Voitte lukea turumurren poistumisteorian
täältä.
turumurre käyttää teoriansa todistamiseen kahta eri kuvaa (oikeastaa neljää, mutta osa niistä on saman kuvan eri variaatioita). Kuvien lähde on sama kuin lainaamani turumurren tekstinpätkäkin.
Ulos1
Kuvassa Ulos1 on varsin muhkeankokoinen mies menossa juuri ulos. Oikea jalka on noin kengänmitan päässä ovesta ja vasen käsi on oven ikkunan oikeassa karmissa kiinni. turumurren tekstin mukaan vasemmalla jalalla astutaan ulkona olevalle tuolille ja siirretään painopiste oven ulkopuolelle kääntämällä vartaloa oikealle. Painopistettä (joka siis on ihmisellä siellä suoliluun kieppeillä) ei tuossa asennossa pysty siirtämään ulos, koska rintakehän yli kulkeva vasen käsi estää vartalon yläosan siirtämisen riittävän kauas ulos, jotta painopiste voisi siirtyä.
Ulos2
Kuvassa Ulos2 on huomattava ero kuvaan yksi, siis muukin kuin katselusuunta. Oikean (ponnistavan) jalan paikka on ihan eri. Kun kuvassa Ulos1 jalka on noin 30-40 sentin päässä ovesta lähes kohtisuoraan ovea päin, niin kuvassa Kuva2 ponnistava jalka onkin lähes ovessa kiinni noin 5 sentin päässä ja noin 45 asteen kulmassa oveen nähden. Tämä ero vaikuttaa tarkoitushakuiselta. Kuvassa Ulos1 mies katsoo ikkunasta ulos ja käsi vielä peittää kasvoja, jos katselukorkeus on n. 135 sentin korkeudella (tytön silmin). Kuvassa Ulos2 katseen suunta on oletettavasti olohuoneeseen päin vaikkei sitä kuvasta näekään.
Tuossa tilanteessa toimitaan samoin kuin edellisessäkin, vasemmalla kädellä rintakehän yli kiinni oikeanpuoleisesta karmista. Kuvitelkaa, millaisella kierteellä mies on. Nostetaan vasen jalka ulos ja laitetaan se turumurren piirtämällä tavalla tuohon tuolille. Miehen mutkat senkun lisääntyvät. Tuo mutkaisuus näyttää ihmisen fysiologian huomioiden lähes mahdottomalta. Jalkaterien välinen etäisyys on tässä vaiheessa arviolta 60-70 senttiä.
Nyt lähdetään taas kiertämään vartaloa oikealle siten, että vasen sisäreisi sivuaa ikkunan alareunaa. Tästäkään lähtoasennosta painopiste ei voi siirtyä oven ulkopuolelle niin kauan kuin vasen käsi pitää karmista kiinni. Turumurre sanoo tulkinnanvaraisesti:
"Kun vasen jalka on tavoittanut tuolin, on ylävartalo jo vähän ulkona (vinossa asennossa selkä olohuoneeseen päin). Ja kun painopiste on enempi jo tuolin päällä, vasen käsi irtoaa karmin oikealta puolelta (verisessä hanskanjäljessä alaspäin suuntautuvat liukumajäljet) ja heilahtaa vasemmalle puolelle (laajasta käden heilahdusliikkeestä, oikealta vasemmalle, lentää verisestä hanskasta verta kukkakorin seutuville)."
turumurre sekoittaa painon ja painopisteen.
Painopiste ei voi siirtyä riittävästi oven ulkopuolelle ennenkuin vasen käsi on irroitettu karmista ja kättä ei voi irrottaa karmista ennenkuin painopiste on ulkona. Jalat ovat tässä vaiheessa lukittuina paikoilleen. Ulkona tuolin päällä oleva jalka ei voi kiertyä mihinkään suuntaan. Tuossa pohdittava ja kokeilteva asia itsekullekin.
Jalkojen etäisyys toisistaan tapauksessa kaksi on tuo 60 - 70 senttiä ja tapauksessa yksi ponnistavan oikean jalan etäisyys ovesta on noin 30-40 senttiä. Miehen jalan sisäpituus on likimain ikkunan alareunan korkeus eli 88 senttiä
kuva.
Kun ovi on 30 - 40 sentin päässä ponnistavasta jalkaterästä, niin silloin ei enää voi ylittää 88 sentin estettä. Kolmenkymmenen sentin etäisyys alentaa ylityskorkeuden 80 senttiin, ja mitä kauempana ollaan, sitä matalammaksi ylityskorkeus muuttuu. Neljäkymmentä senttiä alentaa sen jo noin 78 sentiksi. (Pythagoraan lause a²=b²+c², ja tässä tapauksessa jalan pituus on a = 88 senttiä, saa ratkaista.)
Ei onnistu siitä ovenpielestäkään, sama syy. Jalat ovat toisistaan 60 - 70 etäisyydellä ja sama kaava pätee edelleen, voi todistaa vääräksi, jos haluaa.
Joku varmasti heti keksii, että ponnistavalla jalalla ns. "varpustetaan" ja silloin jalan pituus myös kasvaa. Totta tämä tietenkin, mutta ei vaikuta. Tuo turumurren antama noin 88 ei huomioi reiden paksuutta, joka tuon kokoisella miehellä on noin 30 senttiä (15 edessä ja viisitoista takana). Tasaisella lattialla tarkoittaa sitä, että tuon korkuisen esteen yli ei pysty suoraan astumaan esteeseen koskematta.
Nämä ovat kaikki sellaisia asioita, että en suosittele uskomaan ilman omia laskelmia, mutta kaikkein tärkein on kokeileminen.
Ovesta toki pääsee ulos, mutta ei noin. Tuo teoria on luotu välttämättömyyden pakosta. Tyttö kertoi nähneensä vain miehen selän, ei muuta.
Asetetaan ponnistava jalka oveen kiinni lähes samaan paikkaan, missä kuvassa Ulos2 jalka on, mutta tällä kertaa
VASEN jalka. Viedään oikea jalka oven ja vasemman jalan välistä eteen, tässä vaiheessa voi tarttua vasemmalla kädellä ovenpielestä kiinni, jottei kaadu. Irroitetaan vasen käsi karmista ja astutaan
oikealla jalalla ulos tuolille. Kumarrus etuoikealle ulospäin, pieni ponnistus vasemmalla jalalla ja ulkona ollaan. Ulos mennään siis korkeushypyn saksityylillä. Ei suuriakaan vaikeuksia. Kokeilkaa taas. Ei ota rima kiinni "alakertaan".
Tämä tapa ei tietysti eräille kelpaa, sillä ylityksessä kasvot ovat koko ajan olohuoneeseen päin ja siellä ollut tyttö olisi nähnyt ne ellei ihan suoraa edestä niin sivusta kuitenkin, riippuen paikasta missä itse oli. Tyttö on itse kertonut, että hän oli "jossain olohuoneen keskellä". Tuosta paikasta katsoen tyttö olisi nähnyt miehen etupuolen ja vasemman kyljen koko poistumisen ajan. Tyttö ei olisi millään voinut nähdä poistujan selkää. Mutta kuten sanottu hänen
kertomuksessaan selkä oli olohuoneeseen päin.
Poistujaa voisi hiukan psykologisoida tässä tilanteessa. AA:han on oman kertomuksensa mukaan käynyt kaksi kertaa takkahuoneen oven suussa. Olisiko älykäs, suunnitelmallinen tappaja kääntänyt selkänsä olohuoneeseen? Ehkä kiivaan tappamisen takia äly oli sumennut, eikä mieleen tullut ajatusta: "Jum...ta, se hullu akka saattaa nyt olla puukon (kaulimen) kanssa tuossa olohuoneen oven suussa."
Äly oli sumennut niin paljon, ettei oven avaaminen juolahtanut mieleen, ei. Ei juolahtanut sekään, että se puuarkku olisi ollut helppo nakata paremmin hollille ja ponnistaa sen päältä ulos.
Maaginen mies.
Kuinka minulle tuleekin mieleen Starship Enterprise: "Beam me
out, Scotty"
miettii miten miten huppumies toimi kun pitäisi miettiä vain sitä mitä tunnetut ja toteennäytetyt todisteet kertovat. Ja näihin ei kuulu Annelin kertomukset - mitkään niistä lukuisista versioista.