hannu hanhi kirjoitti:Lähinnä ajatus omalle pihalle hautaamisesta on tullut siitä yksinkertaisesta syystä, että Haantien ruumista ei ole löydetty. Sen poliisi on tehnyt selväksi, että Haantien ruumista on useamman kerran etsitty koirien kanssa Hikiän hiekkakuopilta. Lukkarisen tapaus huomioiden on vaikea uskoa, että mies olisi osannut piilottaa Haantien "lopullisesti" hiekkakuoppien maastoon. Tietysti ruumis voi olla myös jossakin ihan muualla kuin Hikiällä tai tappajan pihalla. Mutta oma vahva epäilyni siis on, että murhaaja on asunut (ja asuu ehkä edelleenkin) tien 25 ja Järvenpään välimaastossa, missä riittää isoja ja metsäisiäkin pihoja, joissa on voinut elää aika eristyksissä naapureistaan.
hannu hanhi kirjoitti:Erittäin hyvä kysymys tuo Lukkarisen ja Haantien erilainen kohtelu. Sarjamurhaajille on tyypillistä, että ruumiiden kanssa toimitaan samalla tavalla.
Minä uskon tosiaan siihen, että Haantie on haudattu joko tekijän tontille, tai lähelle tonttia, koska... Lukkarinen oli tosiaankin tuotu sinne hiekkakuopalle ikään, kuin pois sieltä omalta tontilta. Eli tekijä "hävitti" Lukkarisen ruumiin sinne hiekkakuopalle. Tekijä ei varmaankaan pyrkinyt laittamaan Lukkarista näytille, kuten tässä ketjussa on haluttu asia nähdä, vaan kyse oli ennemminkin siitä, että tekijä ei nähnyt tarvetta piilottaa ruumista, koska hän ajatteli asian niin, että ruumis täytyy vain saada kuskattua pois omalta tontilta. Tekijä ei hadannut Lukkarista hiekkakuopan maastoon mm. sen vuoksi, että hän halusi välttyä nähdyksi tulemiselta kesken haudan kaivamisen.
Haantien kohdalla tekijä oli muuttanut modus operandia ja hän oli haudannut Haantien jonnekin sellaiseen maastoon, missä hän tunsi olonsa turvalliseksi, eikä pelännyt nähdyksi tulemista.
Tällainen kuvio kertoo tekijästä itseasiassa aika paljonkin. Se kertoo mm. sen, että tekijä ei asunut aivan hiekkakuopan lähellä. Esimerkiksi Hikiän kylä olisi liian lähellä Lukkarisen ruumiin löytöpaikkaa niin, että tekijä olisi voinut asua siellä. Riihimäki, Hyvinkää ja Hausjärvi ovat aika minimi etäisyydellä hiekkakuopasta sopiakseen tekijän asuinpaikaksi.
Tekijä myös koki hiekkakuopan syrjäiseksi "dumppauspaikaksi", jonne ruumiin voisi "hävittää" vain kippaamalla se johonkin metsän reunaan sen enempää sitä piilottamatta.
Kaikesta huolimatta hiekkakuoppa ja sitä ympäröivä alue ja olosuhteet olivat sen tyyppiset, että tekijä oli siellä "kotonaan". Olettaisin, että tekijä saattoi olla esimerkiksi metsästäjä ja hän ehdottoman varmasti ohitti nämä hiekkakuopat säännöllisesti autollaan.
Monet sarjamurhaajat jättävät ruumiit hautaamatta senkin vuoksi, että he käyvät masturboimassa ruumiin äärellä säännöllisesti henkirikoksen jälkeen. Mielestäni voidaan ajatella, että tekijällä oli tarkoitus palata Lukkarisen ruumiin luo masturboimaan. Hän saattoi ajaa Hikiän tietä säännöllisesti, ehkä jopa päivittäin ja hän ajatteli, että voisi kesken ajon käydä piilopaikassaan kädellä aina välillä.
Tekijän asuinpaikasta minulle nousee jatkuvasti mieleen saman tyyppinen ajatelma, kuin Hannu Hanhella, että tekijä on ehkä asunut jossain pienessä kylässä, tai umpi landella ja ajellut sieltä kotipaikastaan autollaan Järvenpäähän, Hyvinkäälle ja Riihimäelle etsimään uhreja.
Asuinpaikka olisi todennäköisesti sijainnut jossain Tampere-Helsinki tien ja Lahti-Helsinki tien välimaastossa, tai läheisyydessä ja Järvenpäätä pohjoisempana ja Kantatie 54 eteläpuolella, tai sen läheisyydessä. Mielestäni sillä on paljon merkitystä, että vuoden 1989 tapaus ja hellun tapaus vuonna 1990 lähtivät liikkeelle Järvenpäästä ja, että Lukkarinen oli nähty Järvenpään Alkolla. Voi olla, että tekijä asui lähellä Järvenpäätä ja selvää on, että Järvenpää oli tekijälle erityisen tuttua seutua. Oli ehkä ollut Järvenpään yöelämässä tuttu kasvo.
hannu hanhi kirjoitti:Hellun, Lukkarisen ja Haantien tapaukset voidaan nähdä toisaalta eräänlaisena kehittymisenä. Hellun kohdalla saatiin haava takaraivoon, mutta henki ei lähtenyt. Lukkarisen kohdalla taas murha onnistui ja murhaaja suorastaan huusi koko kansalle, että olen tehnyt Suomen oloissa poikkeavan murhan. Haantien tapauksessa taas murhaaja halusi näyttää, että hän pystyy murhan lisäksi myös hävittämään ruumiin. Tuossa neljännessä tapauksessa vuodelta 1989 vaikuttaa siltä, että uhrille on tehty vähemmän väkivaltaa kuin Hellulle. Sekin siis sopisi tähän "kehittymisteoriaan".
Kyllä, tekijä on kehittynyt pikkuhiljaa sitä myöten, kun on saanut kokemusta ja tosiaan tämän kanssa yhdessä on ollut se tekijän varovaisuus, mikä on määrittänyt tämän kokonaiskuvion. Eli varovaisesti aloitellaan ja itseluottamus on ollut vähän heikolla tasolla ja on ollut vähän vaikeuksia saada uhria hengiltä ja sitten, kun on siinä onnistunut, niin on ruumiin nopean löytymisen vuoksi ja mediahuomion myötä muuttanut modus operandia vaikeuttaakseen kiinnijäämistään. Tekijän toimintatapa on ollut myös varovainen, eli on ottanut kontaktia vain yksin kulkeviin naisiin, kun muita ihmisiä ei ole ollut näkemässä, tai pistämässä asiaa merkille ja sen jälkeen kuljettanut uhrin pois ihmisten nähtäviltä sinne hiekkakuopalle, missä on voinut rauhassa hyökätä uhrin kimppuun. Tämä varovaisuus tosiaan kertoo vain siitä, että tekijä ei ollut ihan nuori ja, että hänen elämässään oli jonkinlaista sisältöä, kuten työ ja/tai perhe.
hannu hanhi kirjoitti:Tässä ketjussa on jo viitattu Ted Bundyyn. Bundylla uhriprofiili oli hyvin tarkka. Uhrit olivat nuoria, kauniita, tummia naisia, joilla oli jakaus keskellä päätä. Toisaalta Bundy oli sarjamurhaaja, joka toimi hyvin eri tavoin uhriensa kanssa. Hänellä on uhreja, jotka hän vei metsiin tai erämaihin sellaisiin piilopaikkoihin, että niitä ei ole vieläkään löydetty. Toisaalta hänellä oli uhreja, jotka hän tappoi koteihinsa eikä edes yrittänyt piilottaa ruumista. Ei siis ole mikään ehdoton sääntö, että sarjamurhaaja (tai tässä Hikiän tapauksessa sarjamurhaajan tavoin toimiva murhaaja) toimii aina samalla tavoin uhrinsa kätkemisen kanssa.
Kyllä, uhriprofiili on tärkeämpi, kuin seurata sitä, miten ruumiit on hävitetty. Keskeisiä asioita, mitkä liittävät nämä rikokset yhden tekijän alle, ovat uhriprofilii, rajattu ajanjakso, milloin teot tapahtuivat ja alue, missä teot tapahtuivat.
John Douglas on kommentoinut tällaista tekijää sanomalla, että jos tekijä oli nuorempi, kuin uhrit pääsääntöisesti, niin tekijän mahdollisen puolison, tässä tapauksessa entisen puolison, olisi täytynyt olla ollut tekijää vanhempi. Eli, jos tekijä tappoi pääsääntöisesti itseään vanhempia naisia, hän joko ei ollut ollut koskaan sukupuolisuhteessa, tai sitten hän oli ollut sukupuolisuhteessa vain itseään vanhemman naisen kanssa.
Veitsen käyttö tekovälineenä ja raiskauksen puuttuminen kertovat siitä, että tekijä oli sukupuolisesti kokematon, tai impotentti.
Lukkarisen ruumiin hautaamatta jättäminen voi linkittyä impotenttiuteen, sillä tekijän keinot itsetyydytyksen harrastamiseen ovat voineet olla rajalliset.
Näen sieluni silmin jonkun kantturan itkevän joko vauvapalstalla, tai suomi24:ssa, kuinka "mieheni ei ole koko 20 vuotta kestäneen suhteemme aikana saanut kertaakaan erektiota seurassani, olen maailman epäseksikkäin nainen, kaikkea on kokeiltu, mutta mieheni ei vain kiihoitu minusta ja, kun puen jotain seksikästä ylle, lämpötila makuuhuoneessa laskee pakkasen puolelle ja mies painuu ulos ja lähtee autolla johonkin, eikä palaa ennen aamuyötä".