MURHA.INFO

Dope Boy kirjoitti:Uskokaa pois että tekijä oli Runar mutta hänellä saattoi olla rikoskumppani...

Stobbart kirjoitti:

LGW kirjoitti:
Vieläköhän toinen tuokkospojista elää? Olisi jännä haastella hänen kanssaan Tulilahden tapahtumista.

Elossa on, ja Heinävedellä asuu edelleen. On ilmeisen hiljaa ollut kaikki nämä vuodet, eli ei medialle ole tainnut yhtäkään haastattelua antaa? Ei ainakaan täällä ole mainintaa ollut. Joku kirjoitti, että 2000-luvun alussa olisi Alibissa uutisoitu poliisin vielä kuulustelleen/haastatelleen häntä, koska oli viimeinen, joka näki tytöt elossa. Olikohan tuossa jutussa kummempaa mainintaa H.P:n sanomisista kuitenkaan? Tuskinpa oli, mutta jos joku on jutun lukenut, niin olisi kiinnostavaa tietää jutun sisältö.

Stobbart kirjoitti:

SineNomen kirjoitti:
Syväkurkun kirjetodistus kertoo tilanteen yhtenevästi R.H:n kanssa sillä erolla, että nimeää myös neljännen miehen. Kolmas ja neljäs mies lähestyivät vastarannan kautta veneellä. R.H. ei venettä mainitse, olisiko jätetty haudankaivajan rantaan tai sinne lahden vastarannalle.

Mikä on tämä syväkurkun kirjetodistus? Löytyykö linkkiä asiaan?

Olen odottanut, että joku muu paikkakuntalainen alkaisi puhua suutaan puhtaaksi, mutta se näyttää olevan turha luulo. Tämän vahvistaa parinkymmenen vuoden vaitiolo siltä suunnalta. Kerron mitä Tulilahdessa todella tapahtui.

Kohtalokas tapahtumaketju alkoi tuona heinäkuisena tiistai-iltana (tytöt saapuivat Heinävedelle maanantai-iltana) vuonna 1959 Heinäveden Kerman kylällä (sijaitsee 7-8 km kirkonkylältä itään tyttöjen reitin varrella). Kaksi maantien varressa seisoskelevaa paikkakuntalaista miestä näki kahden kevyesti pukeutuneen nuoren naisen ajavan tietä pitkin polkupyörillä. Miehet otaksuivat heidän olleen matkalla uudelle leirintäalueelle ja päättivät lähteä myöhemmin sinne heidän perässään.

Myöhemmin illalla sanottuaan talon emännälle menevänsä aittaan nukkumaan miehet odottivat kunnes emäntä oli vaipunut särkylääkkeiden syventämään raskaaseen uneen. Miehet hiipivät hämärän metsän halki Kermajärven rannassa olevalle veneelleen ja suuntasivat veneen keulan kohden leirintäaluetta. Noin puolen tunnin kuluttua toinen miehistä, eli A sammutti moottorin ja parivaljakko rantautui leirintäalueen vastarannan muodostavan niemen (Tuliniemi) toiselle puolelle. Vedettyään veneen piiloon miehet kävelivät niemen toiselle puolelle pensaikkoon kurkkimaan tilannetta.

Miehet huomasivat etteivät he olleet ainoat, joiden mieleen oli juolahtanut tehdä tytöille seuraa sinä iltana rantanuotiolla (tuokkospojat). Miehet päättivät jäädä katsomaan mitä tapahtuisi. Kävi pian selväksi, että aiemmin paikalle ehtineiden poikien pyrkiminen tyttöjen telttaan tyrmättiin tykkänään.

Kun pojat olivat poistuneet veneellään, tapahtumia seuranneet miehet ymmärsivät, että tytöt olisivat tuskin heille suosiollisempia kuin aikaisempia yrittäjiäkään kohtaan. Tilanne oli selvä. Oli keskiyö ja tarvittiin kovempia otteita mikäli yöjalasta aiottiin hyötyä.

Myöhemmin yöllä tilanteen karattua käsistä ja muututtua siksi, mitä kutsutaan Tulilahden kaksoismurhaksi koki leirintäalueen rinteen kuusikossa lymyävä Runar Holmström tirkistelijän uransa huippuhetkiä. Myöhemmin murhista syytetty Holmström oli tapahtuman ainoa todistaja - mutta kukapa häntä olisi uskonut. Sen tajusi Runar itse, jos ei kukaan muu.

Asioiden edettyä jälkien peittämiseen otti Runar moponsa ja työnsi sitä karjapolkuja myöten kilometrin päässä sijaitsevalle Heinävesi - Varkaus -valtatielle, missä hänet havaittiin puoli kolmen aikaan ajamassa Varkauden suuntaan (Tässä tuodaan esiin havainto R.H:sta). Sen verran metsässä rumuaminen oli käynyt varusteiden kunnolle, että Runar joutui Varkaudessa korjauttamaan moponsa huoltamossa.

Se oli yhteiskunnasta eristäytyneen pääsyytetyn todellinen rooli Tulilahden kaksoismurhassa. Tirkistelijä ei juuri puheillaan kehuskele. Siksi Holmströkään ei osannut liikkumisiaan Heinävedellä sen paremmin selittää.

Tuona murhayönä A ja B tekivät työnjaon pystyäkseen kätkemään tekojensa jäljet. Ensiksi miehet kantoivat yhdessä murhien uhrit telttakankaaseen käärittyinä Tulilahden perukassa sijaitsevan suon laitaan. Sitten A ryhtyi kätkemään tyttöjen tavaroita ja B lähti hakemaan puolen kilometrin päästä rakennustyömaalta lapiota, koska hän tiesi löytävänsä lapion nopeimmin omilta jäljiltään (huom. keskustelu lapion alkuperästä).

Paljon puhuttu talon koira tuskin edes höristeli korviaan puhumattakaan, että olisi nostanut äläkän, koska lapion hakijan askeleet olivat sille tutut kuukausien ajalta tällä uudisrakennustyömaalla ja muutenkin tutut vuosien takaa lähinaapurin liikuttua kyläreissuilla kyseisessä talossa miltei päivittäin.

Miesten kaivettua haudan ja peitettyä tyttöjen ruumiit A jäi kätkemään telttakangasta ja loppuja tavaroita. B muisti tyttöjen polkupyörät ja meni hakemaan niitä. Lähtiessään hän otti mukaansa tyttöjen intiimejä vaatekappaleita myöhempiä perverssejä rituaaleja varten. Vaatteet B kävi piilottamassa kotitalonsa perunakuoppaan, mistä hänen nähtiin poistuvan kello neljän jälkeen ympäröivään metsään.

Tällä välin A oli alkanut hermostua, vaikka hänellä riitti töitä murhapaikan siivoamisessa ja naamioimisessa. Työn hän teki tosiaan hyvin, sillä tämän kertomuksen allekirjoittanutkin oleskeli ja liikkui murhapaikalla muutaman päivän kuluttua huomaamatta mitään erikoista.

B:n vihdoin palattua pyöriä hakemasta miehet lainasivat lähellä hautapaikkaa rantaan vedettyä haudankaivaja Verdi Koikkalaisen venettä ja kuljettivat sillä tyttöjen pyörät lahdelle ja upottivat ne lahden syvimpään kohtaan. Se ei sijainnut keskellä lahtea vaan lähempänä toista rantaa salmen suulle päin (tämän mukaan Jermon karttapiirroksessa olisi siis virhe). B tunsi paikan hyvin pyydystettyään lahdella katiskoilla kalaa jo pikkupojasta asti. Pyörät löydettiin tästä paikasta vasta usean etsintäkerran jälkeen (!).

Tämän viimeisen hämäysliikkeen tehtyään miehet vetivät Koikkalaisen veneen rantaan ja kiersivät lahden jalkapelissä veneelleen samaa tietä, mitä olivat yöllä tulleet. Venematka takaisin sujui tyhjällä järvenselällä huomiota herättämättä. Aamukahvit juotiin emännän seurassa niin kuin ennenkin.

B jatkoi A:n luona remonttihommia vielä sen viikon ja sanoi sitten itsensä irti. Hän palasi kotipaikalleen ja kävi naapurissa perumassa sovitun halontekourakan ja sanoi saaneensa Niinimäestä (kylä Varkauteen johtavan tien varrella, lähellä keväällä 1960 löytyneiden tavaroiden löytöpaikkaa) muuraushommia pitemmäksi aikaa.

Sinne mennessään hän otti mukaansa perunakuoppaan piilottamansa tyttöjen tavarat ja piilotti ne sisätiloihin. Talven mnetyä hän alkoi epäillä piilopaikan varmuutta, haki tavarat pois ja vei ne tien varteen metsään. Sieltä ne löydettiin vähän ajan kuluttua eikä kukaan osannut selittää mitenkä ne olivat säilyneet talven yli metsässä niin hyvässä kunnossa Ehkäpä kettu oli kuljettanut ne keväällä luolastaan?

Teon naamiointi onnistui hyvin, mutta omatunto pitää huuhtoa päivittäin viinalla puhtaaksi. Tämä koskee B:tä. A ei tarvitse vastaavaa huuhtelua. Ehkä hän toimi pääosin avustajana ja hirmuteon ajatuksen alullepanijana. Ottakoot siitä muut selvää, se onkin jo toinen juttu.

Alibi 5/1985

Lauri (L), 30, kertoo kuulusteluissa kulkeneensa kohtalokkaana iltana kaksi kertaa edestakaisin Tulilahteen johtavalla tiellä. Hän kertoo olleensa Teuvon (K) kotona Teuvon äidin juttusilla ja huomanneensa Olavin ja myymäläautossa toimivan myyjän Eilan kulkevan leirialueen suunnasta valtatielle päin.

Poliisi tenttaa, miksi 29-vuotiaalla Reinolla (L) on uudet työhousut. Reino kertoo vanhojen housujen revenneen raudoittajan hommissa niin pahoin, että uudet on ollut pakko ostaa Heinäveden osuuskaupasta.

Reinon kaksosveli Martti (L), 29, kertoo kuulusteluissa teroittaneensa heiltä kadonneen lapion. Kohtalokkaasta illasta ja yöstä Martilla ei ole erikoisia havaintoja. Hän muistaa rakentaneensa saunaa vielä työpäivän päätteeksi kotonaan ennen käymistä yöpuulle.

Verkonpaino kirjoitti:Täällä on useasti kaipailtu vanhaa karttaa alueesta ja keskusteluissa talojen sijainnit välillä olleet hakusessa. Siispä tässä kartta vuodelta 1974, maastotiedot 1967 - 1971. Koikkalaisen vajakin taitaa olla merkitty rantaan.

Niemessä olevat kesämökit teineen tehty vasta 60 luvun lopulla samoin pääskyvuorelle keskirinteeseen asti menevä tie lienee niiltä ajoilta, rinnetoimintaahan alueella käynnisteltiin jo 1967.

Muuten paikat lienee kartassa kuten vuonna 59 ellei joitain peltolohkoja oltu jo metsitetty, paikalliset voinee kommentoida jos tuossa muita muutoksia on ollut 10 vuoden aikana ennen karttaa.

Lyytikäinen oli siis tämä viimeinen talo missä lukee Rinteelä ja sitä ennen Kauhanen?




Mittakaava: 60 pikseliä / 100m

Kokonaisen kartan voi ladata tästä
http://vanhatpainetutkartat.maanmittaus ... 1_1974.jpg

Ailar kirjoitti:Nykypostissa 5/80 on juttu tästä, kun eräs nainen kertoi hänen sisarenmiehensä polttaneen veriset vaatteensa Tulilahden surmien aikoihin. Haulla en tätä lehtileikettä löytänyt, joten tein tästä lyhennelmää.
Lehtiartikkelissa käydään ensin läpi nuo perusasiat ja kerrotaan tapahtumien kulku tyttöjen pyöräretkestä.
Sitten mainitaan, että tuomiokunnan tuomari Erik Granfelt on pohtinut pohtimasta päästyäänkin sitä, minkä tuomion olisi Holmströmille langettanut. Tuomio olisi hänen mukaansa pitänyt antaa indisioiden eli pelkkien aihetodisteiden perusteella, eikä niitä hänen mukaansa ollut riittävästi.

Mutta itse tähän asiaan:
Nykypostin toimittajaan oli ottanut yhteyttä pienestä itäsuomalaisesta kaupungista naisihminen, joka kertoi, epäilevänsä, että hänen sisaren miehellään on ollut sormensa pelissä murhien suhteen.
Nainen kertoi, että hänen sisarensa on ollut naimisissa Tulilahden suunnalla asuvan metsätyöntekijän kanssa. Pariskunnalle oli syntynyt kaksi lasta, tyttö ja poika.
-Sisareni mies oli aina ollut hieman omituinen, nainen kertoi.
-Sanovat sen johtuneen siitä, että hän menetti sodassa hermonsa. Hänellä oli sellainen tapa, ettei koskaan ilmoitellut menemisistään eikä tulemisistaan. Miehellä oli liikkumisvälineenään mopo.
Tämän pariskunnan tytär oli muuttanut pois kotoaan ja vasta sen jälkeen kertonut tädilleen kotona sattuneista tapahtumista. Hän oli kertonut, että asiasta on muodostunut hänelle painajainen. Tyttö oli kertonut, että on välillä ajatellut mennä poliisien juttusille, mutta tuskin nämä häntä uskoisivat.
Tyttö oli myös pelännyt isäänsä.

Kesällä 1959 tytön isä oli töissä Heinäveden lähellä sijaitsevalla metsäpalstalla, mopolla liikkui. Perhe asui vähän kauempana Heinävedeltä keittiön ja huoneen puutaloasunnossa.
Lapset nukkuivat kamarissa äitinsä kanssa. Tyttö, joka oli tuolloin vähän toisellakymmenellä, oli herännyt eräänä yönä siihen, että joku tuli keittiöön. Noustuaan hän yllätyksekseen näki isänsä olevan alushoususillaan ja polttavan verisiä päällysvaatteitaan uunissa.
Tyttö oli kauhistunut ja kysynyt isältä:
-Mitä sinä isä nyt olet tehnyt?
Isä oli tarttunut tytön käteen ja käskenyt hänen olla hiljaa. Samassa tyttö oli havainnut isän reisissä verinaarmuja.
Isän paidantaskusta oli pudonnut kaksi valokuvaa, jotka olivat esittäneet kahta neitosta. Kun isä oli huomannut ne, hän oli käskenyt tytön heittämään kuvat uuniin ja niin hän oli tehnytkin.
Tyttö oli kertonut tädilleen isän olleen tuolloin niin julmalla tuulella, että oli pelännyt isän tappavan koko perheen.
Myöhemmin tyttö oli nähnyt lehdissä samojen tyttöjen kuvat Tulilahti-uutisoinneissa.

Lehdessä mainitaan, että ko. mies on edelleen elossa (on siis ollut vuonna 1980).
1.7.1960 löydettiin Leppävirran pitäjän Niinimäen kylästä 55 metrin päässä tiestä Einen ja Riitan tavaroita. Vaatteiden löytöpaikalta on ollut lyhyt matka ko. miehen kotitaloon.
---
Eipähän tämäkään todistus sitten mitään selvyyttä poikinut asiaan.
Itse en muista, että missään olisi mainittu tytöiltä kadonneen valokuvat. Kukapa toisaalta on tiennyt, onko tytöillä sellaisia matkassaan ollut.

... kirjeen on lähettänyt vanha mies, joka ei halua nimeään julkisuuteen. Julkaisemme tässä kirjeestä vain katkelmia.

"Olin niihin aikoihin metsätöissä kahden miehen kanssa eteläsuomalaisella paikkakunnalla ja vanhin noista miehistä oli tapahtuma-aikana käymässä kotonaan Pohjois-Karjalassa. Saapui sieltä takaisin samoihin aikoihin hyvin hermostuneena nuoremman veljensä kanssa. Heti tuon tapauksen tultua lehtien palstoille, kyseinen mies aivan kuin mykistyi.
...
Nuoremman veljen sanoessa, ettei niitä pyöriä olisi pitänyt jättää sinne Sarkamäkeen, ne täytyy lähteä hävittämään, tuo vanhempi veli sanoi nuoremmalle, että sinä pidät suusi kiinni.
...
Samalla hän uhkasi nähteni veljeään puukolla.
...
Kun työmaan pitäjä tuli käymään työmaalla, otti se vanhempi veli rahaa työnjohtajalta jonkin verran. Saman päivän iltana sanoivat minulle, että he lähtevät vähän matkoille kuten tekivätkin.
...
Kahden vuorokauden kuluttua he palasivat takaisin. Nyt nuorempi veli sanoi, että nyt eivät ainakaan niitä pyöriä löydä.
...
En silloin kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota, ajattelin vain, että itsepähän vastaatte omista tekosistanne, ja alettiin ryypiskellä kuusenkyyneleitä.
...
Nuorempi veli sanoi siinä ulkona, että että tanssiteltiinhan mekin niitä tyttöjä jonkin verran kotipuolen lavalla ja vähän seurusteltiin. Silloin tuo vanhempi veli kimpaantui ja sanoi veljelleen: "Sinä saatanan pentu saatat minut vaikeuksiin... minä kun sanon, että siitä asiasta ei puhuta, niin ei puhuta."

Dope Boy kirjoitti:No Runarin puukko sitoo hänet varmuudella tyttöjen hautapaikalle. Eli siis se männyn näre millä oli merkattu tyttöjen haudat leikattiin Runarin puukolla.