MURHA.INFO

Klaus Schwab, Thierry Malleret:

COVID-19: The Great Reset
https://www.goodreads.com/book/show/54498122-covid-19

Mitä vi...

Pieni liekki kirjoitti: Ke Marras 18, 2020 8:12 pm Luin tarinan kahden pienen pojan kohtaamisesta ja ystävyydestä, eli John Boynen kirjan "Poika raidallisessa pyjamassa". Kirjan kansikuva herätti uteliaisuuden lukea kirjan.

Kirjaa en ole lukenut, mutta elokuva nousee korkealle suosikkilistallani.

Sinuhe, toinen kerta menossa.

tasaraha kirjoitti: Ma Marras 30, 2020 12:35 pm

Pieni liekki kirjoitti: Ke Marras 18, 2020 8:12 pm Luin tarinan kahden pienen pojan kohtaamisesta ja ystävyydestä, eli John Boynen kirjan "Poika raidallisessa pyjamassa". Kirjan kansikuva herätti uteliaisuuden lukea kirjan.

Kirjaa en ole lukenut, mutta elokuva nousee korkealle suosikkilistallani.

Sinuhe, toinen kerta menossa.

Kirjalla oli ainakin aika pysäyttävä loppu. Jostain syystä en ole koskaan saanut Sinuhe egyptiläistä luettua - en edes aloitettua.

tasaraha kirjoitti: Ma Marras 30, 2020 12:35 pm
Sinuhe, toinen kerta menossa.

Sinuhe egyptiläinen on ehdottomasti yksi parhaista suomalaisen henkilön kirjoittamista kirjoista. Mika Waltari lukeutuu todellisiin mestareihin Suomen kirjallisuudessa, minkä havaitsin aikoinani juuri edellä mainitun kirjan lukemisen jälkeen.

Tällä hetkellä luettavana itselläni: Antti Rinne Koko tarina, joka on valitettavan tylsää luettavaa. Tuon Sinuhe egyptiläisen ahmin lukea aikoinaan yhdessä viikonlopussa, mutta Antti Rinteen tylsän tarinan lukeminen on pitkäkestoista tervanjuontia; kun kirjan ottaa iltalukemiseksi niin muutaman sivun jälkeen jo sitten nukahtaakin sen tylsyyteen, mutta pitää yrittää lukea se kuitenkin loppuun saakka.

Sain yksityisviestillä vähän sapiskaa tunnustettuani, etten ole koskaan lukenut Sinuhe egyptiläistä. Kirjasta on kyllä tullut niin paljon kehuja, että pistän sen lukujonoon ja lupaan ehtiessäni paneutua sen lukemiseen. Muutama kirja on sellainen, jotka ovat työn alla ennen tuota luku-urakkaa. Yksi niistä on Vera Miettisen kirjoittama kirja "Eerika".

Sain Juho Saaren kirjan Kyllikki Saaresta luettua, kannatti mielestäni lukea tuo tarkkaan, muutamia virheitäkin sieltä löysin...

Nyt menossa James A.Michenerin ’Hawaiji’. Teos on ilmestynyt 1950-luvun lopulla, erittäin mukaansa imaiseva kirja.
Lisäksi joulunajan mietteissä luettavana Agatha Christien ’Simeon Leen testamentti’, ja jonossa Mika Waltarin ’Felix Onnellinen’ ja ’Valtakunnan salaisuus’. Nämä ovat Waltarin uskontoa sivuavia ja käsitteleviä kirjoja.

Sinuhe tönöttää hyllyssä omalla paikallaan, kahdesti olen sen lukenut. Sitä lukiessa tulee kyllä erikoinen tunne niinkuin siirtyisi tuhansien vuosien päähän Egyptiin. Suorastaan voi tuntea hiekan maun suussaan ja balsamontitalon tunnelman. Ei yhtään ihme, että Waltari joutui lataamoon Sinuhen valmiiksi saatuaan. Ponnistus on ollut kova, elää viikkokaupalla muinaisessa maailmassa opashengen patistelemana.
Suosittelen Sinuhea jokaiselle.

Kahden sivun mittainen yhteenveto Agatha-rouvasta. Julkaistu aikanaan Poliisimies-lehdessä 1962:

Sinuhe, egyptiläinen saa odottaa vielä lukuvuoroaan. Eerika-kirjan sain luettua loppuun ja pistin kirjan kiertoon. Tänä viikonloppuna tuli luettua kirjastosta lainaamani KRP:n rikosylikonstaapelin kirjoittama esikoisdekkari "Sinun puolestasi vuodatettu". Minusta kirja oli hyvin kirjoitettu, herätti erilaisia ajatuksia ja piti otteessaan loppuun saakka. Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia tuntemuksia kirja on herättänyt sen lukeneissa muissa henkilöissä. Luulisin kirjan olevan sopivaa luettavaa murhainfopalstan seuraajille.

Melko paljon tulee luettua, tällä hetkellä etenkin elämäkertoja. Kun viimein sain tuon em. tylsän Antti Rinteen Koko tarinan luettua ahminkin sitten joululomilla Lauri Nurmen kirjoittaman: Jussi Halla-aho - Epävirallinen elämäkerta (todella hyvä ja mielenkiintoinen). Sen jälkeen Antti Heikkisen kirjoittaman Einari - Ponssen perustajan Einari Vidgrénin elämä (hyvä Heikkisen kirjoittamaksi, ja ilmeisesti siksi, että tilaajat eli Vidgrénin perilliset eivät huolineet mitään tyypillistä anttiheikkismäistä räpellystä, joten hän joutui kirjoittamaan siitä kertomansa mukaan useamman opuksen monien vuosien aikana). Sitten vuoroon tuli Riikka Smolander-Slotten esikoisteos Jari-Matti Latvala - Elämän erikoiskoe (ihan kelpo teos esikoiskirjaksi). Sen jälkeen vuoron sai Ilkka Sysimetsän (Frederik) ja Tommi Pietarisen Harva meistä on Frederik (oli melko sekava tekele, kun ei edennyt mitenkään kronologisesti, vaan siinä pompitiin sinne, tänne ja tuonne koko ajan). Nyt menossa on Tuomas Nyholmin kirjoittama Samu Haber - forever yours (varsin mielenkiintoinen, en tiennyt hänestä tätä ennen juuri mitään enkä etenkään hänen em. kirjan mukaan melko vahvoistakin kytköksistä jo nuoresta pitäen alamaailmaan, mikä oli yllätys).

Työnteko on häirinnyt loma-aikana valtoimeksi ryöpsähtänyttä lukemistani, mutta nyt luettavana, ja lähes kokonaan jo luettunakin, Keijo Leppäsen kirjoittama KEIHÄSMIES, Tero Pitkämäen elämä. Ihan mielenkiintoinen kirja varsin pitkän uran tehneestä heittäjästä opiskeluineen ja perheen perustamisineen.

Voisin suositella Aarnion tapausta seuraaville luettavaksi Kenneth Erikssonin ja Jeanette Björkqvistin kokoamaa kirjaa "Kovat kadut - ammattirikollisten jäljillä", missä on tapahtumia ja ajatuksia Kentsun poliisiuran varrelta.

Kalle-Ville kirjoitti: Pe Helmi 19, 2021 9:09 pm Työnteko on häirinnyt loma-aikana valtoimeksi ryöpsähtänyttä lukemistani, mutta nyt luettavana, ja lähes kokonaan jo luettunakin, Keijo Leppäsen kirjoittama KEIHÄSMIES, Tero Pitkämäen elämä. Ihan mielenkiintoinen kirja varsin pitkän uran tehneestä heittäjästä opiskeluineen ja perheen perustamisineen.

Aika yllättävää, jos Pitkämäestä saa mielenkiintoisen elämäkerran, voisi kuvitella mitä häntä telkkaristakin nähnyt ja lehdistä lukenut, että kirja olisi todella tylsä. Pitkämäki ei ole mikään kiinnostavin henkilö. Ei nuo mainitsemasi asiatkaan niin kovin kiinnostavilta vaikuta, tavallisen ihmisen tylsää elämää + keihäänheitto, kuulostaa pitkäveteiseltä. (sopiva adjektiivi tuo jälkimmäinen kyllä kun puhutaan keihäänheitosta:D)

aga kirjoitti: Ma Helmi 22, 2021 3:35 am

Kalle-Ville kirjoitti: Pe Helmi 19, 2021 9:09 pm Työnteko on häirinnyt loma-aikana valtoimeksi ryöpsähtänyttä lukemistani, mutta nyt luettavana, ja lähes kokonaan jo luettunakin, Keijo Leppäsen kirjoittama KEIHÄSMIES, Tero Pitkämäen elämä. Ihan mielenkiintoinen kirja varsin pitkän uran tehneestä heittäjästä opiskeluineen ja perheen perustamisineen.

Aika yllättävää, jos Pitkämäestä saa mielenkiintoisen elämäkerran, voisi kuvitella mitä häntä telkkaristakin nähnyt ja lehdistä lukenut, että kirja olisi todella tylsä. Pitkämäki ei ole mikään kiinnostavin henkilö. Ei nuo mainitsemasi asiatkaan niin kovin kiinnostavilta vaikuta, tavallisen ihmisen tylsää elämää + keihäänheitto, kuulostaa pitkäveteiseltä. (sopiva adjektiivi tuo jälkimmäinen kyllä kun puhutaan keihäänheitosta:D)

Olin itsekin yllättynyt kyseisen kirjan mielenkiintoisuudesta, kun vertaa sitä esim. edellä mainitsemiini Lauri "Late" Johanssonin ja Antti Rinteen elämäkertoihin, joista erityisesti viimeksi mainitun osalta olisi voinut odottaa paljon enemmän. Pitkämäki kertoi suoraan kirjassa joistakin aiemmista huippuheittäjistä mielipiteinään muun muassa sellaista, jota kukaan ei hänen odottaisi sanovan ylipäänsä kenestäkään.

Just lopettelen kirjaa Kuuluisan kuoleman varjo, tekijä Juho Saari. On kyllä niin mielenkiintoinen aihe, ja kirjailijalla niin mukaansa ottava tyyli aiheen käsittelyssä, että varmaankin jää vähän suru puseroon sitten kun eteen tulee se kirjan viimeinen piste. Tämän jälkeen lukulistalla on dekkari Sinun puolestasi vuodatettu, tekijä Niko Rantsi.

ässähai kirjoitti: To Maalis 25, 2021 6:35 pm Just lopettelen kirjaa Kuuluisan kuoleman varjo, tekijä Juho Saari. On kyllä niin mielenkiintoinen aihe, ja kirjailijalla niin mukaansa ottava tyyli aiheen käsittelyssä, että varmaankin jää vähän suru puseroon sitten kun eteen tulee se kirjan viimeinen piste. Tämän jälkeen lukulistalla on dekkari Sinun puolestasi vuodatettu, tekijä Niko Rantsi.

Pidin tuosta Niko Rantsin kirjasta ja odottelen sen jatko-osaa luettavaksi.

Onko täällä ketään muuta, joka olisi lukenut Janne Ranisen kirjan "Selliläppää vankilasta"? Olikohan tuo "Selliläppää vankilasta"-kirja kirjoitettu ainoastaan rahanansaintatarkoituksessa? Minulle kirjan anti jäi laihaksi, ja mielestäni joku olisi saanut kyllä oikolukea kirjan ennen sen julkaisemista. Ei ole tarvetta lukea kirjaa uudelleen. Jos jotain toivon, niin sitä, että vankiloissa annettaisiin eväät päihteettömään elämään ja rehelliseen työntekoon.