Mielestäni hyvän nettikeskustelun säännöt voi tiivistää kolmeen kohtaan:
- 1: pysy asiassa
2: pysy totuudessa
3: ilmaise itsesi ymmärrettävästi.
Doctor Lecterin kirjoitukset osuvat noihin kriteereihin vaihtelevasti. Rikostapausten ja niiden teknisten ym. yksityiskohtien suhteen hän on palstan parhaita kirjoittajia, kuten monet ovat jo todenneetkin. Kirjoitusten kömpelöä nokkeluutta tavoittelevan tyylilajin, joka lienee tarkoitettu jäljittelemään Poliisi kertoo -kirjoja, ja pienet mutta sitkeästi toistuvat, tahatonta komiikkaa aiheuttavat maneerit voi antaa anteeksi (vaikka kieltämättä olen alusta asti pohtinut, onko kyseessä tahallinen trollaus vai ei). Tohtori on paneutunut asioihin ja ottaa rikosharrastuksen vakavasti. Usein tulee mieleen että liiankin vakavasti.
Mutta sitten hänessä on se toinen puoli, joka ei malta pysyä asiassa vaan milloin minkäkin aasinsillan kautta suoltaa tauotonta tykitystä sosiaalidemokraatteja, maahanmuuttajia, yltiöhumanisteja ym. vastaan. Mielipiteisiinsä on jokaisella oikeus, mutta pitääkö propagandaansa tunkea joka paikkaan, mihin se ei kuulu? Onhan meillä täällä mm. politiikkaosio, joka olisi oikea paikka puolueita ja mielestäni myös maahanmuutto- ja kriminaalipolitiikkaa koskevalle asialle. Lisäksi Tohtorilta on aika ajoin saatu lukea ehkä palstan törkeintä henkilöönkäyvää alatyylistä nimittelyä ja solvausta, jota ylläpito jostain syystä katsoo läpi sormien. Tuon vihankyllästämän paasauksen takia en itse oikein enää viitsisi Tohtorin postauksia lukeakaan - ikävää, sillä kuten sanottu, asiassa pysyessään hän on palstan ykkösiä. Nyt menee lapsi pesuveden mukana.
Nettikeskustelu on nettikeskustelua ja sillä on omat erityispiirteensä ja rajoituksensa. Ei siitä sen enempää. Mutta sitten on eräs toinen näkökulma, jota yllätyksekseni ei ole juuri käsitelty (tosin myönnän, etten ole esim. Norja-ketjuja välittänyt enää seurata, joten olen saattanut jäädä paljosta paitsi). Heitetään ajatusleikinomainen kysymys: jos Suomessa tapahtuisi Norjan verilöylyn kaltainen tapaus, ja saisimme kuulla, että tekijä on joku minfolainen, ketä epäilisitte? Minulle tulisi ensimmäisenä mieleen Doctor Lecter, enkä olisi edes kovin yllättynyt.
Aikaisemmin on kerrottu, että silmästä silmään tavattuna Tohtori on miellyttävä ja fiksu herrasmies. Samaa olemme usein saaneet lukea järjettömiin väkivallantekoihin ryhtyneistä - että juuri
hänestä ei kukaan olisi koskaan uskonut mitään pahaa. Tohtorin omista kirjoituksista tiedämme, että hän on ikääntyvä, yksinäinen mies, joka hoitelee kukkiaan täynnä vihaa ja katkeruutta. Paljon on viitteitä myös sukupuolisesta turhautumisesta, joka lienee suurin tuhoavan voiman lähde mitä miehen sisältä voi löytyä. Tohtorin kirjoitusten perusteella hänen mielialansa vaihtelevat paljon; välillä hän on ihan oikeasti humoristinen ja jopa kepeän itseironinen (ainakin kerran oli!), välillä taas tuomiopäivän pasuuna joka vuodattaa tulta ja tulikiveä kaiken ja kaikkien niskaan. Hänellä on messiaaninen tehtävä ja suuria, demonisia vihollisia - tuntuuko tutulta? Loukkaantumisherkkä ylpeys tuntuu myös rajoittavan elämää: aikoinaan hän lähti palstalta ovet paukkuen ja kaikkia ja kaikkea halveksien. Kun sitten palasi, viestit olivat pitkään ladattu kaikenlaisilla moitteilla niin ylläpitoa kuin palstan kirjoittajiakin kohtaan. Kantti ei kai kestänyt sanoa: "Terve, tässä sitä taas ollaan!" vaan piti esittää yrmeää ja tunteetonta. Rakkaudestahan se hevonenkin potkii.
Mietin pitkään (jo silloin, kun Tohtori alkoi uudelleen kirjoitella palstalle), uskallanko ja haluanko kirjoittaa tämän mitä seuraavaksi kirjoitan. Nyt sen siis joka tapauksessa teen, menköön syteen tai saveen:
Doctor Lecter, jos luet tämän, niin pyydän Sinua oikeasti harkitsemaan seuraavia rivejä, jotka kirjoitan ilman ironiaa tai arvostelua. Älä poista varmistinta vaan etsi lähellesi suvaitsevainen ja ymmärtävä ihminen. Vaikka en hyväksy mielipiteitäsi, en väheksy tunteitasi: vihalla ja katkeruudella on aina oikeutus ja syy, ja juuri siksi niitä on niin tuskallista kantaa. Mutta niitä voi purkaa pala palalta, tekemättä mitään lopullista ja typerää itselleen ja muille - lopullista ja typerää on myös myrkyttää koko oma elämänsä. Myös minulla on kokemusta vihasta ja katkeruudesta mutta pitkän tien kuljettuani olen nähnyt, että ennen kuolemaa on elämä ja että suurin voima ei ole viha vaan rakkaus.