Xerxes kirjoitti:Misri kirjoitti: ......
Misrin profilointia. Murateot on tehty väkivaltaisessa känni-raivo aggressiotilassa. Johon tekijäksi nuori 18 vee öykkärityypi soveltuu hyvin. ....
Misrin johtopäätös ei ole realistinen! Miksi?
On kokonainen joukko silminnäkijätodistajia, joiden lausuntojen perusteella voidaan päätellä, että tuo henkilö ei ole ollut suorituskykyisessä tilassa tekemään niitä asioita, joita teltalla on tehty. Siinä on tavallisia onkimaan tulleita tai uimaan tulleita henkilöitä, on potilasta kantaneita poliiseja, on vastaanottanut päivystänyt lääkäri. Näiden todistajien lausuntojen mukaan näyttää varmalta, että tuo kyseinen henkilö ei ole puuhaillut siinä teltalla niitä monia toimia, joita siellä on hyökkäyksen jälkeen tehty. Juuri näin perusteli myös käräjäoikeus näkemystään, ja se on vahva perustelu. Näitä faktatietoja ei voi ohittaa kun arvioidaan, kuka 1) vei pois ja piilotti kadonneet tavarat 2) kuljetti kengät yli 600 m:n päähän polun laitaan löydettäviksi 3) siirteli uhreja teltalla uusiin asemiin 4) kuka pahoinpiteli henkiin jääneen henkilön niin, että hän oli ollut ensin tajuton, sitten alentuneessa tajunnan tilassa tuntikausia, ja kykenemätön liikkumaan omatoimisesti pitkään aikaan.
Oikeus ei voi ummistaa silmiään selviltä faktatiedoilta! Ei voinut myöskään Espoon käräjäoikeus. Käräjäoikeuden päätös on lainvoimainen, eikä siitä ole löytynyt aihetta valitukseen, vaikka siitä on varmaan yritetty löytää virheitä. Päätös näyttää osuneen täsmälleen OIKEAAN!
BODOMIN MYSTEERIO
Sunnuntaina 5 päivänä kesäkuuta 1960 kello 11.30 ilmoitti kirvesmies Esko Oiva Johansson puhelimitse Leppävaaran poliisiasemalle, että Bodominjärven eteläpäässä sijaitsevan Oittaan kartanon maalla lähellä Veston vesilaitosrakennustyömaata sijaitsevalla niemellä oli tapahtunut verityö, jossa kolmea henkilöä oli pahoinpidelty ainakin yhden uhreista ollessa vielä elossa. Johansson oli saapunut kyseiselle paikalle noin kello 11.15 aikoen mennä uimaan ja tällöin hän oli havainnut niemen keskipaikkeilla polun kohdalla kasassa olevan teltan, jonka päällä hän oli nähnyt kolme veristä henkilöä. Mihinkään koskematta oli Johansson erään toisen miehen (Sigurt Vuolasmaa) kanssa suorittanut poliisihälytyksen Veston työmaan konttorihuoneessa olleella puhelimella.
Kun Gustafsson tuotiin sunnuntaina 5.6. kello 14.00 Töölön sairaalaan ensiapuun, amanuenssi, nykyinen professori Ilmo Hassinen, 69, otti hänet vastaan. Gustafssonilla oli silmät muurautuneena umpeen ja haavoja ohimon seudussa. Vasemmassa poskessa oli paha haava, josta hampaat näkyivät.
- Ompelin isoimmat haavat, jotka olivat ruhjehaavoja ja sitä tehdessäni poliisit yrittivät kysellä potilaalta jotakin. Hän vain örisi sanoja, joista ei saanut selvää, muisteli Hassinen.
- Vaikutti siltä, että hänen tajunnantasonsa oli alentunut, mutta hän reagoi jollain tavalla eikä vaikuttanut tajuttomalta.
Kyllä misrillä vielä sen verran realismin tajua on, että osaa arvioida näiden tapahtumapaikalla olleiden katselijijoiden kykyä arvioida NGn tilaa. Siellä ne katselijat pällistelivät tumput suorina ja ihmettelivät, että onpa siinä tapeltu. Tämä tappelu mielikuva onkin ainoa minkä maallikkokin ymmärtää. Olihan se NGn naamataulu kuin suoraan nyrkkitappelun jäljiltä. Vasta klo.11.00 kun toiminnan mies Esko johansoon parkkeerasi fillarinsa telttapaikalle, hän vasta tajusi, että siellä oli tapahtunut verityö ja lähti yhdessä Vuolasmaan kanssa tekemään hälytystä näkemisestään.
Se mistä voidaan realistisesti päätellä potilaan tilan vakavuutta, siitä kertoo ensihoitotiedot, liitän ne tähän jatkoksi mukaan:
" Töölön sairaalan asiakirjojen mukaan Nils Gustafsson on tuotu poliklinikalle 5.6.1960 kello 14.00. Tulovaiheessa Gustafssonista on merkitty: ”unelias, reagoi jonkin verran puhutteluun, vastaa sanoin joista ei saa selvää jne”. Pulssi on suuri tasainen, säännöllinen 55 kertaa minuutissa, verenpaine 140/80. Hoitoasiakirjoissa ei ole merkintää, että potilaan mahdollista humalatilaa olisi tutkittu. (Liitteet 12 ja 14).
Töölön sairaalan röntgentutkimuksessa ei ole todettu kallovammaa. Alaleuassa vasemmalla on poikkimurtuma ja myös murtuma samalla puolella leukanivelen lähellä. Poikkimurtuman kohdalla ja vasemmalla korvan yläpuolella on ruhjehaavat, jotka on hoidettu ompelein. Alkutoimien jälkeen Gustafsson on siirretty osastolle kaksi, ja 7.6.1960 neurokirurgiseen klinikkaan. 17.6.1960 hänelle on suoritettu PEG-tutkimus (aivojen ilmatutkimus). Tutkimuksessa ei tullut esille aivovammaa. Gustafsson on kotiutettu 23.6.1960 merkinnöin ”potilas toipunut hyvin, mutta muistamattomuus on edelleen totaali”.
Todistaja Ilmo Hassinen (kuulusteltu 26.5.2004), kertoo toimineensa kesäkuussa 1960 amanuenssina Töölön sairaalan kirurgisella osastolla. Hassinen kertoo hoitaneensa 5.6.1960 ensiapuklinikalle tuotua mieshenkilöä. Ko. mieshenkilö oli vastannut Hassisen hänelle esittämiin kysymyksiin örähtämällä. Hassinen kertoo muistaneensa, että miehellä oli poskessa syvä haava. Haava oli noin kolme neljä senttiä pitkä ja se oli niin syvä että miehen hampaat näkyivät haavassa. Hassinen kertoo noin puolessa tunnissa ommelleensa haavoja miehen poskesta ja päästä, ja muistelee henkilöllä olleen myös murtumia leuassa. Viitaten alkuperäiseen sairaskertomukseen Hassinen toteaa Gustafssonin lepopulssin ja verenpaineen olleen normaali. Hassinen kertoo poliisin yrittäneen hoitotoimien aikana puhuttaa miestä, mutta tämä oli vastannut joko heikolla murahduksella tai sitten ei ollenkaan."
NG siis sai vain tapaturmavamma potilaalle kuuluvaa hoitoa, ruhjehaavojen paikkausta ompelein. Kallonmurtumia ei todettu, ensihoitojen jälkeen potilas siirrettiin tavalliselle vuodeosastolle. NG ei siis saanut mitään aivovammapotilaalle kuluvaa tehostettua hoitoa, eikä hän edes sitä tarvinnut elintoimintojensa turvaamiseksi, sillä elintoiminnot olivat normaalit ja potilas hengitti sujuvasti omin avuin.
Ymmärrän kyllä, että käräjäoikeuden oli jotenkin perusteltava näkemystään. Mutta tuo maallikko silminnäkijöiden käyttö Tenovuon liirumlaarumin tueksi oli täydellinen rimanalitus. Ilm. tajusivat sen itsekin koska oli sulkeisiin laitettu, ettei näillä silminnäkijöillä tosin ollut lääketieteellistä osaamista näkemisensä arviointiin. Eli tuolla perustelulla ei ole mitään arvoa, yhtä tyhjän kanssa.
