Suomen johtava rikosaiheinen portaali
https://murha.info/rikosfoorumi/
Olen täsmälleen samaa mieltä. Perhetyö on usein nykyisin lähinnä sitä, että perhetyöntekijä "pitää seuraa" perheelle, tarkkailee ja ohjaa perheenjäsenten vuorovaikutusta, ja muutenkin työskentely painottuu ohjaukseen, ei konkreettiseen apuun. On tietenkin paljon perheitä, joissa juuri tällainen auttaminen on tarpeen ja tärkeää, mutta esimerkiksi näissä masennus/uupumustapauksissa, missä kommunikaatio toimii ja siihen osataan itsekin vaikuttaa, tarpeen olisi aivan toisenlainen apu.Rigo Mort kirjoitti:Olisin taipuvainen ajattelemaan noista avohoidon interventioista, että ihan reilu vanhanaikainen kotipalvelu: kodinhoitajan/kotiavustajan käynnit perheessä auttelemassa ja kuuntelemassa olisi varsin konkreettinen lapsiperheen/vammaisperheen tukemisen muoto ja hyvin tukisi muita mahdollisia terapeuttisia elementtejä ja arkipäivässä selviytymistä.
Kuulostaa Japanilaiselta tavalta...He löysivät tiensä perille. Kunhan suuresta sairaalakompleksista ensin löysi oikean rakennuksen, niin joku antoi heille ohjeet eteenpäin: valkoista viivaa seuraten läpi pitkien sairaalakäytävien melkein talon toiseen päähän.
Kun valkoinen viiva loppui, sinistä viivaa hissille ja sillä alas. Siellä on keskussairaalan vatsaelinkirurginen päivystysosasto.
Jutun videoklipistä näkee että on tosiaan vähän erilainen vangitsemisoikeudenkäynti ulkoisten puitteiden suhteen. Ja lyhyt ja koruton.IS-reportaasi erikoisesta istunnosta: Perhesurmaaja vangittiin varastohuoneessa
Hakunilan perhesurman myöntänyt 50-vuotias isä vangittiin tänään poikkeuksellisissa olosuhteissa Meilahden Kolmiosairaalassa Helsingissä.
IS oli paikalla, kun Vantaan käräjäoikeus kokoontui sairaalaosaston varastohuoneeseen.
Istunto jouduttiin järjestämään niin tiukalla aikataululla, että vielä tuntia ennen oikeudenkäyntiä tuomari ja tutkinnanjohtajakaan eivät tienneet tarkkaa istuntopaikkaa.
He löysivät tiensä perille. Kunhan suuresta sairaalakompleksista ensin löysi oikean rakennuksen, niin joku antoi heille ohjeet eteenpäin: valkoista viivaa seuraten läpi pitkien sairaalakäytävien melkein talon toiseen päähän.
Kun valkoinen viiva loppui, sinistä viivaa hissille ja sillä alas. Siellä on keskussairaalan vatsaelinkirurginen päivystysosasto.
Jatkuva poliisivartio
Kolmesta murhasta epäilty isä oli majoitettu osaston perälle pieneen potilashuoneeseen, jota vartioi kaksi vankkarakenteista poliisimiestä. Toinen heistä oli virka-asussa, toinen siviileissä.
50-vuotias mies lepäsi sairaalavuoteella piilossa katseelta niin, että käytävältä näki vain jalat.
Surmattuaan 44-vuotiaan vaimonsa ja 5- ja 8-vuotiaat tyttärensä mies oli puukottanut myös itseään niin pahoin, että hänet oli jouduttu leikkaamaan.
Heti leikkauksen jälkeen torstaiaamuna poliisi meni sairaalaan ja pidätti hänet. Siitä eteenpäin potilashuoneessa oli jatkuvasti poliisivartiointi.
Isä oli toipunut jo sen verran, että poliisi pääsi torstai-iltana ensimmäisen kerran puhuttamaan häntä.
Lyhyessä puhuttelussa mies myönsi surmanneensa perheensä, mutta ei kyennyt selvittämään asiaa vielä yksityiskohtaisemmin.
Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Kimmo Hyvärinen saapui erikoiselle käräjäpaikalle asianosaisista ensimmäisenä.
Perässä tulivat isän avustaja varatuomari Markus Kairala ja käräjätuomari Tiina Nygård, joka jäi käytävän toiseen päähän neuvottelemaan osaston vastaavan hoitajan kanssa istuntojärjestelyistä.
Lopulta päädyttiin siihen, että istunnosta kertova käräjäoikeuden ilmoituslappu teipattiin pienen ja ahtaan varastohuoneen oven pieleen. Hoitajia ja potilaita kulki käytävällä.
Tuomari Nygård istahti seiniä kiertävien asiakirjamappirivien katveeseen ja nousi kotvan kuluttua ylös.
– Kaikki asianosaiset istuntosaliin, Nygård kuulutti ovelta täsmällisesti ajallaan kello 10.
Isä viedään Hämeenlinnaan
Muita huoneeseen ei olisi mahtunutkaan kuin Nygård, Hyvärinen ja Kairala. Yleisö sai seurata istunnon julkista osuutta ovensuusta.
– Esitutkinta on tässä vaiheessa vielä niin alkumetreillä, että pyydän istuntoa pidettäväksi yleisön läsnäolematta, Hyvärinen esitti tuomarille.
Puolustus ei vastustanut salassapitoa. Nygård patisti kaikki ulos, harkitsi päätöstään hetken ja julisti sen jälkeen pakkokeinoistunnon loppuosuuden salaiseksi. Yleisö joutui poistumaan osastolta.
Nygård, Hyvärinen ja Kairala siirtyivät jatkamaan istuntoa potilashuoneeseen epäillyn vuoteen äärelle.
Puoli tuntia myöhemmin isä oli vangittu todennäköisin syin epäiltynä kolmesta murhasta. Hän ei vastustanut vangitsemistaan eikä ollut itse lainkaan äänessä koko istunnon aikana.
Jos lääkärit antavat luvan, hänet siirretään jo tänään Hämeenlinnan vankisairaalaan.
– Muuten joudumme pitämään täällä kaksi poliisia vartiossa 24 tuntia vuorokaudessa. Haluaisimme päästää omatkin miehemme joulun viettoon, Hyvärinen sanoi ennen poistumistaan.
Perheenisän kuulusteluja jatketaan vasta joulun pyhien jälkeen.
Hakunilan perhesurman jälkeen useat tahot ovat olleet avun tarpeessa.
5- ja 8-vuotiaiden tyttöjen ja heidän 44-vuotiaan äitinsä traaginen kuolema keskiviikkona Vantaan Hakunilassa on järkyttänyt monia.
Erityisen rankkaa on niillä kahdella sosiaalityöntekijällä, jotka vierailivat lasten kanssa keskiviikkona perheen luona, ja odottivat rappukäytävässä surmahetkellä, tietämättä mitä asunnossa tapahtuu.
- Heillä on joulu varmasti pilalla. Hehän joutuvat vielä kaiken lisäksi miettimään sitäkin, ovatko he tehneet jotain oikein tai väärin, rikoskomisario Kimmo Hyvärinen sanoo.
Sosiaalityöntekijöille kuten myös poliiseille on tarjottu henkistä apua tapahtuman jälkeen. Tutkinnanjohtajalle itselleenkin perhesurma on ollut raskas tapaus.
- Kun lapsia tapetaan, niin se on aina järkyttävää.
- Mutta minulla on verrattain helppoa verrattuna esimerkiksi siihen poliisipartioon, joka meni ensimmäisenä asuntoon eikä tiennyt mikä siellä odottaa. Se on ollut järkytys. Itse olen vain valokuvia nähnyt, mutta paikan päällä olleet tutkijat näkevät kaiken.
Hyvärisen mukaan kaikille asian parissa työskenteleville on tarjottu apua heti tapahtumapäivänä ja eilen.
- Tämä käsitellään mahdollisimman kattavasti, hän lupaa.
Tutkinnanjohtaja tapasi tänään oikeudessa itse ensimmäistä kertaa murhista epäillyn perheenisän.
- Kun taustat tietää, niin aika hiljentävä vaikutelma jäi, hän toteaa.
Teresa Banks kirjoitti:Olen täsmälleen samaa mieltä. Perhetyö on usein nykyisin lähinnä sitä, että perhetyöntekijä "pitää seuraa" perheelle, tarkkailee ja ohjaa perheenjäsenten vuorovaikutusta, ja muutenkin työskentely painottuu ohjaukseen, ei konkreettiseen apuun. On tietenkin paljon perheitä, joissa juuri tällainen auttaminen on tarpeen ja tärkeää, mutta esimerkiksi näissä masennus/uupumustapauksissa, missä kommunikaatio toimii ja siihen osataan itsekin vaikuttaa, tarpeen olisi aivan toisenlainen apu.Rigo Mort kirjoitti:Olisin taipuvainen ajattelemaan noista avohoidon interventioista, että ihan reilu vanhanaikainen kotipalvelu: kodinhoitajan/kotiavustajan käynnit perheessä auttelemassa ja kuuntelemassa olisi varsin konkreettinen lapsiperheen/vammaisperheen tukemisen muoto ja hyvin tukisi muita mahdollisia terapeuttisia elementtejä ja arkipäivässä selviytymistä.
Juu, menee vähän OT, mutta tärkeä aihe joka tapauksessa ja liittyy joka tapauksessa tähän perhetragediaan, koska perhe on ollut jo avun piirissä.
Itse asiassa kirjoitin, että "tästä tapauksesta mitään tietämättä ja tähän mitään liittämättä", kommentoiden ennen kaikkea niitä käsityksiä, mitä ihmisillä tuntuu olevan avun saamisen helppoudesta.Marsalkka kirjoitti:On se nyt melko kallistakin perheen auttamista, että lapsia kiikutetaan tapaamaan, jotka eivät kykene lapsistaan huolehtimaan, kahden ihmisen voimin.
Vai onko se jotenkin yhteiskunnan automaattinen velvollisuus?
Jos tuollainen pärjää tai kuole käytäntö olisi, niin ei niitä lapsia vanhemmille enää tapaamisiin vietäisi.
Joillain on näköjään kova tarve pistää näitä asioita yhteiskunnan piikkiin...
Yhteiskunta tukee biologista vanhemmuutta liikaakin, kuten tämä tapaus traagisesti osoitti. Lehtitietojen mukaan tässä on tehty kaikki mahdollinen ja vähän päälle perheen auttamiseksi. En ymmärrä lainkaan näkökulmaasi. Ei ihan kaikkea voi Kataisenkaan piikkiin laittaa.pikasso kirjoitti:Se mitään palvelua ole vaan katsotaan ettei yksin voi mennä perheeseen tai tarvitaan sitä toista vakuudeksi kun kirjataan perheen asioita. Hyvää palvelua on lämmin suhtautuminen ihmiseen ja heidän ongelmilleen. Tämä on unohtunut sitten uuden aallon: pärjää tai kuole. Tähän sitten se mustat lasit hymppä
Ongelma on myös siinä, että sitä ennaltaehkäisevää apua ei välttämättä haluta ottaa vastaan. Ja ihmisten käsitykset siitä mikä heidän tilannettaan auttaa, saattavat olla hieman harhautuneita. Saatetaan kuvitella, että pienten lasten pitäisi päästä psykologille, kun aikuisia masentaa/ahdistaa jne. Ei ymmärretä, että pitäisi ihan itsekin tehdä jotain konkreettista ja muuttaa vaikkapa päihdekäyttäytymistään jne.Teresa Banks kirjoitti:Jos joku perhe tai edes yksittäinen ihminen saataisiin kuosiin ja kunnon elämään ennalta ehkäisevillä toimilla, niin näin pitkälle (kuin huostaanottoon ja sen myötä mahdolliset valvotut tapaamiset) ei tarvitsisi mennä. Se ennaltaehkäisevä apu on usein paljon halvempaa yhteiskunnalle kuin se, että "sammutetaan tulipaloja" ja korjataan tragedioiden jälkiä.