Mariangel kirjoitti: Ma Touko 12, 2025 8:19 pm
Ei tietenkään pidä tuomita ketään, jollei ole täyttä varmuutta asiasta.
Niin monesti on kuitenkin tullut tuomioita sana sanaa vastaan olleista tapauksista, joissa nainen kertoo tulleensa raiskatuksi. Sen vuoksi tämä kiinnostaa. Joku asia täytyy olla, mitä ei kerrota. Voiko olla näin?
Itseäni lähinnä kummastuttaa, miten aiemmin on voinut tulla tuomioita, jos kyse on todella ollut vain sana vastaan sanaa -tilanteesta. Tässä ketjussa on jo viitattu mm. Hesarin artikkeliin ja syyttäjän kommentteihin, jossa kerrotaan yleiset käytännöt, joiden mukaan pelkkä asianomistajan uskottavaltakaan kertomus ei saisi riittää tuomitsemiseen vaan pitäisi olla myös muuta välillisistä näyttöä, kuten mahdollisia viestejä, lääkärinlausunto, asianomistajan ilmoitus kaverille tms.. Syytetyn syyllisyydestä ei siis saa jäädä varteenotettavaa epäilyä.
Mielestäni nämä kolme esimerkkiä välillisestä näytöstä (viestit, lääkärinlausunto ja asianomistajan kerronta kaverille) saattavat joissain tilanteissa näytöllisesti olla yhtä tyhjän kanssa. Esimerkiksi silloin, jos tämä välillinen näyttökin koostuu vain asianomistajan kertomuksen toistelemisesta. Mitä todistusarvo on sillä, että asianomistaja on päättänyt syyttää raiskauksesta ja kertoo sitten saman tarinan Seriin ohjaamisen jälkeen lääkärille, terapeutille ja vaikka useammallekin kaverilleen? Toki jos lääkärinlausunto sisältää oikeasti jotain muutakin näyttöä kuin asianomistajan kerronta, eli vaikkapa jälkiä, jotka jotka ovat voineet syntyä ei-toivotusta seksistä esimerkiksi kiinnipitämisen, pahoinpitelyn tai retuuttamisen seurauksena niin sitten näitä voitaisiin jo pitää näyttöinä, mikäli voidaan todeta, että jäljet ovat syntyneet juuri väitetyssä tilanteessa. Sekin, jos asianomistaja lähettelee syytetylle viestejä väittäen tulleensa raiskatuksi on mielestäni yhtä tyhjän kanssa, jos syytetty ei vastaa niihin mitään sen suuntaista, mikä tukisi väitettä raiskauksesta. Näin ollen mainittu välillinen näyttö, kuten viestit, lääkärinlausunto ja kaverille kertominenkin, voivat joissain tapauksissa olla ihan vaan asianomistajan oman kerronnan varassa, eli näin ollen voidaan sanoa, että vaadittavaa välillistä näyttöä on, mutta ongelma on siinä, ettei se tarjoa mitään muuta kuin asianomistajan kertomuksen eri henkilöille kerrottuna.
Syyteharkinnassa ja oikeuskäsittelyssä syytetyllä pitäisi olla lain mukaan syyttömyysolettama ja todistustaakan pitäisi olla syyttäjällä. Kuitenkin käytännössä meinaa saada käsityksen, että ikään kuin vaadittaisiin, että syytetyn pitäisi jotenkin pystyä todistamaan syyttömyytensä. Näinhän se ei siis edellä esitetyn näyttövaatimuksen mukaan saisi olla vaan sana vastaan sanaa -tilanteissa syytös tulisi hylätä.
Hiljattain uutisissa on kuitenkin ollut esillä muutamia tapauksia, jossa kyseessä on ollut väärä raiskaussyytös eli raiskausta ei ole oikeuskäsittelyn mukaan tapahtunut. Kaikissa näissä tapauksissa on kuitenkin ollut joku todiste tai todisteita, jolla syytetty on pystynyt todistamaan syyttömyytensä ja osoittamaan asianomistajan valehdelleen. Näissä esimerkeissä asianomistajan kertomusta toistelevia näyttöjä voi olla enemmänkin, kuten lääkärilausuntoja ja kavereiden todisteluja, mutta en lähtenyt googlailemaan. Seuraavaksi nuo esimerkit:
1) Otsikon case eli asianomistaja syytti kolmen miehen raiskanneen hänet Malmin sairaalan puskassa:
Näyttö: Asianomistaja kertoi heti väitetyn raiskauksen jälkeen vartijalle, poliisille, lääkärille jne.. Jälkeenpäin ahdistuneisuutta, joka ilmeni mm. pelkona liikkua julkisilla paikoilla.
Todisteet syytteen hylkäämiselle: Asianomistajan kerronta, josta puuttuu muistamattomuuden takia yhtä jos toista. Lisäksi asianomistaja väitti olleensa lähes tiedottomassa tilassa lääkkeiden ja alkoholin sekakäytön takia ja että pystyi tuskin kävelemään ja että hänet ikään kuin vedettiin kädestä puskaan. Kuitenkin mm. lääkärin kirjaukset, valvontakameranauhat ja vartijoiden kertomus todistivat jotain ihan muuta. Epäselväksi jäi keksikö asianomistaja syytöksen morkkiksissaan vai oliko hänellä lääkkeiden ja alkoholin sekakäytön takia vääristyneitä muistikuvia. Lääkkeen nimestä ei tietoa eli voiko olla jotain mielenterveydellisiäkin harhoja?
2) Nainen syytti, että hänet kotiin kyydinnyt taksikuski raiskasi hänet:
Näyttö: Nainen kertoi heti väitetyn raiskauksen jälkeen kotona odottavalle miehelleen.
Todiste syytteen hylkäämiselle: Taksin nauhoittavan kameravalvonnan nauhat todistivat, että seksi tapahtui yhteisymmärryksessä.
3) Nainen syytti, että baarituttavuus raiskasi hänet jatkoilla:
Näyttö: Nainen teki rikosilmoituksen heti väitetyn raiskauksen jälkeen lähdettyään saman tien asunnosta.
Todiste syytteen hylkäämiselle: Mies oli nauhoittanut tilanteen älykellolla, mistä paljastui, ettei mitään raiskausta tapahtunut.
4) Nainen syytti, että bdsm-seksikumppani kuristi ja raiskasi häntä 2 tuntia:
Näyttö: Nainen teki rikosilmoituksen vasta kuukausia myöhemmin, kertoi kaverilleen, kertoi lääkärille ja ilmeisesti terapeutille. Naisen pitkät sairaslomat töistä, koska henkinen puoli järkkyi väitetyn raiskauksen takia.
Todisteet syytteen hylkäämiselle: Nainen jäi väitetyn raiskauksen jälkeen syytetyn luo pariksi tunniksi ilmeisesti puhumaan niitä näitä, kuukausia jatkunut viestittely syytetyn kanssa niitä näitä kirjoitellen, suhteen kuivuminen josta seurasi raiskaussyyte.
5) Nainen syytti, että kaksi miestä tunkeutui hänen asuntoonsa aseella uhaten ja raiskasi hänet
Näyttö: Naisen soitto poliisille ja rikosilmoituksen teko heti väitetyn raiskauksen jälkeen, minkä seurauksena syytetty eli naisen kanssa juuri äsken iltaa viettänyt deittikumppani otettiin heti kiinni kuulusteltavaksi
Todisteet syytteen hylkäämiselle: Väitettyä asetta ei löytynyt eikä myöskään väitettyä toista "raiskaajaa" eikä hänen DNA:ta, koska asunnossa ei ollut muita miehiä kuin syytön deittikumppani.
Muutaman vuoden takaa löytyy seuraava esimerkki:
6) Teinityttö syytti, että illanviettokumppani raiskasi hänet leffojen katselun jälkeen:
Näyttö: Asianomistajan kertomus kavereilleen ja asianomistajan poliisille toimittama kuvakaappaus illanvieton aikana katsotuista Netflix-leffoista.
Todiste syytteen hylkäämiselle: Asianomistajan toimittama kuvakaappaus ei ollut totuudenmukainen, sillä asianomistaja oli poistanut Netflix-historiasta syytetyn kanssa katsomansa leffan nimen.
Mitä veikkaatte, miten syytettyjen olisi käynyt, jos näissä edellä esitetyissä esimerkeissä syytetyt eivät olisikaan pystyneet esittämään oman kerrontansa lisäksi näitä syytteen hylkäämiseen johtaneita todisteita? Tai esimerkissä numero 5 tuo nainen olisikin väittänyt, että raiskaajia oli vain yksi. Aivan. Tuomihan noista olisi tullut. Mutta eihän se saisi mennä niin, sillä sana vastaan sanaa -tilanteissa pitäisi olla muutakin välillistä näyttöä kuin asianomistajan kertomus. Ei todellakaan ole mikään lain vaatimus eikä oletus, että syytetyillä pitäisi olla heidän syyttömyyden puolesta puhuva videotallenne tai ääninauha. Tämän takia näissä sana vastaan sanaa -tapauksissa ollaan todellakin Pandoran lippaan äärellä ja väkisinkin herää kysymys, kuinka paljon vääriä tuomioita on jo annettu, jos sana vastaan sanaa -tilanteet on ratkaistu asianomistajan eduksi vain sellaisella välillisellä näytöllä, joka koostuu ainoastaan asianomistajan oman kerronnan toistamisesta lääkärille, terapeutille, kavereilleen jne..?
Viimeistään tämän Malmi-tapauksen jälkeen syyteharkinnan ja oikeuslaitoksen pitäisi olla entistä varovaisempi juurikin näissä sana vastaan sanaa- tilanteissa, joissa
"se vaadittava välillinen näyttökin" koostuu vain asianomistajan oman kerronnan toistoista lääkärille, kavereille ja muille, ettei jouduta tilanteisiin, jossa sana vastaan sanaa -tilanteissa syytetyn pitäisi jotenkin pystyä todistamaan syyttömyytensä. Se kun ei ole lain vaatimus vaan lain vaatimus on se, että syyttäjän pitää pystyä todistamaan syytetty syylliseksi niin, ettei syytetyn syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Toisin sanoen todistustaakka on syyttäjällä eikä syytetyllä.