Eric Harris & Dylan Klebold

[Sakara]

Katsoin tuon Understanding Why-dokkarin vihdoinkin ja se sai minut uudestaan pohtimaan kysymystä, olisiko Columbinen verilöyly voitu välttää, jos Eric olisi päässyt merijalkaväkeen. Ennen olen ollut selkeästi sitä mieltä, että ei, mutta nyt en ehkä olekaan ihan niin varma. Tuon dokumentin jälkeen minulle jäi sellainen kuva, että Eric oli ihan lapsesta asti haaveillut menevänsä merijalkaväkeen, eikä kyseessä siis ollut mikään "meen nyt vaikka sinne, kun en keksi muutakaan"-tyylinen hetken mielijohde: on siis mahdollista, että Eric oli suunnitellut koko tulevaisuutensa nimenomaan merijalkaväen sotilaaksi pääsyn varaan, eikä voinut kuvitellakaan tekevänsä mitään muuta (itsekin olen ollut melko lailla samanlaisessa tilanteessa oman alani suhteen). Uskon myös edelleen, että Eric oli nimenomaan se osapuoli, joka iskun alunperin on keksinyt (siis, että sellainen ihan oikeasti toteutetaan, ei vain epämääräisiä "haluun tappaa kaikki"-angstauksia) ja sitten innostanut Dylanin mukaan kuvioon. Toisaalta uskon vakaasti, että Eric olisi saanut Dylanin luopumaan iskusta, jos olisi halunnut.

Ammuskelun toteutuspäivä on epäillyttävän lähellä Ericin merijalkaväestä hylkäämispäivää (Olikohan tässä nyt kyse vain päivistä...?). Jos oletetaan, että Eric on etukäteen tiennyt päivän, jolloin armeijaan haun "tulokset" tulevat (en tietenkään tiedä, onko tulosten julkistamispäivä edes suunnilleen ennakkoon tiedossa kun kyse on armeijasta, näinhän on kuitenkin esim. yliopistoiden kohdalla), en kyllä sulkisi pois mahdollisuutta, että Columbine oli ollut Ericin plan B. On totta, että pojat olivat valmistelleet iskun tarkasti ja kaikki oli aseita myöten valmiina, mutta ehkäpä Eric pelkäsi pahinta enemmän kuin odotti parasta: kenties Eric alunperinkin ajatteli, että hänellä on heikot mahdollisuudet päästä alalle, jonka varaan on tulevaisuudensuunnitelmansa rakentanut (hänellähän oli se urheilua rajoittava synnynnäinen vamma), ja siksi näki niin paljon vaivaa kakkosvaihtoehdon suunnittelussa. Tietenkään ammuskelun varsinainen syy ei tämän teorian mukaan ole vain armeijasta hylkääminen (vaikka tosin osaltaan sekin, mikäli merijalkaväen sotilas on ollut Ericin ainut tulvaisuuden näkymä, jonka kaatuessa itsemurha on ollut ainut vaihtoehto), vaan motiivit siihen ovat tulleet nimenomaan kiusaamisesta, julkisuudenhalusta ym. aiemmissa viesteissä pohdituista tekijöistä, mutta nimenomaan varsinainen päätös lähteä toteuttamaan (poikien mielestä) perusteltua iskua on saattanut tulla armeijasta hylkäämisen seurauksena.

Toisaalta Eric tuntuu vuodattavan päiväkirjaansa monenmoista, joten on epäillytävää, että mikäli merijalkaväki on ollut hänelle niin iso asia, hän ei missään vaiheessa mainitse (?) mitään siitä tai hylkäämispäätöksestä. Mutta onhan päiväkirja toisaalta muutamia pahoja angstikohtauksia lukuunottamatta nimenomaan roolin vetämistä... Tai voihan olla, että siinä vaiheessa, kun "kuolemantuomio" on lopulta tullut, ei välttämättä jaksa enää edes vuodattaa sen herättämiä tunteita minnekään.

[rapier]

Urheilua rajoittava synnynnäinen vamma estää aika tehokkaasti merijalkaväkeen pääsyn.
Muuten armeija on eri asia kuin merijalkaväki.
En usko että Eric tosissaan on kuvitellut pääsevänsä mariiniksi. Tai on haihatellut.

[Arlene]

Urheilua rajoittava synnynnäinen vamma estää aika tehokkaasti merijalkaväkeen pääsyn.
Muuten armeija on eri asia kuin merijalkaväki.
En usko että Eric tosissaan on kuvitellut pääsevänsä mariiniksi. Tai on haihatellut.

Ilmeisesti "kuopparinta" ei ole ehdoton este armeijaan hyväksymiselle, lääkärin tutkimisella asia olisi selvinnyt varmasti.
Tilasin "Rampage. The social roots of school shootings". Kirja tuli eilen ja en paljoa ole ehtinyt sitä vielä tutkia. Kirjassa näyttäisi olevan enemmän Jonesboron ja West Paducahin ampujista, mutta muistakin, Ericistä ja Dylanistakin löytyy.
Iso tekijä kirjan mukaan kouluampumisten takana on itsemurhan tekemisen halu, minusta Columbinessa oli kysymys nimenomaan siitä. Hyökkäyksellä kouluun saatiin verhottua häpeälliseksi ja ressukkamaiseksi koettu itsemurha "kunnialliseksi" ja "miehekkääksi" teoksi. Erityisesti Ericin kohdalla oli kyse tästä.

[Elephant]

Urheilua rajoittava synnynnäinen vamma estää aika tehokkaasti merijalkaväkeen pääsyn.
Muuten armeija on eri asia kuin merijalkaväki.
En usko että Eric tosissaan on kuvitellut pääsevänsä mariiniksi. Tai on haihatellut.

Toisaalta, Ericin isähän oli ilmavoimissa, kuinka olisi antanut poikansa elätellä unelmia merijalkaväestä, jos tiesi ylipäätänsä pääsyvaatimuksista. Olen ymmärtänyt, että esim pienikin värisokeus punaisen ja vihreän kanssa estää rauhanturvaajaksi pääsyn. Tiukkoja vaatimuksia ja Ericin tapauksessa ei ollut kuitenkaan kyse pienestä 'vammasta'.
Ja eikös Ericin isoveli ollut suht urheilullinen koulussa, en tiedä kiusattiinko häntä, mutta yleisesti ottaen menestynyt koulussa. Eric taasen ei ollut urheilullinen ja mieleeni on joskus tullut, että mitäpä jos Ericin unelma merijalkaväestä johtui siitä, että tahtoi tehdä edes jotain oikein. Jospa hänen isänsä oli puhunut pojille työstään ilmavoimissa ja yrittänyt yllyttää poikiaankin mukaan. Ehkä Eric tahtoi vain miellyttää isäänsä ja tätä kautta sanonut toiveekseen tulevaisuuden merijalkaväessä. Ehkä Eric tiesi ettei pääsisi ja luotti myös siihen. Ja jos spekuloidaan lisää; Ehkä Eric oli kasvanut jo pienestä siihen, että armeija oli paikka, jollei tiennyt mitä halusi. Ehkä se tuntui turvalliselta, ehkä hän ei osannut lähteä ajattelemaan itselleen uraa.
Ja vaikka päiväkirjat olisivatkin täyttä roolia, hänen roolinsa on kuitenkin liian ristiriitainen. Kirjoittaa päiväkirjassaan, ettei kukaan sano hänelle, mitä hänen tulee tehdä tai sanoa. Mutta eikös armeija ole juuri paikka, missä sinä olet käskytettävänä.
Spekulointia ja omia mietteitäni, olkaa hyvä

EDIT:

One of Eric's aspirations was to join the Marines and he even took steps to apply, though his application was rejected shortly before the shooting, likely because he was taking the drug Luvox® (Fluvoxamine maleate) at the time, an SSRI antidepressant he was taking in connection with anger management therapy he'd been in since mid-1998.

http://acolumbinesite.com/eric.html

[Arlene]

Ehkä se tuntui turvalliselta, ehkä hän ei osannut lähteä ajattelemaan itselleen uraa.
Ja vaikka päiväkirjat olisivatkin täyttä roolia, hänen roolinsa on kuitenkin liian ristiriitainen. Kirjoittaa päiväkirjassaan, ettei kukaan sano hänelle, mitä hänen tulee tehdä tai sanoa. Mutta eikös armeija ole juuri paikka, missä sinä olet käskytettävänä.


EDIT:

One of Eric's aspirations was to join the Marines and he even took steps to apply, though his application was rejected shortly before the shooting, likely because he was taking the drug Luvox® (Fluvoxamine maleate) at the time, an SSRI antidepressant he was taking in connection with anger management therapy he'd been in since mid-1998.

http://acolumbinesite.com/eric.html

Ihmisten joita Eric kunnioitti ja arvosti käskyttämisen hän hyväksyi. Kaiketi armeija lukeutui tähän joukkoon. En ole löytänyt tutkimistani materiaaleista mitään, mistä kävisi ilmi mitä Eric halusi tehdä työkseen. Oudolta tuntuu, että ei ole mitään ammattihaavetta, koska hän pärjäsi koulussa hyvin. Itsekin kallistun siihen, että armeija oli turvallinen ajatus. Tuskin hän kuitenkaan olisi armeijaan päässyt, vaikka terveyskin olisi ollut parempi. Hänhän teki jonkin testin, jonka kaikki armeijaan pyrkivät tekevät, ja testin tulos oli keskinkertainen.

[Michaelm]

Olihan tekemistä lukea koko ketju läpi, joskin sitäkin antoisampaa. Pitääpä ensi viikolla pistää tilaukseen näitä ketjussa mainittuja opuksia. Bowling for columbine piti hankkia leffakokoelman jatkeeksi, ja ihan hyvää settiä siinäkin aiheesta.

Yksi asia mikä on mielessä kovasti on se, että mikähän mahtaa olla Columbinen tilanne nykyään tuon urheilijoiden ylivallan kanssa? Jatkuuko homma samanlaisena, vai meniköhän asia niin sanotusti kerrasta perille?

[Jenska]

^ Brooks Brownin kirjassa oli mainittu sen verran että hetken aikaa oli koulussa vallinnut hyvähenki, mutta muutaman kuukauden jälkeen meno jatkui ihan samanlaisena.

Näinhän se taitaa olla että tuollaisen jälkeen ollaan hetken aikaa järkyttyneitä yms mutta sitten koko homma unohtuu ja arki palaa kehiin.

[Arlene]

Olihan tekemistä lukea koko ketju läpi, joskin sitäkin antoisampaa. Pitääpä ensi viikolla pistää tilaukseen näitä ketjussa mainittuja opuksia. Bowling for columbine piti hankkia leffakokoelman jatkeeksi, ja ihan hyvää settiä siinäkin aiheesta.

Yksi asia mikä on mielessä kovasti on se, että mikähän mahtaa olla Columbinen tilanne nykyään tuon urheilijoiden ylivallan kanssa? Jatkuuko homma samanlaisena, vai meniköhän asia niin sanotusti kerrasta perille?

"Comprehending Columbine" -kirjassa kirjoittaja toteaa, että urheilun ylivalta sikäläisissä lukioissa ei koskaan tule loppumaan. Sama kun pyytäisi sosialistista vallankumousta. Päinvastoin, lukioiden joukkueita seurataan yhä fanaattisemmin!

[Howler]

Info (joillekin ehkä turha): David Cullenilta (Columbinesta paljon uutisoinut toimittaja) on tulossa ensi vuonna kirja nimeltä Columbine.

[Michaelm]

On kyllä kumma jos homma on pienen tauon jälkeen jatkunut samanlaisena. Luulisi että opettajia ja muuta henkilökuntaa kiinnostaisi edes hieman. Varmasti palkkalistoilla on paljon sellaisia opettajia vielä, jotka olivat talossa jo tapahtuman aikaan. Eikös asia ollut niin, että vaikka jenkeissä urheilijat ovat high-schoolien kuninkaita, niin Columbinessa tuo muiden sorsiminen oli vielä normaaliakin rajumpaa? Olisihan se vasta tulemus, jos joku muukin sorsittu toteuttaisi Ericin ja Dylanin esimerkin. Kaksi tapausta samaan kouluun ja vieläpä samasta (tiedostetusta) syystä, olisi jo melkoista Noh, toivottavasti ei sentään, vaikkakin sorsijat kyllä rangaistuksen ansaitsisivat.

[Arlene]

Eikös asia ollut niin, että vaikka jenkeissä urheilijat ovat high-schoolien kuninkaita, niin Columbinessa tuo muiden sorsiminen oli vielä normaaliakin rajumpaa?

Tuon samaisen Larkinin mukaan Columbine on varmaan suurin piirtein samanlainen kuin muut lukiot Yhdysvalloissa. Ei huonompi, mutta ei parempikaan. Oletan, että hän tuntee sikäläiset lukiot.

[Raatotanssi]

On kyllä kumma jos homma on pienen tauon jälkeen jatkunut samanlaisena. Luulisi että opettajia ja muuta henkilökuntaa kiinnostaisi edes hieman. Varmasti palkkalistoilla on paljon sellaisia opettajia vielä, jotka olivat talossa jo tapahtuman aikaan. Eikös asia ollut niin, että vaikka jenkeissä urheilijat ovat high-schoolien kuninkaita, niin Columbinessa tuo muiden sorsiminen oli vielä normaaliakin rajumpaa?

Ei se oikeastaan ole kumma homma, sillä tuskin kukaan tosissaan oletti Columbinen muuttuvan lintukodoksi tuon tapauksen jälkeen. Eihän koko koulussa ole enää yhtäkään oppilasta, joka olisi käynyt Columbinea ampumisten aikaan, joten asia ei välttämättä kosketa heitä samalla tavalla kuin entisiä oppilaita.

Ainakin Brooks puhuu paljon kirjassaan siitä, miten opettajat eivät koskaan huomioineet kiusaamista ja miten heillä oli selkeät suosikkioppilaat, joille niitä sanktioita ei jaeltu. Aika harva opettaja loppujenlopuksi edes myönsi, että Columbinessa esiintyi kiusaamista, joten ehkä he yksinkertaisesti kieltäytyvät näkemästä kaikkea sitä kiusaamista ja loan heittoa, jota jotkut oppilaista joutuvat kestämään.

Olen samaa mieltä Arlenen kanssa siinä, että Columbine ei ollut kiusaamisen suhteen sen pahempi kuin muutkaan amerikkalaiset lukiot. Brooksin kirjasta saa helposti sellaisen kuvan, että Columbine oli jonkinlainen helvetti maan päällä, mutta eihän Brooksilla oikeastaan ollut kokemuksia muista lukioista. On helppo tehdä hieman yliampuviakin arvioita, jos ei ole mitään mihin verrata.

Samaisessa kirjassa sanotaan, etteivät urheilijat juurikaan muuttaneet käyttäytymistään. Jotkut heistä toki muuttuivat, mutta osa taas pysyi täysin samanlaisena. Varmasti meno Columbinessa on tänäänkin aivan yhtä "villiä" kuin silloin kymmenisen vuotta sitten.

Löysittekö pointin? Jos, niin hyvä. Minulta se nimittäin katosi.

[Arlene]

Larkinin kirjassa oli joittenkin haastateltavien sisaruksia Columbinessa ja meno oli kuulemma karmeampaa kuin koskaan ennen.. Siinä elettiin vuotta 2004.
Brooksia pidetään melko yleisesti kaverina joka "embellish his stories" eli liioittelijana.. Mikä ei tarkoita, etteikö urheilijoiden suosimista ja muuta epäoikeudenmukaisuutta todella tapahtunut. Columbinessa liikkui myös huhuja, joiden mukaan urheilijat söivät hormoneita, mikä lienee niiden vaikutus nuoriin, kasvaviin ihmisiin?

[loneliness]

Tuo urheilijoiden ylivalta lienee maailmanlaajuinen ilmiö. Ainakin omana kouluaikanani niitä typerimpiä ja julmimpia tyyppejä joitakin oppilaita kohtaan olivat juuri joukkuelajien harrastajat. Juuri näiden lajien harrastajat, joita hehkutetaan lehdestä toiseen ja televisiossa liioitellusti. He ovat ylpeyden aihe maallemme ja tiedostavat sen oman päänsä sisällä liian hyvin. Jo yläasteiässä näillä urheilijoiden jengeillä on kova yhteishenki, joka jyrää alleen nörtit ja muut hiljaisemmat väestöryhmät.

Suosio kilahtaa hattuun ja syntyy koulujen sisäinen yläluokka, jonka muodostavat jääkiekon ja jalkapallon pelaajat ja heidän ympärillään pörräävät ylimeikatut pissikset.

Jenkeissä tuo ilmiö on vielä suurempi kuin täällä tuon cheerleader-kulttuurin myötä joka on yhteydessä näihin urheilijoihin yhteisten pippaloiden yms. kautta. Nämä ryhmät suhtautuvat skeptisesti muihin ryhmiin ja kiusaamista esiintyy, jonka johdosta katkeruus ja viha kytee heikompien joukossa. Pienikokoisen nörtin on vaikeaa lähteä kamppailemaan yksin vahvaa ryhmää vastaan johon kuuluu fyysisesti vahvoja joukkueurheilijoita, jotka ovat valmiina porukalla hakkaamaan paskaksi kapinoimaan alkavan ressukan.

[Michaelm]

Tuo Klass on muuten erinomainen elokuva. Erittäin puhutteleva ja koskettava raina. Olen sitä muutamalle kaverille suositellut, ja ainakin he ovat sanoneet, että näkevät asiat eri valossa. Osa toki on sitten niinkin avarakatseisia, että eivät suostu edes harkitsemaan elokuvan katsomista.

Näytin tänään eräälle kaverille (naispuolinen) kuvan Ericistä ja Dylanista, koska halusin kuulla, että millaisen mielikuvan he herättävät ihmisissä, joka ei tiedä ketkä ovat kyseessä. Nopealla silmäyksellä hän vastasi, että "aika söpöjä". Pyysin katsomaan oikein tarkkaan, mutta vastaus ei muuttunut. Sitten kerroin että kyseessä on kouluammuskelun suorittaneita yksilöitä, ja yllättäen alkoi tulemaan "no nyt kun katsoo, niin onhan heissä jotain outoa"