Syyttäjä on tehnyt tarkan selvityksen tytön haastattelujen perusteella eri käyntikerroista.
Tämä käy ilmi esimerkiksi Katariina Finnilän todistuksen yhteydessä (Valkaman suorittama kuulustelu levykkeellä Finnilä 5, 10:45 eteenpäin).
Tytön silminnäkijähavainnon diskvalifioiminen oli yksi syyttäjän painopisteistä
toisella käräjäkierroksella (kuulostaa aina yhtä oudolta) samoin kuin tulevassa toisessa hovikäsittelyssä. Tämän vuoksi syyttäjä on ollut ja tulee olemaan tarkka – eikä tätä tarkkuutta vastaan pärjätä huppumieshavainnon kannalta suotuisalla mutta tytön kertomusten vastaisilla spekulaatioilla. Sisotalo mielestäni heikentää tytön uskottavuutta versiollaan tytön käynneistä.
Kuten aikaisemmin on todettu, tytön ensimmäisestä kuulustelusta jo käy ilmi – myöhempien kuulemisten kanssa pääosin yhtäpitävästi – mitä käyntikerroilla tapahtui:
Koskinen: Sillon ku sä menit eka kerran siihen ni oliko se lasi viäl rikki - -tai rikki jo?
Amanda: Oli – sit kun mä tulin ...
Koskinen: Ja siel oli äiti ja isä vaan sillon?
Lapinniemi: Misä ne oli äiti ja isi silloin?
Amanda: Ne oli nousseet sängystä.
Koskinen: Ne oli sängyn vieressä siin takkahuoneessa? Sit sä menit takasi. Mihin sä
menit takasi?
Amanda: Huoneeseeni. Sit muli niinko tota, ku mä .... Mul o lukuvalo, mä meinasin
sytyttää sen, mut mä en uskaltanut. Mä pelkäsin, et jos siel on joku rosvo, ni
jos se sityrittää hyökät mun kimppuuni.
Koskinen: Joo.
Amanda: Sit mää en ottanu sit ku mää menin uudestaan kattoon mää näin iskän
lattialla.
Koskinen: No missä äiti oli sillon?
Amanda: Äiti oli muistaakseni soittamassa. (Tytön kuuleminen 1.12.2006.)
Isotalo on hienosti ottanut esille myös tytön sairaalakäynnillään antaman vielä aikaisemman kertomuksen, jonka Ari Auer on ensimmäisellä käräjäoikeuskierroksella esittänyt 30.04. 2010.
(En nyt puutu siihen, että tämä on toisen käden tietoa.) Myös Ari Auerin mukaan tyttö kävi kolme kertaa takkahuoneen oven tienoilla - ohessa referaatti:
Tyttö herännyt jyrinään, kun joku takoi lasia ulkopuolelta. Hän on mennyt olohuoneeseen,
Jukka tai Anneli oli sanonut ”mee takas nukkumaan”. Tyttö palasi huoneeseensa.
Tyttö ei ollut mennyt nukkumaan, tämä oli omassa huoneessa pelännyt, mikä se ääni on.
Pauke oli jatkunut – silloin lasi oli kilahtanut sisälle,
tyttö palannut
saman tien takaisin takkahuoneeseen (Ari Auerin käyttämä sana).
Kolmannella kerralla tyttö ei ollut päässyt lähelle takkahuonetta lasinsirujen takia,
tämä oli nähnyt kun tyyppi oli tullut sieltä takkahuoneesta, tyttö sanoi, että se olisi jotenkin mennyt piiloon.
Ari oli tulkinnut, että oli tekijä seissyt semmoisessa kuvakulmassa, että ei ollut nähnyt koko asiaa, tekijä oli vilahtanut ja juossut ja hypännyt ulos.
(DVD:llä Ari Auer 1, ajassa 4:30 - 6:00)
Kertomuksessa on ehkä tärkeintä tuo ensimmäisen ja toisen käynnin välinen aika: Ari Auerin mukaan tyttö oli kertonut palanneensa ”saman tien”.
Jos Ari Auerille annettua kertomusta verrataan hieman myöhemmin samana päivänä poliisille annettuun kertomukseen, käyntien välillä oli kuitenkin tapahtunut radikaali muutos: isä, joka äsken oli "noussut sägystä", on nyt siis ”lattialla” – pahasti telottuna.
Ja ”äiti oli muistaakseni soittamassa”.
Syyttäjä saisi siis selittää, miten ”saman tien” tai ”ihan pian” tapahtunut toinen käynti sopii yhteen sen kanssa, että Auer olisi käyntien välissä lavastanut murhan?
Tytön kertoma ”henkilöasetelma” sopii yhteen sen kanssa, että tilassa oli ulkopuolinen murhaaja. Joka (nyt Auerin lisäksi) uhrin viimeisenä silminnäkijänä olleen tytön todistuksen mukaan sittemmin ”vilahti”, ”hyppäsi”, ”juoksi” pois, kun äiti oli puhelimessa.
Tytön kertomus on harvinaisen yksinkertainen ja selkeä selonteko. Kaikilta osin.