Assange ja Wikileaks oli asettanut tietolähteitä ja muita henkilöitä vaaraan julkaisemalla dokumentteja poistamatta niistä ensin nimiä. Wikileaks kuitenkin julkaisi dokumentit sellaisenaan vasta sen jälkeen, kun The Guardianin toimittaja David Leigh oli paljastanut Wikileaksin suojatun dokumenttiarkiston salasanan kirjassaan. Arkisto oli jo siis kenen tahansa murrettavissa. Wikileaksin sivuilta löytyy edelleen syyskuussa 2011 julkaistu vihainen päivitys, jossa toimittajan ”holtittomuus” tuomitaan.
Toimittaja John Goetz, joka työskenteli saksalaiselle Der Spiegel -lehdelle vuonna 2010, kertoi Assangen pyrkineen suojelemaan dokumenteissa mainittujen tietolähteiden henkilöllisyyttä. Goetz myös sanoi, ettei ollut todisteita siitä, että ihmisiä olisi joutunut vaaraan Wikileaksin paljastusten vuoksi. Esimerkiksi Chelsea Manningin oikeudenkäynnissä vuonna 2013 kenraali Robert Carr myönsi, ettei ollut löytänyt ainuttakaan tapausta, jossa ihminen olisi tapettu vuotojen seurauksena.
Luovutusoikeudenkäynnissä luettiin CIA:n kaappaaman ja kiduttaman Khalid el-Masrin todistuslausunto. El-Masri kertoi saaneensa Wikileaksin paljastusten avulla selville, että Saksan hallitus oli jättänyt nostamatta syytteet häntä kiduttaneita vastaan Yhdysvaltain painostuksen vuoksi. El-Masri vei tapauksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ja voitti korvauksia. Syyttäjät yrittivät viimeiseen asti estää el-Masria todistamasta.
Puolustus vetosi myös siihen, ettei Assangen ihmisoikeuksien toteutumista voida taata Yhdysvalloissa. Jos Assange todettaisiin syylliseksi Yhdysvalloissa, hän saattaisi saada jopa 175 vuoden tuomion. Ennen oikeudenkäyntiä hän todennäköisesti joutuisi Virginiassa sijaitsevaan Alexandria Detention Center -vankilaan, jossa Chelsea Manning yritti itsemurhaa aiemmin tänä vuonna. Jos hänet tuomittaisiin, päätyisi hän todennäköisesti ADX Florence -vankilaan Coloradossa, jota laitoksen entinen johtaja on kuvaillut ”puhtaammaksi versioksi helvetistä”.
Psykiatri Quinton Deeley diagnosoi Assangelle Aspergerin oireyhtymän noin kahdeksan tunnin keskustelun perusteella. Diagnoosi on puolustuksen kannalta merkittävä, sillä esimerkiksi brittiläis-suomalaisen Lauri Loven luovutuspäätös Yhdysvaltoihin kumottiin osittain Aspergerin diagnoosin takia. Luovutus oli vaarantanut Loven mielenterveyden.
Useiden lääkäreiden mukaan Assangen itsemurhariski on jo nyt korkea. Lontoon King’s College -yliopiston neuropsykiatrian emeritusprofessori Michael Kopelmanin mukaan Assange kärsii masennuksesta ja traumaperäisestä stressihäiriöstä ja on alkanut kuulla ääniä, jotka ovat sisällöltään ”halventavia ja vainoavia.”
– Niin pitkälle kuin psykiatri voi todeta, kyllä, jos Assangen luovuttaminen on lähellä tai oikeasti tapahtumassa, riski itsemurhaan on hyvin korkea, hän totesi.
Psykologista kidutusta
Assange vietti seitsemän vuotta pienessä Ecuadorin Lontoon-lähetystössä, minkä jälkeen hän on ollut Belmarshin vankilassa, usein pitkiä jaksoja vailla kunnollista kontaktia ihmisiin. Hän on viettänyt 23 tuntia päivässä pienessä eristyssellissä. Tammikuussa hänet siirrettiin pois eristyssellistä muiden vankien vetoomuksesta johtuen, mutta koronaviruspandemian puhjettua hänet siirrettiin takaisin.
– Juliania on pidetty yhdessä sellissä yli 23 tuntia päivässä jo kahdeksan viikon ajan, vailla mitään tapaamisia, Stella Moris twiittasi toukokuussa.
Helmikuussa The Lancet -tiedejulkaisussa julkaistiin yli 60 lääkärin vetoomus ”Julian Assangen kiduttamisen ja terveydellisen laiminlyönnin lopettamiseksi”. Kesäkuussa sama ryhmä totesi, että ”eristäminen ja stimulaation vähentäminen ovat keskeisiä psykologisia kidutuskeinoja, jotka voivat aiheuttaa syvää epätoivoa, sekavuutta, epävakautta ja mielen tärkeiden toimintojen disintegraatiota. Julkaisijan ja toimittajan psykologinen kidutus luo ennakkotapauksen, joka herättää kansainvälistä huolta.”
Vetoomukset ovat yhteneviä YK:n asiantuntija Nils Melzerin arvion kanssa. Hänen mukaansa Assange on vuosien ajan joutunut psykologisen kidutuksen kohteeksi.
Tämän kohtelun seurauksia oli nähtävillä vuosi sitten lokakuussa, kun Britannian entinen diplomaatti ja toimittaja Craig Murray seurasi Assangen oikeudenkäyntiä paikan päällä. Hän kirjoitti, että Assangella oli vaikeuksia kertoa oma nimensä ja syntymäaikansa.
– En ymmärrä, miten tämä prosessi on reilu. Tällä suurvallalla on ollut kymmenen vuotta aikaa valmistautua tätä tapausta varten ja minulla ei ole edes pääsyä omiin kirjoituksiini. Tässä tilassa minun on erittäin vaikea tehdä yhtään mitään, Assange sanoi.
Tämän jälkeen Assange muuttui sekavaksi. Hän alkoi puhua siitä, miten hänen lapsensa dna:ta on varastettu ja kuinka hänen tapaamisiaan psykologin kanssa on salakuunneltu. Vaikka hän ei pystynyt artikuloimaan ajatuksiaan selkeästi, puheissa oli jälkeenpäin katsottuna järkeä.
”Ystävät Yhdysvalloissa”
Espanjalainen El Pais -lehti paljasti yli vuosi sitten, että turvallisuusalan yritys Undercover Global S. L. (tunnetaan myös lyhennyksellä UC Global), joka oli palkattu suojelemaan Ecuadorin Lontoon-lähetystöä vuosina 2012–2018, olikin vakoillut Assangea ja toimittanut nauhoituksia ja tietoja yhdysvaltalaiselle Las Vegas Sands -yhtiölle. Yhtiön omistaa miljardööri ja Donald Trumpin lähipiiriin kuuluva Sheldon Adelson. El Pais -lehden haltuunsa saamien dokumenttien ja lausuntojen mukaan Assangesta kerätty materiaali luovutettiin CIA:lle.
Viime keskiviikkona Assangen luovutusoikeudenkäynnissä luettiin kahden UC Globalin entisen työntekijän lausunnot, joissa vakoilutoimia avattiin. Lausuntojen mukaan UC Globalin johtaja David Morales hankki ”näyttävän sopimuksen” Assangen vakoilemisesta vieraillessaan Yhdysvalloissa heinäkuussa 2016. Morales hehkutti työntekijöilleen UC Globalin ”pelaavan tästä eteenpäin mestaruussarjassa”.
Lausunnossaan työntekijä kertoi, kuinka Morales käski häntä asentamaan ääntä nauhoittavia ja livestriimaukseen soveltuvia kameroita suurlähetystöön, jotta ”ystävämme Yhdysvalloissa” voisivat seurata reaaliaikaisesti tapahtumia rakennuksessa. Työntekijä ei suostunut toteuttamaan livestriimausominaisuutta. Kameroiden tallenteet kerättiin 15 päivän välein ja toimitettiin amerikkalaisille.
Mikrofoneja asennettiin tapaamishuoneeseen ja vessaan. Suurlähetystössä työskentelevät vartijat ohjeistettiin erityisesti seuraamaan Assangen ja hänen lakimiestensä välisiä tapaamisia.
– David Morales korosti, että seurannan tulisi keskittyä pakolaisen tapaamisiin, erityisesti niihin, joissa hänen lakimiehet olivat paikalla, sillä he olivat tärkeitä kohteita, lausunnossa lukee.
Toinen työntekijä kertoi, että häntä pyydettiin varastamaan vauvan vaippa. Morales epäili, että suurlähetystössä usein vierailuilla mukana nähty vauva saattaisi olla Assangen lapsi. Tämä haluttiin selvittää dna-testillä. Tätä suunnitelmaa ei koskaan toteutettu.
– Morales totesi, että nimenomaan ”amerikkalaiset” halusivat selvittää vauvan isyyden.
Amerikkalaiset ehdottivat Assangen kidnappaamisen järjestämistä UC Globalille. Se olisi toteutettu siten, että yksi UC Globalin työntekijöistä olisi jättänyt oven “vahingossa” auki poistuessaan suurlähetystöstä, jotta ulkopuoliset pääsisivat sisään nappaamaan Assangen. Jopa Assangen myrkyttämisestä keskusteltiin.
– Muistan erään kerran UC Globalin päämajassa Jerez de la Fronterassa, joskus joulukuussa 2017, kun Davis sanoi, että amerikkalaiset olivat epätoivoisia ja että äärimmäisiä keinoja tulisi käyttää ”vierasta” vastaan, jotta Assangen oleskelu suurlähetystössä päättyisi. Kaikki nämä ehdotukset olivat Moralesin mukaan harkinnassa, kun hän oli yhteydessä kontakteihinsa Yhdysvalloissa. Tietenkin me työntekijät olimme järkyttyneitä näistä ehdotuksista ja keskenämme pohdimme, että Moralesin valitsema tie oli alkanut näyttää vaaralliselta.
Lokakuussa 2019 Moralesia vastaan nostettiin Espanjassa syytteet Assangen yksityisyyden rikkomisesta sekä rahanpesusta ja lahjonnasta.
Lehdistönvapaus vaakalaudalla
Assangen oikeudenkäynti on herättänyt verrattain vähän huomiota ympäri maailmaa, vaikka tapaus on lehdistönvapauden kannalta ratkaiseva ja itse oikeusprosessissa on nähty asioita, jotka ovat räikeästi ristiriidassa demokraattisen oikeusvaltion kanssa.
The Intercept -sivustolle työskentelevä ja Snowden-paljastuksistaan Pulitzerilla palkittu toimittaja Glenn Greenwald ihmetteli tapauksen vähäistä medianäkyvyyttä syyskuussa.
– Uutismediat, mukaan lukien The Intercept, ovat täysin sivuuttaneet tämän oikeudenkäynnin. Emme seuraa sitä, vaikka meidän pitäisi. Isotkaan uutismediat eivät seuraa sitä. Käytännössä turvaudumme itsenäisiin bloggaajiin tekemään sen.
Monia ihmisiä närkästyttää Wikileaksin päätös julkaista Hillary Clintonin sähköpostit vuoden 2016 vaalien alla, vaikka tämä oikeudenkäynti ei liity asiaan millään tavalla. Koska sähköpostit auttoivat Trumpia voittamaan vaalit, monet Clintonin kannattajat ovat valmiita jättämään Assangen telkien taakse loppuelämäkseen.
Osa pitää Assangea vastenmielisenä henkilönä, eikä asia siksi heitä liikuta. Assangen luonteenpiirteillä ei ole mitään tekemistä tämän tapauksen kanssa. Nämä asiat tulisi kyetä erottamaan toisistaan.
On myös hyvä pitää mielessä, että henkilön maineen tahraaminen on tiedustelupalveluiden käyttämä tehokas keino tämän hiljentämiseen. Kun joku tulkitaan vastenmieliseksi, kaikki mitä hän sanoo ja tekee ja mikä häneen liitetään on vastenmielistä.
Osa lukijoista saattaa muistaa, kuinka viime vuonna ”nimettömät lähteet” kertoivat lehdille Assangen levittäneen ulosteita pitkin suurlähetystön seiniä. Asiasta ei jälkeenpäin enää kuultu, eikä mitään todisteita koskaan esitetty, vaikka Assangea vakoiltiin suurlähetystössä taukoamatta. Tarinan luoma mielikuva saattoi kuitenkin merkittävällä tavalla vaimentaa ihmisten kiinnostusta Assangen tapaukseen juuri, kun siinä tapahtui merkittäviä käänteitä.
Assangen tapauksella Yhdysvallat yrittää tehdä tavallisista journalistista käytännöistä laittomia. Jos Assange luovutetaan, voi suurvalta napata toimittajia ympäri maailmaa, jos nämä paljastavat valtiosta epäedullisia asioita. Kiina, Venäjä ja muut autoritääriset maat käyttävät varmasti ennakkotapausta hyödykseen.
Stella Moris kiteytti hyvin, millaiseen maailmaan tämä johtaa.
– Hirveitä rikoksia tehtiin Irakissa ja Afganistanissa. Hirveitä rikoksia tehtiin Guantanamo Bayssa. Näiden rikoksien tekijät eivät ole vankilassa. Julian on.
