MURHA.INFO

Somaattisen tutkimuksen dokumentointi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyä tutkittaessa
19.4.2013:

Minna Joki-Erkkilä

• Kaikki todetut tuoreet ja vanhat löydökset dokumentoidaan.
o Löydökset valokuvataan mittatikun kera, vaikka löydökset eivät tutkimushetkellä vaikuttaisikaan tärkeiltä. Iholöydöksistä otetaan valokuvat ilman salamavaloa, jottei kuvattavalle alueelle synny heijastuksia.
o Löydökset kannattaa myös piirtää nk. vartalokarttaan.
o Tutkittavalta ja saattajalta kysytään lupa myös valokuvatallenteita varten.
• Somaattisen tutkimuksen toteuttaminen lasten seksuaalisen hyväksikäytön epäilyä tutkittaessa


Minna Joki-Erkkilä 16.4.2013:

• Ihon ulkotarkastuksessa kiinnitetään huomiota aristuksiin, kipukohtiin, mustelmiin, arpiin ja muihin vammoihin.
o Kuvataan tarkasti jonkin muodon omaavat vammat, kuten esimerkiksi hampaan jäljet iholla.
o Löydöksistä kirjataan niiden sijainti, koko, suunta, muoto, väri, haavan kate, rupi ja ulkonäkö.
o Tutkittavalta kysytään löydöksen synty ja mahdollinen vammamekanismi.
_____________________________________________________________________________



Itse asiassa MJE:n yllä kirjoitetut tekstit käypä hoitosuosituksesta ovat lähes tarkka kopio myös muualla Euroopan Unionin alueella tehdyistä hoitosuosituksista lapsen pahoinpitely tai seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tutkimiseksi.

Näissä puhutaan valokuvauksesta, jossa ensimmäinen kuva on normaali valokuva, jota voidaan säilyttää digitaalisesta. Polaroid kameraa ei suositella. Ensimmäisessä kuvassa löydetystä vammasta täytyy mukana olla mitta, jolla saadaan näkemys vamman laajuudesta, esim. mittanauha tai jopa lääkärin peukalo tai jotain muuta.

Miksihän on näin?

Sen takia, ettei kukaan lääkäri tai muu henkilökuntaan kuuluva voi käsitellä kuvia, koska ne ovat todistusaineistoa.

Mutta, jos ei ollut mitään kuvattavaa, miksi MJE jatkoi tutkimista?

Mitä hän halusi sillä laitteella tehdä? Mikä on motiivi?

Näillä lapsillahan täytyy olla joku diagnoosi?

Tekikö MJE todellisuudessa kliinistä laitetutkimusta?

Käyttikö hän laitetta, jolla ei ole lupaa tehdä lääketieteellisiä tutkimuksia tai josta ei ole tehty tutkimusilmoitusta viranomaisille, diagnoosin etsimiseen ja tekemiseen.

Vai käyttikö hän laitetta valokuvauslaitteena, jolla saatiin materiaalia oikeutta varten. Jos näin, niin missä on silloin diagnoosi?

NS:llä on paljon ajatuksia herättäviä kysymyksiä. Toivottavasti saamme niihin valaisevia vastauksia, sillä ainakin minua kiinnostavat lapsille tehtävien oikeuslääketieteellisten tutkimusmenetelmien asianmukaisuus ja tutkimuksista saatavien analyysitulosten tulkintojen todenperäisyys. Ei kai kukaan meistä toivo, että syyttömiä ihmisiä pistetään telkien taakse vuosikausiksi rikoksista, joita ei ole todellisuudessa koskaan tapahtunut.

Jokainen voi sivistää itseään pohtiessaan vastauksia NS:n kysymyksiin esimerkiksi lukemalla Minna Joki-Erkkilän ja Julia Korkmanin artikkelin "Lapseen kohdistuneen seksuaalisen väkivallan epäilyn herätessä - mitä tulee huomioida?" http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo12270.pdf.

Artikkeli oli mielestäni oikein asiallinen ja lasten kaltoinkohtelusta kiinnostuneille löytyy lisää kirjallista materiaalia artikkelin lopussa olevasta kirjallisuusluettelosta. Mietityttää vaan entistä enemmän, kuinka kaltoin Auerin lapsia on kohdeltu vuoden 2009 jälkeen, kun heistä tehtiin käytännössä orpoja riistämällä heidän arkielämästään äiti pois. Anteeksi, kun minulta ei heru ymmärrystä niille, jotka ovat tämän kaltoinkohtelun mahdollistaneet eikä niille, jotka edelleen mahdollistavat ja edesauttavat Auerin perheen vainoamista.

Auer itse kuvailee Joki-Erkkilän kirjoittamia lausuntoja Lehdon dokkarissa siten, että kaikki mikä lapsista löytyy tukee rikosepäilyjä ja kaikki, mikä ei löydy tukee myös epäilyjä, koska jäljet ovat voineet parantua. Lisäksi sanoo, että Joki-Erkkilä on nimeltä maininnut, että hän ja Amanda ovat syyllistyneet kidutuksentasoiseen pahoinpitelyyn. Perusteena se, että Joki-Erkkilällä ei ole mitään syytä epäillä kolmen nuorimman lapsen kertomusten luotettavuutta.

Jäin miettimään, että onko Erik Salonsaari Joki-Erkkilän värvätessään antanut tietyn ennakkoasetelman, että lapsista on sitten pakko löytyä merkkejä ja jälkiä pahoinpitelyistä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

inner circle kirjoitti:Auer itse kuvailee Joki-Erkkilän kirjoittamia lausuntoja Lehdon dokkarissa siten, että kaikki mikä lapsista löytyy tukee rikosepäilyjä ja kaikki, mikä ei löydy tukee myös epäilyjä, koska jäljet ovat voineet parantua. Lisäksi sanoo, että Joki-Erkkilä on nimeltä maininnut, että hän ja Amanda ovat syyllistyneet kidutuksentasoiseen pahoinpitelyyn. Perusteena se, että Joki-Erkkilällä ei ole mitään syytä epäillä kolmen nuorimman lapsen kertomusten luotettavuutta.

Jäin miettimään, että onko Erik Salonsaari Joki-Erkkilän värvätessään antanut tietyn ennakkoasetelman, että lapsista on sitten pakko löytyä merkkejä ja jälkiä pahoinpitelyistä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Mitä tekemistä gynekologilla on luotettavuusarvion kanssa koskien lasten kertomuksia?
Eikö gynekologi tee somaattisia tutkimuksia?

Oliko MJE todellisuudessa tässä prosessissa paljon suuremmassa roolissa kuin yhtenä oman alansa asiantuntijalääkärinä?

Olisiko MJE ollut tekemisissä Obeluxin mahdollisen prototyypin kanssa, jolla voi olla jokin "lisä"ominaisuus, siis mahdollisesti jo ennen näitä AA:n lasten tutkimuksia? Ehkä MJE tiesi, mitä etsitään, ehkä jo ennen elokuuta 2011?

Yleisenä kysymyksenä esittäisin, että millaisen ammatin etiikka mahdollistaa tilanteen, jossa henkilö tekee ohjeita toisille henkilöille, jos kuitenkin konkreettinen tilanne antaa aiheen epäillä onko henkilö itse noudattanut ohjeitaan?

Lasten on täytynyt Julkisen selosteen mukaan kertoa psykologeille viiltelyistä jo ennen lääkärintutkimuksia:

Löydökset ovat tukeneet vahvasti B:n, C:n ja D:n kertomusten luotettavuutta, koska löydökset ovat heidät tutkineiden lääkärien mukaan sopineet ristiriidattomasti yhteen sen kanssa, mitä lapset ovat heille ja jo aikaisemmin psykologeille löydösten synnyn selittävistä tapahtumista kertoneet.

Lääkärit ovat sitten löytäneet jälkiä kyseisistä viiltelyistä Obelux uv-laitteen avulla, jota ei ilmeisesti ainakaan tutkimusajankohtana oltu vahvistettu lääketieteelliseksi tutkimuslaitteeksi – tutkimus asiasta julkaistiin vasta 2014, mitä tietysti tulisi seurata vahvistava jatkotutkimus ja polemiikki.

Tämänkaltainen laite kykenee paljastamaan tietojen mukaan vain sellaisia jälkiä, jotka eivät ole enää paljaalla silmällä havaittavissa, vaan ihon ja 1,5 mm:n syvyyden välissä, mihin uv-säteily lyhytaaltoisena kykenee tunkeutumaan.

Lääkärit ovat tutkineet lapset kyseisellä laitteella ilmeisesti Minna Joki-Erkkilän johdolla.
Kaksi muuta kolmesta lääkäristä ovat ilmeisesti kuuluneet Joki-Erkkilän tutkimusryhmään, muutenhan heillä ei olisi ollut pätevyyttä vahvistaa MJE:n havaintoja (julkaisemattoman tutkimuksen lukeminen ei pätevöittäisi arvioimaan paikan päällä Auerin lapsille tehtyä uv-tutkimusta).

MJE:n tutkimusryhmään kuuluivat Joki-Erkkilän lisäksi Juha Rainio, Heini Huhtala, Aki Salonen ja Pekka Karhunen.

Tutkimus on ilmeisesti kestänyt anogenitaalialueen osalta alle minuutin – ryhmän aikuisille tekemässä tutkimuksessa altistuminen on voinut kestää vain minuutin, lapsille aika on varmasti lyhempi. Löydökset on sitten ilmeisesti valokuvattu todisteiksi harmaasävykuvina myöhemmässä ohjeistuksessa esitetyllä tavalla?

Nämä alle kolme minuuttia tutkimusta + otetut kuvat olivat siis ratkaisevia lsh-tuomion
kannalta (lasten kertomusten ohella).

Alla vastaavalla menetelmällä otettu kuva:



Kuvassa ”arpia” (valkoiset juovat) on muuallakin kuin rajatuilla alueilla. En tiedä onko rajaukset tutkittavan kertomuksen perusteella tehnyt poliisi vai lääkäri? Käsittääkseni kertomuksen ja löydösten vertaaminen kuuluisi poliisille. (Kuva suurennettuna sivustolta http://www.crime-scene-investigator.net ... photo.html)

Auerin ja Kukan lsh-tapauksessa vertaamisen tekivät julkisen selosteen mukaan lapsia tutkineet lääkärit.

Toisaalta en edelleenkään ymmärrä, miten viiltely liittyy lsh-jutuun – vielä vähemmän ymmärrän miten se liittyisi Lahden surma-asiaan. Löydettiinkö viiltelyjälkiä anogenitaalialueilta?

Esimerkiksi viiltelyyn viittaavia arpilöydöksiä on ollut poikkeuksellisen paljon, esimerkiksi C:n vartalossa 105 kappaletta, niitä on ollut sarjoina ja erikoisen muotoisina.
(Julkinen seloste.)

Itseviiltelyn arvioidaan johtuvan tunnottomuuden ja turtuneisuuden tilasta: täytyy saada tuntea edes tuskaa – se antaa helpottavan endorfiinipurkauksen lisäksi konkreettisen muodon pahalle ololle. Viiltely lienee yleisintä nuorten parissa – vanhemman sukupolven käyttäytymismuotona siitä ei ole juurikaan puhuttu.

Rissasen mukaan viiltelystä aiheutuva kipu ikään kuin palauttaa nuoren maan tasalle, jos tuntuu, että mikään ei tunnu enää miltään. Itseään viiltelemällä nuoret haluavat helpotusta ahdistukseen ja henkiseen tuskaan. (Rissanen ym. 2006, 547- 550; Rissanen 2009.)

http://publications.theseus.fi/bitstrea ... sequence=1

On myös monia muita itsensä vahingoittamisen muotoja, esimerkiksi ihon polttaminen, haavojen paranemisen estäminen ja itseään pureminen, hankaaminen tai lyöminen. (Punainen risti 2008.)

Ohessa kaavio viiltelyn syistä:



Tarkemmin lähteitä yksilöimättä on kerrottu, että poika on hakannut päätään seinään (Pieni liekki marraskuu 2014):

Tuosta tekojensa peittelystä valehtelulla ja itseään satuttamalla tulivat mieleen Anneli Auerin nuorimpien lasten kertomukset isosiskonsa tekemisistä ja kertomus siitä, että toiseksi vanhin lapsi olisi jossain vaiheessa hakannut omaa päätään seinään. Pistäisikö joku paremmin muistava jotain tietoa siitä, milloin lapset tekivät omien leikkiensä yhteydessä niitä naarmuja toistensa käsiin? Kertoisiko joku tietäväinen tarkemmin, mitä tietoa tuosta vanhimman pojan päänsä hakkaamisesta seinään on annettu ja milloin sitä olikaan esiintynyt?

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 70#p650905

Mikäli tieto pitää paikkansa, poika on pyrkinyt ”itsensä vahingoittamiseen” – tämä puolestaan voitaisiin nähdä oireena turtuneisuudesta, mikä on johtunut traumaattisten tapahtumien todistamisesta eli isän menetyksestä. Tällöin myös viiltely – itsen tai muiden – voi astua kuvaan.

Mikäli viiltelyjälkiä on ollut, niille löytyy siis mahdollisesti muitakin selityksiä kuin ne, mistä lapset ovat kertoneet:

Löydösten synnylle ei ole esitetty muuta tai uskottavampaa selitystä kuin ne tapahtumat, joista B, C ja D ovat kertoneet. (Julkinen seloste)

Tosin yksi lapsista oli ”lipsauttanut” lasten keskinäisistä leikeistä. Olisikohan tuota pitänyt tutkia tarkemmin ennen rankkoja lsh-tuomioita?

Yhdeltä lapselta lipsahti yhdessä haastattelussa, että ”viiltely” olikin itse asiassa lasten keskinäistä leikkiä. (Auerin vastine)

zem kirjoitti: Toisaalta en edelleenkään ymmärrä, miten viiltely liittyy lsh-jutuun – vielä vähemmän ymmärrän miten se liittyisi Lahden surma-asiaan. Löydettiinkö viiltelyjälkiä anogenitaalialueilta?

Zem hyvä, kyllä nämä asiat liittyvät toisiinsa, vaikka syyttäjät yrittävät aktiivisesti omia mokailujaan häivyttää. Nämä liittyvät niihin syyttäjien esille tuomiin täysin tuulesta temmattuihin saatananpalvontakuvioihin, joilla syyttäjät saivat korkeimman oikeuden tekemään ehkä historiansa surkeimman päätöksen ja palauttamaan Ulvilan surma-asian käsittelyn lähtöpisteeseensä, eli Satakunnan käräjäoikeuteen.

Innostuin katsomaan uudelleen Pekka Lehdon Ulvilan murhamysteeridokumenttia, kun itseäni alkoi vaivata, mitä vanhin tytär oli elokuvassa todennut niistä hänelle suoritetuista lsh-epäilytutkimuksista. Siellä tytär kertoo, kuinka luuli menevänsä lääkärintarkastukseen, koska oli ollut vähän kipeä. Totuus olikin toisenlainen: Tytär oli viety sairaalaan, jossa hänen kertomansa mukaan sinisellä valolla tutkittiin jokainen milli käsistä, selästä ja joka paikasta.

Ja nyt palautellaan mieliin muutamia asioita, jos ne ovat joltakulta muultakin päässeet unohtumaan. Vieläkö muistatte, että syyttäjän mukaan uhrin, siis Jukka S. Lahden, olkapäähän isketyt veitseniskut muodostavat väärinpäin katsottuna ristinmerkin?

Siitä päästään sitten sujuvasti seuraavaan loppuhuipentumaan:
"Syyttäjän asiantuntijalääkärin mukaan vanhimman tyttären ihon alta löytyi ultraviolettivalotutkimuksissa paljaalle silmälle näkymätön viiltoarpi, joka on samanlainen ristikuvio, mikä oli löytynyt lapsen surmatun isän olkapäästä."

Ehkä jätän mainitsematta tämän kyseisen asiantuntijalääkärin nimen, kun se on jo kaikkien tiedossa. Päivänselvää on, ettei tätä asiantuntijalääkäriä olisi koskaan tullut käyttää tuossa tilanteessa, jossa hän itse oli toipumassa elämänsä toistaiseksi pahimmasta kriisistä. Tätä lääkäriä käytettiin härskisti hyväksi muutaman viranomaisen toimesta ja hänen lausuntonsa avulla puolestaan saatiin aikaiseksi vuosisadan oikeusmurhan jatkuminen Suomessa.

Pojan "alitajunnasta" vähitellen esiin tulleet seikat Lahden murhayöstä joutuvat
väitettyjen viiltelyjen perusteella hieman erikoiseen asemaan -

on käsittääkseni esitetty, että viiltelyä olisi motivoinut pelottelu: sitä olisi harjoitettu,
että lapset eivät uskaltaisi kertoa "totuutta" murhayöstä.

Tämä tavallaan jo edellyttää muistuttamista murhayön tapahtumista - "et kerro mitä
tiedät, tai - ". Tällainen muistuttaminen ei käsittääkseni edesauta "alitajuntaan" painumista
- viiltely edellyttäsi, että tapahtumat ovat selvässä päivätajunnassa ja niistä käsketään olla kertomatta väkivallan uhalla. Uhkaa olisi jatkunut vuodesta 2007 vuoteen 2009.

Eli sikälikin ihmetyttää nämä "alitajunnasta" vähitellen purkautuneet "muistot" - eikä nyt
puututa enemmän siihen, että alitajunta ylipäätään ei tee eroa fantasioiden ja kuvitelmien
ja todellisten tapahtumien välillä (jos olen Freudia oikein ymmärtänyt).

Pieni liekki yllä:

Zem hyvä, kyllä nämä asiat liittyvät toisiinsa, vaikka syyttäjät yrittävät aktiivisesti omia mokailujaan häivyttää. Nämä liittyvät niihin syyttäjien esille tuomiin täysin tuulesta temmattuihin saatananpalvontakuvioihin, joilla syyttäjät saivat korkeimman oikeuden tekemään ehkä historiansa surkeimman päätöksen ja palauttamaan Ulvilan surma-asian käsittelyn lähtöpisteeseensä, eli Satakunnan käräjäoikeuteen.

Tuulesta temmattuihin? Eivätkö saatananpalvontaväittet juontaneet pojan kertomaan? Tämä
oli kai kertonut tuhkalla seinälle piirretyistä kuvioista yms. menoista, joihin sitten kai kuului
myös viiltelyä, muistaakseni, eli näitä olkapäihin piitrrettyjä ristejä väärinpäin yms.

Lisää vain ihmettelyä järjestyksestä, missä poika on asioita kertonut: ensin tulevat
esille "alitajunnasta" 2006 tapahtuneeseen murhaan ja äidin ja siskon osuuteen liittyyvät
muistikuvat, ja vasta sen jälkeen ilmeisesti "muistiin palaa" vuonna 2007 - 2009 tapahtunut
lsh-kuviot sekä niihin liittyneet rituaalit.

Eli jälkimmäisistä tapahtumista on 2011 kulunut pari - kolme vuotta, eivätkä nämäkään
vartsin erikoislaatuiset tapahtumat olleet säilyneet muistissa? Siis dildon kanssa pihalla
juoksemiset yms?

Ja jos lsh-tapahtumat olivat säilyneet varsinaisessa muistissa (vaikka niistä ei kenellekään kerrottukaan), eivätkö menot olisi herätelleet 7 - 9 vuotiaassa lapsessakin kysymyksiä myös isän murhaan liittyvistä asioista?

Nyt ilmeisesti kaikki kerrotut asiat olivat pysyneet "alitajunnassa" vuoteen 2011 asti?
Kyllä kouluikäinen lapsi muistaa vain parin vuoden takaiset hyvin erikoiset tapaukset.

Poikaa kymmeniä tunteja - vastoin suosituksia - kuulleet psykologit eivät ilmeisesti ole
edes pyrkineet asettamaan pojan kertomaa aikajanalle, jolloin asioiden muistamisjärjetyksen kummallisuus olisi hypännyt silmille. Nyt näyttää, että on vain ymmärretty ja hymistelty.

Sisotalo taitaa olla oikeassa huomauttaessaan, että poliisin olisi tullut hoitaa pojan
kuuleminen alusta lähtien - tämä olisi varmasti (?) ollut kuulemisessa tarkempi ja vaativampi
ja painanut välillä jarrua eikä rohkaissut "vapaata assosiaatiota", mihin terapeutit ovat tottuneet ...

Zem kirjoittaa tuossa edellä täyttä asiaa. Olisi tietysti asioita valottavaa, jos joku pistäisi näihin oikeusprosesseihin suoranaisesti liittyvät tapahtumat aikajanalle. Aikajanalle pitäisi siis aluksi pistää oikeuden antamat tuomiot Ulvilan surma-asiassa ja Auerin lasten väitetyissä lsh-rikoksissa. Siellä pitäisi olla merkittyinä peitetoiminnan, salakuunteluiden, tehtyjen kotietsintöjen, asianosaisille tehtyjen kuulustelujen ja lasten tutkimusten ajankohdat. Kuulustelujen sisältöä pitäisi tuoda esille olennaisilta osilta, jotta kaikille vähitellen hahmottuisi, kuinka tarkoitushakuisesti oikeusprosesseja on viety eteenpäin ja kuinka törkeästi lapsia on äidin asiattoman pidätyksen jälkeen erinäisten asiantuntijoiden ja viranomaisten toimesta kohdeltu. Nuoremmat lapset tuskin ovat ymmärtäneet, että heidän mielikuvituskertomuksiaan on käytetty hyväksi lavastettaessa äidistä murhaajaa ja pedofiiliä. Mitään muuta näyttöähän ei äidin tuomitsemiseksi ole ollut olemassa.

Pienenä sivujuonteena ovat sitten nämä MJE:n väitöskirjatutkimukset. Minun mielestäni on ihan oikeutettua kysyä, millä luvilla Auerin lapsia on käytetty oikeuslääketieteellisinä koekaniineina. Ketkä kantavat vastuun siitä, että Auerin perheen vainoaminen loppuu ja että Jukka S. Lahden oikea surmaaja taustajoukkoineen tuodaan oikeuden tuomittavaksi? Onko Suomen oikeuslaitoksella rohkeutta selän suoristamiseen?

Jokainen voi aikansa kuluksi perehtyä Obelux CR9-laitteen käyttöohjeeseen (http://www.obelux.com/Portals/0/Documen ... MANUAL.pdf) ja miettiä, onko valmistaja tarkoittanut laitteen käytettäväksi oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa. Ainakin käyttöturvallisuusohjeet ovat ristiriidassa sen kanssa, miten laitetta on viimeisimpien tietojen mukaan lasten tutkimuksissa käytetty. Ei kai tällaista keskeneräistä tutkimusmenetelmää ole käytetty laajemmalti lsh-rikosoikeudenkäynneissä? Eikö tällainen ole täysin rikollista puuhaa?

ZEM:
Lääkärit ovat sitten löytäneet jälkiä kyseisistä viiltelyistä Obelux uv-laitteen avulla, jota ei ilmeisesti ainakaan tutkimusajankohtana oltu vahvistettu lääketieteelliseksi tutkimuslaitteeksi – tutkimus asiasta julkaistiin vasta 2014, mitä tietysti tulisi seurata vahvistava jatkotutkimus ja polemiikki.

Tämänkaltainen laite kykenee paljastamaan tietojen mukaan vain sellaisia jälkiä, jotka eivät ole enää paljaalla silmällä havaittavissa, vaan ihon ja 1,5 mm:n syvyyden välissä, mihin uv-säteily lyhytaaltoisena kykenee tunkeutumaan.

Lääkärit ovat tutkineet lapset kyseisellä laitteella ilmeisesti Minna Joki-Erkkilän johdolla.
Kaksi muuta kolmesta lääkäristä ovat ilmeisesti kuuluneet Joki-Erkkilän tutkimusryhmään, muutenhan heillä ei olisi ollut pätevyyttä vahvistaa MJE:n havaintoja (julkaisemattoman tutkimuksen lukeminen ei pätevöittäisi arvioimaan paikan päällä Auerin lapsille tehtyä uv-tutkimusta

MJE:n tutkimusryhmään kuuluivat Joki-Erkkilän lisäksi Juha Rainio, Heini Huhtala, Aki Salonen ja Pekka Karhunen.

NS:

Voisiko asia mennä näin:

Obelux CR 9 meni vasta myöhemmin TYKS:iin (vuosi 2013), valokeilaan astuu yhä enemmän TAYS:n rooli.
Jos TAYS:llä oli laite ennen sen virallista käyttöönottoa, se olisi ollut nk. kehitysvaiheessa oleva laite eli prototyyppi. Jolloin sen kokeiluaika on voinut olla tosiasiallisesti selvästi pidempi. On mahdollista, että laite on mennyt TAYS:n jo vuoden 2010 alussa tai jopa vuonna 2009. Siinä tapauksessa MJE oli laitteen kanssa tekemisissä jo ennen vuotta 2011.

Tästä alkaa hahmottua kuva, mitä ehkä on tapahtunut.
Psykoterapeutti, oikeuslääkäri, biostatistikko ja joku muu lääkäri sekä MJE lähtivät yhdessä kartoittamaan laitteen käyttömahdollisuuksia diagnoosin tekemiseksi. Ehkä tämä biostatistikon rooli olisi ollut kartoittaa tilastollisia menetelmiä, joita tässä olisi ollut mielin määrin. Oikeuslääkäri olisi tuonut oman asiantuntemuksensa esille ja toisaalta hän olisi voinut koekäyttää laitetta patologian laitoksella. Psykoterapeutti voisi tuoda kaivattua asiantuntemusta esim. juuri lasten hyväksikäytön tai pahoinpitelyn osalta. MJE osaamisalue olisi ollut sitten gynekologia.

Tässä valossa on hyvin todennäköistä, että laitetta on käytetty kliinisessä laitetutkimuksessa.

On mahdollista, että korkein oikeus ei ole ottanut tätä asiaa valituksista huolimatta käsittelyyn, koska sen taustalla on ollut tietoisuus nk. tutkimusryhmästä, johon on kuulunut nimekkäitä tutkijoita, jolloin kysymys on ollut tuomarin näkövinkkelistä katsottuna hyvin vankasta näytöstä, koska tässä tapauksessa olisi siis ollut suoria todisteita väkivallasta tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

"Lapseen kohdistuneissa pahoinpitely- ja seksuaalirikosasioissa lapsen ja vastaajan kertomukset saattavat usein olla ainoat tuomioistuimelle syytteessä väitetyistä tapahtumista esitettävät välittömät eli suorat todisteet, jos todennettuja fyysisiä vammoja ei ole." http://www.oikeus.fi/hovioikeudet/helsi ... sitalo.pdf

ZEM:

Nämä alle kolme minuuttia tutkimusta + otetut kuvat olivat siis ratkaisevia lsh-tuomion
kannalta (lasten kertomusten ohella).

NS:
Kyllä nämä kuvat olivat aivan ratkaisevia tässä tuomiossa.

Tämä ongelma on siinä, että laitteella ei ole CE-merkintää, eikä ole edelleenkään. Nyt jos laitetta käytetään lääketieteellisten tutkimusten tekemiseen, joiden löydökset on oikeudenkäynnissä esitetty oikeuslääketieteellisenä todistusaineistona, ollaan alueella, joka ei ole enää edes kliinistä laitetutkimusta.

Haluan selventää tätä ZEM:N kuvaesimerkin avulla, jotta voin konkretisoida sen mitä tarkoitan, siinä tapauksessa, että laitetta on käytetty diagnoosin tekemisen välineenä.

ZEM:
Alla vastaavalla menetelmällä otettu kuva:



Kuvassa ”arpia” (valkoiset juovat) on muuallakin kuin rajatuilla alueilla. En tiedä onko rajaukset tutkittavan kertomuksen perusteella tehnyt poliisi vai lääkäri? Käsittääkseni kertomuksen ja löydösten vertaaminen kuuluisi poliisille. (Kuva suurennettuna sivustolta http://www.crime-scene-investigator.net ... photo.html)

Jos näitä kahta kuvaa katsoo ja vielä ehkä onnistuu suurentaa niitä, niin vasemmalla puolella olevassa kuvassa näkyy jälkiä. Siinä näkyy painalluksia, mahdollisesti punoitusta ym. ja lisäksi voisi olettaa, että potilas itsekin kertoo, että jossakin kohtaa on aristusta tai kipua.
Syntyy siis tilanne, jossa lääkärin tehtävä on etsiä enemmän, etsiä syytä tälle esim. kivulle. Lääkärillä voi olla esidiagnoosi kysymysmerkillä jo tässä vaiheessa tiedossa.
Jos se olisi jo parantumisvaiheessa oleva mustelma, siinäkin voi olla kipua vielä pitkän aikaa
senkin jälkeen vaikka suoranaista värimuutosta ei enää näy iholla. Iho voi siitä huolimatta olla erinäköinen, eri tuntuinen.
Joten on edelleen diagnoosi olemassa - parantumisvaiheessa oleva mustelma kysymysmerkillä.

Nyt mennään alueelle, jossa ei ole diagnoosia. Ei ole kipua, ei ole ihossa olevaa mitään asiaa, joka olisi nähtävillä esimerkiksi punoituksena tai iho olisi hieman erilaisen tuntuinen tai jotain muuta.

Konkreettinen esimerkki, risti A:n olkapäässä. Hän ei ole sitä itse havainnut eikä kukaan hänen lähipiiristään. Mutta diagnoosi on tehty - vamma olkapäässä.

Jos lääkärillä ei ole kuin omat kädet ja silmät ja valolamppu, röntgenlaite ja vaikka vielä tietokonetomografia päälle ja hän ei näillä keinoilla kykene löytämään mitään vammaan liittyvää ihmisen ihosta, silloin ollaan hyvin vaikean kysymyksen edessä.

Tässä on erittäin paljon avoimia kysymyksiä. Tässä vain yksi esimerkki liittyen tuomareihin.

Tuomioistuin mielessä on kysymys siitä, että voiko sellainen näyttö, joka on aikaan saatu menetelmällä, jolla ei ole lääkinnällisen laitteen hyväksymismerkintää, olla juridisesti pätevä näyttö? Jos heillä on ollut tietämys tästä, ovat silloin myös tuomarit vastuussa. Heillä on vastuu selvittää asian juridinen puoli mitä todisteaineistoa tuomioistuimessa voi ylipäätään esittää. Itse asiassa tuomareiden tehtävä olisi ollut selvittää, millä menetelmällä heille tuotettu kuvamateriaali oli tehty, samoin kuin se, että mikä sen materiaalin näyttöarvo suhteessa muihin tapauksiin voi olla.

Nicht schuldig kirjoitti:Tämänkaltainen laite kykenee paljastamaan tietojen mukaan vain sellaisia jälkiä, jotka eivät ole enää paljaalla silmällä havaittavissa, vaan ihon ja 1,5 mm:n syvyyden välissä, mihin uv-säteily lyhytaaltoisena kykenee tunkeutumaan.

Mitäs jälkiä sen sitten pitäis paljastaa?

Sellaisia, jotka näkyy paljaalla silmälläkin, vai? Mutta eihän niitä tartte paljastaa, kun ne näkyy ilmankin, häh!

Ihmettelen ajatuksenjuoksemattomuuttasi.

kerroush kirjoitti:

Nicht schuldig kirjoitti:Tämänkaltainen laite kykenee paljastamaan tietojen mukaan vain sellaisia jälkiä, jotka eivät ole enää paljaalla silmällä havaittavissa, vaan ihon ja 1,5 mm:n syvyyden välissä, mihin uv-säteily lyhytaaltoisena kykenee tunkeutumaan.

Mitäs jälkiä sen sitten pitäis paljastaa?

Sellaisia, jotka näkyy paljaalla silmälläkin, vai? Mutta eihän niitä tartte paljastaa, kun ne näkyy ilmankin, häh!

Ihmettelen ajatuksenjuoksemattomuuttasi.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artik ... at/2369980

Tässä ovat Seitsemän Uutiset 16.10.2013.

Tämä lainauksesi oli muuten ZEM löytämä tieto.

Mutta katsokaapa tässä esiteltyä laitetta, vasemmalla olevassa käsivarressa näkyy esim. raapimisjälkiä?

En oikein ymmärrä tätä, jos kerran tällä pitäisi nähdä sellaista, jota ei voi enää nähdä ihon pinnalla.

Ennen vanhaan kyliä kiersi mustalaisennustajia, he katsoivat käden viivoja ja siellä oli nk. elämänviiva.

Sitä vaan, että kyllähän se elämänviiva näkyy tässä UV valossa!

En edelleenkään ymmärrä miten jotain voi tutkia, jota ei pysty koskettamaan, jota ei pysty näkemään, jota ei pysty paikantamaan, jos kukaan ei sano missä se on?
Miten joku voi näyttää 105 kohtaa omaa kehostaan? Mistä hän muistaa missä kaikki kohdat ovat?

Muuten asiantuntija lausunnon täytyy olla niin selkeä, ettei se jätä kysymyksiä roikkumaan ilmaan. Jos asiantuntijalta kysyy ja hän vain väittää jotain asiaa, jota ei kykene loogisesti seuraamaan, on mielestäni tapahtunut jotain sellaista, jonka pohjalta tuomari ei saisi päätöstä tehdä, koska tuomarin täytyy itsensä ymmärtää asiantuntijan tekemät johtopäätökset ja oikeastaan tuomarin täytyisi kyetä tarkastamaan asiantuntijan tekeminen.

Jokaisella tuomarilla täytyy olla jonkinlainen "työkalupakki" eli vähimmäisymmärrys lääketieteellisestä alueesta. Myös tuomari voi ottaa erilaisia oppaita käteensä ja tarkistaa sieltä esim. patologisia asioita, jotta hänellä on edes elementaarinen kuva asiasta.

En oikeastaan ymmärrä miten tuomari voi mennä tietämättömyyden taakse.

Jos on olemassa vakavasti otettavia ristiriitoja tai järkevällä tavalla perusteltuja viitteitä, jotka asettavat asiantuntijan esittämän todistuksen kyseenalaiseen valoon, on tuomio todellisuudessa mielivaltainen, jos se perustuu sellaiseen asiantuntijalausuntoon.

Jos ajatellaan, että tämän asiantuntijalausunnon yksi johtopäätös on se, että kahdella lapsella on samassa kohdassa kehossaan samanlainen merkki, ja jos joku ihminen miettii miten se on mahdollista, ja päätyy asiaa harkittuaan siihen lopputulokseen, että oikeastaan ainoa varma menetelmä on se, että ihon alle on ruiskutettu jotain samaan kohtaan molempiin lapsiin (idea ei ole minun), niin mitä tässä pitäisi ajatella?

Nicht schuldig kirjoitti:En edelleenkään ymmärrä miten jotain voi tutkia, jota ei pysty koskettamaan, jota ei pysty näkemään, jota ei pysty paikantamaan, jos kukaan ei sano missä se on?

Häh?

Tutkitaanhan mustia aukkojakin!

ZEM:
Tämänkaltainen laite kykenee paljastamaan tietojen mukaan vain sellaisia jälkiä, jotka eivät ole enää paljaalla silmällä havaittavissa, vaan ihon ja 1,5 mm:n syvyyden välissä, mihin uv-säteily lyhytaaltoisena kykenee tunkeutumaan.[/quote]

NS:

"Diagnosemöglichkeiten:

Eine Wood-Lampe erzeugt ein Lichtspektrum im Bereich von langwelligem UV-A-Licht (340 – 360 nm) und dient der Diagnostik von Hämatomen.
Weitergeleitet von UV-Licht)"

Tässä sanotaan otsikon "diagnoosimahdollisuudet" alla yhtenä kohtana niin, että Wood valo tai Wood lamppu olisi alueella (340-360 nm=nanometri?) ja sillä voi diagnosoida hematoomia eli mustelmia.

En saa selvää mikä on tämän lampun ero Obelux CR9? Tällä Wood lampulla on tehty tutkimuksia ja sitä käytetään diagnoosin tekemiseen pahoinpitelytapauksissa.
Nyt olisi ensiarvoisen tärkeää ymmärtää mikä on näiden kahden laitteen ero?
Onko Wood lamppu valkolamppu ja Obelux sitten myös värillinen?
Onko Obeluxissa jokin ominaisuus miksi sen avulla näkisi ehkä syvemmälle?
Miksei tätä Wood lamppua käytetä arpien etsimiseen?
Mikä näitten kahden ero on?

" Oberflächliche Hämatome im Bereich der der Subkutis sind leicht durch die Verfärbung des betroffenen Gewebeabschnitts zu erkennen. Tiefer gelegene Hämatome können sich durch eine Schwellungbemerkbar machen oder sind - wie bei intrakraniellen Hämatomen - nur indirekt durch die von ihnen verursachten Funktionsstörungen erkennbar."

Pintapuolisia hematoomia ihonalaiskerroksessa on helppo tunnistaa värjäytyneestä kudoksesta. Hematoomat, jotka sijaitsevat syvemmällä voidaan havaita turvotuksesta tai ovat -kuten aivokudoksissa olevat hematoomat - vain epäsuorasti tunnistettavissa sen aiheuttamista oireista.

http://flexikon.doccheck.com/de/H%C3%A4matom

Tämän perusteella näyttäisi siltä, että on olemassa nk. Wood lamppu, jolla voi tutkia mustelmia. Sitä mustelmaa voi tutkia edelleen niin kauan aikaa kuin se on jossain tietyssä syvyydessä ja siinä on turvotusta tai väriä.

Kerroush:
"Häh?
Tutkitaanhan mustia aukkojakin!"

NS:
Kuten ylläkin kuvaillaan, ne mustat aukot täytyy jostain tunnistaa missä ne ovat?