Kuolemannaakka kirjoitti:--
Minunkin on jotenkin vaan vaikea tuota klapia uskoa, koska tuota reikää päässä ei ole kyllä klapilla tehty. Ja minusta nuo iskut on lyöty astalolla, jossa on vaaka-asentoinen terä, eikä pystyasentoinen.
Mäkinen kyllä todisteli pystyasentoisen (kuten kirves) puolesta ikkunanrikkomisastalona, mutta minusta ja oikeudenkin mielestä tappoiskut on lyöty uhrin sivulla seisten, joten astalon pitää olla sorkkarautamainen, ei kirvesmäinen, eikä klapimainen. Täytyy miettiä asiaa käytettävissä olevan tilan kannalta. Ja osuisiko klapi kaksi kertaa noin siististi sorkkamaisen jäljen jättäen, juuri oikeassa kulmassa siis, koska klapin reuna ei ole alemmaksi mitään jälkeä jättänyt... tässä ehdotetussa klapissahan on pitkä suora reuna, se ei ole muistaakseni vähääkään käyrä. Joten miten tulee kaksi kertaa tuollainen sorkkajälki?
Eli edelleen laitan oman panokseni sorkkarautamaisen astalon puolelle... Pitää myös huomata, että uhri kenties liikkui, isku ei ole 100%:sesti suora eivätkä iskut ole identtisiä voimaltaan tai suuntaukseltaan, vaan jompi kumpi sorkka ottaa kiinni ensin... iho repeytyy ja muuttaa haavan ulkonäköä yms.--
Klapien, jotka ymmärtääkseni olivat aika kevyitä, olen ajatellut olleen Lahden puolustusvälineitä. Hiilihanko olisi saattanut olla tehokkaampi ase, mutta ehkä Lahti tyytyi klapeihin, koska ei arvannut että tunkeutujalla oli tappaminen mielessä.
Aluksi oli klapi Lahden molemmissa käsissä, kuten Auerkin arveli, tai kädessä oli vain yksi klapi. Kamppailutilanteessa huppis sitten humautti uhria niin että klapi lensi sängyn tyynyjen lähelle. Tämä oli se vähemmän vereentynyt klapi. Lahden käteen jäi enää se toinen klapi tai Lahti nappasi toisen klapin viereisesti puupinosta.
Huppis ei mielikuvissani ole itäimaisia taistelulajeja harjoittava ninja. Murhatapa ja murhatyössä käytetyt välineet ei tue tällaista mielikuvaa. huppis epäilemättä on kuitenkin ollut liikunnallinen ja fyysisesti vahva, ei mikään Karhua lipitelevä sohvaperuna.
Lahden pään haavoista ei liene löydetty puuainesta, joka viittaisi siihen, että huppis olisi tyytynyt kalauttelemaan häntä klapeilla. Ei tosin ole tainnut löytyä puujäämiä myös Lahden käsistä? Klapit eivät rikoksen selvittämisen kannalta kuitenkaan taida olla olennaisimpia asioita.
Surmavälineistä fileerausveistä pidän kuitenkin yhtenä tärkeimmistä johtolankoja ellei peräti tärkeimpänä. Malli on sen verran harvinainen, että sen alkuperän selvittämisen avulla olisi todennäköisesti mahdollista päästä huppiksen jäljille. Paten antamaa vihjettä kannattaisi seurata. En näe merkittäviä perusteita olettamukselle, että huppis olisi jättänyt veitsen surmapaikalle tarkoituksellisesti hämäykseksi.
Mitä tulee huppiksen käyttämään astaloon, olen edelleen sorkkaraudan tai muun sorkkapäisen välineenkannalla. Lahden pää olisi todennäköisesti ollut vielä paljon pahempaa mössöä, jos huppis olisi astaloinut retkikirveen terällä. Ilmeisten sorkan jälkien lievän epäsymmetrisyyden ymmärrän selittyvän luonnollisesti samantyyppisillä asioilla, joita Naakka esitti.
Astalon mallia kannattaa kuitenkin selvittää. Huppiksella tuskin oli matkassaan laajaa ase- tai työarsenaalia. Todennäköisesti hän käytti yhtä ja samaa välinettä paitsi Lahden astalointiin myös ikkunan rikkomiseen. Oletettavasti astalossa oli sorkkapään lisäksi toisenkinlainen terä.
Tekninen tutkija Matti Mäkinen:
Rikotun ikkunan pielessä ulkopuolella olleissa listoissa oli puolipyöreltä 15-16 millimetrin vahvuisella putkella tehtyjä jälkiä. Jäljissä ei ollut maalia eikä ruostetta, joten käytetty väline on ollut metallinen. Ikkunan reunassa sisäpuo¬lella olleessa muovilistassa olleen katkaisujäljen perusteella ikkunan rikkomi¬seen käytetyssä välineessä on täytynyt olla varrensuuntainen terä. Väline on ollut kooltaan vasaran luokkaa. Välineeksi sopisi pieni retkikirves, pieni lihanuija sekä pioneerien käyttämä yleistyökalu. Terän leveys on ollut 6-7 senttimetriä, mikäli samaa välinettä on käytetty uhrissa olleiden vammojen ai¬heuttamiseen. (KäO 2013, 28. Lihavointi: Lux.)
- Siinä on täytynyt olla varren suuntainen terä, ei siis kuten esimerkiksi sorkkaraudan terä. Etsin esineitä, jotka sopisivat tähän. Varren halkaisijan täytyisi olla noin 16 milliä. Esine voisi olla Fiskarsin vanha retkikirves, vanha venäläinen retkikirves tai jokin vastaava. Ruumista löytyneet pään vammatkin sopivat tähän. (Harri Aalto, Satakunnan Kansa, Päivitetty 9.9.2014 17:08, julkaistu 9.9.2014 14:58. Lihavointi: Lux.)
Syystä tai toisesta Mäkinen hylkää sorkkaraudan ja tarjoilee lähinnä kirvestä. En tiedä, kuinka hyvin hän oli perehnyt uhrin päävammoihin ja iskujen jälkiin. Ovesta ja rikotusta ikkunasta löytyvät iskujäljet olivat hänelle kenties tutumpia.
Kuinka runsaasti varren suuntaiseen terään viittaavia iskujälkiä ovesta löytyi? Jos ovesta ei löytynyt esim. kuin yksi katkaisujälki, joka sopisi kirveenterällä tehdyksi, perusteet sille, että käytössä olisi ollut jonkintyyppinen kirves, taitavat olla heikot.
Kuten todettu, sorkkarautoja on periaateessa lukemattomia malleja. Euroopan perukalla olevan Suomen markkinoilla niitä 10 vuotta sitten ja sitä aiemmin oli kuitenkin rajoitetummin. Joissain malleissa on toisessa päässä kapeneva terä, josta saattaisi jäädä varren suuntaisesti pituussuuntainen leikkaava jälki. Astalon varren halkaisijan tulisi olla 15-16 mm, mutta missä sorkkaraudassa varsi oli puolipyöreää tankoa (sikäli kuin iskujälkeä on havainnoitu oikein)?
En ole vakuuttunut, löytyykö sodanaikaisesta pioneerityökalusta tai pioneerien käyttämästä yleistyökalusta sellaista, joka täyttäisi edellytykset, joita astalolla jälkien perusteella pitäisi olla.
