H.Moilanen kirjoitti: Pe Loka 02, 2020 11:28 pm
Jotenkin sitä kuvittelisi, että jos mitenkään olisi pystytty todistamaan Venäjän syyllisyys, asia olisi 100% varmasti paljastettu. Miksi Ruotsin, Viron ja Suomen onnettomuustutkijat (oliko vielä muualtakin) olisivat suojelleet venäläisiä tällaisessa tilanteessa, jossa yli 850 ihmistä menetti henkensä? Miksi tutkijat eivät olisi edes paljastaneet kylkireiän olemassaoloa, jos oli edes pieni mahdollisuus Venäjän syyllisyydestä?
Muistaakseni Venäjä tarjosi Estonia-tutkimuksen avuksi laitteitaan. Tämän asian saatan kyllä muistaa väärin. Avuntarjous ei tietenkään todista, ettei Venäjä voisi olla syyllinen. Mutta miksi ihmeessä tutkijaryhmä olisi muka suojellut Venäjää...?
Ilmeisesti Venäjä sai vihiä Ruotsin ja MI6:n masinoimasta aseteknologian salakuljetuksesta Tallinnan kautta Tukholmaan. Tämä alkaa olla jo kiistaton fakta, että syyskuussa 1994 tuli ainakin kaksi tällaista kuljetusta M/S Estonialla ennen uppoamisyötä.
Mitä siis tekee Venäjä kun kuulee, että tällainen meno ja meininki on käynnissä? Ei ainakaan voi paljastaa asiaa koko maailmalle, koska näyttäisi liian kaaottiselta ja heikolta jos nyt ihan sillä tavalla tekno vuotaa länteen. Ei näistä asioista haluta siivilien tietävän ylipäänsä yhtään mitään. Ei laillisen yhteiskunnan kuulu ajatella asekauppaa muuta kuin abstraktiona - budjettiasioina, teknologioina, keräyskortteina.
Noniin. Elikkäs. Stephen Davis, se uusseelantilainen journalisti, joka tästä asiasta sai vihiä jo vuostuhannen vaihteessa on sanonut, että Venäjä varoitti ensin Viroa. Että lopettakaa autolautan käyttäminen ihmiskilpenä, tai muuten. No, ei lopetettu, joten Venäjä toisti varoituksensa vielä MI6:lle. Tietoa ei ole, olivatko yhteydessä aiheesta Ruotsiin.
Ymmärrätte varmaan, että missä tilanteessa Ruotsi on ollut kun on antanut tällaisen täysin laittoman ja moraalittoman asesalakuljetuksen tapahtua Itämerellä. Virohan on tässä vastaitsenäistyneenä viaton tuollaisen vanhan ketun kainalossa. Kun se paska sitten osui niin sanotusti tuulettimeen eli tapahtui siellä uppoamisyönä mitä tahansa, Ruotsi tietenkin työntää mieluiten päänsä syvälle hiekkaan. Venäjä toki vittuili tarjoamalla apua, se on niiden tapa heiluttaa kikkeliä tällaisissa tilanteissa.
Se mikä mun mielestä on oikeastaan se kiinnostavin kysymys tässä, että mitä nämä meidän perunat oikein teki? Olivatko messissä Ruotsin ja Viron bisneksissä? Vaiko tyhmyyttään antoivat Ruotsin liidata? Tässähän on rikottu protokollaa katsokaas aika rankalla kädellä ihan alusta alkaen: alus on Viron lipun alla, Suomen talousevesissä. Silti hurrit päättää tutkimuksen ja käytännön toiminnan suhteen abouttiarallaa kaikesta. Mistä tämä johtuu?
Vaikea uskoa, ettei Suomessa oltaisi korkealla tasolla pidetty tätä hommaa vähintäänkin omituisena. Tai ehkä ei vaan olla uskallettu edes ajatella mistä voisi johtua, että naapurin kuninkaalla on yhtäkkiä aivan uudet vaatteet.
Sen jälkeen kun Suomi antoi Yhdysvaltojen lennättää Helsinki-Vantaan kautta vankeja Gitmoon, niin mulla karisi sellaiset isänmaalliset untuvakarvat kyllä kertaheitosta. Siitä nimittäin ei täällä mitään keskusteluja käyty, vaikka ihmisoikeusrikkomushan se selkeästi oli ja kyllä se tiedettiin jo silloin jos vähänkään diplomatiasta ja kansainvälisestä oikeudesta mitään tajuaa, ja kyllähän ne päättäjät pakostakin tajuaa.
Elikkäs, lainaan tässä taas näitä tuolta ajan rakenteiden toispuolelta revittyjä juttuja, joita pidän hyvin mielenkiintoisina sinänsä että huhuthan on kiertäneet jo vuosikymmeniä, että meidän vanha kumikaapelimylly sai teknologiansa ikään kuin kylkiäisenä myymällä tuotteitaan sekä itään että länteen. Eli kaapeliteknologiassa ja myöhemmin mobiiliteknologiassa Suomi oli sellainen bulvaani ikään kuin. Molemmille puolille, jos tajuatte. Mitenköhän Ruotsissa?
Estonia-dokkari herätti sellaisen kysymyksen, johon koen olevani kyvytön vastaamaan itselleni. Dokkarissa nimittäin kerrotaan itämafian myyneen neuvostotekniikkaa hajonneesta Neuvostoliitosta länteen pitkin yhdeksänkymmentäluvun alkua. Yhtä aikaa tapahtui mittavaa kehitystä kuluttajille suunnatussa mobiiliteknologiassa. Yhdeksänkymmentäluvun alussa matkapuhelimet olivat salkun kokoisia, ja lopussa mahtuivat taskuun. Samaan aikaan Nokia ja Eriksson ampaisivat pikkutekijöitä markkinajohtajiksi. Sattumaako?
Osaisikohan joku teknologiaa ja historiaa paremmin tunteva nyymi arvioida esimerkiksi neuvostoliittolaisen vakoiluteknologian vaikutusta mobiiliteknologian kehitykseen yhdeksänkymmentäluvulla.