MURHA.INFO

Marsii et Sisotalo ai tuomio hiuskarvan varassa,

Hovioikeus on antanut yksimielisen tuomion eikä KKO anna valituslupaa. Keisi ei voisi olla tuon selvempi. Mikä on sinun motiivisi tukea lapsenraiskaajia?

Marsii kirjoitti: Sisotalo: murhajuttu oli aivan eri asia. Siinä syyttäjä toi korkeimpaan oikeuteen niin paljon uusia asioita, joita ei ollut käsitelty aiemmin, että korkeimman oikeuden oli suorastaan pakko käsitellä se. Tuskin sitä olisi käsitelty jos kyse olisi ollut vain näytön uudelleenarvioinnista, kuten seksuaalirikosjutussa.

Onko uuden aineiston tuominen KKO:n käsittelyyn sääntöjen mukaista? Eikö se ole juuri päin vastoin, että hovikin tarkastelee asiaa pääasiassa vain sen näytön pohjalta, joka oli käräjäoikeudessa? KKO ei saanut mitään sellaista tietoa, joka sitten vaikutti käräjäoikeuden päätökseen vaan päätös meni kokonaan samalla pohjalla kuin valituspyynnössä käsitelty Vaasan hovioikeuden päätös.

Salatuin todistuksin syyskuussa 2011 syyttäjälle annettiin lisäaikaa uuden todistelun hankkimiseen. Sitten keväällä 2012 oli kasassa 3.000 sivua, niistä julkistetiin 500 ja valituslupa pamahti.

Jos KKO kuitenkin sai uusia todistuksia, eikö sen olisi pitänyt järjestää oma istunto ja päättää. Miksi pantiin käräjät ja nyt vielä hovi jauhamaan aivan samoja todistuksia. Ne olen nyt verrannut, eikä niissä ole mitään eroja. Onko tämä sellainen ennakkotapaus, joka voidaan toistaa?

Kyllä KKO myös oikoo hovin päätöksiä, jos KKO katsoo hovin tulkinneen lakia jotenkin väärin, tai että KKO:n täytyy tulkita lakia ja siten tuomio uudestaan. Nythän tällaisesta ei ollut kysymys.

Nyt KKO katsoi, siis tarkasti, että hovin päätöksessä ei ole mitään puutteita.

KKO olisikin voinut esim. koventaa rangaistuksia. Onko se oikeudenmukaista ja tasa-arvoa että naiset saavat noin 25% pienempiä tuomioita?

Se valitushakemus joka KKO:n toimitettiin murhan tiimoilta, niin siihenhän KKO otti palautuspäätöksessään kantaa, että totesi sen raskaaksi syytetyn kannalta.

Tietenkin korkein oikeus ottaa asian käsittelyyn, jos lain tulkinnassa on selviä virheitä. Silloin päätöksellä on myös ennakkopäätösarvoa tulevaa varten. Tässä kyse oli vain näytön arvioinnista uudelleen, joka oli arvioitu jo kahdessa oikeusasteessa.

Tästä on turha kiistellä, mutta tässä alla korkeimman oikeuden presidentin kanta valituslupiin:

Pauliine Koskelo: Valitusluvan epääminen ei tarkoita, että hovioikeuden ratkaisu tai menettely vahvistetaan oikeaksi

Seuraavana päivänä närkästynyt kansalainen kirjoitti, että saavatko oikeudet tehdä virheellisia ratkaisuja huoletta. Se voisi olla vaikka sinun kirjoittamasi:

Saavatko oikeuden tehdä virheitä huoletta?

Kyllä KKO myös kumoaa käräjien ja hovien päätöksiä, eli joutuvat käymään aineistot läpi ja ottamaan niihin kantaa. Jos jotkin tuomiot olisi täysin vääriä, KKO ottaisi ne käsittelyyn.
Ehkä se mitä Koskelo tarkoittaa on että kansalaiset ylityöllistävät KKO:tta - koska eivät ymmärrä sen olevan tulkinta- ja ennakotapauksiin keskittyvä. Aivan oikein se on totta että KKO ei ole armahdusistuin, mitä tietenkin suurin osa sinne hamuavista toivoo.

Presidentti Koskelon kirjoitus liittyi siis Helsingin Sanomien juttuun, jossa moitittiin korkeinta oikeutta, koska Suomi on saanut paljon langettavia päätöksiä Euroopan ihmisoikeustuomioistumessa. Koskelo vastasi, että oikeasti korkeimmassa oikeudessa asti oli ollut vain muutama päätös, joista EIT oli antanut langettavan: muihin ei ollut myönnetty valituslupaa.

Oliko korkein oikeus siis siunannut nämä kymmenet muut hovioikeuksien päätökset, jotka EIT:ssä todettiin lainvastaisiksi? Ei tietenkään. Korkeimman oikeuden tehtävä ei ole - kuten Koskelo kirjoittaakin - valvoa systemaattisesti alempien oikeusasteiden päätöksiä.

Ettei mene täysin offtopiciksi, otan vielä kantaa tähän Auer-tapaukseen. Kaksi oikeusastetta tuomitsivat hänet raskaista rikoksista, enkä ihmettele yhtään miksi tapaukselle ei myönnetty valituslupaa. Käräjäoikeus arvioi näyttöä, tuomio tuli. Hovioikeus arvioi näyttöä, tuomio tuli. Kyse olisi ollut vain saman näytön uudelleenarvioinnista, jota oli käsittääkseni tuhansia sivuja.

Mutta on väärin sanoa, että korkeinta oikeutta myöten tuomio hyväksytään, kun valituslupaa ei myönnetä. Näin ei Koskelonkaan mukaan ole. Valituslupahakemusta käsiteltäessä korkeimman oikeuden lupajaosto - johon kuuluu muuten kaksi tuomaria - eivät ota kantaa itse pääasiaan, vaan pohtivat lupaedellytysten täyttymistä.

EDIT: Tai ehkä tarkoitit myös sitä, että lupa olisi myönnetty jos hovioikeuden tuomio olisi perustunut jollekin ihan höpöhöpölle. Niin, eiköhän itse kukin tajua että jotain siellä oli pakko olla kun niin pitkät tuomiot rapsahtivat. En ole tutustunut asiaan kovin hyvin, mutta luotan oikeuslaitokseen sen verran että hovioikeudenneuvokset osaavat tehtävänsä eikä sen pituisia tuomioita anneta ihan tuosta vain.

Mainittakoon täällä että minfon "seksuaalirikokset" osiossa on avattu ketju Annelille ja Jensille. Ja kerrankin Annaanna yrittää päteä muualla kuin iltalehden palstalla tai suomi24:ssa

''Auerin on pakko olla syyllinen ja näytön täytyy olla vahvaa, sillä hän sai yli 7 vuoden tuomion!''
''Yleensä seksuaalirikoksista saa vain muutaman vuoden tuomioita. Auer sai näihin verrattuna todella pitkän tuomion. Syyllinen!

Nämä ovat argumentteja, joita useat henkilöt toistavat. Auerin saama pitkä vankeusrangaistus on ikään kuin todiste siitä, että jutussa on ollut vahvaa näyttöä hänen syyllisyydestään. Lisäksi hänen saamaansa vankeusrangaistusta verrataan muihin seksuaalirikoksista annettuihin tuomioihin, jotka ovat yleensä (paljonkin) lyhyempiä.

Annan esimerkin, jolloin ketkä tahansa tajuvat, kuinka väärässä he ovat. Kaikkien kannattaa muistaa, että (vankeus)rangaistuksen pituus ei määräydy vahvan näytön vaan syyksiluettujen rikosten perusteella:

On tapahtunut henkirikos. A on ampunut B:tä päähän, minkä johdosta B on kuollut. Tuomioistuin katsoo toteennäytetyksi, että A on ampuja ja että kyseessä on tappo. Lain mukaan taposta tuomitaan vankeutta 8-12 vuotta ja nyt on kysymys rangaistuksen mittaamisesta. Onko rangaistuksen pituus erilainen riippuen siitä, onko teosta
1) videokuvaa
2) kolmannen henkilön C:n todistajanlausunto, vai
3) itse teosta ei ole lainkaan havaintoja ja ruumiskin löytyy kuukausia myöhemmin.

Ei, näillä seikoilla ei ole mitään merkitystä. Rangaistuksen mittaamiseen ei vaikuta se, millä perustein tuomioistuin katsoo, että rikos on toteennäytetty. Kun ajatellaan vankeusrangaistuksen pituutta, ratkaisevaa on se, mitä tuomioistuin pitää asiassa (syyttäjän esittämän näytön perusteella) totena. Jos tuomarit katsovat, että teko on tehty harkinnan pohjalta, ja että se osoittaa tekijässään välinpitämättömyyttä toisen hengestä ja niin edelleen, niin rangaistus mitataan asteikon yläpäästä (huolimatta siitä, onko teosta videokuvaa/todistajan kertomus/mitä tahansa).

Olennaista on siis se, mitkä rikokset luetaan vastaajan syyksi. Syyttäjän täytyy esittää sellainen näyttö, että tuomitsemiskynnys ylittyy. Vasta tällöin rikokset voidaan lukea vastaajan syyksi ja hänet tuomita rangaistukseen.

Jos vaikkapa tuomiostuin katsoo, että tappo on tehty erityisen julmalla ja raa'alla tavalla, ainoa tuomio on elinkautinen vankeusrangaistus. Syyksilukeminen voi perustua todistajien kertomuksiin, videokuvaan, DNA-näytteisiin tai mihin tahansa. Olennaista on se, mitä tuomioistuin katsoo toteennäytetyksi. Jos tuomioistuimen mielestä X on tappanut Y:n erityisen raa'alla ja julmalla tavalla, X tuomitaan elinkaudeksi vankeuteen.

Palataan nyt Aueriin. Aueria syytettiin törkeistä seksuaalirikoksista, kuten kahdesta törkeästä raiskauksesta. Tuomioistuin katsoi rikokset toteennäytetyiksi, jolloin Auer tuomittiin vakiintuneen rangaistuskäytännön mukaisesti. Toivottavasti kaikki ymmärtävät, että on eri asia jos henkilö tuomitaan raiskauksesta + seksuaalisesta hyväksikäytöstä kuin törkeistä raiskauksista, törkeistä seksuaalisista hyväksikäytöistä jne.

Seksuaalirikoksissa osapuolten kertomukset ovat keskeinen osa näyttöä. Jokut ovat ilkkuneet Turun hovioikeuden selostetta, kun siinä kerrotaan, että ''rikosten mahdollisuutta ei voitu sulkea pois''. Tässä ei ole kuitenkaan mitään outoa. Voisi jopa sanoa, että seksuaalirikoksissa on käänteinen todistustaakka. Kun yleensä syyttäjän tai asianomistajan on esitettävä tuomitsemiseen riittävä näyttö (että rikos on tapahtunut), niin seksuaalirikoksissa vastaajan täytyy esittää näyttöä, että rikosta ei ole tapahtunut. Se, että rikoksesta ei ole teknistä näyttöä tai muiden havaintoja, ei sulje pois rikoksen mahdollisuutta, tietää Turun hovioikeus kertoa.

Ja tässä on erimielisyytemme kohde. Joidenkin mielestä Auerin nuorempien lasten kertomuksia on pidettävä totena, mutta me muut olemme eri mieltä. Esimerkiksi itse olen sitä mieltä, että lasten kertomuksissa on ollut niin paljon epärealistisia piirteitä, että kukaan ei voi tietää, mitkä kertomuksista ovat totta. Siksi syytteet olisi pitänyt hylätä. Vaikka tyttöjen immenkalvot olivat ehjät, se ei Turun hovioikeuden mielestä sulkenut rikoksen mahdollisuutta pois. Vaikka lasten kertomukset sisälsivät paljon epäluotettavia ja suorastaan mahdottomia väitteitä, se ei tarkoittanut etteikö muut väitteet voineet pitää paikkaansa. Ja niin edelleen. Näin päättelivät Turun hovioikeuden tuomarit.

Haluan tuoda tässä esiin vielä yhden tavanomaisen väitteen: Auer on syyllinen lsh-rikoksiin, koska hovioikeus kovensi tuomiota. On totta, että julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hovioikeus yleensä lieventää tuomioita, mutta niissä tapauksissa on kyse siitä, että hovioikeuden mielestä langetettu rangaistus on liian ankara verrattuna vallitsevaan oikeuskäytäntöön ja siksi rangaistusta lievennetään. Tai kyse on siitä, että hovioikeus katsoo, että kyse on törkeän raiskauksen sijasta normaalista raiskauksesta, jolloin luonnollisesti myös rangaistusseuraamus lievenee. Hovioikeus katsoo siis teot (alioikeuden tapaan) toteennäytetyiksi, mutta niiden oikeudellisesta seuraamuksesta on erimielisyyttä.

Auerin tapauksessa kyse ei ollut kuitenkaan tästä. Hovioikeuden tuomareiden mielestä Auer oli syyllistynyt myös kolmeen törkeään pahoinpitelyyn, ja siksi hänen tuomionsa koveni puolella vuodella 7,5 vuoteen. Turun hovioikeus kirjoitti julkisessa selosteessa, että rikokset luettiin Auerin syyksi lasten kertomusten lisäksi myös lääketieteellisillä selvityksillä.

Mutta mikähän on tämä lääketieteellinen selvitys, minkä perusteella käräjäoikeus hylkäsi syytteet törkeistä pahoinpitelyistä? Törkeästä pahoinpitelystä tulee mieleen lähinnä, että joku hakkaa jotakuta pesäpallomailalla tai viiltää kurkun auki. Auerin tapauksessa emme kuitenkaan tiedä, mistä on kyse, ennen kuin joku vuotaa salaiset asiakirjat julki. Mitä ovat sellaiset lääkärinlausunnot, että käräjäoikeus ei ota niitä todesta mutta hovioikeus ottaa? Uskon, että samanlaisista lääkärinlausunnoista on kyse väitetyissä seksuaalirikoksissa. Ei ole olemassa selvää fyysistä näyttöä, vain lasten kertomuksia, jotka ovat osoittautuneet epäluotettaviksi.

Erinomaista pohdintaa. Ihmettelen, että voi tosiaan olla niin, että seksuaalirikosten suhteen oikeus kääntyy päälaelleen, syytetyn pitää osoittaa syyttömyytensä. Onko tämä nyt ihan näin. saisko jonkin lähteen, jossa näin on todettu.

Lisärangaistus hovissa tuli siitä, että synnytyslääkäri Minna Joki-Erkkilä on UV-valollaan todistanut, että keskimmäiselle tytölle on tehty "kidutusta" muistuttavaa väkivaltaa. Hänen hartioissaan oli samoja saatanan palvonnan tunnusmerkkejä kuin isällä

Tuomiot perustuvat lasten puheisiin, jotka on hylätty todisteena Ulvilan surmassa ja joista puolustuksen julkisuuteen vuotamat esimerkit ovat mahdottomia. Vahva epäily tulee myös siitä, että käräjäoikeuden puheenjohtaja ei lasten puheisiin uskonut. Siis epäilyn sijaa on, mutta tuomiossa se ei saa Marsiin mukaan näkyä.

Minusta kaksi asiaa on olennaista
1. Kymmenen vuotta vankeutta annetaan salaisilla todistuksilla.
2. Surkea puolustuksen toiminta.

1. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos teki 2012 tutkimuksen siitä kuinka paljon todistelua salataan seksijutuissa, karkeasti puolet. Annelin tapauksessa 100%. Uusi laki 2007 kieltää itse asiassa salaamisen, mutta näissä Ulvilan jutuissa tehdään aivan toisin. Missään muussa murhajutussa ei salata mielivaltaisesti kuin Ulvilassa.

2. Puolustus ei ole hankkinut lääkäritodistajaa vaan turvautunut akateemisiin psykologeihin ja ystävien vakuutteluun syyttömyydestä. Tämä porukka jakaantuu tasan kahtia, yhdet ovat lapsen puolella, toiset uhrin. Heistä on varmasti apua kun raiskausten uhreja autetaan saamaan mielenterveytensä takaisin, mutta he ovat kelvottomia todistamaan oikeudessa. Ruotsissa he aiheuttivat kahdeksan väärää murhatuomiota, jotka on nyt purettu.

Toinen puolustuksen virhe on takertuminen mahdottomuuksiin, sellaisia lapset voivat keksiä vaikka heillä on ihan todellista kerrottavaa. Puolustus ei näistä "todellisista" tuomion kohdista kerro. Ulvilan surmassa nähdään kerta toisensa jälkeen puolustuksen surkeus, joka on valitettavasti sama kahdessa Annelin asiassa. Jens Kukka menee kuin lapsi pesuveden mukana, sattui paikalle ilman, että hänellä on mitään osuutta tapahtumiin

sisotalo kirjoitti:Vahva epäily tulee myös siitä, että käräjäoikeuden puheenjohtaja ei lasten puheisiin uskonut. Siis epäilyn sijaa on, mutta tuomiossa se ei saa Marsiin mukaan näkyä.

Juuri näin. Olennaista on se tapahtumakuvaus, jonka tuomioistuin katsoo toteennäytetyksi. Sen pohjalta rikokset luetaan vastaajan syyksi ja sen pohjalta rangaistusta mitataan: mitä törkeämpi teko, sitä lähempänä asteikon yläpäätä. Esimerkiksi törkeässä raiskauksessa asteikko on kahdesta vuodesta kymmeneen vuoteen, jolloin tuomioistuimella on paljon harkintavaltaa.

Rikoksesta langetaan aina oikeudenmukainen rangaistus. Rangaistuksen mittaamiseen ei vaikuta se, onko tuomiosta äänestetty eikä se, millä näytöllä syyksilukemiseen on päädytty.

Ihmettelen, että voi tosiaan olla niin, että seksuaalirikosten suhteen oikeus kääntyy päälaelleen, syytetyn pitää osoittaa syyttömyytensä. Onko tämä nyt ihan näin. saisko jonkin lähteen, jossa näin on todettu.

Käytännössä asia on juuri näin.

Kirsi Uusitalo: Näytönarviointi ja näyttökynnys lapsiin kohdistuneissa väkivalta- ja seksuaalirikoksissa

Seksuaalirikoksissa ja varsinkin lapsiin kohdistuneissa rikoksissa osapuolten kertomukset ovat keskeinen osa näyttöä. Asianomistajalla, eli lapsella, on totuudessapysymisvelvollisuus ja vastaajalla, eli väitetyllä hyväksikäyttäjällä, tätä velvollisuutta ei ole. Langettava tuomio voidaa siis antaa ja yleensä annetaankin ''sana vastaan sana'' -tilanteessa.

Haluan tässä vielä mainita, että en puolusta pedofiilejä eikä tuskin kukaan muukaan täällä. Itse olisin edelleenkin kovin kiinnostunut tietämään, että millä Turun hovioikeuden tuomarit perustelivat itselleen ja muille Auerille ja Kukalle langetettuja pitkiä vankeusrangaistuksia ottaen huomioon lasten kertomat, osittain epärealistiset tarinat. Mielestäni tässä kohdassa pitäisi viimeistään käyttää sitä kuuluisaa sanontaa ''järkevä epäily''.

Marsii kirjoitti:''Auerin on pakko olla syyllinen ja näytön täytyy olla vahvaa, sillä hän sai yli 7 vuoden tuomion!''
''Yleensä seksuaalirikoksista saa vain muutaman vuoden tuomioita. Auer sai näihin verrattuna todella pitkän tuomion. Syyllinen!

Nämä ovat argumentteja, --- Lainaus jatkuu, poikkaisttu

Kyllä, olet ihan oikeassa: jos katsotaan syylliseksi, siitä seuraa, että on tuomittava lain mukaiseen rangaistukseen. Tässä olet ihan oikeassa. Knoppitietona vielä, että rangaistusasteikko Auerin ja Kukan kohdalla oli 2-13 vuotta vankeutta, jos sattuu kiinnostamaan, en tätä missäään ole muistaakseni nähnyt mainittavan. Rangaistusasteikkohan antaa liukumavaraa siitä, että minkälainen tapaus on kyseessä: törkeät pahoinpitelytkin ovat vähän erinäköisiä, jos saa vuoden vankeutta verrattuna 10 vuoden vankeuteen. Eli siis kyseisen rikosnimikkeen alle mahtuvan teon törkeysaste on varmaankin se, mitä voi tuomioiden pituudesta päätellä, jos sitäkään (varmaankin pitäisi laajemmin kerätä aineistoa, mutta joo...)

Marsii kirjoitti:Seksuaalirikoksissa osapuolten kertomukset ovat keskeinen osa näyttöä. Jokut ovat ilkkuneet Turun hovioikeuden selostetta, kun siinä kerrotaan, että ''rikosten mahdollisuutta ei voitu sulkea pois''. Tässä ei ole kuitenkaan mitään outoa. Voisi jopa sanoa, että seksuaalirikoksissa on käänteinen todistustaakka. Kun yleensä syyttäjän tai asianomistajan on esitettävä tuomitsemiseen riittävä näyttö (että rikos on tapahtunut), niin seksuaalirikoksissa vastaajan täytyy esittää näyttöä, että rikosta ei ole tapahtunut. Se, että rikoksesta ei ole teknistä näyttöä tai muiden havaintoja, ei sulje pois rikoksen mahdollisuutta, tietää Turun hovioikeus kertoa.

Ja tässä on erimielisyytemme kohde. Joidenkin mielestä Auerin nuorempien lasten kertomuksia on pidettävä totena, mutta me muut olemme eri mieltä. Esimerkiksi itse olen sitä mieltä, että lasten kertomuksissa on ollut niin paljon epärealistisia piirteitä, että kukaan ei voi tietää, mitkä kertomuksista ovat totta. Siksi syytteet olisi pitänyt hylätä. Vaikka tyttöjen immenkalvot olivat ehjät, se ei Turun hovioikeuden mielestä sulkenut rikoksen mahdollisuutta pois. Vaikka lasten kertomukset sisälsivät paljon epäluotettavia ja suorastaan mahdottomia väitteitä, se ei tarkoittanut etteikö muut väitteet voineet pitää paikkaansa. Ja niin edelleen. Näin päättelivät Turun hovioikeuden tuomarit.

Tämä on minusta suhteellisen rohkea väite, koska perusteluita eivät muut kuin asianomaiset itse ole päässeet lukemaan, jolloin koko tuomion kyseenalaistaminen ns. mutu-tiedoilla on aika mielenkiintoista. Ja seksuaalirikoksissa ei ole käännettyä todistustaakkaa, se on aina syyttäjällä/asianomistajilla. Mutta tietenkin se voidaan katsoa olevan vastaajalle hyödyllistä antaa lausuma esimerkiksi syyttäjän/asianomistajien väitteisiin, vaikka missään määrin se ei ole pakollista. Mutta kuitenkin, se on edelleenkin mahdotonta sanoa yhtikäs mitään, koska tuomion perustelut eivät ole saatavilla, siihen asti tämä on vain spekulaatiota. Mutta se on varmasti aivan turha kuvitella, että oikeudenkäynnissä Kukka ja Auer eivät olisi nimenomaan keskittyneet lasten uskottavuuteen, koska siitähän se koko homma pääsääntöisesti on kiinni.

Marsii kirjoitti:Haluan tuoda tässä esiin vielä yhden tavanomaisen väitteen: Auer on syyllinen lsh-rikoksiin, koska hovioikeus kovensi tuomiota. On totta, että julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hovioikeus yleensä lieventää tuomioita, mutta niissä tapauksissa on kyse siitä, että hovioikeuden mielestä langetettu rangaistus on liian ankara verrattuna vallitsevaan oikeuskäytäntöön ja siksi rangaistusta lievennetään. Tai kyse on siitä, että hovioikeus katsoo, että kyse on törkeän raiskauksen sijasta normaalista raiskauksesta, jolloin luonnollisesti myös rangaistusseuraamus lievenee. Hovioikeus katsoo siis teot (alioikeuden tapaan) toteennäytetyiksi, mutta niiden oikeudellisesta seuraamuksesta on erimielisyyttä.

Auerin tapauksessa kyse ei ollut kuitenkaan tästä. Hovioikeuden tuomareiden mielestä Auer oli syyllistynyt myös kolmeen törkeään pahoinpitelyyn, ja siksi hänen tuomionsa koveni puolella vuodella 7,5 vuoteen. Turun hovioikeus kirjoitti julkisessa selosteessa, että rikokset luettiin Auerin syyksi lasten kertomusten lisäksi myös lääketieteellisillä selvityksillä.

Mutta mikähän on tämä lääketieteellinen selvitys, minkä perusteella käräjäoikeus hylkäsi syytteet törkeistä pahoinpitelyistä? Törkeästä pahoinpitelystä tulee mieleen lähinnä, että joku hakkaa jotakuta pesäpallomailalla tai viiltää kurkun auki. Auerin tapauksessa emme kuitenkaan tiedä, mistä on kyse, ennen kuin joku vuotaa salaiset asiakirjat julki. Mitä ovat sellaiset lääkärinlausunnot, että käräjäoikeus ei ota niitä todesta mutta hovioikeus ottaa? Uskon, että samanlaisista lääkärinlausunnoista on kyse väitetyissä seksuaalirikoksissa. Ei ole olemassa selvää fyysistä näyttöä, vain lasten kertomuksia, jotka ovat osoittautuneet epäluotettaviksi.

joo, siis hovioikeus tosiaan katsoi Auerin myös syyllistyneen näihin pahoinpitelyihin. Hovioikeudet tekee mitä tekee, yleensä rangaistuksen koventamiset/lieventämiset (ilman lisärikoksiin syylliseksi luettavuutta) tarkoittaa lähinnä sitä, että käräjäoikeudet eivät tuomitse ns. linjan mukaan, jolloin se ei toteuta yhdenvertaisuusperiaatetta rangaistuskäytännössä. Mutta voidaan sanoa, että ehkä paremmin, että Auer ja Kukka ovat tuomittu syyllisiksi näihin rikoksiin, jolloin tuomioistuin on katsonut asiat toteennäytetyiksi.

Lisäys: Törkeistä pahoinpitelyistä toki voi olla omat mielikuvansa, mutta sitten voi mennä ihan lukemaan, mitä siellä rikoslaissa asiasta sanotaan (jo lapsen seksuaaliset hyväksikäytöt menevät törkeiksi siinä vaiheessa, kun on kyse tekijä erityisessä asemassa/lapsi tuntee erityistä luottamusta tekijää kohtaan jne.)

Mutta muuten tämä menee taas vähän spekulaatioksi, koska ne perustelut eivät edelleenkään ole yleisön luettavissa. Tämä kyllä kertoo sen, miksi oikeudenkäyntien julkisuusperiaate on mittaamattoman arvokas ja Virolainen on kyllä siinä ihan oikeassa, että tuomioistuimet voisivat tässä asiassa muuttaa käytäntöjään (onhan ne muitakin isoja uudistuksia käyneet läpi, niin kyllä vanhat pierut oppii uusia temppuja)

Auerin valitus on tämänpäiväisen Ilta-Sanoman mukaan sitten EIT:ssä lsh jutun osalta.

EIT ei ole vielä päättänyt ottaako se asiaa käsittelyyn.

MTV3:lla Manner vastasi toimittajalle että seuraavana etappina on ''mahdollinen Turun-ratkaisun purkuhakemus''. Eli kuten arvelinkin, Manner yrittää saada korkeinta oikeutta purkamaan lainvoimaisen lsh-tuomion.

Auerin asianajaja: Vaadimme Suomen suurimpia vahingonkorvauksia, MTV3

Ei taida oikeaan ketjuun tulla, mutta Marsiin viesti kuitenkin viimeisin, johon nyt olen kantaa ottanut.

Seksuaalirikoksissa ja varsinkin lapsiin kohdistuneissa rikoksissa osapuolten kertomukset ovat keskeinen osa näyttöä. Asianomistajalla, eli lapsella, on totuudessapysymisvelvollisuus ja vastaajalla, eli väitetyllä hyväksikäyttäjällä, tätä velvollisuutta ei ole. Langettava tuomio voidaa siis antaa ja yleensä annetaankin ''sana vastaan sana'' -tilanteessa.

Todellakin erikoista. Tästähän voisi päätellä, että lasten totuutta voidaan käyttää hyväksi loputtomiin siis toisten toimesta mm. edunvalvojat ja vastaaja on valmiiksi valehtelija.

Noh, tämä seuraava teksti on lainaus Auerin ja Kukan julkisesta selosteesta (R 12/1625), jossa vastataan hovin julkiseen selosteeseen:
Selosteessa annetaan myös ymmärtää, että tuomio perustuisi useiden erikoislääkärien ja psykologien kuulemiseen. Selosteessa ei kuitenkaan kerrota, että kuulemisista huolimatta tuomiossa ei ole huomioitu kuin yhden lääkärin ja kolmen psykologin mielipiteitä ja on jätetty kokonaan huomioimatta niiden asiantuntijoiden puheenvuorot, joilla olisi ollut paras pätevyys puhua oman erityisalansa asioista.

Vaikuttaa jo tämän tietäminen ajatteluun suhteessa Eerika-tapaukseen. Ollaan mahdollisesti etsitty itselle asialle parhaat asiantuntijat oman totuuden viemiseksi eteenpäin.

Marsii laittanut paljon hyvää tietoa esille. Hyvä.

Marsii kirjoitti:EIT ei ole vielä päättänyt ottaako se asiaa käsittelyyn.

MTV3:lla Manner vastasi toimittajalle että seuraavana etappina on ''mahdollinen Turun-ratkaisun purkuhakemus''. Eli kuten arvelinkin, Manner yrittää saada korkeinta oikeutta purkamaan lainvoimaisen lsh-tuomion.

Auerin asianajaja: Vaadimme Suomen suurimpia vahingonkorvauksia, MTV3

Tämän asian kanssa ei kannata pidättää hengitystään: EIT:ti voi olla toivottaman hidas asioiden käsittelyssä. Oliko muuten tarkempaa tietoa tästä valituksen sisällöstä? Ilmeisesti se liittyi siihen, että puolustukselle ei sallittu kaikkea todistelua (mitä lehdissä nyt onkaan lukenut...)

Ja tottakai voi yrittää ja kannattaakin käyttää kaikki käytössä olevat oikeussuojakeinot. Se vain, että johtaako se Auerin ja Kukan toivomaan lopputulokseen, epäilen suuresti.