Ulrica kirjoitti: Su Kesä 16, 2024 10:33 pm
Mä pidän puolestani jo Utelon analyysiä antisosiaalista tai narsistista poissulkevana, tavannut henkilön. Mutta myös syytetyn urankulku puhuu sitä vastaan. Tikkasella olisi ollut kaikki mahdollisuudet edetä asemaan, jossa suorittavaa tekemistä ei olisi ollut urallaan. Ura kuitenkin tyssäsi Utelon mukaan muuhun kuin häneen itseensä. Ei saanut rahoitusta.
Mä pidän psykopaattista tai antisosiaalista tai narsistista käytöstä taas helposti havaittavana ja ei älykkään henkilön toimintana. Kun oma älykkyys loppuu toisen osapuolen rinnalla, otetaan aina ns likaiset keinot käyttöön. Äärimmäisen ilkeät ihmiset toimivat niin. Sellainen ei jää huomaamatta, mitkä tällaisen henkilön tarkoitusperät ovat. Ja mielestäni tuo käytös nimenomaan esiintyy siinä kohti paljastavasti, jolloin jää toiseksi älykkyyden kanssa. Tiedossa olevien julkisten tietojen ja esim syytetyn tunteneen Utelon analyysien johdosta ei sovi syytettyyn. Antisosiaalinen on liian helppo tapa lähestyä, henkilöä, jonka tulkinta on haastavaa. En pidä häntä kuitenkaan mt-reppanana vaan henkilönä, jolla oli erityispiirteitä,.
Hyvää pohdintaa Urica!
Muista, kun olin lukenut koko siihen astisen ketjun ja aloin sitten kommentoimaan, miten vähän ihmettelinkin sitä, miten syvällä rintaäänellä täällä T leimattiin joko psykopaatiksi tai narsistiksi. Olin varmaan sen takia ym,mälläni, ettei noista juuri mitään tiennyt - naesistista toki se kokemus kiusaavasta narsistisesta esimiehestä, jolla kokemuksella en siis voinut tunkea Tikkasta siihen muottiin - niillä tiedoilla, mitä käytössä oli.
Antisosiaaliseen en ole ehtinyt vieläkään tutustua, mutta ihan nimikkeen perusteella voisin epäillä, ettei sellaista olisi.
Oliko Urtelolla siis - jossain muussa kommentissa tietoa siitä, mihin ura julkisessa terveydenhuollossa tyssäsi? Mainitset, ettei ollut saanut (enää) tutkimusvapaita pitääkseen rahoitusta.
Tutkimusten rahoitukseen ym. liittyen oli muutama päivä sitten keskustelua, johon en ehtinyt osallistua.
Käsitykseni mukaan
T lienee pitänyt jkv, ehkä ainakin muutaman kuukauden tutkimusvapaata väiröskirjaansa tehdessään (se ilmeistyi 2009). Osassa muita tutkimuksiaan on hän ollut ensimmäinen kirjoittaja. Käsitykseni mukaan ensimmäinen kirjoittaja kirjoittaa jutun konkreettisesti.
Käsitykseni mukaan nuo muut tutkimukset, julkaisut ovat siten pienitöisempiä väitöskirjaan verrattuna, ettei ensimmäinen kirjoittaja välttämättä pitäisi edes tutkimusvapaata, vaan tekisi homman omalla ajallaan. Joku saattaa tehdä jotain päivystyksen hiljaisina tunteina.
En em. perusteella epäile, että rahahanojen tyssääminen olisi ollut syynä julkisen puolen uransa tyssäämiseen.
Tutkimusmäärärahoja lienee eri erikoisalolla vähänlaisesti. Uudempaa käytäntöä on joissain yliopistoissa tohtorikouutettavien pestit. Ehkä ne on tullut viimeisen 10 v sisällä. Ovat noin 4 v kestoisia, pystyy tekemään väitöskirjaansa normaaliilla työajalla ja saa palkkaa.
Oikaiskaa ketjun psykiatrit, jos olen väärässä!
Arvelen Tn tehneen julkisella(kin) puolella pääsääntöisesti kliinistä potilastyötä.
Johonkin se ura julkisella tyssäsi - mihin?
Olisi voinut kuvitella, että T olisi voinut tehdä, kokeilla Yliopistolla opetustyötä ja ohjata väitöskirjojen tekijöitä. Ehkä ei ollut sellaisesta kiinnostunut?
hän vaikutti paneutuneen potilstyähön yksityiselläkin - niin pitkään, kun sairaus alkoi vaikuttaa - kesällä 2022 ensin uupumuksena ja syksyllä masennuksena.
Oli yksityispuolella ollessaan hankkinut mm. sen
IPT-koulutuksen (Inter Personal Therapy), ilmeisesti jnkl lyhytterapia, jota oli ilmeisesti sopivien potilaiden kohdalla käyttänyt.
Esimerkkinä narsistinen kiusaava esimies (olen tästä jo aiemminkin kirjoittanut):
Olen luullut, että ainakin psykopaattinen tai narsistinen käytös olisi suhteellisen helposti havaittavissa, mutta joudun oman kokemukseni perusteella (narsistinen kiusaava esimies) olemaan eri mieltä. Hän
onnistui pitämään kynttilää vakan alla 3v ajan, kunnes organisaatiouudistuksen myötä sai lisää valtaa muodostettujen klinikkaryhmien esimiehenä ns. välipomona (aiemmin kailli klinikat olivat suoraan johtavan lääkärin alaisia).
Tilanne muuttui kuin taikaiskusta ja narsisminsa paljastui. Siis paljastui kenelle paljastui, kun oli äärimmäisen taitava manipuloimaan. Toisessa porukassa käyttäytyi sitten iha eri tavalla varmistaessaan hovinsa. Oli taitavimmasta päästä manipuloijia - ihan sen uuden 4 klinikan muodostaman klinikkaryhmän sisälläkin - ja
sairaalan johdossa, jonne oli jo ennem organisaatiouudistusta raivannut tiensä - hallintojohtajaksi ja laatupäälliköksi.
Vasta jälkikäteen saimme tietää, mitä satoa hän oli ehtinyt niittää edellisessä työpaikassaan. Meidän sairaalan johdossa alkoi johtava lääkäri aavistella jotain, mutta narsisti sai sanella, miten menetellä. Minut pelasti se, että olin tuolloin jo varsin kokenut erikoislääkäri. Hän ei psystynyt vaikuttamaan ammatilliseen identiteettiini. Toki olisin elänyt elämäni mielummin ilmantätä kokemusta.