Taisin jo aiemmin vihjata, etteivät vuosikausien psykiatrian opinnot ja työkokemus ole muutamin lausein selitettävissä. Kenellekään ei tehdä diagnoosia pelkästään siksi, että hän havainnoi joitakin asioita toisin kuin muut. Suuri osa ihmisen erikoisistakin aistitoiminnoista on normaalia ja yksilöiden välillä esiintyy paljon eroja. Vasta kun ihmisen käytös muuttuu aistimusten ohjaamana hänelle itselleen tai muille vahingolliseksi, tarvitaan useimmiten lääketieteen apua.Sirpa kirjoitti:Tästä joudutaan tilanteeseen, että jotkut merkilliset kokemukset, tuntemukset tai aistimukset voivatkin olla ihan totta, vaikka toiset henkilöt eivät niitä aistisikaan. Pitäisikö tämän perusteella nyt konsensukseen perustuvaa sopimusta tarkastella uudelleen?
Viimeisen aiheeseen liittyvän uutisen luin, kun myönnettiin, että jo Sokraten mainitsema ääni, joka puhui hänelle, ja varoitti Sokratesta aina vaaran tullen, onkin hyvin normaali ja tavallinen ilmiö, eikä liity mitenkään mielensairauksiin; siis tuo - tässä tapauksessa - varoittavien äänien kuuleminen.
Edes äänten kuuleminen (joita siis muut eivät kuule) ei ole yksinään skitsofrenian merkki, vaan sitä esiintyy myös psyykkisesti terveillä ihmisillä. Kyse on aina kokonaisuudesta.
Psykiatria sinänsä on tällä hetkellä hyvin lähellä neurologiaa. Biologisia, elimellisiä ja geneettisiä syitä mielen sairauksille etsitään ja tutkitaan. Psykologia on kokonaan toinen tieteenala, vaikka näillä kahdella yhteyksiä onkin.