Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Täällä näyttää olevan laaja rintama, joka uskoo, että oikeat syylliset tiedetään, ja että he ovat paikallisia. Tässä asiassa pelkkä usko ei kuitenkaan riitä.
Erityisesti "Rikosmaisteri" näyttää pitävän tätä lähes faktan veroisena tietona. "Strangelove" on suunnilleen samoilla linjoilla. Suuri joukko muita kirjoittajia on sitten seurailijoita ja suunnilleen samaa mieltä. Historia on osoittanut. että enemmistö ei ole aina oikeassa - enemmistö on joskus myös väärässä. Näitä rikoskysymyksiä ei ratkaista äänestämällä, vaan pitää olla asiatietoihin perustuvaa näyttöä.
Minusta useimmat saatavilla olevat tiedot viittaavat edelleen eniten juuri RH:n suuntaan.
Katoamisilmoitus tehtiin vasta 4.8.1959. On luonnollista, että havainnot mopedimiehistä ovat tulleet poliisille selvästi vasta sen jälkeen. Onhan siellä päteviä silminnäkijöitä, kuten se ylivääpeli, joka oli nähnyt RH:n silmästä silmään lähietäisyydeltä. On selvää, että näin tunnetussa rikoksessa on joukossa paljon myös vääriä havaintoja eri mopedimiehistä, ja ne sekoittavat siellä joukossa olevia oikeita havaintoja. Tällainen on aivan odotettua. Mahtavatko Rikosmaisteri ja Strangelove myöntää tuon rajavääpelin tunnistuksen Heinävedellä. Se oli tapahtunut 5. tai 6. päivä elokuuta 1959. Tarkistus löytyy tästä ketjusta. Sehän todistaa, että RH oli vielä silloinkin Heinävedellä. Väite, että RH ei ole ollut koko paikkakunnalla, kumoutuu mm. tuon todistuksen myötä. Mielestäni voidaan olla varmoja, että RH oli Heinävedellä niihin aikoihin, vaikka hän sen mielellään kyllä on kieltänyt. Se avoin epävirallinen kertomus poliiseille saattaa hyvin pitää paikkansa. Siinä RH oli itse kuvaillut liikkeitään rikoksen tapahtuma-aikoihin. Minä arvelen sen pitävän suurinpiirtein paikkansa, mutta tuskin kuitenkaan hän poistui leirialueelta pian tuokkospoikien poistumisen jälkeen.
Sariola kirjoitti:
Erityisesti "Rikosmaisteri" näyttää pitävän tätä lähes faktan veroisena tietona. "Strangelove" on suunnilleen samoilla linjoilla. Suuri joukko muita kirjoittajia on sitten seurailijoita ja suunnilleen samaa mieltä. Historia on osoittanut. että enemmistö ei ole aina oikeassa - enemmistö on joskus myös väärässä. Näitä rikoskysymyksiä ei ratkaista äänestämällä, vaan pitää olla asiatietoihin perustuvaa näyttöä.
Heti kun saadaan paremmat todisteet Runarin syyllisyydestä, niin olen valmis tarkistamaan kantani. Nyt vain sellaisia todisteita ei ole. Tuosta olen samaa mieltä, että enemmistö ei aina ole oikeassa. Mutta kun tämä ei ole tässä ulottuvuudessa noin mustavalkoinen asia. Koita nyt Sariola ymmärtää, että käytettävissä olevalla tiedolla voidaan päätyä erilaisiin johtopäätelmiin. Ja myöskään se, että poliisi uskoi aikanaan vahvasti Runarin syyllisyyteen, ei osoita 100% varmasti, että Runar oli syyllinen. Poliisikin voi erehtyä ja on myös erehtynyt aikojen saatossa.
Loppupeleissä minulla ei ole kuitenkaan tässä casessa senttiäkään kiinni.
Sariola kirjoitti:
Minusta useimmat saatavilla olevat tiedot viittaavat edelleen eniten juuri RH:n suuntaan.
Saa sitä noinkin ajatella. Ei ole kiellettyä.
Sariola kirjoitti:
On selvää, että näin tunnetussa rikoksessa on joukossa paljon myös vääriä havaintoja eri mopedimiehistä, ja ne sekoittavat siellä joukossa olevia oikeita havaintoja. Tällainen on aivan odotettua. Mahtavatko Rikosmaisteri ja Strangelove myöntää tuon rajavääpelin tunnistuksen Heinävedellä. Se oli tapahtunut 5. tai 6. päivä elokuuta 1959. Tarkistus löytyy tästä ketjusta. Sehän todistaa, että RH oli vielä silloinkin Heinävedellä.
Ymmärrät varmaan kuitenkin Sariola, että yksi aivan keskeisistä kysymyksistä syytettäessä jotakin henkilöä rikoksesta on se, että voidaan osoittaa hänen olleen paikalla _rikoksen tapahtumahetkellä_ tälläisessa puukkosurmassa. Nyt ei kuitenkaan mikään tässä tapauksessa varmuudella osoita, että Runar oli Heinävedellä surmapäivänä. On varma todiste, että hän oli seuraavana päivänä Varkaudessa siellä mopohuollossa. Jos taas tuo rajavääpelin tunnistus on oikea, osoittaa se Runarin olleen Heinävedellä n. viikkoa surmatyön jälkeen. Ei voi sanoa "vielä silloinkin" 100% varmuudella, vaan voi sanoa vain "oli silloin". Kuten Runarin asianajaja osoitti oikeudessa, ei Runarin väitetyssä tunnustuksessa ollut mitään sellaista, mitä hän ei olisi voinut saada tietoonsa lehtiä lukemalla.
Ja lopuksi. Saa sitä näinkin ajatella. Siihen on perustuslaillinen oikeus myös Rikosmaisterilla.
En pitäisi tätä rajavääpeliä - toisin kuin Sariola - minään "tähtitodistajana". Ko. rajavääpeli näki mopedimiehen 5.8.1959, ja hän "tunnisti" Holmströmin kuvista, jotka oli otettu ensimmäisestä oikeudenkäynnistä. Tuo oikeudenkäynti oli 8.6.1960 - eli väliä oli lähes vuosi...
On myös syytä muistaa, että tyttöjen katoamisesta uutisoitiin lehdissä vasta 6.8.1959, joten rajavääpelillä ei ollut tuolloin mitään syytä "erityiseen valppauteen".
Ravadas kirjoitti:En pitäisi tätä rajavääpeliä - toisin kuin Sariola - minään "tähtitodistajana". Ko. rajavääpeli näki mopedimiehen 5.8.1959, ja hän "tunnisti" Holmströmin kuvista, jotka oli otettu ensimmäisestä oikeudenkäynnistä. Tuo oikeudenkäynti oli 8.6.1960 - eli väliä oli lähes vuosi...
On myös syytä muistaa, että tyttöjen katoamisesta uutisoitiin lehdissä vasta 6.8.1959, joten rajavääpelillä ei ollut tuolloin mitään syytä "erityiseen valppauteen".
Ne Marjatat ja rajavääpelit...
"Poliisin menestykseen tämän rikoksen tutkimisessa jos ottaa huomioon, niin ehkä poliisin kanssa keskustelu ei ehkä auttaisi asiaa, vain vaikeuttaisi!
Eri poliiseilla on hyvin erilaisia näkemyksiä, niinkuin muillakin ihmisillä."
Kuten aikaisemmassa viestissäni mainitsinkin, mopedimiestä alettiin kaipailla vasta 10.9.1959. Miksi juuri silloin? Tässä hieman mopedimies-linjan syntyhistoriaa:
Poliisi oli 9.9.1959 pidättänyt ”tuokkospojat” ja oli kuulustellut heitä. Tuossa kuulustelussa Keijo Ruuskanen oli tunnustanut yrittäneensä suudella Eineä ja että oli pyytänyt saada jäädä yöksi telttaan yms.
Tässä vaiheessa poikien muisti virkistyi myös sen verran, että he muistivat nähneensä mopedimiehen kirkonkylästä Tulilahden tienhaaraan johtavan tien varrella.
Oheiset sitaatit ovat Rikospostin juttusarjasta:
”Heikki Pelkonen kertoi poliisille: ”Noin 100-150 metriä Tulilahden tienhaarasta kirkonkylään päin seisoi meille tuntematon mies hajareisin mopedinsa päällä nojaten käsillään ohjaustankoon ikään kuin odottaen jotakin. Minä huomautin vielä Ruuskaselle että onkohan tuo mies myös menossa Tulilahteen, johon Ruuskanen sanoi että ”ei kai, se vain jäähdyttelee mopoaan.”
Tätä kohtausta on edeltänyt poikien ensi tapaaminen tyttöjen kanssa ja tässä vaiheessa he olivat myös päättäneet myöhemmin mennä tyttöjä tapaamaan leirintäalueelle.
Kun Pelkoselta kysyttiin mopomiehen ulkonäköä, hän kertoi miehen olleen noin 30-40 vuoden ikäinen, kasvoiltaan erityisen päivettynyt. Miehellä oli ollut päässään tumma pitkälippainen hellelakki ja yllään tummahkot vaatteet.
Mopedista Pelkonen pystyi sanomaan, että se oli vaikuttanut siniseltä ja merkki oli ollut joko Hopeasiipi, Husqvarna tai Rabeneick. Merkistä Pelkonen ei kuitenkaan ollut varma. Mutta pakettitelineellä oli ollut ruskea käärö tai salkku.
Keijo Ruuskanen muisti myös mopedimiehen, mutta sanoi mopon olleen sinisen Soliferin.”
Tämä siis käynnisti poliisin mielenkiinnon mopomiestä kohtaan, ja poliisi lähti jututtamaan alueen asukkaita mopomieshavainnoista – ja hepskukkuu! – eikös löytynyt tämä Sylvi Pellikaisen silminnäkijähavainto:
”Kun hän (Sylvi Pellikainen) oli ollut kitkemässä arvioilta noin vajaan puolen tunnin ajan, hän oli kuullut Heinäveden kirkonkylän suunnasta tulevan moottorilla käyvän ajoneuvon, joka oli ajanut kertojasta hieman ohi ja pysähtynyt noin 50 metrin etäisyydelle Tulilahden tienristeyksestä ja haudankaivaja Koikkalaisen perunamaan kohdalle.
Hän oli katsonut perunamaaltaan moottorikulkuneuvon pysähtymissuuntaan ja todennut tiellä tuntemattoman miehen istuvan joko mopedin tai moottoripyörän satulassa. Mies oli ollut pukeutunut ruskeaan nahkapuseroon ja mustaan baskerilakkiin.
Heti pysähdyttyään oli mies käynyt nojaamaan ”röhjöttämään” kulkuneuvonsa ohjaustangon päälle. Hän muisteli, ettei mies ollut noussut satulasta pois. Kun mies oli jonkin aikaa ollut pysähtyneenä, oli kertoja huomannut Heinäveden kirkonkylän suunnasta ajavan polkupyörillä kaksi retkeilyasuista tyttöä. Kertoja muisti ainakin toisen tytön polkupyörän takana olleen tavarankuljetuslaukun.
Kun mainitut tytöt olivat tulleet em. miehen kohdalle, niin he olivat pyörillään hieman vasemmalle kaartaen ohittaneet miehen. Kertoja ei ollut kuullut että mies olisi puhunut neitosille mitään. Kertoja muisteli ettei mies ollut katsonut edes tyttöihin päinkään. Edelleen kertoja oli nähnyt että tytöt olivat kääntyneet Tulilahden leirialueelle johtavalle tielle. Kertoja oli viimeksi tyttöjä katsonut, kun nämä olivat Kauhasen talon kohdalla menneet pois kertojan näköpiiristä.
Sen jälkeen kun kertoja ei ollut tyttöjä nähnyt, oli mies lähtenyt hiljaisella vauhdilla ajamaan tyttöjen jälkeen leirialueen suuntaan.”
Lisäksi Sylvi Pellikainen kykeni muistamaan vielä tarkat kellonajatkin: perunamaalleen hän oli lähtenyt 20.15 ja poistunut sieltä 21.30. Tädillä oli siis melkoinen norsunmuisti kun muisti tarkkaan kuuden viikon takaiset perunamaa-reissunsakin…
Näiden lausuntojen jälkeen poliisi antoi STT:lle tiedotteen 10.9.1959:
”Tulilahden murhajutun tutkimuksissa on erityistä huomiota kiinnitetty erääseen mopedilla liikkuneeseen mieheen, joka maanantaina viime heinäkuun 27. päivänä klo 20.00 tienoissa oli nähty mopedilla ajaen Tulilahden leirialueen tienhaaran lähellä ja sitten seuraavan mopedillaan Pakkasta ja Nyyssöstä leirialueelle johtavaa tietä pitkin. Ilmeisesti oli sama mies nähty ajavan samana päivänä klo 17.00 tienoissa neitosten perässä lähellä Vihtarin asemaa, joka sijaitsee noin 25 kilometrin päässä Heinäveden kirkolta. Koska tämän miehen henkilöllisyyden selvittäminen voi aivan ratkaisevasti vaikuttaa kyseessä olevan rikoksen selvittämiseen, pyytää poliisi vakavasti kaikkia henkilöitä, jotka ovat nähneet tällaisen miehen tai jotka muuten voivat antaa hänestä tietoja, viipymättä ilmoittautumaan lähimmälle poliisiviranomaiselle. Tämän miehen tuntomerkit ovat: 30-40-vuotias, keskikokoinen, tummahipiäinen, mahdollisesti päivettynyt, kasvot pyöreähköt, yllä ruskehtava nahka- tai keinonahkapusero tai takki, tummahko pitkälippainen hellelakki. Mopedi on väriltään sinertävä ja samanmallinen kuin esim. Hopeasiipi, Husqvarna, Roulette, Rabeneick tai Solifer-merkkiset.”
Nämä lausunnot herättävät montakin kysymystä:
-Miksi pojat ”muistivat” mopomiehen vasta nyt?
-Miksi Pellikainen ei ollut tullut poliisin puheille noin ”tarkoin” tiedoin jo aiemmin: tyttöjä oli etsitty yli kuukausi ja haudan löytymisestäkin oli kulunut aikaa jo kolme viikkoa? Varsinkin jos hän kerran muisti tuon kaiken lähes minuutin tarkkuudella? Poliisi oli vedonnut silminnäkijöihin kymmeniä kertoja.
-Jos lukee tarkkaan, näitä lausuntoja on mahdotonta liittää uskottavasti yhteen. Jompikumpi silminnäkijätodistuksista on väärä. Miksi Pellikaisen ”todistuksessa” ei mainita mitään tuokkospoikien moottoripyörästä? Pojathan olivat nähneet tyttöjen kaartavan leirialueen suuntaan, kääntäneet moottoripyörän ja ajaneen mopomiestä VASTAAN, koska he pystyivät kuvailemaan hänen kasvonsa. Vähintäänkin he olivat ohittaneet mopomiehen ENNEN kuin tämä kääntyi Tulilahden suuntaan – ja tietysti myös Pellikaisen.
-Eli: Pellikaisen olisi ”pitänyt” nähdä seuraavaa: 1. Mopomies ajaa paikalle ja pysähtyy. 2. Tytöt ajavat ohi ja kääntyvät kohti Tulilahtea. 3. Tuokkospojat ajavat ohi moottoripyörällä, kääntyvät ja ajavat mopomiestä vastaan. 4. Mopomies kääntyy kohti Tulilahtea.
-Vai: eikö mitään mopomiestä ollutkaan, ja Pellikainen on nähnyt vain ”tuokkospoikien” moottoripyörän ja sepitellyt loput? Tällöin poikien todistus on keksitty.
-Vai: poikien todistus pitää paikkansa, mutta Pellikainen on vastaillut hieman johdateltuihin kysymyksiin poliisin ”odottamalla tavalla”– tai sepittänyt koko tarinan?
Poliisi on innostuksissaan tehnyt tässä selvän virheen: näitä havaintoja on käsitelty toisiaan tukevina, vaikka ne de facto ovat toisensa pois sulkevia kuvauksia.
Ja näistä aineksista lähti sitten käyntiin ”Suuri mopedimies-jahti”, ja kuinka ollakaan: pian yksi jos toinenkin kertoi nähneensä mopedimiehen tyttöjen perässä. Ja kuinka ollakaan, koska STT:n tiedote oli kaikissa lehdissä, lähes kaikki osasivat kuvailla mopedimiehen ”juuri oikein”…
Nimimerkki "Scythe" on kirjoittanuy 23.8.2009 klo 8.03 vastauksena kysymykseen. Tämä katkelma on suora lainaus:
.....
R.H. kertoi itse jossakin vaiheessa korjauttaneensa moponsa etuhaarukan Varkaudessa aamupäivällä 28.7. Varkauden Solifer-huollosta löydettiin myös tosite, jonka mukaan kyseisenä päivänä oli korjattu mopedin etuhaarukka. R.H:lla oli kesällä käytössään sininen Solifer-merkkinen mopedi.
Silminnäkijähavaintojen luotettavuudesta voi tietysti aina spekuloida. Ainakin 16 ihmistä kertoi nähneensä sinisellä mopedilla liikkuneen tuntemattoman miehen välillä Koli-Heinävesi 24.-27.7.
R.H. kertoi seuranneensa tyttöjä ja olleensa Tulilahdella. Myöhemmin hän kuitenkin kiisti kertomansa. Tyttöjen luona vierailleet venepojat kertoivat nähneensä leirintäalueen lähellä siniseen mopediin nojailevan miehen, myös perunamaan kitkijä kertoi nähneensä mopedimiehen seuraavan tyttöjen perässä leirintäalueen suuntaan. Venepoikien lisäksi ainakin läheisellä näköalapaikalla ollut heinäveteläinen nuoripari havaitsi ilmeisesti saman miehen leirintäalueella.
Todistajien mukaan R.H. nähtiin Heinävedellä vielä ainakin 5.8 ja 7.8. Ylivääpeli Enok Viholainen oli ehdottoman varma, että hän näki R.H:n 5.8. Pasasen kaupassa Heinäveden Papinniemessä. Mopedimies jatkoi matkaansa Karvion suuntaan. Heinäveteläinen maanviljelijä oli yhtä varma havainnostaan, jonka mukaan hän näki R.H:n 7.8. Heinävedellä ja jopa puhui tämän kanssa hetken. Sen jälkeen mopedimies lähti Savonlinnan suuntaan.
Arne Holmström kertoi tavanneensa Runarin Savonlinnassa 9.8. ja vielä myöhemmin Puumalassa. Tutkijat tulivat siihen tulokseen, että R.H. oli palannut varsin pian murhien jälkeen Heinävedelle parantelemaan hautaa ja tavarakätköjä. He laskeskelivat, että R.H. oli viipynyt tällä toisella matkallaan Heinävedellä ja sen ympäristössä kymmenkunta vuorokautta.
.....
=============================================================
Tämä lainaus mielestäni osoittaa tapahtumien oikeaa suuntaa. Kuten nähdään, RH on havaittu Heinävedellä mm. 5.8.1959 ja 7.8.1959. Havainnot vaikuttavat luotettavilta. Myös perunamaata kitkemässä ollut nainen oli nähnyt RH:n menevän 27.7.-59 Tulilahden suuntaan. Samana iltana eli 27.7.1959 RH:n näköisen miehen olivat nähneet Tulilahdella myös tuokkospojat, ja paikalla ollut nuoripari. Vaikka havainnot eivät ole aivan varmoja (onko sama henkilö) niin voidaan noita pitää melko luotettavina. Voidaan olettaa, että nähty mies oli juuri RH. Myös RH:n oma "epävirallinen" kertomus kuvaa aivan samoin.
Kyllä nuo edellä olevat seikat osoittavat edelleen sormella kohti RH:iä. Täysin sitovia todisteita ei tosin ole, mutta todennäköisyys on olemassa. Jää epävarmaksi olisivatko todisteet riittäneet?!
Huvittaa tuo sariolan hehkutus tästä yli-vääpelistä ikäänkuin sotilas arvo tekisi hänestä jotenkin erityisen luotettavan,tosin kaikki tuntemani armeijan leivissä vakituisesti olevat henkilöt ovat enemmän tai vähemmän himmeitä tapauksia ja poikkeuksetta vittumaisia luonteita.
Sariola mainitsi, että tuokkospojat olisivat nähneet Holmströmin - tai "mopedimiehen" - TULILAHDELLA. Tämähän on väärä tieto: pojat eivät nähneet ketään ulkopuolista leirialueella. Ainoa kerta kun pojat näkivät mopedimiehen, hän oli Heinäveden kirkonkylästä johtavalla tiellä, 100-150 metriä Tulilahden tienhaarasta kirkonkylään päin. Se käy kyllä ilmi tuosta edeltävästä viestistänikin, mutta sanottakoon nyt varmuuden vuoksi uudestaan. Ehkä asiasta vallitsee laajemminkin väärä mielikuva.
^Todetaan tuohon, että kuitenkin lähialueella - eli Tulilahden tiehaaran tienoilla.
Tuomari Erik Granfelt on ollut sitä mieltä "Scythen" mukaan, että RH kyllä seuraili tyttöjä leirintäalueelle saakka, kuten seuraavasta ilmenee.
-----------------------------------------------------------------------------
Kirjoittaja Scythe päivämäärä Su Elo 23, 2009 8:03 am
....... Tähän Wallabi jo vastasikin. Kaikki on mahdollista. R.H. oli todennäköisesti paikalla, mutta yhtä hyvin vain silminnäkijänä. Tuomari Erik Granfeltin mielestä tuli selväksi että R.H:n oli täytynyt seurata tyttöjä leirintäalueelle. Hän pohti kuitenkin, että suojeliko hän loppuun saakka jotakin toista henkilöä. .......
Minusta on hyvin todennäköistä, että hän suojeli lähinnä itseään. Se tulee ensimmäisenä mieleen.
[quote="Ravadas"]Kuten aikaisemmassa viestissäni mainitsinkin, mopedimiestä alettiin kaipailla vasta 10.9.1959. Miksi juuri silloin? Tässä hieman mopedimies-linjan syntyhistoriaa:
Poliisi oli 9.9.1959 pidättänyt ”tuokkospojat” ja oli kuulustellut heitä. Tuossa kuulustelussa Keijo Ruuskanen oli tunnustanut yrittäneensä suudella Eineä ja että oli pyytänyt saada jäädä yöksi telttaan yms.
Tässä vaiheessa poikien muisti virkistyi myös sen verran, että he muistivat nähneensä mopedimiehen kirkonkylästä Tulilahden tienhaaraan johtavan tien varrella.
Oheiset sitaatit ovat Rikospostin juttusarjasta: quote]
Kiitos Ravadas koosteesta ja hienosta mopomies analysoinnista.
Kuulun niihin, jotka eivät nikottelematta niele R.H. syyllisyyttä. Minusta R.H:lta puuttui motiivi surmaamiseen. Olen sitä mieltä (kuten jo aiemmin olen esittänyt), että koko kaamea teko on lähtenyt tirkistelystä (puucee). Tirkistelijä(t) on "jäänyt kiinni tirkistelystä". Puuceessä ollut tyttö on tunnistanut tai olisi jälkeenpäin pystynyt tunnistamaan tirkistelijän. Se on minusta ainut asia mikä on voinut laukaista alkamaan surmatyöhön ("suojellakseen itseään paljastumasta").
Eli keitä henkilöitä puuceessä ollut tyttö olisi voinut tunnistaa? Keitä he olivat matkalla / paikkakunnalla tavanneet? Tai kuka paikkakuntalainen olisi ollut jälkeenpäin tunnistettavissa? Ulkopaikkakuntalaista mielestäni olisi ollut käytännössä mahdotonta tunnistaa, koska ulkopaikkakuntalainen olisi voinut paeta kymmenien tai satojen kilometrien päähän.
Minusta tuo em. Ravadas:n tekemä analyysi mopomiehestä + pohdinta surman motiivista=> askeleen verran lähempänä ratkaisua. (tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni)
Venähti tuo eilinen viestini mopedimies-linjan syntyhistoriasta niin pitkäksi, etten tullut kirjoittaneeksi varsinaista pointtiani. Eli: koko tutkimuslinja oli alusta lähtien todella heikoissa kantimissa.
1. Tuokkospojat ”muistavat” yhtäkkiä kuulusteluissa – joissa he ovat huom! rikoksesta epäiltyinä – nähneensä tuntemattoman mopedimiehen Tulilahteen johtavan tien LÄHELLÄ. Siis ei edes kyseisellä tiellä. Kuvaus voi olla hätävale (vaikka pojat eivät olisikaan syyllisiä), ja vaikka se olisi tottakin, se ei kovin vankka todiste ole.
2. Poliisi lähtee kyselemään seudun asukkailta vahvistusta poikien kertomukselle tyyliin ”näittekö 27.7.1959 siinä klo 20 aikoihin jonkin mopedimiehen lähellä Tulilahden tietä”. Ja kuinka ollakaan kuin salama kirkkaalta taivaalta löytyykin todellinen ”unelmatodistaja”, joka kertoo nähneensä mopedimiehen peräti seuranneen tyttöjä leirintäalueelle. Tuo Sylvi Pellikaisen ”tarkka muistikuva” on kaikkea muuta kuin uskottava. Silloin kun poliisi etsi kadonneita tyttöjä kissojen ja koirien kanssa, täti piti tietonsa visusti itsellään. Kun tyttöjen hauta löytyi Tulilahdesta, täti ei kertonut näkemästään. Poliisi vetosi niin lehtien kuin radionkin välityksellä monta kertaa lähiseudun asukkaita kertomaan havainnoistaan, mutta rouva ei kertonut mitään. Mutta nyt: rouvan muisti palasi uskomattoman kirkkaana…
Näin heppoisilla lähtökohdilla siis aloitettiin mopedimiehen jahtaaminen, ja käytännössä kaikki muut tutkimuslinjat unohdettiin.
"..... Tuomari Erik Granfeltin mielestä tuli selväksi että R.H:n oli täytynyt seurata tyttöjä leirintäalueelle. Hän pohti kuitenkin, että suojeliko hän loppuun saakka jotakin toista henkilöä. ....."
Arvoisat keskustelijat! Kyllä se siltä näyttää, että RH nimenomaan seuraili tyttöjä aina leirintäalueelle saakka, kuten myöskin tuomari Granfelt oli todennut. Siihen mitä leirintäalueella tapahtui tuokkospoikien poistumisen jälkeen ei ole silminnäkijöitä, eikä muitakaan todistajia. Se on oikeuden kannalta heikkous, ja on vaikea näyttää toteen mitään tapahtumia sen jälkeen. Itse en usko, että RH olisi suojellut jotakin toista henkilöä. Minä arvelen, että hän suojeli nimenomaan itseään.
Oikeudessa olisi voinut käydä niinkin, että tuomio olisi kyllä annettu, mutta se olisi ollut vapauttava syytetyn osalta. Jos tarpeellisia todisteita ei ollut - niin niitä ei ollut. Hyvin mahdollista. Olisi ehkä jäänyt vaikutelma, että kyllähän se mies tekijä oli, mutta sitovat todisteet puuttuivat. Mies olisi jäänyt hirsipuuhun silmukka valmiiksi kaulassa. Tämä olisi ollut mahdollista.
Tuollainen "perunamuijan" todistelu muistuttaa hyvin paljon Olavi Kivilahden todistelua Bodominjärven surmatöissä.
Hänkin tuli "esiin" äitinsä määräyksestä vasta puolitoista viikkoa surmien jälkeen ja kertoi nähneensä keskiniemessä hahmon kävelevän ripeästi kohden kenkien piilopaikkaa.
Otin tämän vertauksen tähän sen vuoksi, että tuolloin taisi olla tapana uskoa mitä ihmeellisempiä todisteita kaikkia terveen järjen sanelemia faktoja vastaan.
Kuten Ravadas ansiokkaassa kirjoituksessaan kumoaa "perunamuijan" todituksen, niin kukaan aikalainen ei ollut huomannut, tai ei ollut välittänyt ajatella asiaa tuolta kantilta.
Tuollaisiin todistuksiin oikeuksien lautamiehet sitten uskovat ja tekevät päätöksiään, tietenkin puolustusten hehkutettua noita oletettuja todistuksia niin kauan, että ne ovat tainneet hypnotisoitua ihmisten mieliin.
Hessu52 kirjoitti: .....
Kuten Ravadas ansiokkaassa kirjoituksessaan kumoaa "perunamuijan" todituksen, niin kukaan aikalainen ei ollut huomannut, tai ei ollut välittänyt ajatella asiaa tuolta kantilta.
..... .
Ei yksi mies välttämättä kumoa mitään. Hän on vain esittänyt oman arvionsa, joka perustuu pääasiassa tunteelle, ei järkeen.
Ei kaikki, mitä joku kirjoittaa, muutu samalla faktaksi. Se on vain oma mielipide.
Hessu52 kirjoitti: .....
Kuten Ravadas ansiokkaassa kirjoituksessaan kumoaa "perunamuijan" todituksen, niin kukaan aikalainen ei ollut huomannut, tai ei ollut välittänyt ajatella asiaa tuolta kantilta.
..... .
Ei yksi mies välttämättä kumoa mitään. Hän on vain esittänyt oman arvionsa, joka perustuu pääasiassa tunteelle, ei järkeen.
Ei kaikki, mitä joku kirjoittaa, muutu samalla faktaksi. Se on vain oma mielipide.
Ravadasilta todella hyviä huomioita! Eiköhän koko perunamuija kuulu niiden vähemmän luotettavien yllätystodistajien joukkoon. Motiivina voisi olla se, että hän sai tuntea hetken aikaa itsensä tärkeäksi.
Sariola saa uskoa mihin haluaa - se suotakoon kullekin. Mutta mikset voi myöntää näitä Runaria puolustavia seikkoja samalla tavalla tärkeiksi kuin väität syyllisyyttä tukevia seikkoja? Esimerkiksi Bodomin jutussa minä pidän Gustafssonia syyttömänä, mutta mielestäni pyrin tunnustamaan sentään tosiasiat.
